◄ 104:0
Luku 104
104:2 ►

Kolminaisuuskäsityksen kasvu

1. Urantialaiset kolminaisuuskäsitykset

104:1.1

Prinssi Caligastian esikunta esitti noin puoli miljoonaa vuotta sitten ensimmäisen sellaisen urantialaisen ilmoituksen, joka johtaa Paratiisin-Kolminaisuuden käsittämiseen. Tämä varhaisin kolminaisuuskäsitys katosi maailmasta planeetan kapinaa seuranneina sekavina aikoina.

104:1.2

Toisen kerran Kolminaisuus esitettiin Aatamin ja Eevan toimesta ensimmäisessä ja toisessa puutarhassa. Nämä opetukset eivät olleet hävinneet täysin jäljettömiin vielä Makiventa Melkisedekin aikoina, noin kolmekymmentäviisituhatta vuotta myöhemmin, sillä seetiläisten kolminaisuuskäsitys säilyi sekä Mesopotamiassa että Egyptissä, mutta aivan erityisesti Intiassa, jossa sen vaikutus vedalaisen kolmipäisen tulenjumalan Agnin muodossa tuntui vielä pitkään.

104:1.3

Kolmannen esityksen Kolminaisuudesta teki Makiventa Melkisedek, ja tätä oppia symboloivat ne kolme samankeskistä ympyränkehää, joita Saalemin tietäjä käytti rintalevyssään. Mutta Makiventa havaitsi, että Palestiinan beduiineille oli sangen vaikeata jakaa oppia Universaalisesta Isästä, Iankaikkisesta Pojasta ja Äärettömästä Hengestä. Useimmat hänen opetuslapsistaan luulivat Kolminaisuuden koostuvan Norlatiadekin kolmesta Kaikkein Korkeimmasta. Muutamat käsittivät asian niin, että Kolminaisuuteen kuuluisivat Järjestelmän Hallitsija, Konstellaation-Isä ja paikallisuniversumin Luojajumaluus. Tätäkin vähemmän oli niitä, jotka edes vähänkään käsittivät idean Paratiisissa olevasta Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta yhteenliittymästä.

104:1.4

Saalemin lähetyssaarnaajien toimin Melkisedekin opetukset Kolminaisuudesta levisivät vähitellen suureen osaan Euraasiaa ja Pohjois-Afrikkaa. Usein on vaikea erottaa toisistaan myöhempien aikojen andiittien ja Melkisedekin jälkeisten aikakausien triadeja ja kolminaisuuksia, kun molemmat käsitteet tiettyyn määrään saakka sekoittuivat keskenään ja sulautuivat toisiinsa.

104:1.5

Hindujen keskuuteen kolminaisuuskäsite juurtui Olemuksena, Järkenä ja Ilona. (Myöhempään intialaiseen käsitteeseen kuuluivat Brahma, Siva ja Vishnu.) Kun ensimmäisten kolminaisuushahmotelmien Intiaan-tuojina olivat seetiläispapit, niin myöhemmät Kolminaisuuden ideat olivat Saalemin lähetyssaarnaajien maahantuomia, ja Intian kotoperäiset ajattelijat kehittelivät niitä yhdistämällä nämä opit kehityksen myötä ilmaantuneisiin triadikäsitteisiin.

104:1.6

Buddhalainen usko kehitteli kaksi kolminaisuusluonteista opinkappaletta: Varhaisempaan kuuluivat Opettaja, Laki ja Veljeskunta; sen esitti Gautama Siddhartha. Buddhan seuraajien pohjoisen haaran keskuudessa kehittyneeseen myöhempään ideaan kuuluivat Korkein Herra, Pyhä Henki ja Ruumiillistunut Vapahtaja.

104:1.7

Ja nämä hindujen ja buddhalaisten ideat olivat todellisia kolminaisuusopin mukaisia postulaatteja, niissä toisin sanoen esiintyi idea monoteistisen Jumalan kolminaisesta ilmenemisestä. Oikea kolminaisuuskäsite ei ole vain sitä, että kolme eri jumalaa kootaan yhdeksi ryhmäksi.

104:1.8

Heprealaisten tiedot Kolminaisuudesta perustuivat Melkisedekin ajoilta juontuviin keeniläisten traditioihin, mutta heidän monoteistinen kiihkoilunsa yhden Jumalan, Jahven, puolesta työnsi niin pahasti varjoon kaikki tällaiset opetukset, että Jeesuksen ilmestymisen aikoihin oppi Elohimista oli käytännöllisesti katsoen kitkeytynyt juutalaisesta teologiasta. Heprealainen ajatusmaailma ei kyennyt sovittamaan kolminaisuuskäsitettä monoteistiseen uskonkäsitykseen Ainoasta Herrasta, Israelin Jumalasta.

104:1.9

Islaminuskon kannattajat eivät hekään kyenneet käsittämään ajatusta Kolminaisuudesta. Muotoutumassa olevan monoteismin on polyteismin kanssa vastatusten joutuessaan aina vaikeata sietää kolminaisuusoppia. Kolminaisuuden idea saa parhaan otteen lujan monoteistisen tradition omaavista uskonnoista, milloin traditioon liittyy opillinen joustavuus. Suurten monoteistien—heprealaisten ja muhamettilaisten—oli vaikea nähdä eroa kolmen jumalan palvomisen eli polyteismin ja toisaalta kolminaisuusopin eli jumalallisuuden ja persoonallisuuden kolmiyhteisessä ilmenemismuodossa esiintyvän yhden Jumaluuden palvomisen välillä.

104:1.10

Jeesus opetti apostoleilleen totuuden Paratiisin-Kolminaisuuden persoonista, mutta nämä luulivat hänen puhuvan kuvaannollisesti ja symbolisesti. Koska heidät oli kasvatettu heprealaiseen monoteismiin, heidän oli vaikea edes ajatella jotakin sellaista käsitystä, joka näytti olevan ristiriidassa heidän keskuudessaan vallalla olevan Jahve-käsitteen kanssa. Ja alkukristityt perivät heprealaisen ennakkoluulon kolminaisuuskäsitettä kohtaan.

104:1.11

Ensimmäistä kristinuskon piirissä tunnettua Kolminaisuutta julistettiin Antiokiassa, ja siihen kuuluivat Jumala, hänen Sanansa ja hänen Viisautensa. Paavali tiesi Isän, Pojan ja Hengen muodostamasta Paratiisin Kolminaisuudesta, mutta hän ei useinkaan siitä saarnannut ja mainitsi asiasta vain muutamissa vasta muotoutuville seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Ja tällöinkin Paavali apostolitovereidensa tapaan sekoitti Jeesuksen, paikallisuniversumin Luoja-Pojan, Jumaluuden Toiseen Persoonaan, Paratiisin Iankaikkiseen Poikaan.

104:1.12

Kristillinen kolminaisuuskäsite, joka alkoi saavuttaa yleistä tunnustusta ensimmäisen kristuksenjälkeisen vuosisadan loppupuolella, koostui Universaalisesta Isästä, Nebadonin Luoja-Pojasta ja Salvingtonin Jumalallisesta Hoivaajasta—paikallisuniversumin Äiti-Hengestä ja Luoja-Pojan luovasta puolisosta.

104:1.13

Sitten Jeesuksen päivien ei Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasiallinen identiteetti ole ollut Urantialla tiedossa (niitä muutamia yksilöjä lukuun ottamatta, joille se erityisesti paljastettiin), ennen kuin se esitettiin käsillä olevissa ilmoituksellisissa selonteoissa. Mutta vaikka kristillinen käsitys Kolminaisuudesta tosiasiatiedon osalta erehtyikin, se piti silti kokolailla paikkansa hengellisten suhteiden osalta. Vain filosofisten seuraamustensa ja kosmologisten seuraustensa osalta tämä käsitys joutui hämmennyksiin: Monien, jotka ovat kosmisesti suuntautuneita, on ollut vaikea uskoa, että Jumaluuden Toinen Persoona, infiniittisen Kolminaisuuden toinen jäsen, olisi joskus oleskellut Urantialla; ja vaikka tämä hengessä onkin totta, niin aktuaalisuudessa se ei ole tosiasia. Mikael-Luojissa ruumiillistuu Iankaikkisen Pojan jumalallisuus täyteen määrään saakka, mutta he eivät ole absoluuttisia persoonallisuuksia.


◄ 104:0
 
104:2 ►