Samana iltana illallisen jälkeen, kun Jeesus ja kaksitoista apostolia kokoontuivat päivittäiseen neuvonpitoonsa, Andreas kysyi: ”Mestari, sillä aikaa kun olimme kastamassa uskovia, puhuit tänne jääneelle väkijoukolle monta sellaista sanaa, joita emme kuulleet. Tahtoisitko toistaa nämä sanat, jotta saisimme ne opiksemme?” Ja vastaukseksi Andreaksen pyyntöön Jeesus sanoi:
”Tottahan toki, Andreas, puhun teille näistä asioista, joissa on kysymys varallisuudesta ja toimeentulosta, mutta sanojen, jotka osoitan teille, apostoleilleni, täytyy olla hieman erilaisia kuin opetuslapsille ja kansanjoukolle puhumani sanat, sillä tehän olette luopuneet kaikesta, ja olette tehneet niin ette vain minua seurataksenne, vaan jotta teidät vihittäisiin valtakunnan lähettiläiksi. Teillä on takananne jo usean vuoden kokemus, ja tiedätte, ettei Isä, jonka valtakuntaa julistatte, tule teitä hylkäämään. Olette omistaneet elämänne valtakunnan palvelutyöhön. Älkää siis kantako huolta tai murehtiko ajallisen elämän asioista: siitä, mitä saatte syödäksenne, tai millä ruumiinne vaatettaisitte. Sielun hyvinvointi on enemmän kuin ruokaa ja juomaa; hengessä edistyminen on paljon enemmän kuin vaatetuksen tarve. Tuntiessanne kiusausta epäillä toimeentulonne varmuutta ajatelkaa vaikka korppeja: ne eivät kylvä eivätkä leikkaa, niillä ei ole varastohuoneita eikä aittoja, ja kuitenkin Isä järjestää ravinnon niistä jokaiselle, joka sitä etsii. Ja kuinka paljon arvokkaampia olettekaan te kuin on montakin lintua! Mitkään murehtimisenne tai kalvavat epäilyksenne eivät sitä paitsi voi missään määrin auttaa aineellisten tarpeidenne tyydyttymistä. Kuka teistä pystyisi murehtimisellaan lisäämään vaaksankaan vertaa pituuttaan tai edes yhden päivän elämäänsä? Koska sellaiset asiat eivät ole vallassanne, miksi omistaisitte huolekasta ajatusta yhdellekään näistä ongelmista?
”Katsokaa liljoja, kuinka ne kasvavat, eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää; ja kuitenkin minä sanon teille, ettei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin niistä jokainen. Jos Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kukoistaa ja huomenna leikataan ja tuleen viskataan, kuinka paljon enemmän hän vaatettaakaan teidät, taivaallisen valtakunnan lähettiläät. Oi te vähäuskoiset! Kun täydestä sydämestänne omistaudutte valtakunnan evankeliumin julistamiseen, ette saisi olla epäileväisin mielin oman toimeentulonne tai kotiin jättämänne perheen toimeentulon suhteen. Jos tosissanne annatte elämänne evankeliumille, elätte evankeliumista. Jos olette vain uskovia opetuslapsia, teidän on ansaittava oma leipänne ja annettava oma osuutenne kaikkien niiden toimeentuloon, jotka opettavat ja saarnaavat ja parantavat. Jos se teitä huolettaa, mistä saatte ruokanne ja juomanne, missä mielessä silloin poikkeatte tämän maailman kansakunnista, jotka niin uuraasti tavoittelevat näitä perushyödykkeitä? Omistautukaa työllenne ja uskokaa siihen, että sekä Isä että minä tiedämme teidän kaikkia näitä tarvitsevan. Sallikaa minun antaa teille kertakaikkinen vakuutus siitä, että jos omistatte elämänne valtakunnan työlle, kaikista todellisista tarpeistanne pidetään huolta. Etsikää sitä, mikä on suurta, ja vähäinen löytyy sen sisältä; pyytäkää sitä, mikä on taivaallista, ja mainen tulee sen ohessa. Ei ole epäilystäkään siitä, että varjo seuraa substanssia.
”Olette vain vähäinen ryhmä, mutta jos teillä on uskoa, jos ette hairahdu pelkäämään, ilmoitan teille, että Isäni suuri mieliteko on antaa tämä valtakunta teille. Olette keränneet aarteenne sinne, missä kukkaro ei käy vanhaksi, missä mikään varas ei voi ryöstää ja missä mikään koi ei voi turmella. Ja niin kuin väenkokoukselle jo sanoin: Missä aarteesi on, siellä on myös sydämesi.
”Mutta siinä työssä, joka on kohta edessämme, sekä siinä, joka jää teille, sitten kun menen Isän tykö, teitä koetellaan ankarasti. Teidän kaikkien tulee olla varuillanne, ettette ala pelätä ja epäillä. Vyöttäköön jokainen teistä mielensä kupeet ja pitäköön lamppunsa palamassa. Olkaa aina kuin olisitte miehiä, jotka vartovat isäntäänsä kotiin hääjuhlista, jotta te, sitten kun hän tulee ja kolkuttaa, olisitte heti valmiit avaamaan hänelle. Tällaiset valppaat palvelijat saavat siunauksen isännältä, kun hän sellaisena suurena hetkenä näkee heidän uskollisuutensa. Isäntä istuttaa silloin palvelijansa pitopöytään ja palvelee heitä itse. Totisesti, totisesti minä sanon teille, että elämäänne on kohta astuva kriisi, ja teidän asiananne on olla valppaina ja valmiina.
”Ymmärrätte erinomaisesti, ettei kukaan sallisi taloonsa murtauduttavan, jos hän tietäisi, millä hetkellä varas tulee. Olkaa myös omalta kohdaltanne valppaita, sillä hetkenä, jona vähiten aavistatte, ja tavalla, jota ette osaa edes ajatella, tulee Ihmisen Poika lähtemään.”
Kaksitoista apostolia istuivat vaiti muutaman hetken. Jotkin näistä varoituksista he olivat kuulleet aikaisemminkin, mutta ei sellaisissa puitteissa, joissa ne heille tällä kertaa esitettiin.