Puolilta päivin maanantaina, toukokuun 3. päivänä, Jeesus ja kaksitoista apostolia saapuivat veneellä Tarikeasta Betsaidaan. He kulkivat veneellä välttyäkseen niiltä, jotka kulkivat heidän mukanaan. Mutta seuraavaan päivään mennessä muut, heidän joukossaan Jerusalemista saapuneet viralliset urkkijat, olivat taas löytäneet Jeesuksen.
Tiistai-iltana Jeesus oli pitämässä tavanomaista kysymys- ja vastaustuntiaan, kun kuuden urkkijan johtaja sanoi hänelle: ”Satuinpa tänään keskustelemaan yhden Johanneksen opetuslapsen kanssa, joka on täällä seuraamassa opetustasi, emmekä kyenneet ymmärtämään, mikset koskaan käske opetuslapsiasi paastoamaan ja rukoilemaan, kuten me fariseukset paastoamme ja niin kuin Johannes käski seuraajiensa tehdä?” Ja Jeesus, joka viittasi erääseen Johanneksen lausumaan, vastasi kysymyksen esittäjälle: ”Paastoavatko morsiustalon pojat, silloin kun ylkä on heidän seurassaan? Niin kauan kuin ylkä viipyy heidän luonaan, he tuskin voivat paastota. Mutta se aika on tulossa, jolloin ylkä otetaan pois, ja noina aikoina morsiustalon lapset epäilemättä paastoavat ja rukoilevat. Rukoileminen on luonnollista valon lapsille, mutta paastoaminen ei kuulu taivaan valtakunnan evankeliumiin. Muistakaa, ettei viisas räätäli vanhaan vaatekappaleeseen ompele paikkaa uudesta ja kutistamattomasta kankaasta, jottei se kastuessaan kutistuisi ja aiheuttaisi entistäkin pahempaa repeämää. Eikä uutta viiniä panna vanhoihin leileihin, jottei uusi viini repäisisi leilejä rikki niin, että sekä viini että leilit menevät piloille. Viisas mies panee uuden viinin tuoreisiin nahkaleileihin. Opetuslapseni siis osoittavat viisautta, kun eivät tuo uuteen valtakunnan evankeliumin opetukseen liian paljon sellaista, joka kuuluu vanhaan järjestykseen. Teillä, jotka olette menettäneet opettajanne, saattaa olla laillinen syy paastota jonkin aikaa. Paastoaminen saattaa olla tarkoituksenmukainen Mooseksen lain osa, mutta tulevassa valtakunnassa Jumalan pojat kokevat, että heidän ei tarvitse pelätä ja että heillä on ilo jumalallisessa hengessä.” Kuullessaan nämä sanat Johanneksen opetuslapset saivat niistä lohtua, kun sen sijaan fariseukset itse olivat yhä pahemmin ymmällään.
Seuraavaksi Mestari kiirehti varoittamaan kuulijoitaan elättelemästä sellaista käsitystä, että kaikki vanha opetus tulisi kokonaan korvata uusilla opinkappaleilla. Jeesus sanoi: ”Mikä on vanhaa ja myös totta, sen tulee jäädä. Samalla tavoin on se hylättävä, mikä on uutta mutta väärää. Mutta olkoon teillä uskoa ja rohkeutta hyväksyä, mikä on uutta ja myös totta. Muistakaa, että on kirjoitettu: ’Älä hylkää vanhaa ystävää, sillä uusi ei ole häneen verrattavissa. Uusi ystävä on niin kuin uusi viini: jos se vanhenee, sinä juot sitä ilo sydämessäsi.’”