Saavuttuaan sunnuntai-iltana Sebedeuksen kotiin Kapernaumin pohjoispuolella olevilta ylängöiltä Jeesus ja kaksitoista apostolia nauttivat yksinkertaisen aterian. Kun Jeesus jälkeenpäin lähti kävelemään järven rannalle, kaksitoista apostolia sen sijaan keskustelivat keskenään. Lyhyen mielipiteidenvaihdon jälkeen ja kaksosten rakennellessa pientä nuotiota, joka tarjoaisi heille lämpöä ja enemmän valoa, Andreas lähti etsimään Jeesusta, ja tämän tavoitettuaan hän sanoi: ”Mestari, veljeni eivät kykene käsittämään sitä, mitä olet sanonut valtakunnasta. Meistä tuntuu, ettemme kykene aloittamaan tätä työtä, ennen kuin olet antanut meille lisää ohjeita. Olen tullut pyytämään sinua liittymään seuraamme puutarhassa ja auttamaan meitä ymmärtämään sanojesi merkityksen.” Ja Jeesus meni Andreaksen mukana tapaamaan apostoleja.
Puutarhaan astuttuaan hän keräsi apostolit ympärilleen ja opetti heille lisää sanoen: ”Koette sanomani vastaanottamisen vaikeaksi, koska haluaisitte rakentaa uuden opetuksen suoraan vanhan päälle, mutta sanon teille, että teidän on synnyttävä uudesti. Teidän on aloitettava alusta, aivan kuin olisitte pikkulapsia, ja oltava valmiit luottamaan opetukseeni ja uskomaan Jumalaan. Valtakunnan uutta evankeliumia ei voi mukauttaa siihen, mikä on. Teillä on vääriä käsityksiä Ihmisen Pojasta ja hänen tehtävästään maan päällä. Mutta älkää erehtykö luulemaan, että olen tullut lakia ja profeettoja kumoamaan; en ole tullut hävittämään vaan täyttämään, laajentamaan ja valaisemaan. En ole tullut lakia rikkomaan, vaan pikemminkin kirjoittamaan nämä uudet käskyt sydämenne tauluun.
”Vaadin teiltä vanhurskautta, joka on suurempaa kuin niiden vanhurskaus, jotka tavoittelevat Isän suosiota almuja antamalla, rukoilemalla ja paastoamalla. Jos haluatte astua valtakuntaan, teillä täytyy olla sellaista vanhurskautta, johon kuuluu rakkautta, armoa ja totuutta—vilpitön halu täyttää taivaassa olevan Isäni tahto.”
Silloin Simon Pietari sanoi: ”Mestari, jos sinulla on jokin uusi käsky, me mieluusti kuulisimme sen. Paljasta meille se uusi tie.” Jeesus vastasi Pietarille: ”Olette kuulleet niiden sanovan, jotka opettavat lakia: ’Älä tapa, sillä jokainen, joka tappaa, saa tuomion.’ Mutta minä katson teon taakse saadakseni selville, mikä sen vaikutin on. Sanon teille, että jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on vaarassa joutua kiroukseen. Joka hautoo sydämessään vihaa ja suunnittelee mielessään kostoa, on vaarassa tulla tuomituksi. Teidän on pakostakin tuomittava lähimmäisenne heidän tekojensa mukaan, mutta taivaallinen Isä tuomitsee aikomuksen mukaan.
”Olette kuulleet lakia opettavien sanovan: ’Älä tee huorin’. Mutta minä sanon teille, että jokainen mies, joka katsoo naista tätä himoiten, on sydämessään jo tehnyt huorin hänen kanssaan. Te voitte arvostella ihmisiä vain heidän tekojensa mukaan, mutta Isäni katsoo lastensa sydämeen ja armossaan tuomitsee heidät heidän aikomustensa ja todellisten tavoitteidensa mukaisesti.”
Jeesuksen aikomuksena oli jatkaa ja käsitellä muita käskyjä, kun Jaakob Sebedeus keskeytti hänet kysyen: ”Mestari, mitä opetamme ihmisille avioerosta? Pitäisikö meidän sallia, että mies ottaa eron vaimostaan, kuten Mooses on säätänyt?” Ja kuullessaan tämän kysymyksen Jeesus sanoi: ”En ole tullut lakeja säätämään vaan valaisemaan. En ole tullut reformoimaan tämän maailman valtakuntia vaan mieluumminkin pystyttämään taivaan valtakunnan. Isän tahto ei ole, että antaisin periksi houkutukselle ryhtyä opettamaan teille hallintoa, kauppaa tai sosiaalista käyttäytymistä koskevia sääntöjä, jotka vaikka ne tänään olisivatkin asianmukaisia, olisivat jonkin toisen aikakauden yhteiskunnalle kuitenkin kaikkea muuta kuin soveliaita. Olen tässä maailmassa vain ja ainoastaan lohduttamassa ihmisten mieltä, vapauttamassa heidän henkensä ja pelastamassa heidän sielunsa. Mutta tämän avioerokysymyksen osalta sanon, että vaikka Mooses suhtautuikin suopeasti sellaisiin asioihin, näin ei ollut Aatamin päivinä ja Puutarhassa.”
Sen jälkeen kun apostolit olivat hetken aikaa keskustelleet keskenään, Jeesus jatkoi puhettaan sanoen: ”Teidän tulee aina kaikessa kuolevaisten käyttäytymisessä tunnistaa nämä kaksi näkökohtaa—inhimillinen ja jumalallinen; lihalliset tiet ja hengellinen tie; ajallisuutta edustava arvio ja ikuisuutta edustava näkökulma.” Ja vaikkeivät kaksitoista apostolia kyenneetkään käsittämään kaikkea, mitä hän heille opetti, tämä opetus oli heille silti suureksi avuksi.
Ja sitten Jeesus sanoi: ”Mutta opetuksestani tulee teille kompastuskivi, koska olette tottuneet tulkitsemaan sanomaani kirjaimellisesti; olette hitaat erottamaan, mikä on opetukseni henki. Teidän on lisäksi muistettava, että olette minun sanansaattajiani, joten olette velvolliset elämään elämänne niin kuin minä olen hengessä elänyt omani. Olette henkilökohtaisia edustajiani mutta älkää erehtykö odottamaan, että kaikki ihmiset jokaisen yksityiskohdan osalta eläisivät teidän laillanne. Teidän tulee niin ikään muistaa, että minulla on lampaita, jotka eivät ole tästä katraasta, ja että minulla on velvollisuuksia myös heitä kohtaan—siinä mielessä, että minun on kuolevaisluontoista elämää eläessäni annettava myös heille malli Jumalan tahdon täyttämisestä.”
Silloin Natanael kysyi: ”Mestari, eikö meidän pidä antaa mitään sijaa oikeudelle? Mooseksen laki sanoo: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mitä me sanomme?” Ja Jeesus vastasi: ”Teidän pitää maksaa paha hyvällä. Sanansaattajani eivät saa tapella ihmisten kanssa, vaan heidän tulee olla lempeitä kaikkia kohtaan. Samalla mitalla mittaaminen ei saa olla teidän sääntönänne. Ihmisten hallitsijoilla saattaa olla sellaisia lakeja, mutta niin ei ole valtakunnassa. Armon pitää aina määrätä, miten tuomitsette, ja rakkauden pitää määrätä, miten menettelette. Ja jos nämä sanat tuntuvat kovilta, voitte vielä nytkin kääntyä takaisin. Jos apostoliuden vaatimukset tuntuvat teistä liian kovilta, voitte palata vähemmän vaativalle opetuslapseuden tielle.”
Nämä hätkähdyttävät sanat kuultuaan apostolit vetäytyivät hetkeksi omiin oloihinsa mutta hetken päästä he palasivat, ja Pietari sanoi: ”Mestari, me haluamme jatkaa sinun kanssasi. Kukaan meistä ei tahtoisi kääntyä takaisin. Olemme täysin valmiit maksamaan sen ylimääräisen hinnan, tahdomme juoda sen maljan. Haluaisimme olla apostoleja emmekä pelkkiä opetuslapsia.”
Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: ”Olkaa sitten valmiit kantamaan vastuunne ja seuraamaan minua. Tehkää hyvät tekonne salassa. Kun annatte almuja, älköön vasen kätenne tietäkö, mitä oikea kätenne tekee. Ja kun rukoilette, hakeutukaa omiin oloihinne, älkääkä hokeko tyhjänpäiväisiä ja tarkoituksettomia fraaseja. Muistakaa aina, että Isä tietää tarpeenne, jo ennen kuin häneltä pyydättekään. Älkääkä antautuko paastoamaan surkea ilme kasvoillanne, jotta ihmiset näkisivät teidän paastoavan. Valittuina apostoleinani, jotka nyt on otettu erilleen valtakunnan palvelukseen, älkää kerätkö itsellenne aarretta maan päälle, vaan kerätkää epäitsekkään palvelunne keinoin itsellenne aarre taivaaseen, sillä missä aarteenne ovat, siellä on myös sydämenne.
”Silmä on ruumiin lamppu. Niinpä jos silmäsi on antelias, koko ruumiisi on täynnä valoa. Mutta jos silmäsi on itsekäs, koko ruumiisi on täynnä pimeyttä. Jos juuri se valo, joka on sinussa, muuttuu pimeydeksi, kuinka suuri onkaan tuo pimeys!”
Ja sitten Tuomas kysyi Jeesukselta, tulisiko heidän ”jatkuvasti pitää kaikkea yhteisenä.” Mestari sanoi: ”Kyllä, veljeni, minä haluaisin, että eläisimme yhdessä kuin yksi ymmärtäväinen perhe. Teille on uskottu suuri tehtävä, ja kaipaan teiltä jakamatonta palvelua. Tunnette osuvan sanonnan: ’Kukaan ei voi palvella kahta herraa.’ Ette voi palvoa Jumalaa vilpittömästi ja samalla täydestä sydämestänne palvella mammonaa. Nyt kun olette varauksitta värväytyneet valtakunnan työhön, älkää murehtiko elämästänne; vielä vähemmän huolehtikaa siitä, saatteko syödäksenne tai juodaksenne; älkää murehtiko ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Jo nyt olette oppineet, etteivät halulliset kädet eivätkä totiset sydämet kulje ympäriinsä nälkäisinä. Ja nyt kun valmistaudutte omistamaan koko tarmonne valtakunnan hyväksi suoritettavaan työhön, olkaa vakuuttuneita siitä, ettei Isä unohda tarpeitanne. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, ja sinne sisälle päästyänne teille annetaan kaikki tarvitsemanne. Älkää sen vuoksi suotta murehtiko huomisesta. Yhden päivän huolissa on sille päivälle riittämiin.”
Kun Jeesus näki, että he olisivat olleet valmiit valvomaan koko yön kysymyksiä esittäen, hän sanoi heille: ”Veljeni, olette hauraita astioita; nyt teidän on paras mennä levolle, jotta olisitte valmiita huomisen puuhiin.” Mutta uni oli kaikonnut heidän silmistään. Pietari rohkeni pyytää Mestariltaan: ”Minulla olisi ihan pikkuisen yksityistä juttua kanssasi. Ei niin, että minulla olisi salaisuuksia veljiltäni, mutta minulla on levoton mieli, ja jos sattumalta kävisi niin, että olisin ansainnut Mestariltani nuhteen, kestäisin sen paremmin, jos olisin kanssasi kahdestaan.” Ja Jeesus sanoi: ”Tule mukaani, Pietari”, ja meni edellä sisälle taloon. Kun Pietari palasi Mestarinsa suuresti rohkaisemana ja lisää uskallusta saaneena, päätti Jaakob mennä hänkin sisälle keskustelemaan Mestarin kanssa. Ja näin apostolit noina aamuyön tunteina kävivät toinen toisensa jälkeen yksitellen keskustelemassa Mestarin kanssa. Kun he kaikki uneen vaipuneita kaksosia lukuun ottamatta olivat käyneet henkilökohtaiset keskustelut Jeesuksen kanssa, Andreas meni sisälle Jeesuksen luokse ja sanoi: ”Mestari, kaksoset ovat nukahtaneet puutarhaan nuotion vierelle, herätänkö heidät kysyäkseni, haluaisivatko hekin puhua kanssasi?” Ja Jeesus vastasi Andreakselle hymyssä suin: ”Heidän on hyvä olla. Älä häiritse heitä.” Ja yö oli jo väistymässä; uusi päivä alkoi valjeta.