Tämä oli Jeesuksen elämässä todella vaiheikas vuosi. Tammikuun alkupuolella Galileassa oli suuri lumimyrsky. Lunta satoi hyvinkin puoli metriä. Se oli Jeesuksen elinaikanaan näkemistä lumipyryistä sankin ja Nasaretissa yksi runsaimmista sataan vuoteen.
Se, mitä juutalaislapset Jeesuksen aikoihin leikkivät, oli melko rajoittunutta. Aivan liian usein lapset leikkivät niitä vakavampia puuhia, joita he näkivät vanhempien ihmisten toimittavan. He leikkivät usein häitä ja hautajaisia, seremonioita, joita he tavan takaa näkivät ja jotka olivat sangen näyttäviä. He tanssivat ja lauloivat, mutta heillä oli varsin vähän sääntöjen mukaan leikittäviä pelejä, leikkejä, joista myöhempien aikojen lapset ovat niin suuresti nauttinet.
Erään naapurinpojan ja myöhemmin oman veljensä Jaakobin kanssa Jeesus leikki mielellään perheen puusepänverstaan peränurkassa, jossa heillä oli hyvin hauskaa lastujen ja puupalikoiden seassa. Jeesuksen oli aina vaikea käsittää, mitä pahaa piili tietynlaisissa leikeissä, jotka olivat kiellettyjä sapattina, mutta hän mukautui aina vanhempiensa toiveisiin. Hänellä oli huumorintajua ja leikkimieltä, jotka hänen elinaikanaan ja hänen sukupolvensa aikaisessa elinympäristössä saivat varsin vähän tilaisuutta päästä esille, mutta aina neljätoistavuotiaaksi saakka hän oli enimmän aikaa iloinen ja huoleton.
Marialla oli kyyhkyslakka taloon liitetyn eläinsuojan katolla, ja he käyttivät kyyhkysten myynnistä saamansa tulot erityisenä hyväntekeväisyysrahastona, jota Jeesus hoiti siitä ensin kymmenykset vähennettyään ja ne synagogan virkailijalle luovutettuaan.
Tähän mennessä ainoaan varsinaiseen onnettomuuteensa Jeesus joutui pudotessaan takapihan kiviportailta, jotka johtivat telttakankaalla katettuun makuuhuoneeseen. Se tapahtui idästä odottamatta nousseen heinäkuisen hiekkamyrskyn aikana. Kuumat, puuskittain hienoa hiekkaa kuljettavat tuulet puhalsivat tavallisesti sadekauden aikana, erityisesti maalis- ja huhtikuussa. Oli perin harvinaista, että tällainen myrsky puhalsi heinäkuussa. Kun myrsky puhkesi, Jeesus oli tapansa mukaan talon katolla leikkimässä, sillä kuivanakautena se oli enimmän aikaa hänen tavanomainen leikkipaikkansa. Kun hän laskeutui portaita, hiekka sokaisi hänet, ja hän putosi. Tämän onnettomuuden jälkeen Joosef rakensi kaiteet portaiden kummallekin sivustalle.
Ei ollut mitään keinoa, jolla tämä onnettomuus olisi voitu estää. Se ei ollut luettavissa kahden tilapäisen keskivälivarjelijan syyksi—yksi ensiasteinen ja yksi toisasteinen keskiväliolento oli nimittäin asetettu pitämään poikaa silmällä—myöskään serafivartijan syyksi asiaa ei voitu panna. Se ei yksinkertaisesti vain ollut vältettävissä. Mutta tämä vähäinen tapaturma, joka sattui sillä aikaa, kun Joosef oli poissa kotoa Eendorissa, sai Marian mielessä aikaan sellaisen huolestuneisuuden, että hän muutamien kuukausien ajan epäviisaasti pyrki pitämään Jeesuksen tiiviisti vierellään.
Taivaalliset persoonallisuudet eivät mielivaltaisesti puutu aineellisella tasolla sattuviin onnettomuuksiin, fyysisluontoisiin arkipäivän tapahtumiin. Tavallisissa oloissa vain keskiväliolennot voivat kohtalon miesten ja naisten persoonaa suojellakseen puuttua aineellisiin olosuhteisiin, ja erityistapauksissakin nämä olennot voivat toimia tällä tavoin vain ylempiensä nimenomaisia toimeksiantoja noudattaen.
Ja kysymyksessä oli vain yksi monista tällaisista tälle tiedonjanoiselle ja seikkailunhaluiselle nuorukaiselle sittemmin sattuneista vahingoista. Jos luot mielessäsi kuvan tarmokkaan pojan keskimääräisestä lapsuudesta ja nuoruudesta, saat melko hyvän käsityksen Jeesuksen nuoruudenaikaisesta elämänvaiheesta, ja voit tällöin kuvitella, miten paljon huolta hän aiheutti vanhemmilleen, varsinkin äidilleen.
Nasaretilaisperheen neljäs lapsi, Joosef, syntyi keskiviikkoaamuna, maaliskuun 16. päivänä vuonna 1 jKr.