Caligastia oli jo kolmensadantuhannen vuoden ajan ollut vastuussa Urantiasta, kun Luciferin avustaja Saatana suoritti erään määräaikaisista tarkastuskäynneistään. Ja kun Saatana saapui planeetalle, hänen ulkoinen olemuksensa ei millään muotoa muistuttanut teidän tästä rikollisesta majesteetista piirtämiänne irvikuvia. Hän oli ja on yhä suurenmoisen loistava Lanonandek-Poika. ”Ihmekö tuo, sillä Saatana itse on loistava valon olento.”
Tämän tarkastuksen kuluessa Saatana kertoi Caligastialle Luciferin tuolloin ehdottamasta ”vapaudenjulistuksesta”, ja kuten nyt tiedämme, Prinssi suostui pettämään planeetan, sen jälkeen kun kapina olisi julistettu. Nimenomaan tämä luottamuksen ennalta harkittu pettäminen oli syynä siihen, että universumin uskolliset persoonallisuudet suhtautuvat Prinssi Caligastiaan erityistä halveksuntaa osoittaen. Luoja-Poika toi julki tämän halveksunnan sanoessaan: ”Sinä olet johtajasi Luciferin kaltainen ja olet synnillisesti estänyt hänen pahuutensa joutumisen unohduksiin. Hän oli vääristelijä itsensä ylentämisen alusta lähtien, sillä hän ei pysynyt totuudessa.”
Paikallisuniversumin hallintotyön piirissä ei pidetä mitään korkeata luottamustehtävää pyhempänä kuin sitä, joka uskotaan Planeettaprinssille, ottaahan hän vastatakseen kehittyvien kuolevaisten hyvinvoinnista ja heidän ohjaamisestaan maailmassa, joka vasta äsken on tullut asutuksen piiriin. Eikä pahuuden kaikista muodoista mikään ole persoonallisuuden tilanteelle turmiollisempaa kuin luottamuksen pettäminen ja epälojaalisuus luottavaisia ystäviä kohtaan. Tämän tahallisen synnin tehdessään Caligastia vääristi persoonallisuutensa niin täydellisesti, ettei hänen mielensä ole sen jälkeen enää koskaan kyennyt pääsemään uuteen tasapainoon.
On monta tapaa tarkastella syntiä, mutta universumifilosofian näkökulmasta synti on sellaisen persoonallisuuden asenne, joka tieten tahtoen vastustaa kosmista todellisuutta. Hairahdusta voidaan pitää todellisuuden väärinkäsittämisenä tai vääristymisenä. Pahuus on universumirealiteettien vain osittaista tajuamista tai vajavaista sopeutumista niihin. Mutta synti on määrätietoista vastarintaa jumalallista todellisuutta kohtaan—tietoisesti tehty päätös hengellisen edistymisen vastustamisesta—, kun paatuneeseen pahuuteen taas kuuluu avoin ja jääräpäinen uhma tunnettua todellisuutta kohtaan, ja se merkitsee niin pitkälle edennyttä persoonallisuuden hajoamista, että se lähenee kosmista mielenvikaisuutta.
Hairahdus viittaa älyllisen terävyyden puuttumiseen; pahuus viittaa vajavaiseen viisauteen; synti viheliäiseen hengelliseen köyhyyteen; mutta paatuneisuus osoittaa, että asianomainen on kadottamassa persoonallisuutensa hallinnan.
Ja kun on tarpeeksi monta kertaa valittu synti ja riittävän monta kertaa se toistettu, se saattaa muuttua tavanomaiseksi. Piintyneistä synnintekijöistä voi helposti tulla paatuneita, tulla kapinallisia, jotka täydestä sydämestään kapinoivat universumia ja kaikkia sen jumalallisia realiteetteja vastaan. Vaikka kaikenkaltaiset synnit ovatkin anteeksi annettavissa, epäilemme suuresti, tuntisiko paatunut pahantekijä koskaan vilpitöntä murhetta tihutöistään tai ottaisiko hän vastaan syntiensä anteeksiantoa.