Kun Jeesus nyt oli astunut orastavan miehuuden kynnykselle ja päättänyt virallisesti opintonsa synagogakoulussa, hän oli kelvollinen menemään vanhempiensa seurassa Jerusalemiin osallistuakseen siellä heidän kanssaan ensimmäisen pääsiäisensä viettoon. Tuon vuoden pääsiäisjuhla osui lauantaiksi, eli se oli huhtikuun 9. päivänä vuonna 7 jKr. Suurehko (103-jäseninen) seurue laittautui valmiiksi lähteäkseen Nasaretista Jerusalemiin varhain maanantaiaamuna, huhtikuun 4. päivänä. He matkasivat etelään, kohti Samariaa, mutta Jisreeliin päästyään he kääntyivät itään niin, että he kiersivät Gilboavuoren taitse Jordaninlaaksoon välttyäkseen kulkemasta Samarian läpi. Joosef ja hänen perheensä olisivat mielellään kulkeneet Samarian läpi Jaakobin kaivon ja Betelin kautta, mutta koska juutalaisista oli epämieluisaa olla tekemisissä samarialaisten kanssa, hekin päättivät kulkea naapureidensa mukana Jordaninlaakson kautta.
Suuresti pelätty Arkelaos oli syösty vallasta, eikä heidän tarvinnut olla suurestikaan peloissaan siitä, että he veivät Jeesuksen Jerusalemiin. Oli kulunut jo kaksitoista vuotta siitä, kun ensimmäinen Herodes oli yrittänyt surmauttaa Betlehemin lapsen, eikä kenenkään mieleen nyt enää juolahtanut yhdistää tuota tapausta tähän tuntemattomuudesta tulevaan nasaretilaisnuorukaiseen.
Ennen kuin he saapuivat Jisreelin tienristeykseen, he matkaa jatkaessaan ohittivat kohta tien vasemmalla puolella muinaisen Suunemin kylän, ja Jeesus kuuli taas kerran tarinan siellä asuneesta koko Israelin kauneimmasta neidosta samoin kuin Elisan siellä suorittamista ihmeellisistä teoista. Jisreeliä ohitettaessa Jeesuksen vanhemmat kertoivat Ahabin ja Jesebelin tekemisistä ja Jehun urotöistä. Gilboavuoren ympäri kuljettaessa he puhuivat paljon Saulista, joka tämän vuoren rinteillä riisti hengen itseltään, sekä kuningas Daavidista ja siitä, mihin kaikkeen tämä historiallinen paikka liittyi.
Gilboan juurta kiertäessään pyhiinvaeltajat saattoivat oikealla puolella nähdä Skytopoliin kreikkalaiskaupungin. Matkan päästä he katselivat kaupungin marmorisia rakennelmia, mutteivät menneet lähellekään tätä ei-juutalaista kaupunkia, jotteivät vain olisi saastuttaneet itseään niin pahasti, että osallistuminen edessä oleviin juhlaviin ja pyhiin Jerusalemin pääsiäismenoihin olisi käynyt mahdottomaksi. Maria ei kyennyt ymmärtämään, miksei Joosef sen kummemmin kuin Jeesuskaan halunnut puhua Skytopoliista. Hän ei tiennyt heidän edellisvuotisesta kiistastaan, sillä he eivät olleet paljastaneet tätä välikohtausta hänelle.
Tie laskeutui välittömästi tämän jälkeen alas trooppiseen Jordaninlaaksoon, ja hetken päästä Jeesuksen ihmettelevän katseen edessä avautui mutkitteleva ja loputtomasti polveileva Jordan, jonka vesi kiilotti ja solisi virratessaan kohti Kuolluttamerta. He kuoriutuivat päällysvaatteistaan matkatessaan tässä trooppisessa laaksossa kohti etelää. He ihailivat vehreitä elopeltoja ja kauniita oleantereita, jotka taipuivat vaaleanpunaisten kukkien painosta. Kaukana pohjoisessa siinteli jyhkeä ja lumihuippuinen Hermonvuori katsellen majesteettisena alas historialliseen laaksoon. Laakson vastakkaisen laidan Skytopoliista runsaat kolme tuntia matkustettuaan he saapuivat pulppuavan lähteen partaalle, jonne he leiriytyivät tähtien valaiseman taivaan alla viettämänsä yön ajaksi.
Toisena matkapäivänään he ohittivat kohdan, jossa idästä virtaava Jabbok yhtyy Jordaniin, ja kun heidän katseensa kääntyi itään tätä jokilaaksoa seuraillen, he tarinoivat Gideonin ajoista, jolloin midianilaiset tulvehtivat näille seuduin tarkoituksenaan koko maan valloittaminen. Toisen matkapäivän lopulla he leiriytyivät likelle paikkaa, josta Sartabavuori, Jordaninlaakson ylle kohoavista vuorista korkein, alkaa kohotella rinteitään. Sartaban huipulla sijaitsi Aleksanterin rakennuttama linnoitus, jonne Herodes oli vanginnut yhden vaimoistaan ja haudannut kaksi kuoliaaksi kuristettua poikaansa.
Kolmantena päivänä he ohittivat kaksi kylää, jotka Herodes oli hiljattain rakennuttanut, ja he panivat merkille niiden suurenmoisen arkkitehtuurin ja kauniit palmutarhat. Iltahämärissä he saapuivat Jerikoon, jossa he viipyivät aamuun saakka. Tuona iltana Joosef, Maria ja Jeesus kävelivät kahden ja puolen kilometrin matkan muinaisen Jerikon sijaintipaikalle, jossa juutalaisen perimätiedon mukaan Joosua, jonka mukaan Jeesus oli saanut nimensä, oli suorittanut maineikkaat urotyönsä.
Kun päästiin neljänteen ja viimeiseen matkapäivään, tie alkoi olla yhtä loputonta pyhiinvaeltajien kulkuetta. He alkoivat nyt kiivetä mäkiä, jotka johtavat suoraan Jerusalemiin. Kukkulan lakea lähestyessään he saattoivat katsoa Jordanin ylitse ja nähdä siellä siintävät vuoret ja suunnata katseensa etelään, Kuolleenmeren liikkumattomien vetten taakse. Kun oltiin vielä noin puolen päivämatkan päässä Jerusalemista, Jeesus näki ensi kertaa Öljymäen (tienoon, josta oli niin paljossa tuleva osa hänen myöhempää elämäänsä), ja Joosef huomautti hänelle, että Pyhä kaupunki olisi heti tämän harjanteen takana, ja riemullinen odotus sai pojan sydämen pamppailemaan, olisihan hän kohta näkevä taivaallisen Isänsä huoneen ja kaupungin.
Öljymäen itärinteillä he pysähtyivät lepäämään pienen Betania-nimisen kylän liepeille. Vieraanvaraiset kyläläiset tulivat sankoin joukoin tarjoamaan pyhiinvaeltajille apuaan, ja sattui, että Joosef oli perheineen pysähtynyt erään Simonin talon lähelle. Simonilla oli kolme suunnilleen Jeesuksen ikäistä lasta: Maria, Martta ja Lasarus. He kutsuivat nasaretilaisperheen sisälle virkistäytymään, ja tästä versoi näiden kahden perheen välille elinikäinen ystävyys. Vaiheikkaan elämänsä varrella Jeesus viivähti tässä talossa tämän jälkeen vielä monta kertaa.
He riensivät eteenpäin, ja ennen pitkää he seisoivat Öljymäen harjalla, ja Jeesus näki (muistinsa mukaan) ensi kertaa Pyhän kaupungin, kerskailevat palatsit ja hänen Isänsä mieltäkiihottavan temppelin. Koskaan ei Jeesus enää tämän jälkeen kokenut sellaisia, puhtaasti inhimillisiä tunneväristyksiä, jotka nyt ottivat hänet läpikotaisin valtoihinsa, kun hän seisoi Öljymäellä tänä huhtikuisena iltapäivänä imemässä itseensä ensivaikutelmia Jerusalemista. Ja myöhempinä vuosina hän seisoi tällä samalla paikalla ja itki tämän kaupungin tähden, joka oli taas kerran hylkäämässä yhden profeetan, taivaallisista opettajistaan viimeisen ja suurimman.
Mutta he kiiruhtivat Jerusalemiin. Nyt oli jo torstai-iltapäivä. Kaupunkiin saavuttuaan he kulkivat temppelin ohitse, eikä Jeesus ollut koskaan vielä nähnyt niin valtavia ihmisjoukkoja. Häntä askarrutti syvästi se, miten nämä juutalaiset olivat tunnetun maailman äärimmäisistäkin kolkista tänne kerääntyneet.
Kohta he saapuivat paikkaan, joka oli ennalta sovittu heidän majapaikakseen pääsiäisviikon ajaksi. Se oli Marian erään varakkaan sukulaisen avara koti. Tämä oli Sakariaan kautta saanut tietää jotakin sekä Johanneksen että Jeesuksen elämäntarinan varhaisvaiheista. Seuraavan päivän eli valmistuspäivän ajan he tekivät valmisteluja asianmukaista pääsiäissapatin viettoa varten.
Vaikka koko Jerusalem oli pääsiäisvalmistelujen takia liikkeellä, Joosef ennätti kuitenkin viedä poikansa käymään akatemiassa, jonne tälle oli järjestetty tilaisuus jatkaa opintojaan kahden vuoden kuluttua, eli sitten kun hän olisi tullut vaadittuun viidentoista vuoden ikään. Joosef oli totisesti ymmällään huomatessaan, miten vähän kiinnostusta Jeesus osoitti kaikkia näitä huolellisesti laadittuja suunnitelmia kohtaan.
Temppeli siihen liittyvine palveluksineen ja toimituksineen teki Jeesukseen syvän vaikutuksen. Ensi kertaa, sen jälkeen kun hän oli nelivuotias, hän oli aivan liian syventynyt omiin mietteisiinsä montakaan kysymystä esittääkseen. Toki hän silti esitti isälleen useita hämmentäviä kysymyksiä (niin kuin hän oli tehnyt aikaisemmissakin tilanteissa) siitä, miksi taivaallinen Isä vaati teurastamaan niin monia viattomia ja avuttomia eläimiä. Ja nuorenmiehen kasvojen ilmeestä hänen isänsä tiesi hyvin, etteivät hänen vastauksensa ja selitysyrityksensä hänen syvämietteistä ja teräväjärkistä poikaansa tyydyttäneet.
Pääsiäissapattia edeltävänä päivänä hengellisen valaistumisen vuoksiaallot vyöryivät Jeesuksen kuolevaismielen läpi ja täyttivät hänen ihmissydämensä ääriään myöten rakastavalla säälillä niitä hengellisesti sokeita ja moraalin suhteen tietämättömiä kansanjoukkoja kohtaan, jotka olivat kokoontuneet viettämään muinaista pääsiäisen muistojuhlaa. Tämä oli Jumalan Pojan lihallisessa hahmossa viettämistä päivistä eräs erikoisimmista. Ja yön aikana hänelle ilmestyi ensi kertaa hänen maisen elämänvaiheensa aikana Immanuelin valtuuttama ja Salvingtonista matkaan lähtenyt erityistehtävään asetettu sanansaattaja, joka sanoi: ”Hetki on tullut. On aika sinun ryhtyä toimittamaan Isäsi asioita.”
Ja tällä tavoin, jo ennen kuin hänen nuorille harteilleen laskeutui raskas vastuu nasaretilaisperheestä, taivaallinen viestintuoja saapui nyt muistuttamaan tätä nuorta poikaa, joka ei vielä ollut kolmeatoista täyttänyt, siitä, että oli tullut aika ryhtyä taas hoitamaan kokonaista universumia koskevia velvollisuuksia. Tämä oli ensimmäinen näytös pitkässä tapahtumaketjussa, joka lopulta huipentui Pojan Urantialla tapahtuneen lahjoittautumisen loppuunsaattamiseen ja siihen, että ”universumin hallintovastuu laskettiin taas hänen inhimillis-jumalallisille harteilleen.”
Ajan kuluessa tämä ruumiillistumisen mysteeri kävi meille kaikille aina vain käsittämättömämmäksi. Pystyimme tuskin käsittämään, että tämä nasaretilaispoikanen oli koko Nebadonin luoja. Emmekä me nykyisinkään käsitä, miten tämän saman Luoja-Pojan henki ja hänen Paratiisin-Isänsä henki liittyvät ihmiskunnan sieluihin. Sitä mukaa kun aika kului, pystyimme näkemään, miten hänen ihmismielensä teki yhä selvemmin sellaisen eron, että vaikka hän elikin elämäänsä lihallisessa hahmossa, hengessä hänen harteillaan lepäsi vastuu kokonaisesta universumista.
Ja tähän päättyy nasaretilaisen pikkupojan elämänvaihe, ja tästä alkaa kertomus nuorukaisesta—yhä paremmin itsensä tiedostavasta jumalallisesta ihmisestä—, joka ryhtyy nyt pohtimaan, millainen on oleva hänen maailmassa viettämänsä elämänvaihe, kun hän pyrkii yhdistämään yhdeksi kokonaisuudeksi toisaalta elämänsä laajenevan tarkoituksen ja toisaalta vanhempiensa toiveet ja velvollisuutensa omaa perhettään ja oman aikansa ja aikakautensa yhteiskuntaa kohtaan.
Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.