Jokivarren asukkaat olivat tottuneet siihen, että joet tiettyinä vuodenaikoina tulvivat yli äyräittensä; nämä ajoittain toistuneet tulvat kuuluivat vuotuisina tapahtumina heidän elämäänsä. Mutta pohjoisessa vähä vähältä tapahtuneiden geologisten muutosten seurauksena Mesopotamianlaaksoa uhkasivat uudet vaarat.
Välimeren itärannikon liepeillä sekä Mesopotamian luoteis- ja koillispuolella sijaitsevien vuorten kohoaminen jatkui ensimmäisen Eedenin mereenvajoamisen jälkeen tuhansia vuosia. Tämä ylänkömaiden kohoaminen nopeutui merkittävästi noin vuonna 5000 eKr, ja kun tähän liittyi pohjoisilla vuorilla suuresti runsastunut lumentulo, siitä aiheutui joka kevät kaikkialla Eufratinlaaksossa ennennäkemättömiä tulvia. Nämä kevättulvat pahenivat pahenemistaan niin, että jokialueiden asukkaat joutuivat lopulta siirtymään itäisille ylängöille. Kymmenet kaupungit olivat näiden laaja-alaisten vedenpaisumusten takia lähes tuhannen vuoden ajan käytännöllisesti katsoen autioina.
Kun heprealaispapit Babylonian vankeudessa lähes viisituhatta vuotta myöhemmin yrittivät juutalaisen kansanheimon vaiheita seuraamalla päästä aina Aatamiin asti, heillä oli suuria vaikeuksia saada tarinan palasia yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja silloin eräälle heistä juolahti mieleen luopua koko yrityksestä, antaa koko maailman hukkua pahuuteensa Nooan tulvan aikana ja päästä sillä keinoin parempiin lähtöasemiin johdattamalla Abrahamin sukujuuret yhteen Nooan kolmesta eloonjääneestä pojasta.
Perimätiedot ajasta, jolloin vesi peitti alleen koko maanpiirin, ovat yleismaailmallisia. Monien rotujen hallussa on kertomus joskus ammoisina aikoina sattuneesta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. Raamatun kertomus Nooasta, arkista ja vedenpaisumuksesta on Babylonian vankeuden aikainen heprealaispapiston sepitelmä. Koskaan elämän Urantialle juurruttamisen jälkeen ei ole ollut mitään yleismaailmallista vedenpaisumusta. Ainoa sellainen aika, jolloin maapallon pinta on ollut kokonaan veden peitossa, oli arkeotsooisina aikakausina, ennen kuin maa oli alkanut nousta veden alta.
Nooa toki on elänyt. Hän oli viininvalmistaja Aramista, lähellä Urukia sijainneesta joenvarsiyhdyskunnasta. Vuodesta vuoteen hän piti kirjaa joen paisuntapäivistä. Hän teki itsestään yleisen pilkan kohteen, kun hän kulki pitkin ja poikin jokilaaksoa puhumassa sellaisen puolesta, että kaikki talot rakennettaisiin puusta veneen muotoisiksi ja että kotieläimet tulvakauden lähestyessä vietäisiin joka ilta veneeseen. Hänellä oli tapana käydä lähiseudun jokiyhdyskunnissa joka vuosi varoittelemassa asukkaita siitä, että niin ja niin monen päivän päästä tulva alkaisi. Lopulta tulikin vuosi, jolloin vuosittaiset tulvat harvinaisen rankkojen sateiden johdosta paisuivat niin valtavasti, että vesien äkillinen nousu pyyhkäisi mennessään koko kylän. Vain Nooa ja hänen lähimmät perheenjäsenensä pelastuivat asuntolaivassaan.
Nämä tulvat johtivat andiittisivilisaation lopulliseen hajoamiseen. Tämän vedenpaisumuskauden päätyttyä toista puutarhaa ei enää ollut. Vain etelään ja sumerilaisten keskuuteen jäi hiipumaan se, mitä aikaisemmasta loistosta vielä oli jäljellä.
Tämän kaikkein vanhimpiin kuuluvan sivilisaation jäännökset ovat löydettävissä näiltä Mesopotamian alueilta sekä niiden koillis- ja luoteispuolelta. Mutta vielä niitäkin vanhempia, Dalamatian ajalta olevia jäännöksiä, on Persianlahden aaltojen alla, ja ensimmäinen Eeden lepää mereen vajonneena Välimeren itäosan alla.