Vähän ajan päästä he saapuivat Kreikan tieteen ja oppineisuuden ikivanhaan keskuspaikkaan, ja Ganidia värisytti jo ajatuskin siitä, että hän oli Ateenassa, että hän oli Kreikassa, Aleksanteri Suuren luoman entisen maailmanvallan kulttuurin keskuksessa, jonka rajat olivat kerran ulottuneet jopa hänen omaan maahansa, Intiaan, saakka. Toimitettavia liikeasioita oli vähän, ja niin Gonod vietti aikaansa enimmältään Jeesuksen ja Ganidin seurassa käyden monilla mielenkiintoisilla paikoilla ja kuunnellen nuorukaisen ja tämän monitaitoisen opettajan käymiä kiinnostavia keskusteluja.
Suurenmoinen yliopisto toimi Ateenassa yhä menestyksellisesti, ja kolmikkomme kävi monet kerrat sen opintosaleissa. Jeesus ja Ganid olivat käyneet läpikotaiset keskustelut Platonin opetuksista, silloin kun he seurasivat Aleksandrian museossa pidettyjä luentoja. He nauttivat kaikki Kreikan taiteesta, jonka näytteitä oli vielä nähtävissä eri puolilla kaupunkia.
Sekä isästä että tämän pojasta oli nautinnollista kuunnella sitä tieteestä käytyä keskustelua, johon Jeesus antautui kreikkalaisen filosofin kanssa eräänä iltana heidän majatalossaan. Kun tämä pedantti lähemmäs kolmen tunnin ajan puhuttuaan oli päässyt esitelmänsä loppuun, Jeesus sanoi nykyistä ajattelutapaa edustavin sanoin ilmaistuna seuraavaa:
Tiedemiehet saattavat jonain päivänä hyvinkin mitata gravitaatioon, valoon ja sähköön sisältyvän energian eli vahvuuden ilmentymät, mutta nämä samaiset tiedemiehet eivät milloinkaan kykene (tieteellisesti) kertomaan, mitä nämä universumi-ilmiöt ovat. Tiede käsittelee fysikaalis-energiaalisia toimintoja, uskonto käsittelee ikuisia arvoja. Todellinen filosofia versoaa siitä viisaudesta, joka tekee parhaansa korreloidakseen nämä määrälliset ja laadulliset havainnot. Se vaara on aina olemassa, että puhtaasti fyysisiä ilmiöitä tutkivaa tiedemiestä alkaa vaivata matematiikkaylpeys ja tilastoitsekeskeisyys, hengellisestä sokeudesta puhumattakaan.
Logiikka pätee aineellisessa maailmassa, ja matematiikkaan voi luottaa, kunhan sen soveltaminen rajoitetaan fyysisiin olevaisiin, mutta kumpaakaan ei tule pitää täysin luotettavana tai erehtymättömänä niitä elämän ongelmiin sovellettaessa. Elämään kuuluu ilmiöitä, jotka eivät ole kokonaan aineellisia. Aritmetiikka sanoo, että jos yksi mies kykenisi keritsemään lampaan kymmenessä minuutissa, kymmenen miestä pystyisi sen keritsemään yhdessä minuutissa. Se on vankkaa matematiikkaa, mutta se ei pidä paikkaansa, sillä nämä kymmenen miestä eivät kykenisi suorittamaan tehtävää tällä tavoin, he olisivat näet niin pahasti toistensa tiellä, että työ viivästyisi merkittävästi.
Matematiikka väittää, että jos yksi henkilö edustaa tiettyä älyllisen ja moraalisen arvon yksikköä, kymmenen henkilöä edustaisi tätä arvoa kymmenkertaisena. Mutta kun puhe on ihmispersoonallisuudesta, olisi lähempänä totuutta sanoa, että tällainen persoonallisuuksien yhteenliittymä edustaa pikemminkin yhtä suurta summaa kuin on tähän yhtälöön osallisten henkilöiden lukumäärän neliö kuin yksinkertaista aritmeettista summaa. Ihmisistä koostuva sosiaalinen ryhmä, joka on saavuttanut koordinoidun toiminnallisen harmonian, edustaa paljon sen osien yksinkertaista summaa suurempaa voimaa.
Määrä on identifioitavissa faktaksi, ja niin siitä tulee tieteellinen vakio. Laatu, joka on riippuvainen siitä, miten mieli sen tulkitsee, edustaa arviota arvoista, ja jää sen vuoksi välttämättä yksilökohtaiseksi kokemukseksi. Kun sekä tieteestä että uskonnosta tulee vähemmän dogmaattista, silloin kun ne alkavat sietää paremmin kritiikkiä, silloin alkaa filosofia tuottaa yhtenäisyyttä maailmankaikkeuden älylliseen käsittämiseen.
Kosmisessa maailmankaikkeudessa on yhtenäisyyttä, jos vain kykenisitte havaitsemaan sen aikaansaannokset aktuaalisuudessa. Todellinen maailmankaikkeus on ikuisen Jumalan jokaista lasta kohtaan ystävällinen. Todellinen ongelma on siinä, miten ihmisen finiittinen mieli voi päästä loogiseen, totuudelliseen ja vallitsevaa tilannetta vastaavaan ajattelun yhtenäisyyteen. Tämä maailmankaikkeutta tunteva mielen tila voidaan saavuttaa vain, kun määrällisellä faktalla ja laadullisella arvolla käsitetään olevan Paratiisin-Isässä yhteinen alkusyy. Tällainen todellisuuskäsitys johtaa laaja-alaisempaan näkemykseen maailmankaikkeuden ilmiöiden tiettyä tarkoitusta palvelevasta yhtenäisyydestä; se jopa paljastaa persoonallisuuden asteittaisen tuloksiinpääsyn hengellisen päämäärän. Ja tässä on kysymys sellaisesta yhtenäisyyden käsityksestä, joka voi aistia elävän maailmankaikkeuden muuttumattoman taustan, maailmankaikkeuden, jossa persoonattomat suhteet alituiseen muuttuvat ja jossa persoonalliset keskinäissuhteet kehittyvät.
Aine ja henki sekä niiden välissä oleva tila ovat reaaliuniversumin kolme keskinäissuhteissa olevaa ja toisiinsa liittyvää todellisen yhtenäisyyden tasoa. Näyttivätpä faktaa ja arvoa edustavat maailmankaikkeuden ilmiöt poikkeavan toisistaan miten paljon tahansa, loppujen lopuksi ne kuitenkin yhdistyvät Korkeimmassa.
Aineellista olemassaoloa oleva todellisuus liittyy ei-havaittavaan energiaan samoin kuin näkyvään aineeseenkin. Maailmankaikkeuden energioita niin hidastettaessa, että ne saavuttavat tietynasteisen liikemäärän, nämä energiat muuttuvat suotuisissa olosuhteissa massaksi. Älkääkä unohtako, että se mieli, joka vain voi havaita näkyväisten realiteettien olemassaolon, on itsessään myös reaalinen. Ja tämän energiasta/massasta, mielestä ja hengestä koostuvan maailmankaikkeuden pohjimmainen syy on ikuinen—se on olemassa ja se sisältyy Universaalisen Isän ja hänen absoluuttisten vertaistensa olemukseen ja reaktioihin.
He kaikki olivat enemmän kuin hämmästyksissään siitä, mitä Jeesus oli sanonut, ja lähtiessään heidän luotaan kreikkalainen sanoi: ”Vihdoinkin ovat silmäni nähneet juutalaisen, joka ajattelee muutakin kuin rodullista ylemmyyttä ja puhuu muustakin kuin uskonnosta.” Ja he menivät levolle.
Ateenassa-oleskelu oli miellyttävää ja hyödyllistä, mutta ihmissuhteiden alalla sen antimet olivat niukat. Liian monet tuolloisista ateenalaisista olivat joko älyllisesti ylpeitä jo menneisyyteen kuuluvasta maineestaan tai sitten he olivat mentaalisessa mielessä typeriä ja tietämättömiä, koska olivat ala-arvoisten orjien jälkeläisiä, orjien, jotka olivat niiltä aikaisemmilta ajoilta, jolloin Kreikassa vielä oli loistoa ja sen kansan mielessä viisautta. Silloinhan Ateenan kansalaisten keskuudesta saattoi yhä löytää monia terävä-älyisiä miehiä ja naisia.