Vaikkei oikeastaan voi sanoa, että Jeesus olisi joskus ollut vakavasti sairas, oli sekä hänellä että hänen veljillään ja vauvaikäisellä sisarellaan kuitenkin tänä vuonna joitakin lieviä lapsuusiänvaivoja.
Koulunkäynti jatkui, ja edelleenkin hän oli suosiota nauttiva oppilas, joka sai joka kuukausi yhden viikon vapaata. Ja vieläkin hän jakoi aikansa suunnilleen tasan isän kanssa naapurikaupunkeihin tekemiensä matkojen, enon maatilalle Nasaretin eteläpuolelle suorittamiensa käyntien ja Magdalan rannasta tehtyjen kalaretkien kesken.
Koulussa tähän mennessä ilmenneistä ikävyyksistä vakavin sattui lopputalvella, kun Jeesus rohkeni asettua hashenia vastaan sen opin osalta, jonka mukaan kaikki veistokuvat, maalaukset ja piirrokset olisivat luonteeltaan epäjumalanpalvonnallisia. Jeesuksesta oli mieluisaa niin piirtää maisemia kuin muovailla savesta mitä erilaisimpia esineitä. Kaikelle tämäntapaisellekin puuhalle luettiin juutalaisten laissa ankara tuomio, mutta tähän saakka hän oli onnistunut torjumaan vanhempiensa vastustelun niin, että nämä olivat sallineet hänen jatkaa näitä askareitaan.
Mutta koulussa tämä ongelma pulpahti taas pinnalle. Eräs pahimmin takapajulle jääneistä oppilaista nimittäin yllätti Jeesuksen piirtämässä hiilellä opettajan kuvaa luokkahuoneen lattiaan. Siinä se oli, päivän selvänä, ja monet synagogan vanhimmista kävivät sitä katsomassa, ennen kuin komitea lähti Joosefin luokse vaatimaan, että hänen vanhimman poikansa vallattomuuksien tyrehdyttämiseksi olisi tehtävä jotakin. Ja vaikkei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun Joosefille ja Marialle esitettiin valituksia heidän monitaitoisen ja tarmokkaan lapsensa edesottamuksista, se oli kuitenkin kaikista häntä vastaan siihen mennessä esitetyistä syytöksistä vakavin. Aivan talon takaoven ulkopuolella olevan suuren kiven päällä istuen Jeesus kuunteli tovin syytöksiä, joita ladeltiin hänen taiteellisia ponnistelujaan vastaan. Häntä harmitti, että hänen muka ilkitöistään soimattiin hänen isäänsä, ja niin hän marssi sisälle ja astui pelottomasti syyttäjiensä eteen. Vanhimmat joutuivat hämmingin valtaan. Jotkut olivat valmiita tarkastelemaan tapahtunutta huumorin kannalta, joku sen sijaan tuntui ajattelevan, että poikahan oli rienaaja, ellei peräti jumalanpilkkaaja. Joosef oli ymmällään, Maria suutuksissaan, mutta Jeesus vaati tulla kuulluksi. Hän sanoi sanottavansa, puolusti rohkeasti kantaansa, ja viimeiseen asti itsensä hilliten hän ilmoitti, että hän tässä, niin kuin kaikissa muissakin kiistakysymyksissä, tyytyisi siihen, mitä hänen isänsä päättäisi. Ja vanhimpain komitea poistui paikalta lausumatta sanaakaan.
Maria koetti taivutella Joosefia antamaan Jeesukselle luvan muovata savea kotona, kunhan tämä antaisi lupauksen, ettei hän enää jatkaisi näitä arveluttavia puuhia koulussa, mutta Joosef tunsi olevansa pakotettu tekemään sellaisen ratkaisun, että rabbien toisesta käskystä esittämän tulkinnan tulisi olla voimassa. Ja mitään, mikä olisi esittänyt jotakin tai jotakuta, ei Jeesus, niin kauan kuin hän asui isänsä talossa, enää tuon päivän jälkeen piirtänyt tai muovaillut. Hän ei kuitenkaan tullut vakuuttuneeksi, että jotakin väärää olisi ollut siinä, mitä hän oli tehnyt, ja luopuminen hyvinkin mieluisasta ajankulusta oli yksi hänen nuoren elämänsä koettelemuksista.
Kesäkuun jälkipuoliskolla Jeesus kiipesi isänsä mukana ensi kertaa Taaborinvuoren huipulle. Oli kirkas päivä, ja näköala oli suurenmoinen. Yhdeksänvuotiaasta miehenalusta tuntui kuin hän olisi tosiaankin katsellut koko maailmaa—Intiaa, Afrikkaa ja Roomaa lukuun ottamatta.
Jeesuksen toinen sisar, Martta, syntyi torstai-iltana, syyskuun 13. päivänä. Kolme viikkoa Martan maailmaantulon jälkeen Joosef, joka nyt oli jonkin aikaa kotona, ryhtyi rakentamaan heidän taloonsa lisätilaa: työhuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmää. Jeesukselle tehtiin pieni höyläpenkki, ja hän sai ensi kerran omat työkalunsa. Monet vuodet hän työskenteli aina silloin tällöin penkkinsä ääressä, ja hänestä tuli erittäin asiantunteva ikeidentekijä.
Tämä samoin kuin seuraava talvi olivat Nasaretissa kylmimmät moneen vuosikymmeneen. Jeesus oli vuorilla nähnyt lunta, ja lunta oli satanut Nasaretissakin useaan kertaan, vaikkei se muutamaa hetkeä kauempaa maassa pysynytkään; mutta jäätä hän ei ennen tätä talvea ollut nähnyt. Se tosiasia, että vesi voi esiintyä sekä kiinteässä että nestemäisessä olomuodossa ja lisäksi vielä höyrynä—jo kauan aikaa hän oli pohdiskellut kiehuvista padoista nousevan höyryn ongelmaa—pani tämän pikkumiehen ajattelemaan laajemmaltikin fyysistä maailmaa ja sen kokoonpanoa. Ja tähän varttuvaan nuorukaiseen ruumiillistunut persoonallisuus oli kuitenkin kaiken aikaa kaikkien näiden ilmiöiden aktuaalinen luoja ja organisoija koko kaukaisuuksiin ulottuvan universumin alueella.
Nasaretin ilmasto ei ollut ankara. Tammikuu oli kylmin kuukausi, ja silloin lämpötila oli keskimäärin noin 10° C. Kuumimpien kuukausien eli heinä- ja elokuun aikana lämpötila tapasi vaihdella 24° C ja 32° C välillä. Laskeuduttaessa vuorilta Jordanin ja Kuolleenmeren laaksoon Palestiinan ilmasto vaihtuu jääkylmästä paahtavan kuumaksi. Ja näin juutalaisilla oli tavallaan valmius elää jokseenkin kaikissa ilmasto-oloissa, joita maailmassa ylipäätään esiintyy.
Lännestä puhalsi tavallisesti kuumimpinakin kesäkuukausina viileä merituuli kello kymmenestä aamulla kello kymmenen tienoille illalla. Mutta aina silloin tällöin saattoi hirveän kuumia tuulia päästä puhaltamaan itäisestä autiomaasta koko Palestiinan ylitse. Nämä kuumat henkäykset tulivat tavallisesti helmi- ja maaliskuussa sadekauden ollessa kääntymässä lopuilleen. Sadekauden aikana sadetta saatiin virkistävinä kuuroina marraskuulta huhtikuulle, mutta sade ei ollut jatkuvaa. Palestiinassa oli vain kaksi vuodenaikaa: kesä ja talvi eli kuivakausi ja sadekausi. Kasvit puhkesivat kukkaan tammikuussa, ja huhtikuun lopulle tultaessa koko maa oli yhtä suurta kukkatarhaa.
Käsillä olevan vuoden toukokuussa Jeesus oli ensi kertaa enonsa maatilalla auttamassa elonkorjuutöissä. Ennen kuin hän täytti kolmetoista, hän oli metallientyöstämistä lukuun ottamatta jo ehtinyt päästä enemmän tai vähemmän selville kaikesta, mitä miehet ja naiset Nasaretin seudulla työkseen tekivät, ja vanhempana, sen jälkeen kun hänen isänsä oli kuollut, hän vietti useita kuukausia sepän pajassa.
Silloin kun työtä ja karavaaniliikennettä oli vähän, Jeesus teki isänsä seurassa monta huvi- ja työmatkaa lähistön Kaanaan, Eendoriin ja Nainiin. Jo poikasena hän kävi usein Sepforiissa, joka sijaitsi vain viitisen kilometrin päässä Nasaretista luoteeseen ja oli vuodesta 4 eKr likimain vuoteen 25 jKr Galilean pääkaupunki ja yksi Herodes Antipaan residenssikaupungeista.
Jeesuksen fyysinen, älyllinen, sosiaalinen ja hengellinen kasvu jatkui. Hänen kodin ulkopuolelle tekemillään matkoilla oli suuri merkitys sikäli, että ne auttoivat häntä ymmärtämään paremmin ja jalomielisemmin omaa perhettään, ja näihin aikoihin hänen vanhempansakin alkoivat jo ottaa oppia hänestä, samalla kun he itse opettivat häntä. Jeesus oli jo nuoruudessaan omaperäinen ajattelija ja taitava opettaja. Hän oli alituiseen törmäyskurssissa niin kutsutun ”suullisen lain” kanssa, mutta hän koetti aina mukautua perheensä noudattamiin käytäntöihin. Hän tuli mukavasti toimeen ikäistensä lasten kanssa, mutta näiden mielen hidasliikkeisyys useinkin masensi häntä. Ennen kuin hän oli täyttänyt kymmenen vuotta, hänestä oli tullut seitsemästä pojasta koostuvan ryhmän johtaja. He muodostivat seuran, jonka tarkoituksena oli miehuuden edellyttämien fyysisten, älyllisten ja uskonnollisten valmiuksien edistäminen. Näiden poikien keskuuteen Jeesus onnistui tuomaan monia uusia pelejä ja erilaisia, entistä parempia fyysisen virkistäytymisen muotoja.