Tämä kansa pyrkii nyt päättäväisesti siihen, että itsekunnioituksen hävittävä köyhäinapu korvataan omanarvontunnon säilyttävillä valtion takaamilla vanhuuseläkevakuutuksilla. Tämä kansakunta tarjoaa jokaiselle lapselle opetuksen ja jokaiselle ihmiselle työpaikan, siksi se voi menestyksellisesti rakentaa tällaisen vakuutusjärjestelmän sairaiden ja vanhusten turvaksi.
Tämän kansan keskuudessa on kaikkien henkilöiden luovuttava ansiotoiminnasta kuudenkymmenenviiden vuoden iässä, elleivät he saa valtion työvoimavaltuutetulta lupaa, joka oikeuttaa heidät pitämään työpaikkansa seitsemänkymmenen vuoden ikään asti. Sanottu ikärajoitus ei koske hallituksen virkamiehiä eikä filosofeja. Fyysisesti vajaakykyiset tai pysyvästi vammautuneet voivat aluehallituksen eläkevaltuutetun vahvistaman tuomioistuinpäätöksen nojalla päästä eläkkeelle minkä ikäisinä hyvänsä.
Vanhuuseläkkeisiin saadaan varat neljästä lähteestä:
1. Liittohallitus määrää yhden päivän ansiot luovutettaviksi kuukausittain tähän tarkoitukseen; ja tässä maassahan kaikki tekevät työtä.
2. Testamentit—monet varakkaat kansalaiset jättävät varoja tähän tarkoitukseen.
3. Valtion kaivoksissa tehtävän pakkotyön tuotto. Sen jälkeen kun pakkotyöläiset ovat maksaneet ylläpitonsa ja siirtäneet erilleen omat eläkemaksunsa, kaikki heidän työstään kertyneet ylijäävät voitot luovutetaan tähän eläkerahastoon.
4. Tulot luonnonvaroista. Liittovaltion hallitus pitää hallussaan tämän mantereen kaikkia luonnonvaroja, jotka katsotaan yhteiskunnalliseksi varannoksi, ja niistä kertyvät tulot käytetään sosiaalisiin tarkoituksiin, kuten tautien ehkäisemiseen, nerojen kouluttamiseen sekä erittäin lupaavien henkilöiden opiskelun kustantamiseen valtiomiestaidon kouluissa. Toinen puoli luonnonvaratuloista menee vanhuuseläkerahastoon.
Vaikka osavaltioittaiset ja alueelliset vakuutussäätiöt tarjoavatkin monimuotoista vakuutusturvaa, vanhuuseläkkeistä huolehtii kuitenkin yksinomaan liittohallitus kymmenen alueellisen viranomaisen kautta.
Näitä valtion rahastoja on jo pitkään hoidettu rehellisesti. Maanpetoksen ja murhan jälkeen seuraavat tuomioistuinten käyttämässä rangaistusasteikossa ankarimpina rangaistukset julkisen luottamuksen pettämisestä. Yhteiskunnallista ja poliittista petollisuutta pidetään nykyisin kaikista rikoksista katalimpana.