◄ Luku 74
Osa 3 ▲
Luku 76 ►
Luku 75

Aatami ja Eeva rikkovat sopimuksensa

URANTIALLA yli sata vuotta ponnisteltuaan Aatami ei vieläkään kyennyt näkemään puutarhan ulkopuolella juuri minkäänlaista edistymistä. Maailmassa ei kokonaisuutena ottaen näkynyt tapahtuvan suurtakaan kohentumista. Rodullinen koheneminen näytti olevan vielä pitkän matkan päässä, ja tilanne tuntui niin epätoivoiselta, että sen auttamiseksi olisi tarvittu jotakin sellaista, mikä ei sisältynyt alkuperäisiin suunnitelmiin. Aatamin mielessä käväisi ainakin joskus tällainen ajatus, ja hän myös toi sen useasti julki Eevalle. Aatami ja hänen puolisonsa olivat uskollisia, mutta heillä ei ollut yhteyttä kaltaisiinsa, ja heidän maailmansa surkea tila huolestutti heitä syvästi.

1. Urantian ongelma

75:1.1

Se tehtävä, jota varten Aatami oli saapunut kokeelliselle, kapinan poltinmerkillä merkitylle ja eristetylle Urantialle, oli mittasuhteiltaan hirvittävä hanke. Ja Aineellinen Poika ja Tytär tiedostivat jo varhaisessa vaiheessa planetaarisen tehtävänsä vaikeuden ja monimutkaisuuden. Siitä huolimatta he ryhtyivät rohkeasti täyttämään tehtäväänsä ja ratkomaan edessään olevia moninaisia ongelmia. Mutta kun he tarttuivat kaikin puolin tärkeään työhön vajaaälyisten ja rappeutuneiden eliminoimiseksi ihmisen rotukannoista, he joutuivat kauhun valtaan. He eivät nähneet tähän pulmaan mitään ratkaisukeinoa, eivätkä he voineet pyytää neuvoa ylemmiltään sen enempää Jerusemista kuin Edentiastakaan. Siinä he olivat, eristyksissä ja joka päivä jonkin uuden ja visaisen ongelmavyyhden edessä, kohdakkain jonkin sellaisen pulman kanssa, jonka ratkaiseminen tuntui mahdottomalta.

75:1.2

Normaaleissa oloissa planetaarisen Aatamin ja Eevan ensimmäinen tehtävä olisi rotujen yhteensovittaminen ja sekoittaminen. Mutta Urantialla tällainen hanke näytti jotakuinkin toivottomalta, sillä vaikka rodut olivat biologisesti elinkelpoisia, niitä ei ollut koskaan puhdistettu takapajuisista ja vajavaisista rotuaineksista.

75:1.3

Aatami ja Eeva totesivat olevansa sfäärillä, joka oli täysin valmistautumaton ihmisten välisen veljeyden julistamiseen, maailmassa, joka haparoi viheliäisessä hengellisessä pimeydessä ja jonka kirouksena oli edellisen hallinnon tehtävän epäonnistumisen entisestäänkin pahemmaksi hämmentämä sekasorto. Järjellinen ajattelu ja moraali olivat matalalla tasolla, ja sen sijaan, että Aatami ja Eeva olisivat alkaneet luoda uskonnon yhtenäisyyttä, heidän pitikin lähteä liikkeelle aivan alusta ja käännyttää maailman asukkaita kaikkein yksinkertaisimpiin uskonnollisuuden muotoihin. Sen sijaan, että he olisivat löytäneet täältä yhden omaksuttavaksi valmiin kielen, he kohtasivat maailmanlaajuisen satojen ja taas satojen paikallismurteiden sekamelskan. Yksikään planeetalla palvelutehtäväänsä suorittanut Aatami ei ollut koskaan joutunut vaikeampaan maailmaan. Esteet näyttivät ylitsepääsemättömiltä ja ongelmat tuntuivat mahdottomilta luodun olennon ratkaistaviksi.

75:1.4

He olivat eristyksissä, ja se kauhea yksinäisyyden tunne, joka heitä painoi, kävi Melkisedek-pesänhoitajien varhaisen poistumisen jälkeen entistäkin raskaammaksi. Yhteenkään planeetan ulkopuoliseen olentoon he eivät voineet olla yhteydessä muutoin kuin epäsuorasti: enkelikunnan välityksellä. Vähä vähältä rohkeus pakeni heistä, heidän mielialansa painui maahan, ja joskus heidän uskonsa oli horjumaisillaan.

75:1.5

Ja tämä on totuudenmukainen kuvaus näiden kahden ylevän sielun tyrmistyneisyydestä, kun he punnitsivat edessään olevia tehtäviä. He olivat kumpikin tarkoin selvillä planetaarisen tehtävänsä suorittamisen edellyttämästä suunnattomasta työmäärästä.

75:1.6

Kukaan Nebadonin Aineellisista Pojista ei todennäköisesti ole koskaan kohdannut niin vaikeaa ja kaikesta päättäen toivotonta tehtävää kuin kohtasivat Aatami ja Eeva Urantian surkeassa ahdingossa. Mutta heidänkin ponnistelunsa olisivat lopulta kohdanneet menestystä, jos he olisivat olleet kaukonäköisempiä ja kärsivällisempiä. He olivat kumpikin, mutta eritoten Eeva, aivan liian kärsimättömiä. Heillä ei ollut halua antautua pitkän pitkään kärsivällisyyden koetukseen. He halusivat nähdä välittömiä tuloksia, ja näkiväthän he, mutta tällä keinoin saavutetut tulokset osoittautuivat sekä heidän itsensä että heidän maailmansa kannalta mitä tuhoisimmiksi.

2. Caligastian salajuoni

75:2.1

Caligastia vieraili puutarhassa vähän väliä ja kävi Aatamin ja Eevan kanssa monia neuvotteluja, mutta nämä torjuivat järkkymättä kaikki hänen ehdottamansa kompromissit ja seikkailunomaiset oikotiet. Heidän nähtävillään oli yllin kyllin kapinan seurauksia kehittämään heissä tehokkaan vastustuskyvyn kaikkia tällaisia salavihkaisia ehdotuksia vastaan. Edes Aatamin nuorissa jälkeläisissä Daligastian tunnusteluyritykset eivät saavuttaneet mitään vastakaikua. Caligastialla tai hänen kumppanillaan ei tietenkään ollut mitään valtaa vaikuttaa yhteenkään yksilöön vastoin tämän omaa tahtoa, saati sitten taivuttaa Aatamin lapsia tekemään väärin.

75:2.2

Pitää muistaa, että Caligastia oli yhä Urantian nimellinen Planeettaprinssi, harhautunut tosin, mutta silti korkea-arvoinen paikallisuniversumin Poika. Hänet pantiin lopullisesti viralta vasta Kristus Mikaelin ollessa Urantialla.

75:2.3

Mutta langennut Prinssi oli sinnikäs ja määrätietoinen. Aatamin hän jätti pian rauhaan ja päätti yrittää salakavalaa sivustahyökkäystä Eevaa vastaan. Paholainen päätteli, että ainoa onnistumisen toivo oli siinä, että hän käyttäisi taitavasti hyväkseen sopivia henkilöitä, jotka kuuluivat nodilaisryhmän, hänen entisen ruumiillisen esikuntansa jäsenten jälkeläisten, parhaimmistoon. Ja tältä pohjalta laadittiin suunnitelmat violetin rodun kantaäidin saamiseksi satimeen.

75:2.4

Eevalla ei ollut koskaan pienintäkään aikomusta tehdä mitään, mikä olisi sotinut Aatamin suunnitelmia vastaan tai vaarantanut heidän planetaarisen luottamustehtävänsä. Tietoisina siitä, miten nainen on taipuvainen odottamaan välittömiä tuloksia pikemmin kuin tekemään kaukonäköisiä suunnitelmia kaukaisemmassa tulevaisuudessa ilmaantuvia tuloksia silmällä pitäen, Melkisedekit olivat ennen lähtöään teroittaneet eritoten Eevan mieleen niitä erityisiä vaaroja, jotka uhkasivat heidän eristynyttä asemaansa planeetalla. Ja he olivat nimenomaisesti varoittaneet Eevaa koskaan eksymästä kauas puolisonsa rinnalta, toisin sanoen yrittämästä millään henkilökohtaisilla tai salaisilla menetelmillä edistää heidän yhteistä hankettaan. Eeva oli yli sadan vuoden ajan mitä tunnontarkimmin noudattanut näitä ohjeita, eikä hänen mielessään edes käväissyt sellaista ajatusta, että jotakin vaaraa liittyisi niihin yhä yksityisluontoisempiin ja luottamuksellisempiin vierailuihin, joita muuan nodiittijohtaja, Serapatatia nimeltään, teki hänen luokseen. Koko juttu kehittyi siinä määrin vähitellen ja luonnollisesti, että hän ei osannut olla varuillaan.

75:2.5

Puutarhan asukkaat olivat Eedenin alkuajoista lähtien olleet yhteydessä nodiitteihin. Näiltä Caligastian esikunnan langenneiden jäsenten sekoittuneilta jälkeläisiltä he olivat saaneet paljon arvokasta apua, ja heidän kanssaan oli oltu paljon yhteistyössä, ja juuri heidän kauttaan oli Eedenin järjestelmä nyt kohtaava täydellisen tuhonsa ja lopullisen kukistumisensa.

3. Eeva joutuu kiusaukseen

75:3.1

Aatamin ensimmäiset sata vuotta maan päällä olivat juuri täyttyneet, kun Serapatatia nousi isänsä kuoleman jälkeen nodiittiheimojen läntisen eli syyrialaisen liittokunnan johtajaksi. Serapatatia oli ihonväriltään ruskeaan vivahtava, hän kuului lahjakkaana jälkeläisenä sukuhaaraan, joka syntyi Dalamatian terveyskomission entisen päällikön pariuduttua noiden kaukaisten aikojen sinisen rodun erään naispuolisen älyniekan kanssa. Tämä sukuhaara oli kautta aikojen hallinnut läntisiä nodiittiheimoja ja ollut niiden keskuudessa erittäin vaikutusvaltainen.

75:3.2

Serapatatia oli tehnyt useita vierailuja puutarhaan, ja Aatamin asian oikeamielisyys oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Ja hieman sen jälkeen kun hän oli ottanut vastaan syyrialaisnodiittien johtajan tehtävät, hän ilmoitti aikovansa kytkeä toimintansa Aatamin ja Eevan puutarhassa tekemään työhön. Hänen kansansa enemmistö ryhtyi tukemaan häntä tämän ohjelman läpiviemisessä, ja Aatami oli riemuissaan uutisista, joiden mukaan kaikista naapuriheimoista voimakkain ja älykkäin oli lähes kokonaisuudessaan asettunut kannattamaan maailman kohennusohjelmaa. Se oli kertakaikkisen rohkaisevaa. Ja pian tämän tärkeän tapahtuman jälkeen Aatami ja Eeva järjestivät omassa kodissaan kutsut Serapatatialle ja hänen uudelle esikunnalleen.

75:3.3

Serapatatiasta tuli eräs kyvykkäimmistä ja tehokkaimmista Aatamin avustajista. Hän oli kaikissa toimissaan täysin rehellinen ja läpikotaisen vilpitön. Hän ei ollut koskaan—ei edes myöhemminkään—tietoinen siitä, että salakavala Caligastia käytti häntä tilanteeseen sopivana välikappaleena.

75:3.4

Eikä aikaakaan, kun Serapatatiasta tuli Eedenin heimosuhdekomission apulaispuheenjohtaja, ja laadittiin useita suunnitelmia siitä, miten saataisiin entistä tarmokkaammin toteutetuksi työ, jonka tavoitteena oli kaukaisten heimojen voittaminen puutarhan asian puolelle.

75:3.5

Hän kävi monia neuvotteluja Aatamin ja Eevan—varsinkin Eevan—kanssa, ja he keskustelivat monista suunnitelmista työmenetelmiensä parantamiseksi. Eräänä päivänä Serapatatian käydessä keskusteluja Eevan kanssa hänen mieleensä juolahti, että olisi erittäin hyödyllistä, jos samalla kun odoteltiin violetin rodun suurten joukkojen muodostumista, voitaisiin tehdä jotakin, joka tällä välin välittömästi edistäisi apua odottavia heimoja. Serapatatia väitti vakavissaan, että jos nodiittien, edistyneimmän ja yhteistyöhaluisimman rodun, keskuuteen voisi syntyä johtaja, joka alkuperältään olisi osittain violettia rotuainesta, siitä muodostuisi luja side kytkemään nämä kansanheimot entistä läheisemmin puutarhaan. Ja harkitusti ja rehellisesti ajateltiin, että tämä kaikki koituisi maailman parhaaksi, sillä tällä puutarhassa kasvatettavalla ja koulutettavalla lapsella olisi suurenmoinen ja hyväksi koituva vaikutus isänsä kansaan.

75:3.6

Korostettakoon vielä kertaalleen, että Serapatatia oli kaikin puolin rehellinen ja täysin vilpitön kaikessa, mitä hän ehdotti. Hän ei koskaan hetkeäkään aavistanut, että hän oli ajamassa Caligastian ja Daligastian asiaa. Serapatatia oli läpikotaisen uskollinen suunnitelmalle, jonka mukaan luotaisiin ensin vahva violetin rodun reservi, ennen kuin pyrittäisiin maailmanlaajuisesti kohentamaan sekasorron vallassa olevia Urantian rotuja. Mutta sellaisen suunnitelman loppuunvieminen olisi vaatinut satoja vuosia, ja hän oli kärsimätön. Hän halusi nähdä edes joitakin tuloksia välittömästi—hän halusi nähdä jotakin jo omana elinaikanaan. Hän selvitti Eevalle, että Aatamia usein masensi se, miten vähän maailman kohenemisen hyväksi oli pystytty tekemään.

75:3.7

Näitä kaavailuja kypsyteltiin salassa yli viiden vuoden ajan. Lopulta ne olivat kehittyneet niin pitkälle, että Eeva suostui salaiseen neuvonpitoon Canon kanssa, joka oli läheisen ystävällismielisten nodiittien siirtokunnan loistavalahjaisin järkimies ja toimelias johtaja. Cano oli erittäin myötämielinen Aatamin järjestelmää kohtaan. Itse asiassa hän oli niiden naapurinodiittien vilpitön hengellinen johtaja, jotka kannattivat ystävällisiä suhteita puutarhaan.

75:3.8

Kohtalokas tapaaminen sattui syysillan hämärissä, lähellä Aatamin kotia. Eeva ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut kaunista ja intomielistä Canoa. Tämän henkilössä tuli loistavalla tavalla esille kaikki se, mitä oli jäljellä Prinssin esikuntaan kuuluneiden, kaukaisten esi-isien ylivertaisesta fysiikasta ja erinomaisesta älyllisyydestä. Ja myös Cano uskoi täysin Serapatatian suunnitelman oikeamielisyyteen. (Puutarhan ulkopuolella monenkeskinen pariutuminen oli yleisenä käytäntönä.)

75:3.9

Imartelun, intomielisyyden ja voimakkaan henkilökohtaisen vakaumuksen vaikutuksesta Eeva silloin ja siinä paikassa suostui ryhtymään tuohon paljon pohdittuun hankkeeseen, liittämään oman pikku maailmanparannushankkeensa suurempaan ja paljon kauaskantoisempaan jumalalliseen suunnitelmaan. Ennen kuin hän edes kokonaan käsitti, mitä oli tapahtumassa, oli kohtalokas askel jo otettu. Se oli tehty.

4. Rikkomuksen tajuaminen

75:4.1

Planeetan taivaallisen elollisuuden edustajat olivat liikekannalla. Aatami ymmärsi, että jokin oli vialla, ja hän pyysi Eevaa astumaan luokseen syrjemmälle puutarhassa. Ja nyt Aatami kuuli ensimmäistä kertaa koko tarinan pitkään elätellystä suunnitelmasta maailmankohennustyön jouduttamiseksi niin, että toimittaisiin kahdella taholla samanaikaisesti: vietäisiin läpi jumalallista suunnitelmaa, samalla kun toteutettaisiin Serapatatian hanketta.

75:4.2

Ja kun Aineellinen Poika ja Tytär näin vaihtoivat ajatuksia kuun valaisemassa puutarhassa, niin ”ääni puutarhassa” nuhteli heitä tottelemattomuudesta. Eikä tämä ääni ollut mikään muu kuin oma ilmoitukseni Eedenin pariskunnalle siitä, että he olivat rikkoneet puutarhan sopimuksen; että he eivät olleet totelleet Melkisedekien ohjeita; etteivät he olleet täyttäneet universumin hallitsijalle luottamustehtävästään antamansa valan täytäntöönpanoon kuuluvia velvoitteita.

75:4.3

Eeva oli suostunut osallistumaan sekä hyvän että pahan harjoittamiseen. Hyvä on jumalallisten suunnitelmien toteuttamista, synti on tahallinen rikkomus jumalallista tahtoa vastaan, pahuus on suunnitelmien väärää soveltamista ja menetelmien väärää kohdistamista, mikä johtaa universumin harmonian rikkoutumiseen ja planetaariseen sekasortoon.

75:4.4

Aina kun puutarhan pariskunta oli nauttinut elämänpuun hedelmiä, arkkienkelivartija oli varoittanut heitä suostumasta Caligastian ehdotuksiin hyvän ja pahan yhdistämisestä. Heille oli lausuttu nämä varoituksen sanat: ”Sinä päivänä, kun sekoitatte hyvän ja pahan, sinä päivänä ei mikään estä sitä, että teistä tulee tämän maailman kuolevaisten kaltaisia; mikään ei estä sitä, että osanne on kuolema.”

75:4.5

Eeva oli kertonut Canolle heidän salaisen tapaamisensa kohtalokkaasti toteuduttua tästä usein toistetusta varoituksesta, mutta Cano, joka ei ollut tietoinen sellaisten varoitusten tärkeydestä eikä merkityksestä, vakuutti Eevalle, etteivät miehet ja naiset, jotka olivat liikkeellä hyvin vaikuttimin ja totuudellisin tarkoituksin, voineet tehdä mitään pahaa; ettei Eeva suinkaan kuolisi, vaan pikemminkin eläisi uudelleen heidän jälkeläisensä persoonassa, jälkeläisen, joka vartuttuaan koituisi maailmalle siunaukseksi ja vakautukseksi.

75:4.6

Olkoonkin, että tämä jumalallisen suunnitelman muuttamishanke oli laadittu ja toteutettu täyttä vilpittömyyttä osoittaen ja vain korkeimmin, maailman hyvinvointiin tähdännein vaikuttimin, se oli siitä huolimatta pahan ilmentymä, sillä ollessaan poikkeama oikealta tieltä, jumalallisesta suunnitelmasta, se edusti väärää tapaa saavuttaa oikeamielisiä päämääriä.

75:4.7

On totta, että Eevan silmissä Cano oli miellyttävä katsella, ja hän käsitti kaiken, mitä hänen viettelijänsä lupasi, kun tämä puhui ”aatamilaisen olemuksen käsittämistä täydentävästä uudesta ja entistä laajemmasta ihmiseen liittyvien asioiden tietämyksestä ja entistä elävämmästä ihmisolemuksen ymmärryksestä.”

75:4.8

Minä puhuin violetin rodun isälle ja äidille puutarhassa tuona iltana, sillä se kuului näissä murheellisissa olosuhteissa velvollisuuksiini. Kuuntelin alusta loppuun kertomuksen kaikesta, mikä oli johtanut Eeva-äidin rikkomukseen, ja annoin kummallekin neuvoja ja ohjeita lähimmän tulevaisuuden osalta. Toisia näistä neuvoista he noudattivat, toiset he hylkäsivät. Tämä neuvonpito on merkitty kirjoihinne seuraavanlaisena: ”Herra Jumala huusi Aatamia ja Eevaa puutarhassa ja sanoi: ’Missä olette?’” Myöhempien sukupolvien tapana oli pitää kaikkea epätavallista ja erikoista—olipa se luonnollista tai hengellistä—suoranaisena Jumalien henkilökohtaisena asioihinpuuttumisena.

5. Rikkomuksen jälkivaikutukset

75:5.1

Havahduttuaan harhakuvitelmistaan Eeva tunsi olonsa totisesti kurjaksi. Aatami käsitti tilanteen koko pulmallisuuden, ja vaikka hän oli lohduttomuuden ja masennuksen vallassa, hän tunsi hairahtunutta puolisoaan kohtaan pelkästään sääliä ja myötätuntoa.

75:5.2

Epäonnistumisen tajuamista seuranneen epätoivon vallassa Aatami Eevan harha-askeleen jälkeisenä päivänä etsi käsiinsä Laottan, lahjakkaan nodiittinaisen, joka oli puutarhan läntisten koulujen päällikkö, ja suoritti tahallaan samanlaisen mielettömän teon, jonka Eeva jo oli tehnyt. Mutta älkää ymmärtäkö väärin, Aatamia ei nimittäin viekoiteltu, vaan hän tiesi tarkalleen, mihin oli ryhtymässä. Hän päätti tieten tahtoen jakaa Eevan kohtalon. Hän rakasti puolisoaan sellaisella kiintymyksellä, johon kuolevainen ei kykene, ja ajatuskin siitä, että hän mahdollisesti joutuisi yksikseen—ilman Eevaa—pitämään vartiota Urantian yössä, oli enemmän kuin hän kykeni kestämään.

75:5.3

Kun puutarhan asukkaat saivat tietää, mitä Eevalle oli tapahtunut, mikään mahti ei kyennyt pidättelemään heidän raivoaan. He julistivat sodan läheiselle nodiittiyhdyskunnalle. He syöksyivät ulos Eedenin porteista ja kävivät näiden pahaa-aavistamattomien ihmisten kimppuun ja hävittivät nämä viimeistä myöten—yhtään miestä, naista tai lasta ei säästetty. Ja myös Cano, vielä syntymättömän Kainin isä, sai surmansa.

75:5.4

Käsitettyään, mitä oli tapahtunut, Serapatatia joutui tyrmistyksen valtaan ja oli pelosta ja katumuksesta suunniltaan. Seuraavana päivänä hän hukuttautui suureen jokeen.

75:5.5

Aatamin lapset yrittivät lohduttaa suunniltaan joutunutta äitiään, sillä aikaa kun heidän isänsä kolmenkymmenen päivän ajan harhaili yksinäisyydessä. Tämän ajan päätyttyä Aatami pystyi taas harkitsemaan tekojaan, ja hän palasi kotiinsa ja ryhtyi suunnittelemaan heidän toimintansa vastaista suuntaa.

75:5.6

Harhautuneiden vanhempien tekemien tyhmyyksien seuraukset lankeavat usein myös heidän viattomien lastensa kannettaviksi. Aatamin ja Eevan rehtien ja jalojen poikien ja tyttärien kannettavaksi yllättäen ja armottomasti sysätyn uskomattoman murhenäytelmän aiheuttama käsittämätön suru otti heidät kokonaan valtoihinsa. Vanhimmat näistä lapsista eivät viiteenkymmeneen vuoteen toipuneet noiden traagisten aikojen surusta ja murheesta, varsinkaan ei sen kolmenkymmenen päivän pituisen ajanjakson kauhuntunteista, jonka heidän isänsä oli poissa kotoa ja heidän suunniltaan joutunut äitinsä oli täysin tietämätön hänen olinpaikastaan tai kohtalostaan.

75:5.7

Ja nuo samaiset kolmekymmentä päivää olivat Eevalle kuin murheen ja kärsimyksen täyttämiä pitkiä vuosia. Milloinkaan tämä ylevä sielu ei täydelleen toipunut tuon mielellisen kärsimyksen ja hengellisen murheen täyttämän piina-ajan vaikutuksista. Heidän myöhempien menetystensä ja aineellisten vaikeuksiensa mikään yksityiskohta ei Eevan muistissa ollut alkuunkaan verrattavissa noihin yksinäisyyden ja sietämättömän epävarmuuden täyttämiin hirvittäviin päiviin ja kauhistuttaviin öihin. Hän sai kuulla Serapatatian harkitsemattomasta teosta eikä tiennyt, oliko hänen puolisonsa surun vallassa surmannut itsensä vai oliko tämä siirretty pois maailmasta rangaistukseksi hänen, Eevan, harha-askeleesta. Ja kun Aatami palasi, Eeva koki sellaista ilon ja kiitollisuuden tunnetta, jota heidän pitkä ja vaikea elämänikäinen kumppanuutensa uurastavassa palvelussa ei milloinkaan himmentänyt.

75:5.8

Aika kului, mutta Aatamilla ei ollut varmuutta heidän rikkomuksensa luonteesta kuin vasta seitsemänkymmentä päivää Eevan hairahduksen jälkeen, kun Melkisedek-pesänhoitajat palasivat Urantialle ja ottivat vastatakseen maailman asioihin kohdistuvasta toimivallasta. Ja silloin hän tiesi, että he olivat kärsineet vararikon.

75:5.9

Mutta lisää vaikeuksia oli kytemässä: Ei kestänyt kauan, kun uutiset Eedenin lähellä sijainneen nodiittiyhdyskunnan hävittämisestä saavuttivat tästä yhdyskunnasta pohjoiseen sijainneet Serapatatian kotiheimot, ja tuota pikaa alkoi kerääntyä suuri sotajoukko, jonka marssisuuntana oli Eedenin puutarha. Ja niin sai alkunsa pitkä ja katkera sota adamiittien ja nodiittien välillä, sillä nämä vihollisuudet jatkuivat, kauan senkin jälkeen kun Aatami kannattajineen jo oli muuttanut toiseen puutarhaan Eufratinlaaksossa. Kiihkeä ja jatkuva ”vaino vallitsi tuon miehen ja naisen välillä; miehen siemenen ja naisen siemenen välillä”.

6. Aatami ja Eeva lähtevät puutarhasta

75:6.1

Kun Aatami sai tietää nodiittien olevan sotajalalla, hän kääntyi Melkisedekien puoleen, mutta nämä kieltäytyivät neuvomasta häntä ja kehottivat häntä vain tekemään niin kuin parhaaksi katsoi, ja lupasivat ystävällisesti tukea häntä niin pitkälle kuin mahdollista, valitsipa hän minkä toimintalinjan hyvänsä. Melkisedekejä oli kielletty puuttumasta Aatamin ja Eevan henkilökohtaisiin suunnitelmiin.

75:6.2

Aatami tiesi, että hän ja Eeva olivat epäonnistuneet. Melkisedek-pesänhoitajien läsnäolo kertoi sen hänelle. Hän ei silti vielä tiennyt mitään heidän henkilökohtaisesta asemastaan eikä tulevasta kohtalostaan. Hän piti koko yön kestäneen neuvottelun noin tuhannen kahdensadan uskollisen kannattajan kanssa, jotka lupautuivat seuraamaan johtajaansa, ja puolilta päivin seuraavana päivänä nämä pyhiinvaeltajat lähtivät Eedenistä etsimään uutta kotia. Aatami ei pitänyt sotimisesta, ja niin hän katsoi parhaaksi vastarintaa tekemättä luovuttaa ensimmäisen puutarhan nodiiteille.

75:6.3

Kolmantena päivänä puutarhastalähdön jälkeen eedeniläisten karavaanin pysäytti serafikulkuneuvojen saapuminen Jerusemista. Ja Aatamille ja Eevalle ilmoitettiin nyt ensimmäisen kerran, mitä heidän lapsistaan olisi tuleva. Kuljettimien odottaessa valmiina annettiin niille lapsille, jotka olivat saavuttaneet sellaisen iän (kaksikymmentä vuotta), että he kykenivät itsenäiseen päätöksentekoon, vaihtoehdoksi joko jääminen Urantialle heidän vanhempiensa seuraan tai tulo Norlatiadekin Kaikkein Korkeimpien suojateiksi. Kaksi kolmasosaa päätti lähteä Edentiaan, noin kolmasosa päätti jäädä vanhempiensa luo. Kaikki ne lapset, jotka eivät vielä olleet siinä iässä, että olisivat kyenneet tekemään päätöksiä, otettiin Edentiaan. Kukaan ei olisi voinut katsella tämän Aineellisen Pojan ja Tyttären surullista eroamista lapsistaan oivaltamatta, että lainrikkojan tie on kova. Nämä Aatamin ja Eevan lapset ovat nyt Edentiassa. Emme tiedä, mihin toimenpiteisiin heidän kohdallaan ryhdytään.

75:6.4

Perin, perin murheellinen oli se karavaani, joka valmistautui jatkamaan matkaansa. Olisiko mikään voinut olla traagisempaa! Tulla maailmaan sellaisin ylevin toivein, tulla niin hyväenteisesti vastaanotetuksi, ja sitten paeta kunniattomasti Eedenistä vain menettääkseen yli kolme neljäsosaa lapsistaan jo ennen uuden olinpaikan löytymistä!

7. Aatamin ja Eevan arvonalennus

75:7.1

Eedeniläisten karavaanin seisahduksen aikana Aatamille ja Eevalle ilmoitettiin heidän rikkomustensa luonteesta ja kerrottiin, mikä olisi heidän kohtalonsa. Gabriel ilmestyi julistamaan tuomion. Ja tuomarin päätös oli tämä: Urantian Planetaarinen Aatami ja Eeva tuomitaan sopimuksen rikkomisesta; he ovat rikkoneet sen välipuheen, joka koski heidän luottamustehtäväänsä tämän asutun maailman hallitsijoina.

75:7.2

Vaikka syyllisyydentunto Aatamia ja Eevaa masensikin, heitä ilahdutti silti suuresti ilmoitus siitä, että heidän tuomarinsa Salvingtonissa olivat vapauttaneet heidät kaikista sellaisista syytteistä, että he olisivat ”halveksineet universumin hallitusta”. Heidän ei katsottu syyllistyneen kapinointiin.

75:7.3

Eedeniläispariskunnalle ilmoitettiin, että he olivat alentaneet itsensä maailman kuolevaisten asemaan, että heidän oli tästedes käyttäydyttävä Urantian miehenä ja naisena ja pidettävä maailman rotujen tulevaisuutta omana tulevaisuutenaan.

75:7.4

Kauan ennen kuin Aatami ja Eeva lähtivät Jerusemista, heidän opettajansa olivat juurta jaksain selittäneet heille, mitkä olisivat seuraamukset, jos he jossakin elintärkeässä seikassa poikkeaisivat jumalallisista suunnitelmista. Olin itse henkilökohtaisesti ja moneen kertaan varoittanut heitä sekä ennen heidän Urantialle-saapumistaan että sen jälkeen siitä, että alentaminen lihallisen olennon tasolle olisi vääjäämätön seuraus, väistämätön rangaistus, joka minkään sitä estämättä seuraisi heidän planetaarisen tehtävänsä toimeenpanossa ilmenevästä rikkomuksesta. Mutta Poikien aineellisen luokan omaaman kuolemattomuuden tajuaminen on välttämätön edellytys, jotta voisi muodostaa selkeän käsityksen Aatamin ja Eevan rikkomukseen liittyvistä seuraamuksista.

75:7.5

1. Jerusemissa olevien tovereidensa tavoin Aatami ja Eeva säilyttivät kuolemattoman olennon asemansa olemalla älyllisessä yhteydessä Hengen mieligravitaatiopiiriin. Kun mielen tasolla tapahtuva irtikytkeytyminen katkaisee tämän elintärkeän ylläpitimen, silloin kuolemattomuuden status menetetään luodun olennon eksistenssin hengellisestä tasosta välittämättä. Kuolevaisen asema sitä seuraavine fyysisine hajoamisineen oli Aatamin ja Eevan älyllisellä tasolla tapahtuneen rikkomuksen väistämätön seuraamus.

75:7.6

2. Koska Urantian Aineellinen Poika ja Tytär oli personoitu myös tämän maailman lihallisten olentojen kaltaisiksi, he olivat lisäksi riippuvaisia kaksinaisen energiankierrätysjärjestelmän ylläpysymisestä; toinen järjestelmä johtui heidän fyysisestä olemuksestaan, toinen siitä superenergiasta, jota varastoitui elämänpuun hedelmiin. Arkkienkelisuojelija oli varoittanut Aatamia ja Eevaa aina siitä, että luottamuksen rikkominen johtaisi viime kädessä statuksen alentamiseen, ja heidän rikkomuksensa jälkeen heiltä evättiinkin pääsy tämän energialähteen äärelle.

75:7.7

Caligastia siis onnistui saamaan Aatamin ja Eevan ansaan, mutta hän ei saavuttanut tarkoitustaan sikäli, että olisi johtanut heidät avoimeen kapinaan universumin hallitusta vastaan. Se, mitä he olivat tehneet, oli eittämättä pahaa, mutta totuuden halveksimiseen he eivät koskaan syyllistyneet, eivätkä he tieten tahtoen liittyneet kapinaan Universaalisen Isän ja hänen Luoja-Poikansa oikeamielistä hallintoa vastaan.

8. Niin kutsuttu syntiinlankeemus

75:8.1

Aatami ja Eeva kylläkin lankesivat aineellisen pojan korkeasta tilastaan kuolevaisen ihmisen vähäiseen asemaan. Mutta kysymyksessä ei ollut ihmisen syntiinlankeemus. Ihmisrotu on kohentunut Aatamin ja Eevan rikkomuksen välittömistä seuraamuksista huolimatta. Vaikka jumalallinen suunnitelma violetin rodun antamisesta Urantian kansoille epäonnistui, kuolevaisrodut ovat hyötyneet valtavasti siitä vähäisestäkin annista, jonka Aatami ja hänen jälkeläisensä toivat Urantian roduille.

75:8.2

Mitään ”syntiinlankeemusta” ei ole tapahtunut. Ihmisrodun historia on edistyvän evoluution historiaa, ja maailman kansojen aiempaan biologiseen tilanteeseen verrattuna Aatamin anti jätti ne huomattavasti entistä parempaan kuntoon. Urantian korkeammantasoiset rotuainekset sisältävät nyt perintötekijöitä, jotka juontuvat jopa neljästä eri lähteestä: andoniiteilta, sangikeilta, nodiiteilta ja adamiiteilta.

75:8.3

Aatamia ei tulisi pitää ihmissukukunnan yllä lepäävän minkään kirouksen aiheuttajana. Olkoonkin, ettei hänen onnistunut viedä jumalallista suunnitelmaa eteenpäin; olkoonkin, että hän rikkoi Jumaluuden kanssa tekemänsä sopimuksen; olkoonkin, että hän ja hänen puolisonsa vääjäämättömästi alennettiin luodun olennon statuksen osalta; kaikesta tästä huolimatta se, mitä heillä oli ihmissukukunnalle annettavanaan, teki paljon sivilisaation edistämiseksi Urantialla.

75:8.4

Arvioitaessa Aatamin tehtäväkäynnin tuloksia teidän maailmassanne on oikeudenmukaisuuden nimessä otettava huomioon, missä tilassa planeetta oli. Aatamilla oli edessään jokseenkin toivoton tehtävä, kun hänet kauniin puolisonsa keralla tuotiin Jerusemista tälle pimeälle ja sekasortoiselle planeetalle. Mutta jos he olisivat pitäneet ohjenuoranaan Melkisedekien ja näiden työtovereiden antamia neuvoja ja jos he olisivat olleet kärsivällisempiä, he olisivat lopulta kohdanneet menestystä. Mutta Eeva kuunteli petollista propagandaa henkilökohtaisesta kahlitsemattomuudesta ja planetaarisesta toimintavapaudesta. Hän eksyi kokeilemaan Poikien aineellisen luokan elämänplasmalla salliessaan tämän hänelle uskotun elollismuodon sekoittua liian varhaisessa vaiheessa Elämänkantajien alun perin suunnittelemaan, tuolloin jo sekoittuneeseen luokkaan kuuluneen elämänplasman kanssa. Tämä puolestaan oli aiemmin yhdistynyt niiden jälkeläisiä tuottavien olentojen elämänplasmaan, jotka aikoinaan olivat kuuluneet Planeettaprinssin esikuntaan.

75:8.5

Ette koko Paratiisiin-nousunne aikana voita koskaan mitään sillä, että yritätte kärsimättömästi välttyä säädetyn ja jumalallisen suunnitelman mukaisen tien läpikäymiseltä turvautumalla oikoteihin, omiin keksaisuihin ja muihin konsteihin muuttuaksenne entistä paremmiksi täydellisellä tiellä kohti täydellistymistä ja ikuista täydellisyyttä.

75:8.6

Kaiken kaikkiaan koko Nebadonissa ei luultavasti koskaan ole millään planeetalla tapahtunut masentavampaa viisauden karilleajoa. Mutta se, että näitä harha-askeleita evolutionaaristen universumien asioissa sattuu, ei ole mitään hämmästyttävää. Olemme osa jättiläismäistä luomakuntaa, eikä ole laisinkaan outoa, ettei kaikki suju täydellisesti. Universumiamme ei luotu täydelliseksi. Täydellisyys on ikuinen päämäärämme, se ei ole lähtökohtamme.

75:8.7

Jos kysymyksessä olisi mekanistinen universumi, jos Ensimmäinen Suuri Lähde ja Keskus olisi vain voima eikä myös persoonallisuus, jos koko luomistulos olisi vain valtava fyysisen aineen kertymä, jota hallitsevat muuttumattomien energiatoimintojen luonnehtimat täsmälliset lait, silloin saattaisi täydellisyys vallita jopa universumistatuksen epätäydellisyydestä huolimatta. Mitään erimielisyyttä ei silloin olisi, mitään kitkaa ei esiintyisi. Mutta kehittyvässä universumissamme, jossa esiintyy suhteellista täydellisyyttä ja suhteellista epätäydellisyyttä, iloitsemme siitä, että erimielisyys ja väärinkäsitys ovat mahdollisia, sillä sitä kautta tulee todistetuksi, että maailmankaikkeudessa on ja siellä toimii persoonallisuus. Ja jos luomakuntamme on persoonallisuuden hallitsema eksistenssi, silloin voitte olla vakuuttuneita persoonallisuuden eloonjäämisen, edistymisen ja perillepääsyn mahdollisuuksista. Voimme suhtautua luottavaisesti persoonallisuuden kasvuun, kokemukseen ja uusien urien avautumiseen. Miten suurenmoinen onkaan universumi siinä, että se on persoonallinen ja edistyvä, ei pelkästään mekaaninen eikä edes passiivisesti täydellinen!

75:8.8

[Esittänyt Solonia, ”Puutarhan ääni” -serafi.]


◄ Luku 74
Ylös
Luku 76 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.