Nyt kun koko Salvington jo oli perillä odotettavissa olevan lahjoittautumisen esivaiheista, Mikael kutsui kaikki päämajaplaneetalla oleskelevat koolle ja paljasti ensimmäistä kertaa, mitä inkarnoitumishankkeesta vielä oli toteutumatta, ja ilmoitti kohdakkoin poistuvansa Salvingtonista astuakseen morontiakuolevaisen elämänvaiheeseen Kaikkein Korkeimpien Isien hoveissa viidennen konstellaation päämajaplaneetalla. Ja sitten kuulimme ensimmäistä kertaa ilmoituksen siitä, että hänen seitsemäs ja viimeinen lahjoittautumisensa tapahtuisi kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa jossakin evolutionaarisessa maailmassa.
Ennen kuin Mikael lähti Salvingtonista suorittamaan kuudetta lahjoittautumistaan, hän piti koolla olleille sfäärin asukkaille puheen ja lähti matkaan siten, että jokainen sen selvästi näki. Hänen seurassaan olivat muuan yksinäinen serafi ja Nebadonin Kirkas Aamutähti. Vaikka universumin johtaminen olikin uskottu jälleen Immanuelin käsiin, hallinnolliset velvollisuudet oli kuitenkin jaettu entistä laajemmalle.
Mikael ilmestyi viidennen konstellaation päämajaan täysin kehittyneenä morontiakuolevaisena, jolla oli ylösnousemuksellisen status. Olen pahoillani, että minua on kielletty paljastamasta tämän numerottoman morontiakuolevaisen elämänuran yksityiskohtia, sillä se oli eräs Mikaelin lahjoittautumiskokemuksen erikoisimmista ja ällistyttävimmistä jaksoista, eikä tässä suhteessa poikkeusta tee edes hänen dramaattinen ja traaginen oleskelunsa Urantialla. Mutta niiden monien rajoitusten joukossa, jotka minulle lausuttiin ottaessani vastaan tämän toimeksiannon, on muuan, joka kieltää minua ryhtymästä paljastamaan yksityiskohtia tästä Mikaelin ihmeellisestä elämänvaiheesta Endantumin morontiakuolevaisena.
Kun Mikael palasi tältä morontialahjoittautumiseltaan, meistä kaikista tuntui ilmeiseltä, että Luojastamme oli tullut luotu luotujen joukossa, että Universumin Hallitsija oli hänen maailmoissaan eläville vähäpätöisimmillekin luodun älyllisyyden edustajille myös ystävä ja myötätuntoinen auttaja. Olimme tämän universumin hoidossa tapahtuneen luodun olennon näkökulman yhä laajemman omaksumisen panneet merkille jo ennen tätäkin, sillä se oli käynyt vähä vähältä ilmeiseksi, mutta se kävi entistäkin ilmeisemmäksi, sen jälkeen kun morontiakuolevaisen hahmossa suoritettu lahjoittautuminen oli viety päätökseen, ja vielä tätäkin ilmeisempää se oli sitten, kun hän oli palannut kirvesmiehen poikana Urantialla elämästään elämänvaiheesta.
Gabriel antoi meille etukäteen tiedon ajankohdasta, jolloin Mikaelin morontialahjoittautuminen päättyisi, ja niin järjestimme Salvingtoniin tilanteeseen sopivan vastaanottojuhlan. Paikalle kerääntyi miljoonia ja taas miljoonia olentoja Nebadonin konstellaatioiden päämajamaailmoista, ja valtaosa Salvingtonin naapurimaailmoissa oleskelevista kokoontui yhteen toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin oman universuminsa hallitsijan paikalle. Vastatessaan lukuisiin tervetuliaispuheisiimme ja julki tuomaamme arvonantoon sellaista Hallitsijaa kohtaan, joka on näin syvästi kiinnostunut luoduistaan, hän lausui vain nämä sanat: ”Olen yksinkertaisesti vain ollut toimittamassa Isäni asioita. Olen tekemässä vain sellaista, mikä on ilo Paratiisin-Pojille, nämä kun rakastavat luotujaan ja haluavat palavasti heitä ymmärtää.”
Mutta tuosta päivästä lähtien siihen hetkeen saakka, jolloin Mikael Ihmisen Poikana lähti tutkimusretkelleen Urantialle, koko Nebadon keskusteli jatkuvasti niistä monista maineteoista, jotka heidän Suvereeni Hallitsijansa oli tehnyt toimiessaan Endantumissa evolutionaarisen ylösnousemuksen omaavan morontiakuolevaisen hahmoisena lahjoittautumisinkarnoitumana, jota oli joka suhteessa koeteltu niin kuin koeteltiin hänen olinpaikkanaan toimineen konstellaation kaikista aineellisista maailmoista yhteen kerättyjä hänen tovereitaan.