Monikaan Mestarin kuulijoista ei kyennyt edes osaksikaan omaksumaan hänen aamupäiväistä esitystään. Kaikista hänen kuulijoistaan kreikkalaiset käsittivät puheesta eniten. Hänen esittämänsä viittaukset tuleviin poliittisiin valtakuntiin ja toisiaan seuraaviin uskovien sukupolviin saattoivat yksitoista apostoliakin hämilleen. Jeesuksen hartaimmatkaan seuraajat eivät kyenneet sovittamaan yhteen hänen maisen toimintansa hetki hetkeltä yhä lähemmäksi käyvää päättymistä ja näitä viittauksia evankeliumitoimintojen jatkumiseen tulevaisuudessa. Jotkut näistä juutalaisuskovista alkoivat aavistaa, että oli tapahtumaisillaan tämän maailman suurin tragedia, mutta he eivät pystyneet sovittamaan yhteen toisaalta tällaista uhkaamassa olevaa katastrofia ja toisaalta Mestarin itsensä iloisen huoletonta suhtautumista tilanteeseen tai hänen aamupäiväistä puhettaan, jossa hän vähän väliä viittasi taivaan valtakunnan tulevaisuuden toimintoihin näiden ulottuessa pitkien aikojen päähän ja kattaessa suhteet moniin ja toisiaan seuraaviin ajallisiin valtakuntiin maan päällä.
Tämän päivän keskipäivään mennessä kaikki apostolit ja opetuslapset olivat jo kuulleet Lasaruksen lähteneen kiireesti pakoon Betaniasta. He alkoivat aavistaa, kuinka armottomalla päättäväisyydellä juutalaisvallanpitäjät tavoittelivat Jeesuksen ja hänen opetustensa tuhoamista.
Jerusalemissa toimivien salaisten asiamiestensä kautta Daavid Sebedeus oli täysin perillä siitä, miten hanke Jeesuksen kiinniottamisesta ja tappamisesta edistyi. Hän tiesi kaiken Juudaksen osuudesta tässä salahankkeessa, mutta hän ei koskaan paljastanut tätä tietoaan muille apostoleille eikä kenellekään opetuslapselle. Kohta lounaan jälkeen hän kylläkin vei Jeesuksen syrjemmälle ja rohkaistui kysymään Jeesukselta, tiesikö tämä—mutta hän ei koskaan päässyt kysymyksessään pitemmälle. Mestari, joka kohotti kätensä, pysäytti hänet sanoen: ”Kyllä Daavid, kyllä minä tiedän siitä kaiken, ja tiedän, että sinä tiedät, mutta pidä huoli, ettet kerro kenellekään. Älä omassa sydämessäsi kuitenkaan epäile, etteikö Jumalan tahto viime kädessä toteudu.”
Daavidin kanssa käydyn keskustelun keskeytti lähetti, joka saapui Filadelfiasta tuoden mukanaan sellaisen viestin, että Abner oli kuullut salahankkeesta Jeesuksen tappamiseksi ja kysyi, pitäisikö hänen lähteä Jerusalemiin. Tämä juoksulähetti lähti sitten kiireesti Filadelfiaan mukanaan seuraava sanoma Abnerille: ”Jatka työtäsi. Jos ruumiillisessa hahmossa poistunkin luotasi, tapahtuu se vain, jotta saattaisin palata takaisin hengen hahmossa. En hylkää sinua. Olen kanssasi loppuun saakka.”
Suunnilleen samaan aikaan Filippus tuli Mestarin luo kysyen: ”Mestari, koska kohta on pääsiäinen, niin minne tahtoisit meidän valmistavan pääsiäisaterian?” Ja kun Jeesus kuuli Filippuksen kysymyksen, hän vastasi: ”Mene ja tuo Pietari ja Johannes tänne, niin annan teille ohjeet ehtoollisesta, jonka tänä iltana nautimme yhdessä. Mitä pääsiäiseen tulee, niin sitä teidän on harkittava, sitten kun ensin olemme tehneet tämän.”
Kuullessaan Mestarin puhuvan Filippuksen kanssa näistä asioista Juudas hivuttautui lähemmäksi voidakseen sivusta kuulla heidän keskustelunsa. Mutta lähettyvillä seisova Daavid Sebedeus astui esille ja ryhtyi jututtamaan Juudasta, sillä aikaa kun Filippus, Pietari ja Johannes siirtyivät vähän syrjemmälle keskustelemaan Mestarin kanssa.
Jeesus sanoi näille kolmelle miehelle: ”Menkää välittömästi Jerusalemiin ja kohtaatte portista sisälle astuttuanne miehen, joka kantaa vesiruukkua. Hän puhuttelee teitä, ja sen jälkeen teidän tulee seurata häntä. Kun hän vie teidät tiettyyn taloon, menkää hänen jäljessään ja kysykää tuon talon isännältä: ’Missä on vieraskamari, jossa Mestarin on määrä nauttia ehtoollista apostoliensa kanssa?’ Ja tämän kysymyksen esitettyänne talon omistaja näyttää teille suuren yläkerran huoneen, joka on varustettu kaikin tarpein ja on valmiina meitä varten.”
Kaupunkiin päästyään apostolit kohtasivat portin lähellä miehen vesiruukkuineen ja seurasivat hänen jäljessään Johannes Markuksen kotiin, jossa nuorukaisen isä tuli heitä vastaan ja näytti heille yläkerran huoneen valmiina ilta-ateriaa varten.
Ja kaikki tämä tapahtui sen yhteisymmärryksen seurauksena, johon Mestari ja Johannes Markus edellisen päivän iltapäivänä pääsivät ollessaan kaksistaan kukkuloilla. Jeesus halusi varmistua siitä, että hän saisi viettää tämän viimeisen ateriahetkensä apostoleidensa seurassa kenenkään heitä häiritsemättä, ja hän sopi tästä salaisesta järjestelystä Johannes Markuksen kanssa sillä hän uskoi, että mikäli Juudas tietäisi edeltäkäsin heidän kokoontumispaikastaan, tämä saattaisi sopia hänen vihamiestensä kanssa sellaisesta, että nämä pidättäisivät hänet siellä. Näin meneteltäessä Juudas sai tietää heidän kokoontumispaikastaan vasta myöhemmin eli saapuessaan sinne Jeesuksen ja muiden apostolien mukana.
Daavid Sebedeuksella oli toimitettavanaan paljon asioita Juudaksen kanssa, joten häntä oli helppo estää seuraamasta Pietaria, Johannesta ja Filippusta, minkä hän olisi kovin mieluusti tehnyt. Juudaksen antaessa Daavidille tietyn rahasumman hankintoja varten Daavid sanoi hänelle: ”Juudas, eiköhän sinun näissä olosuhteissa olisi hyvä antaa käyttööni rahaa vähän enemmän kuin tällä hetkellä tarvitsen?” Ja hetken tuumailtuaan Juudas vastasi: ”Niin, Daavid, kyllä minusta tuntuu, että se olisi viisasta. Ottaen huomioon Jerusalemissa vallitsevat levottomat olot minusta itse asiassa tuntuu, että minun olisi parasta luovuttaa kaikki rahat sinulle. Mestaria vastaan vehkeillään, ja siinä tapauksessa, että minulle tapahtuisi jotakin, sinun toimintasi ei ainakaan estyisi.”
Ja näin Daavid sai apostolien kaikki käteisvarat sekä kuitit kaikista talletuksista. Apostolit saivat tietää tästä järjestelystä vasta seuraavan päivän iltana.
Kello oli suunnilleen puoli viisi, kun kolme apostolia palasivat ja ilmoittivat Jeesukselle kaiken olevan valmiina ehtoollista varten. Mestari laittautui heti valmiiksi viedäkseen kaksitoista apostoliaan polkua pitkin Betaniantielle ja edelleen Jerusalemiin. Ja tämä oli viimeinen taival, jonka hän koskaan taittoi kaikkien kahdentoista apostolin kanssa.