Niin kuin perhonen ilmaantuu toukkavaiheesta, samoin ilmaantuvat ihmisolentojen todelliset persoonallisuudet mansiomaailmoissa, näyttäytyvät ensimmäistä kertaa ilman entistä verhoaan, joka niillä oli aineellisessa lihallisuudessa. Paikallisuniversumissa elettävän morontiaelämänvaiheen kohdalla on kysymys persoonallisuusmekanismin jatkuvasta kohottamisesta sieluolemassaolon alkuvaiheiselta morontiatasolta aina asteittain enentyvän hengellisyyden lopulliselle morontiatasolle asti.
Teille on vaikea tehdä selkoa paikallisuniversumissa elettävää elämänuraa varten tarvittavasta morontiapersoonallisuuden hahmosta. Teille annetaan persoonallisuuden julkituomisen mahdollistava morontiahahmo, ja kysymyksessä on ulkokuori, joka kaiken kaikkiaan ylittää käsityskykynne. Tällaiset hahmot, vaikka ne ovatkin täysin todellisia, eivät kuitenkaan ole sellaisia aineelliseen luokkaan kuuluvia energiajärjestelmiä, jotka nyt ymmärrätte. Ne palvelevat silti paikallisuniversumin maailmoissa samaa tarkoitusta kuin aineelliset ruumiinne palvelevat ihmisen synnyinplaneetoilla.
Aineellisen ruumiinhahmon ulkomuoto vastaa tiettyyn määrään saakka persoonallisuuden identiteetin luonnetta. Fyysinen ruumis heijastaa rajoitetussa määrin jotakin persoonallisuuden synnynnäisestä olemuksesta. Vieläkin enemmän näin tekee morontiahahmo. Kuolevaiset voivat fyysisessä elämässä olla ulkonaisesti kauniita, vaikka sisäisesti ovatkin vastenmielisiä. Morontiaelämässä ja varsinkin sen korkeammilla tasoilla persoonallisuuden ulkoinen hahmo vaihtelee suorassa suhteessa siihen, millainen sisäisen persoonan olemus on. Hengellisellä tasolla ulkoinen hahmo ja sisäinen olemus alkavat lähestyä täyttä samuutta, joka käy sitä täydellisemmäksi mitä korkeammille henkitasoille noustaan.
Morontiatilassa taivaaseen nouseva kuolevainen varustetaan Nebadonin muunnoksella Orvontonin Valtiashengen kosmisen mielen varustuksesta. Kuolevaisen älymekanismi on sellaisenaan tuhoutunut, lakannut olemasta kohdentuneena universumientiteettinä, joka on täysin erillään Luovan Hengen eriytymättömistä mieliyhteyspiireistä. Mutta kuolevaismielen sisältämät merkitykset ja arvot eivät ole tuhoutuneet. Tietyt mielen osa-alueet jatkavat olemassaoloaan eloonjääneessä sielussa, tietyt entisen ihmismielen sisältämät kokemukselliset arvot ovat Suuntaajan hallussa, ja paikallisuniversumissa säilyvät tallenteet siitä, miten ihminen eli lihallisen elämänsä, samoin kuin säilyvät tietyt elävät rekisteröinnit ylösnousemuskuolevaisen lopullisesta arvioinnista huolehtivissa lukuisissa olennoissa, joiden piiriin kuuluu olentoja serafeista Universaalisiin Sensoreihin ja luultavasti näitäkin ylempää, aina Korkeimpaa myöten.
Luodun olennon tahtotoimintaa ei voi olla olemassa ilman mieltä, mutta se toki säilyy aineellisen älymekanismin menettämisestä huolimatta. Eloonjäämistä välittömästi seuraavina aikoina ohjaavat ylösnousevaa persoonallisuutta suuressa määrin ihmiselämästä perityt luonnekaavat ja morontiamotan vasta ilmaantumassa oleva vaikutus. Ja nämä mansoniakäyttäytymisen oppaat toimivat tyydyttävästi morontiaelämän alkuvaiheissa ja ennen morontiatahdon ilmaantumista ylösnousemuspersoonallisuuden tahtotoiminnan täysimittaisena ilmentymänä.
Paikallisuniversumissa vietettävään elämänvaiheeseen ei liity mitään sellaisia vaikuttavia tekijöitä, jotka olisivat verrattavissa ihmisen olemassaoloon kuuluviin seitsemään mielenauttajahenkeen. Morontiamielen täytyy kehittyä sen suoran yhteyden avulla, joka sillä on kosmiseen mieleen—kosmiseen mieleen sellaisena, jollaiseksi paikallisuniversumissa esiintyvän älyllisyyden luova lähde—Jumalallinen Hoivaaja—on sen muokannut ja muuntanut.
Ennen kuolemaa kuolevaisen mieli on itsetajunnan osalta riippumaton suuntaajaläsnäolosta; auttajan toimikenttänä oleva mieli ei operoimaan kyetäkseen tarvitse muuta kuin kyseiseen mieleen liittyvän aineellis-energiaalisen kaavan. Mutta morontiasielu, joka on mielenauttajien vaikutuksen yläpuolella, ei pysy itsetajuisena ilman Suuntaajaa, sitten kun aineellisen mielen mekanismi ei enää ole sen käytössä. Tällä kehittyvällä sielulla on kuitenkin jatkuva ominaispiirteistö, joka juontuu siihen aiemmin sidoksissa olleen auttajamielen tekemistä päätöksistä, ja tästä ominaispiirteistöstä tulee aktiivista muistiainesta, kun takaisin palaava Suuntaaja energisoi sen kaaviot.
Muistiaineksen säilyminen on todiste alkuperäisen minuuden identiteetin säilymisestä. Se on välttämätöntä täydelle tietoisuudelle persoonallisuuden jatkuvuudesta ja laajenemisesta. Kuolevaiset, jotka nousevat taivaaseen Suuntaajatta, ovat ihmismuistin jälleenrakennuksen osalta riippuvaisia siitä, mitä serafikumppanit opettavat, muussa suhteessa ei Henkeen fuusioituneiden kuolevaisten morontiasieluihin kohdistu rajoituksia. Muistikaavio säilyy sielussa, mutta tämä kaavio vaatii entisen Suuntaajan läsnäoloa, jotta siitä jatkuvana muistiaineksena tulisi välittömästi tiedostettavissa olevaa. Ilman Suuntaajaa kuolevainen eloonjäänyt tarvitsee melkoisesti aikaa tutkiakseen uudelleen ja oppiakseen uudelleen muistitiedon aiemman olemassaolon merkityksistä ja arvoista.
Eloonjäämisen arvoinen sielu heijastaa uskollisesti aineellisen älymekanismin—minuuden identiteetin entisen olinpaikan—sekä laadullisia että määrällisiä toimintoja ja motivaatioita. Totuuden, kauneuden ja hyvyyden valitessaan kuolevaisen mieli astuu universumissa vietettävään esimorontiaaliseen elämänvaiheeseensa, joka sujuu viisaudenhengen johdolla yhdistyneiden seitsemän mielenauttajahengen suojeluksessa. Myöhemmin eli sitten kun esimorontiaalista saavutustasoa edustavat seitsemän kehää on suoritettu, morontiamielenä tunnetun antimen lisääminen mielenauttajan toimikenttänä olevan mielen päälle saattaa alkuunsa paikallisuniversumissa tapahtuvaa edistymistä merkitsevän esihengellisen eli morontiaelämänvaiheen.
Kun luotu lähtee synnyinplaneetaltaan, hän jättää taakseen mielenauttajien hoivan, ja hän on siitä lähtien pelkästään morontiaälyn varassa. Kun taivasmatkalainen jättää paikallisuniversumin, hän on morontiatason tuolle puolen siirryttyään saavuttanut olemassaolon hengellisen tason. Tämä vasta ilmaantuva henkientiteetti virittyy silloin Orvontonin kosmisen mielen välittömään huolenpitoon.