Paratiisissa Alkuperäisen Pojan läsnäolo ja henkilökohtainen toiminta on perinpohjaista, hengellisessä mielessä absoluuttista. Kulkiessamme Paratiisista ulospäin Havonan kautta seitsemän superuniversumin maailmoihin kohtaamme yhä vähemmän Iankaikkisen Pojan henkilökohtaista toimintaa. Havonan jälkeen seuraavissa universumeissa Iankaikkisen Pojan läsnäolo personoituu Paratiisin-Pojissa, se on Korkeimpana ja Perimmäisenä ilmenevien kokemuksellisten reaalisubjektien ehdollistamaa, ja se koordinoituu Jumaluusabsoluutin rajattoman henkipotentiaalin kanssa.
Keskusuniversumissa Alkuperäisen Pojan henkilökohtainen toiminta on havaittavissa ikuisen luomistuloksen verrattomassa hengellisessä sopusointuisuudessa. Havona on niin suurenmoisen täydellinen, että tämän malliuniversumin hengellinen asema ja energiatilat ovat täydellisessä ja pysyvässä tasapainossa.
Superuniversumeissa Poika ei ole henkilökohtaisesti läsnä, eikä hänellä ole niissä asuinsijaa. Näissä luomistuloksissa hän ylläpitää vain ylipersoonallista edustusta. Nämä Pojan henki-ilmentymät eivät ole persoonallisia; he eivät ole Universaalisen Isän persoonallisuuspiirissä. Emme osaa käyttää parempaakaan termiä heidän määrittelemisekseen kuin ylipersoonallisuudet. Ja he ovat finiittisiä olentoja; he eivät ole absoniittisia eivätkä absoluuttisia.
Koska Iankaikkisen Pojan hallinto superuniversumeissa on yksinomaisesti hengellistä ja ylipersoonallista, se ei ole luotujen persoonallisuuksien havaittavissa. Pojan henkilökohtaisen vaikutuksen kaikkialle tunkeutuva hengellinen yllyke tulee silti vastaan Päivien Muinaisten kaikkien aluesektoritoimintojen jokaisessa vaiheessa. Paikallisuniversumeissa havaitsemme kuitenkin Iankaikkisen Pojan henkilökohtaisesti läsnä olevaksi Paratiisin-Poikien persoonassa. Täällä infiniittinen Poika toimii hengellisesti ja luovasti rinnasteisten Luoja-Poikien majesteettiseen yhteisöön kuuluvien persoonassa.