Sunnuntaiaamuna kello kaksi neljäkymmentäviisi näyttämölle saapui Paratiisin inkarnaatiokomissio, johon kuului seitsemän yksilöimätöntä Paratiisin persoonallisuutta, ja se asettautui hetkeäkään hukkaamatta haudan ympärille. Kymmentä minuuttia vaille kolme Joosefin uudesta haudasta alkoi kohota yhteen kietoutuneiden aineellisten ja morontia-aktiviteettien aiheuttamaa voimaperäistä värähtelyä, ja kaksi minuuttia yli kolmen tänä sunnuntaiaamuna, huhtikuun 9. päivänä vuonna 30 jKr, haudasta tuli esille Jeesus Nasaretilaisen kuolleistanoussut morontiahahmo ja -persoonallisuus.
Kun kuolleistanoussut Jeesus ilmaantui hautakammiostaan, se lihallinen ruumis, jossa hän oli lähes kolmenkymmenenkuuden vuoden ajan maan päällä elänyt ja toiminut, lepäsi yhä hautakammion seinän syvennyksessä koskemattomana ja pellavaliinaan kiedottuna, täsmälleen sellaisena kuin Joosef ja hänen toverinsa olivat sen perjantai-iltapäivänä paikalleen asettaneet. Haudan oviaukon kivi oli niin ikään täysin koskemattomana paikallaan; Pilatuksen sinetti oli yhä ehjä; sotilaat seisoivat edelleenkin vartiossa. Temppelinvartijat eivät olleet poistuneet paikalta hetkeksikään; roomalaisvartio oli vaihdettu puoliltaöin. Kukaan näistä vaarinpitäjistä ei aavistanut, että heidän vartiointinsa kohde oli noussut uuteen ja korkeampaan olomuotoon, eikä sitä, että heidän vartioimansa ruumis oli nyt hylyksi jäänyt ulkokuori, jolla ei ollut enää mitään yhteyttä Jeesuksen vapahdettuun ja kuolleista nousseeseen morontiapersoonallisuuteen.
Ihmiskunta on hidas käsittämään, että kaikessa, mikä on persoonallista, aine on morontian ranka ja että kumpikin ovat pysyvän henkitodellisuuden heijastunut varjo. Kuinka kauan teiltä vie, ennen kuin pidätte aikaa ikuisuuden liikkuvana kuvajaisena ja avaruutta Paratiisin realiteettien häilyvänä varjona?
Sikäli kuin pystymme asiaa arvioimaan, yhdelläkään tämän universumin luodulla eikä kenelläkään jonkin muun universumin persoonallisuudella ollut mitään tekemistä tämän Jeesus Nasaretilaisen morontiaylösnousemuksen kanssa. Perjantaina hän luopui elämästään tämän maailman kuolevaisena; sunnuntaiaamuna hän otti sen takaisin Norlatiadekiin kuuluvan Satanian järjestelmän morontiaolentona. Jeesuksen kuolleistanousuun liittyy paljon sellaista, mitä emme ymmärrä. Mutta tiedämme sen tapahtuneen kertomallamme tavalla ja suunnilleen edellä ilmoittamaamme aikaan. Voimme niin ikään kirjata, että kaikki tähän kuolevaiselle ominaiseen siirtymävaiheeseen eli morontiaylösnousemukseen liittyneet tunnetut ilmiöt tapahtuivat nimenomaan Joosefin uudessa haudassa, jossa Jeesukselle kuolevaisena kuuluneet aineelliset jäännökset lepäsivät hautavaatteisiin käärittyinä.
Tiedämme, ettei yksikään paikallisuniversumin luotu ollut mukana tässä morontiaheräämisessä. Havaitsimme edellä mainittujen Paratiisin seitsemän persoonallisuuden asettuvan haudan ympärille, mutta emme nähneet, että he olisivat tehneet jotakin Mestarin heräämisen yhteydessä. Täsmälleen sinä hetkenä, kun Jeesus ilmestyi Gabrielin rinnalle, heti haudan yläpuolelle, Paratiisista tulleet persoonallisuudet toivat julki aikomuksensa poistua välittömästi Uversaan.
Sallikaa, että seuraavat toteamukset esittämällä annamme ikiajoiksi selvityksen Jeesuksen kuolleistaheräämisen käsitteestä:
1. Hänen aineellinen eli fyysinen ruumiinsa ei ollut osa kuolleista noussutta persoonallisuutta. Kun Jeesus ilmaantui haudasta, hänen lihallinen ruumiinsa jäi koskemattomana hautakammioon. Hän ilmaantui hautakammiosta oviaukon edessä olleita kiviä liikuttamatta ja Pilatuksen sinetteihin koskematta.
2. Hän ei ilmaantunut haudasta henkenä eikä Nebadonin Mikaelina, hän ei ilmestynyt siinä Luoja-Hallitsijan hahmossa, joka hänellä oli ollut ennen ruumiillistumistaan kuolevaisen lihalliseen hahmoon Urantialla.
3. Mainitusta Joosefin hautakammiosta hän tuli sen sijaan esille täsmälleen niiden morontiapersoonallisuuksien kaltaisena, jotka kuolleista nousseina morontiaalisina ylösnousemusolentoina ilmaantuvat tämän Sataniana tunnetun paikallisjärjestelmän ensimmäisen mansiomaailman kuolleistaheräämissaleista. Ja se, että mansonian numero yksi kuolleistaheräämissalien valtavan pihan keskellä sijaitsee Mikaelin muistomerkki, panee meidät otaksumaan, että Mestarin Urantialla tapahtunutta kuolleistanousua jollakin tavalla tuettiin tässä järjestelmän ensimmäisessä mansiomaailmassa.
Haudasta noustuaan Jeesus ensimmäisenä tekonaan tervehti Gabrielia ja antoi hänelle ohjeen toimia edelleenkin universumin asioiden toimeenpanijana Immanuelin alaisena ja sitten hän antoi Melkisedekien päällikölle tehtäväksi välittää hänen veljelliset terveisensä Immanuelille. Sen jälkeen hän pyysi Edentian Kaikkein Korkeimmalta Päivien Muinaisten antamaa todistusta kuolevaisen siirtymävaiheestaan; ja kääntyen seitsemästä morontiamaailmasta paikalle kerääntyneiden morontiaryhmien puoleen Jeesus puhui näille, jotka olivat kokoontuneet tänne tervehtimään ja toivottamaan Luojansa tervetulleeksi heidän omaan luokkaansa kuuluvana luotuna, ja nämä morontia-Jeesuksen ensimmäiset kuolevaisena eletyn elämänvaiheen jälkeiset sanat kuuluivat: ”Lihallisen elämäni nyt päätettyäni tahtoisin siirtymähahmossa viipyä täällä jonkin aikaa, jotta minulla olisi entistä täysimääräisempi tieto ylösnousemusluotujeni elämästä ja jotta voisin entistä laajemmin tuoda julki, mikä on Paratiisissa olevan Isäni tahto.”
Kun Jeesus oli puhunut, hän antoi Personoidulle Suuntaajalle merkin, ja kaikki universumin älylliset olennot, jotka olivat kokoontuneet Urantialle ollakseen todistamassa kuolleistaheräämistä, lähetettiin välittömästi kukin omien universumitehtäviensä pariin.
Jeesus aloitti nyt morontiatason kanssakäymiset, ja hänet perehdytettiin, luodun ominaisuudessa, sen elämän vaatimuksiin, jota hän oli tahtonut elää lyhyen ajan Urantialla. Tämä morontiamaailmaan perehdyttäminen kesti maan ajanlaskun mukaan runsaan tunnin, ja se keskeytyi kahdesti siksi, että hän halusi kommunikoida entisten, lihallisen elämän aikaisten työtovereidensa kanssa näiden tultua Jerusalemista ihmeissään kurkistelemaan tyhjään hautaan löytääkseen sen, mitä he pitivät todisteena hänen kuolleistanousustaan.
Jeesuksen kuolevaisena elämä siirtymävaihe—Ihmisen Pojan morontianousemus—on nyt suoritettu. Mestarin lyhyeksi jäävä kokemus puolitiessä aineellisen ja hengellisen välillä olevana persoonallisuutena on alkanut. Ja hän on tehnyt tämän kaiken hänessä itsessään luonnostaan olevalla vallalla, sillä kukaan persoonallisuus ei ole antanut hänelle mitään apua. Hän elää nyt morontia-Jeesuksena, ja hänen tätä morontiaelämää aloittaessaan hänen aineellinen, lihallisen elämän aikainen ruumiinsa lepää koskemattomana haudassa. Sotilaat ovat yhä vartiossa, eikä kivien ympärille kiinnitettyä maaherran sinettiä ole vielä murrettu.