Jos joku ihminen janoaa vapautta—pidäkkeettömyyttä—, hänen on muistettava, että kaikki muutkin ihmiset kaipaavat samaa vapautta. Tällaisista vapautta rakastavista kuolevaisista koostuvien ryhmien keskuudessa ei voi vallita rauha ilman, että ne alistuvat noudattamaan lakeja, sääntöjä ja säädöksiä, jotka suovat jokaiselle henkilölle saman määrän vapautta ja samalla takaavat yhtäläisen määrän vapautta kaikille hänen kuolevaistovereilleen. Mikäli jonkun ihmisen on määrä olla ehdottoman vapaa, silloin toisesta ihmisestä tulee pakostakin ehdoton orja. Ja se, että vapaus on luonteeltaan suhteellista, pitää paikkansa yhtä hyvin sosiaalisessa, taloudellisessa kuin poliittisessakin mielessä. Vapaus on se sivilisaation antama lahja, jonka laillisuuden voimaansaattaminen tekee mahdolliseksi.
Uskonto tekee hengellisessä mielessä mahdolliseksi ihmisten välisen veljeyden toteutumisen, mutta tarvitaan ihmiskunnan hallitus säätelemään niitä sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia pulmia, jotka liittyvät tällaiseen inhimillistä onnea ja suorituskykyä merkitsevään tavoitteeseen.
Saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista—kansakunta nousee kansakuntaa vastaan—täsmälleen yhtä kauan kuin ryhmä kansallisvaltioita jakaa keskenään maailman poliittisen suvereenisuuden ja pitää sitä oikeudettomasti hallussaan. Englanti, Skotlanti ja Wales taistelivat alituisesti keskenään, kunnes niistä jokainen luopui omasta suvereenisuudestaan ja antoi sen Yhdistyneen Kuningaskunnan haltuun.
Vielä yksi maailmansota on antava niin kutsutuille suvereeneille kansakunnille sen opetuksen, että ne muodostavat jonkinlaisen liittokunnan ja luovat sillä keinoin koneiston, jolla estetään vähäisemmät sodat, pienempien kansakuntien väliset sodat. Mutta globaalisia sotia käydään kunnes ihmiskunnan hallitus on luotu. Globaalinen suvereenisuus on estävä globaaliset sodat—mikään muu ei siihen kykene.
Amerikan neljäkymmentäkahdeksan vapaata osavaltiota elävät keskenään rauhassa. Näiden neljänkymmenenkahdeksan osavaltion kansalaisiin kuuluu edustajia Euroopan alituiseen sotivien kansakuntien kaikkien kansallisuuksien ja rotujen keskuudesta. Nämä amerikkalaiset edustavat koko avaran maailman jotakuinkin kaikkia uskontoja ja uskonnollisia lahkoja ja kultteja. Mutta täällä, Pohjois-Amerikassa, ne elävät keskenään rauhassa. Ja kaiken tämän tekee mahdolliseksi se, että nämä neljäkymmentäkahdeksan osavaltiota ovat luopuneet suvereenisuudestaan ja hylänneet kaikki käsitykset niin kutsutuista itsemääräämisoikeuksista.
Kysymys ei ole siitä, harjoitetaanko asevarustelua vaiko aseidenriisuntaa. Maailmanrauhan säilymisen kannalta ei myöskään ole merkitystä sillä, perustuuko asepalvelus asevelvollisuuteen vai vapaaehtoisuuteen. Jos vahvoilta kansakunnilta otetaan pois kaikenlaatuiset nykyajan tarjoamat mekaaniset sotavarusteet ja kaikentyyppiset räjähteet, ne ottavat taisteluaseikseen nyrkit, kivet ja nuijat, niin kauan kuin ne takertuvat sellaiseen harhaluuloon, että niillä on jumalallinen kansallisen suvereenisuuden oikeus.
Sota ei ole mikään ihmisen vaikea ja kammottava sairaus. Sota on oire, seuraus. Todellinen sairaus on kansallisen suvereenisuuden myrkky.
Urantian kansakunnat eivät ole koskaan omanneet todellista suvereenisuutta; niillä ei koskaan ole ollut sellaista suvereenisuutta, joka voisi suojella niitä maailmansotien tuholta ja hävitykseltä. Ihmiskunnan globaalista hallitusta luotaessa kansakunnat eivät niinkään paljon luovu suvereenisuudesta kuin ne itse asiassa luovat todellista, bona fide ja kestävää maailman suvereenisuutta, joka pystyy siitä lähtien tarjoamaan niille täyden suojan kaikkea sotaa vastaan. Paikallisista asioista huolehtivat silloin paikalliset hallitukset, kansallisia asioita hoitavat kansalliset hallitukset, kansainvälisistä asioista pitää huolen globaalinen hallitus.
Maailmanrauhan ylläpitäminen ei onnistu sopimusten, diplomatian, ulkopolitiikan, valtioliittojen eikä voimatasapainojen avulla, ei liioin muuntyyppisen korvikeluonteisen nationalismiin kuuluvilla suvereeneilla oikeuksilla temppuilemisen keinoin. On saatava aikaan koko maailman kattava laki, ja se pitää saattaa voimaan maailmanhallituksen—koko ihmiskunnan suvereenisuuden edustajan—toimesta.
Maailmanhallituksen alaisuudessa yksilöllä on huomattavasti enemmän vapautta. Nykyään suurvaltojen kansalaisia verotetaan, ohjataan ja valvotaan miltei sortamalla, ja suuri osa tästä nykyisin vallalla olevasta sekaantumisesta yksilön vapauksiin häviää, kun kansalliset hallitukset ovat halukkaita uskomaan kansainvälisiä asioita koskevan suvereenisuutensa globaalin hallituksen käsiin.
Globaalin hallituksen alaisuudessa kansallisille ryhmille tarjoutuu todellinen tilaisuus toteuttaa aitoon demokratiaan kuuluvat henkilökohtaiset vapaudet ja nauttia niistä. Itsemääräämisoikeuden harhakuvitelmasta tehdään loppu. Rahan ja kaupankäynnin kautta tapahtuvan yleismaailmallisen säätelyn myötä koittaa uusi aikakausi, maailmanlaajuisen rauhan aikakausi. Ei aikaakaan, kun saattaa kehittyä globaali kieli, ja ainakin jonkin verran toivoa tulee olemaan siitä, että kerran uskontokin olisi globaalinen—tai ainakin, että olisi uskontoja, joilla on globaali näkemys.
Kollektiivinen turvallisuus ei koskaan tuo mukanaan rauhaa, ennen kuin kollektiivisuus käsittää koko ihmiskunnan.
Ihmiskunnan edustuksellisen hallituksen poliittinen suvereenisuus tuo kestävän rauhan maan päälle, ja ihmisen hengellinen veljeys on ikiajoiksi takaava, että kaikkien ihmisten kesken vallitsee hyvä tahto. Eikä ole mitään muuta keinoa, jolla rauha maan päällä ja hyvä tahto ihmisten kesken voidaan aikaansaada.
* * *
Cymboytonin kuoleman jälkeen hänen pojillaan oli suuria vaikeuksia saada rauhantila säilymään opettajakunnan keskuudessa. Jeesuksen opetusten seurausvaikutukset olisivat olleet paljon tuntuvammat, mikäli myöhemmin ilmaantuneet kristityt opettajat, jotka liittyivät Urmian opettajakuntaan, olisivat osoittaneet suurempaa viisautta ja harjoittaneet enemmän suvaitsevuutta.
Cymboytonin vanhin poika oli vedonnut Filadelfiassa toimivaan Abneriin saadakseen häneltä apua, mutta Abnerin suorittama opettajien valinta oli mitä epäonnistunein, sillä osoittautui, etteivät nämä osanneet myönnytysten eikä kompromissien tekemisen taitoa. Kyseiset opettajat pyrkivät saamaan oman uskontonsa hallitsevaan asemaan muihin uskonkäsityksiin nähden. Heidän mieleensä ei milloinkaan juolahtanut, että puheissa usein mainitut karavaaninohjaajan luennot olivat itsensä Jeesuksen pitämiä.
Kun sekasorto opettajakunnan keskuudessa vain paheni, nämä kolme veljestä katkaisivat rahallisen tukensa, ja viiden vuoden kuluttua koulu sulki ovensa. Myöhemmin se avattiin uudelleen mitralaistemppelinä, ja lopulta se eräiden hillittömien mitralaismenojen tiimellyksessä paloi maan tasalle.