Urantian ajanlaskutavan mukaan hiukan yli kolmesataamiljoonaa vuotta sitten olimme todistamassa taas uutta sellaista tapausta, että universumin vallanohjakset siirrettiin Immanuelille, ja panimme merkille, että Mikael valmistautui lähtemään. Tämä tilanne poikkesi aikaisemmista sikäli, että hän ilmoitti määränpääkseen Orvontonin superuniversumin päämajan Uversan. Hallitsijamme lähti aikanaan, mutta superuniversumin kaukotiedotuslähetyksissä ei koskaan mainittu Mikaelin saapumisesta Päivien Muinaisten hoveihin. Kohta hänen Salvingtonista-lähtönsä jälkeen kuultiin Uversan kaukoviestilähetyksistä kuitenkin seuraava merkittävä toteamus: ”Tänä päivänä saapui ennalta ilmoittamaton ja numeroton, kuolevaisalkuperää edustava ylösnousemuspyhiinvaeltaja Nebadonin universumista. Hänellä on mukanaan Salvingtonin Immanuelin antama lupakirja, ja hänen seurassaan on Nebadonin Gabriel. Tämä identifioimaton olento on statukseltaan kiistämättä henkeä, ja hänet on otettu omaan joukkoomme.”
Jos sattuisit tänä päivänä vierailemaan Uversassa, kuulisit selostuksen niistä päivistä, jolloin Eventod oleskeli siellä, tämä ajallisuudesta ja avaruudesta saapunut erikoinen ja tuntematon pyhiinvaeltaja, joka tunnetaan Uversassa tuonnimisenä. Ja tämä ylösnousemuskuolevainen, tai ainakin verraton persoonallisuus, joka esiintyi täsmälleen sitä henkivaihetta olevan hahmoisena, jossa taivaaseen matkaavat kuolevaiset esiintyvät, eli ja toimi Uversassa Orvontonin standardiajan mukaan laskettuna yksitoistavuotisen ajanjakson. Tälle olennolle annettiin niitä tehtäviä ja hän suoritti niitä velvollisuuksia, jotka henkikuolevaiselle kuuluvat, niin kuin suorittivat hänen Orvontonin eri paikallisuniversumeista saapuneet toverinsakin. Ja ”joka suhteessa häntä koeteltiin ja kokeiltiin niin kuin hänen tovereitaankin”, ja kaikissa tilanteissa hän osoittautui ylempiensä osoittaman luottavaisuuden ja luottamuksen arvoiseksi, samalla kun hänen osakseen tuli hänen henkitovereittensa ehdoton kunnioitus ja uskollinen ihailu.
Seurasimme Salvingtonissa tämän henkipyhiinvaeltajan elämänuraa äärimmäisellä mielenkiinnolla, kun Gabrielin mukanaolon perusteella varsin hyvin tiesimme, ettei tämä vaatimaton ja numeroton pyhiinvaeltajahenki ollut kukaan muu kuin oman paikallisuniversumimme lahjoittautunut hallitsija. Tämä inkarnoituneen Mikaelin ensimmäinen ilmestyminen roolissa, jossa hän esiintyi eräässä kuolevaisten evoluutioon kuuluvassa vaiheessa, oli tapahtuma, joka sävähdytti ja kiehtoi koko Nebadonia. Olimme kuulleet tällaisista asioista, mutta nyt olimme niiden todistajina. Hän ilmestyi Uversaan täysin kehittyneenä ja kaikin puolin kouliintuneena henkikuolevaisena, ja siinä ominaisuudessa hän eteni elämänvaihettaan aina siihen tilanteeseen saakka, jolloin muuan ylösnousemuskuolevaisten ryhmä siirrettiin Havonaan. Sen jälkeen hänellä oli keskustelutuokio Päivien Muinaisten kanssa, ja kohta hän Gabrielin seurassa jätti nopeat ja koruttomat hyvästit Uversalle ja ilmaantui pian sen jälkeen tavanomaiselle paikalleen Salvingtonissa.
Vasta tämän lahjoittautumisen loppuunsaattamisen jälkeen meille vihdoin valkeni, että Mikael aikoi todennäköisesti inkarnoitua luomiensa universumipersoonallisuuksien erilaisten luokkien hahmossa alkaen korkeimmista Melkisedekeistä ja päätyen ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisissa maailmoissa eläviin, lihaa ja verta oleviin kuolevaisiin. Näihin aikoihin Melkisedekien yliopistot alkoivat opetuksessaan pitää esillä sellaista todennäköistä mahdollisuutta, että Mikael joskus ruumiillistuisi lihalliseksi kuolevaiseksi, ja esiintyi paljon kannunvalantaa siitä, mikä mahdollisesti olisi menetelmä, jolla moinen selittämätön lahjoittautuminen toteutettaisiin. Se, että Mikael oli henkilökohtaisesti esiintynyt ylösnousemuskuolevaisen osassa, herätti uutta ja entistäkin suurempaa kiinnostusta koko sitä järjestelmää kohtaan, joka merkitsee luotujen edistymistä kaiken matkaa sekä paikallisuniversumin että superuniversumin läpi.
Menetelmä, jolla nämä peräkkäiset lahjoittautumiset toteutettiin, pysyi silti mysteerinä. Jopa Gabriel myöntää, ettei hän käsitä menetelmää, jolla tämä Paratiisin-Poika ja universumin Luoja niin tahtoessaan kykeni omaksumaan jonkun alaisensa luodun olennon persoonallisuuden ja elämään tämän elämää.