Mutta apostolit eivät olleet vieläkään tyytyväisiä; he halusivat Jeesuksen antavan heille mallirukouksen, jonka he voisivat opettaa uusille opetuslapsille. Tämän rukoilemisesta esitetyn luennon kuunneltuaan Jaakob Sebedeus sanoi: ”Olkoon niin, Mestari, mutta emme kaipaa rukouskaavaa niinkään itseämme kuin uudempia uskovia varten, jotka vähän väliä pyytävät meiltä: ’Opettakaa meille, miten on otollista rukoilla Isää, joka on taivaassa.’”
Jaakobin sanottua sanottavansa Jeesus lausui: ”Jos siis edelleenkin kaipaatte sellaista rukousta, haluaisin esittää teille veljilleni ja sisarilleni Nasaretissa opettamani rukouksen”:
Isä meidän, joka olet taivaassa,
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi
Maan päällä, niin kuin taivaassa
Anna meille tänä päivänä meidän leipämme huomista varten;
Virvoita sieluamme elämän vedellä.
Ja anna meille anteeksi meidän kaikki velkamme
Niin kuin mekin olemme velallisillemme anteeksi antaneet.
Pelasta meidät kiusauksesta, päästä meidät pahasta,
Ja tee meistä yhä enemmän yhtä täydellisiä kuin olet itse.
Ei ole ihmeellistä, että apostolit halusivat Jeesuksen opettavan heille mallirukouksen uskovia varten. Johannes Kastaja oli opettanut seuraajilleen useita rukouksia. Kaikki suuret opettajat olivat laatineet rukouksia oppilailleen. Juutalaisten uskonnonopettajilla oli kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä vakiorukousta, joita he lausuivat synagogissa ja jopa kadunkulmissa. Jeesus tunsi erityistä vastenmielisyyttä julkista rukoilemista kohtaan. Tähän ajankohtaan mennessä kaksitoista apostolia olivat vain muutaman kerran kuulleet hänen rukoilevan. He huomasivat hänen viettävän kokonaisia öitä rukoilun tai palvonnan merkeissä, ja he olivat kovin uteliaita tietämään, mitä muotoja tai kaavoja käyttäen hän pyyntönsä esitti. He tunsivat, että heidän oli pakko saada tietää, mitä he vastaavat kansanjoukoille näiden pyytäessä, että heitä opetettaisiin rukoilemaan, kuten Johannes oli omia opetuslapsiaan opettanut.
Jeesus opetti kahtatoista apostolia rukoilemaan aina muualla kuin julkisuudessa, menemään rukoilemaan ryhtyessään itsekseen luonnon tarjoamaan rauhalliseen ympäristöön tai menemään huoneeseensa ja sulkemaan ovet.
Jeesuksen kuoleman ja Isän luo nousemisen jälkeen monet uskovat ottivat tavakseen päättää tämä niin kutsuttu Isä meidän -rukous lisäykseen ”Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Vieläkin myöhemmin rukouksesta sitä jäljennettäessä hävisi kaksi riviä ja siihen lisättiin ylimääräinen lause, joka kuuluu: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti.”
Jeesus antoi rukouksen apostoleille sanamuodoltaan monikollisena, niin kuin he olivat sitä lausuneet Nasaretin-kodissa. Hän ei milloinkaan opettanut kaavamaista rukousta yksityiseen käyttöön, vaan hän opetti vain ryhmä-, perhe- tai sosiaalisia rukouksia. Eikä hän koskaan tarjoutunut itse tätä tekemään.
Jeesus opetti, että tuloksellisen rukouksen täytyy olla:
1. Epäitsekäs—ettei sitä esitetä vain rukoilijan itsensä puolesta.
2. Uskova—uskon mukainen.
3. Vilpitön—että se esitetään rehellisin sydämin.
4. Älyllinen—että se esitetään ymmärryksellä.
5. Luottavainen—että se esitetään Isän kaikkiviisaaseen tahtoon alistuen.
Viettäessään kokonaisia öitä vuorella rukoillen Jeesus rukoili pääasiassa opetuslastensa ja eritoten kahdentoista apostolin puolesta. Mestari rukoili varsin vähän itsensä puolesta, vaikka hän harjoittikin paljon palvontaa, joka oli luonteeltaan ymmärtäväistä yhteydenpitoa hänen Paratiisin-Isäänsä.