◄ Luku 51
Osa 2 ▲
Luku 53 ►
Luku 52

Planetaariset kuolevaisten aikakaudet

SIITÄ hetkestä, jolloin elämä pannaan alulle evolutionaarisella planeetalla siihen, kun se valon ja elämän aikakautena vihdoin puhkeaa kukkaansa, maailman toiminnan näyttämöllä esiintyy ainakin seitsemän inhimillisen elämänmuodon ajanjaksoa. Nämä toinen toistaan seuraavat aikakaudet määräytyvät jumalallisten Poikien planetaaristen tehtäväkäyntien mukaan, ja keskitasoisessa asutussa maailmassa nämä aikakaudet ilmaantuvat seuraavassa järjestyksessä:

52:0.2

1. Planeettaprinssiä edeltävä ihminen.

52:0.3

2. Planeettaprinssin jälkeinen ihminen.

52:0.4

3. Aatamin jälkeinen ihminen.

52:0.5

4. Hallinnollisen Pojan jälkeinen ihminen.

52:0.6

5. Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen ihminen.

52:0.7

6. Opettaja-Pojan jälkeinen ihminen.

52:0.8

7. Valon ja elämän aikakausi.

52:0.9

Heti kun avaruuden maailmat ovat fyysisessä mielessä elämälle soveliaita, ne merkitään Elämänkantajien rekisteriin, ja sopivana aikana tällaisille planeetoille lähetetään edellä mainittuja Poikia saattamaan elämä alkuun. Koko sitä vaihetta, joka on elämän alkuunpanon ja ihmisen ilmaantumisen välissä, nimitetään ihmistä edeltäväksi kaudeksi, ja se edeltää tässä kertomuksessa tarkasteltuja, toinen toistaan seuraavia kuolevaisten aikakausia.

1. Alkukantainen ihminen

52:1.1

Ajankohdasta, jolloin ihminen nousee eläimen tasolta—kun hän kykenee tekemään päätöksen Luojan palvomisesta—aina Planeettaprinssin saapumiseen saakka, kuolevaisia tahdollisia luotuja nimitetään alkukantaisiksi eli primitiivisiksi ihmisiksi. Alkukantaisen ihmisen perustyyppejä eli rotuja on kuusi, ja nämä alkuaikojen kansat ilmaantuvat peräjälkeen, spektrin värien järjestyksessä siten, että ensimmäisenä ilmaantuu punainen rotu. Tämän varhaisen elolliskehityksen kestoaika vaihtelee eri maailmoissa suuresti: Urantian ajanlaskutavan mukaan sadastaviidestäkymmenestätuhannesta yli miljoonaan vuotta.

52:1.2

Evolutionaariset värillisrodut—punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen ja indigo—alkavat ilmaantua suunnilleen aikana, jolloin alkukantainen ihminen jo kehittelee yksinkertaista puhekieltä ja alkaa käyttää luovaa mielikuvitusta. Tähän aikaan mennessä ihminen on jo hyvinkin tottunut seisomaan pystyasennossa.

52:1.3

Alkukantaiset ihmiset ovat voimallisia metsästäjiä ja raivoisia taistelijoita. Tämän aikakauden lakina on elinkelpoisimman fyysinen henkiinjääminen; näiden aikojen hallinto on täysin heimokohtaista. Monissa maailmoissa jotkin evolutionaarisista roduista hävitetään näiden alkuaikojen rotutaistelujen tiimellyksessä, kuten kävi Urantialla. Hengissä selvinneet rodut sekoittuvat sittemmin tavallisesti violettiin rotuun, Aatamista polveutuviin kansoihin, jotka on myöhemmin tuotettu planeetan ulkopuolelta.

52:1.4

Myöhemmän sivilisaation valossa tämä alkukantaisen ihmisen aikakausi on pitkä, pimeä ja verinen jakso. Viidakon laki ja aarniometsien moraali sopivat huonosti ilmoitususkontoa ja korkeampaa hengellistä kehitystä edustavien myöhempien tuomiokausien mittapuihin. Normaaleissa maailmoissa ja maailmoissa, jotka eivät ole kokeiluplaneettoja, tämä aikakausi on melko erilainen kuin olivat ne pitkään jatkuneet ja tavattoman raa’at taistelut, jotka Urantialla olivat tälle aikakaudelle tunnusmerkillisiä. Selviydyttyäsi ensimmäisen maailman kokemuksestasi alat ymmärtää, miksi evolutionaarisissa maailmoissa käydään tällainen pitkä ja tuskallinen kamppailu, ja kulkiessasi Paratiisiin johtavaa polkua eteenpäin käsität yhä enemmän näihin kummallisilta vaikuttaviin asioihin kätkeytyvää viisautta. Mutta kaikista ihmisen ilmaantumisen alkuaikoihin liittyvistä koettelemuksista huolimatta primitiivisen ihmisen aikaansaannokset ovat loistava, jopa sankarillinen, luku ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisen maailman aikakirjoissa.

52:1.5

Alkuaikojen evolutionaarinen ihminen ei ole mikään värikäs hahmo. Yleensä nämä alkukantaiset kuolevaiset asuvat luolissa tai kallionkielekkeiden alla. He rakentelevat myös karkeatekoisia majoja suuriin puihin. Ennen kuin he saavuttavat korkean älykkyystason, planeetat ovat toisinaan kookkaammantyyppisten eläinten vallassa. Mutta kuolevaiset oppivat jo tämän aikakauden alkupuolella sytyttämään tulen ja pitämään sen vireillä, ja kekseliään mielikuvituksen lisääntyessä ja työkalujen parantuessa kehittyvä ihminen nujertaa piankin häntä suuremmat ja kömpelömmät eläimet. Varhaiset rodut käyttävät myös laajasti hyväkseen suurempia lentäviä eläimiä. Nämä valtavat linnut kykenevät kantamaan yhden tai kaksi keskikokoista ihmistä yli kahdeksansadan kilometrin pituisen yhtäjaksoisen lennon ajan. Joillakin planeetoilla näistä linnuista on suurta apua, sillä niiden älykkyys on korkealuokkaista, ja usein ne osaavat puhua monta tuon maailman kielten sanaa. Nämä linnut ovat varsin älykkäitä, hyvin tottelevaisia ja uskomattoman lempeitä. Urantialta tällaiset matkustajalinnut ovat jo kauan sitten kuolleet sukupuuttoon, mutta varhaiset esi-isänne käyttivät hyväkseen niiden palveluksia.

52:1.6

Ihminen saavuttaa eettisen arvostelukyvyn, moraalisen tahdon, yleensä yhtäaikaisesti ensimmäisen puhekielen ilmaantumisen kanssa. Ihmisen tasolle yllettyään, sitten kun edellä mainittu kuolevaisille ominainen tahtotoiminta on ilmaantunut, nämä olennot alkavat soveltua jumalallisen Suuntaajan tilapäiseksi asuinsijaksi, ja kuoleman jälkeen monet valitaan asianmukaisesti eloonjääneiksi, ja arkkienkelit sinetöivät heidät myöhempää kuolleistanousua ja Henkeen tapahtuvaa fuusioitumista varten. Planeettaprinssien seurassa on aina arkkienkeleitä, ja maailman tuomiokautinen tuomitseminen tapahtuu yhtä aikaa prinssin saapumisen kanssa.

52:1.7

Kaikki Ajatuksensuuntaajan asuttamat kuolevaiset ovat potentiaalisia palvojia; heidät on ”valaistu todellisella valolla” ja heillä on kyky etsiä molemminpuolista yhteyttä jumaluuteen. Primitiivisen ihmisen varhais- eli biologispohjainen uskonto on silti suurelta osin alituista eläimellistä pelkoa, johon yhdistyy tietämättömyydestä johtuva kauhunsekainen kunnioitus ja heimon piirissä kehittynyt taikausko. Taikauskon säilyminen Urantian rotujen keskuudessa on evolutionaariselle kehityksellenne varsin vähän mairittelevaa, eikä se sovi yhteen muutoin loistavien, aineellisen edistyksen alalla ilmenevien saavutustenne kanssa. Mutta tämä varhainen, pelkoon pohjautuva uskonto palvelee hyvin arvokasta päämäärää sikäli, että se hillitsee näiden primitiivisten luotujen kiivasta luonteenlaatua. Se on sivistyksen airut ja maaperä, johon Planeettaprinssi ja hänen hoivaajansa myöhemmin kylvävät ilmoitususkonnon siemenet.

52:1.8

Ennen kuin satatuhatta vuotta on kulunut siitä, kun ihminen oppi kulkemaan pystyasennossa, saapuu tavallisesti Planeettaprinssi, jonka Järjestelmän Hallitsija on lähettänyt saatuaan Elämänkantajilta raportin tahdon toimimisesta tuossa maailmassa, olkoonkin että vasta verrattain harvat yksilöt ovat näin pitkälle kehittyneitä. Primitiiviset kuolevaiset pitävät Planeettaprinssiä ja hänen näkyvää esikuntaansa tavallisesti tervetulleina; itse asiassa he, ellei heitä hillitä, suhtautuvat näihin usein pelonsekaisella kunnioituksella, miltei palvoen.

2. Planeettaprinssin jälkeinen ihminen

52:2.1

Planeettaprinssin saapumisen myötä alkaa uusi tuomiokausi. Maan päälle ilmaantuu hallitus, ja päästään pitkälle ehtineeseen heimoelämän vaiheeseen. Jo muutaman tuhannen tämän hallinnon aikaisen vuoden kuluessa astutaan pitkiä sosiaalisia edistysaskeleita. Kuolevaiset saavuttavat normaaleissa oloissa tämän aikakauden kuluessa korkean sivilisaation tason. He eivät kamppaile barbariassa yhtä kauan kuin Urantian rodut. Mutta kapina muuttaa asutun maailman elämää niin laajasti, että teillä voi olla vain vähäinen tai täysin olematon käsitys siitä, millainen tämä hallinto normaalilla planeetalla on.

52:2.2

Tämän tuomiokauden keskimääräinen pituus on suunnilleen viisisataatuhatta vuotta, joskus pitempi, joskus lyhyempi. Tänä aikakautena planeetta kytketään järjestelmän yhteyspiireihin, ja sen hallinnon käyttöön asetetaan täydet kiintiöt serafi- ja muita taivaallisia auttajia. Ajatuksensuuntaajia saapuu kasvavin joukoin, ja serafisuojelijat laajentavat kuolevaisiin kohdistuvaa valvontajärjestelmäänsä.

52:2.3

Kun Planeettaprinssi saapuu alkukantaiseen maailmaan, siellä vallitsee pelkoon ja tietämättömyyteen pohjautuva kehitysuskonto. Prinssi ja hänen esikuntansa jakavat ensimmäistä kertaa tietoa korkeammasta totuudesta ja universumin organisaatiosta. Nämä ensimmäiset ilmoitususkontoa edustavat esitykset ovat sangen yksinkertaisia, ja koskevat yleensä paikallisjärjestelmän asioita. Uskonto on ennen Planeettaprinssin saapumista täysin evolutionaarinen prosessi. Sittemmin uskonto etenee sekä vähittäin annetun ilmoituksen että evoluution mukaisen kasvun tietä. Jokainen tuomiokausi, jokainen kuolevaisten aikakausi, saa edellistä laajemman esityksen hengellisestä totuudesta ja uskonnollisesta etiikasta. Maailman asukkaissa tapahtuva uskonnollisen vastaanottavaisuuden kehittyminen määrää suurelta osin heidän hengellisen edistymisensä nopeuden ja heille annettavan uskonnollisen ilmoituksen laajuuden.

52:2.4

Tämän tuomiokauden aikana sarastaa hengellinen aamunkoitto, ja eri roduilla moninaisine heimoineen on taipumusta kehittää erityisiä uskonnollisen ja filosofisen ajattelun järjestelmiä. Kaikkien näiden rotu-uskontojen läpi käy yhdenmukaisesti kaksi piirrettä: primitiivisten ihmisten varhaiset pelot ja Planeettaprinssin myöhemmät ilmoitukset. Näyttää siltä, että urantialaiset eivät joissakin suhteissa olisi tätä planetaarisen kehityksen vaihetta vielä kokonaan ohittaneet. Jatkaessasi tämän kirjan tutkimista havaitset yhä selvemmin, kuinka todellakin paljon maailmanne poikkeaa evolutionaarisen edistymisen ja kehityksen keskimääräisestä kurssista.

52:2.5

Mutta Planeettaprinssi ei ole ”Rauhan Ruhtinas”. Rotutaistelut ja heimosodat jatkuvat vielä tämänkin tuomiokauden puolella, mutta ne käyvät jatkuvasti harvinaisemmiksi ja laimeammiksi. Tämä on suuri rotujen hajaantumisen aikakausi, ja se huipentuu kiihkeän kansallismielisyyden ajanjaksoon. Ihonväri on heimoittaisten ja kansallisten ryhmittymien perustana, ja eri rodut kehittävät usein oman erillisen kielensä. Jokainen laajeneva kuolevaisryhmä pyrkii eristäytymään. Se, että on olemassa monia kieliä, edistää tätä eriseuraisuutta. Ennen kuin nämä moninaiset rodut yhdistyvät, niiden säälimättömän sotimisen seurauksena on joskus kokonaisten kansojen tuho; oranssit ja vihreät kansat ovat erityisen alttiita tällaiselle sukupuuttoon hävittämiselle.

52:2.6

Prinssin hallituskauden loppupuolella kansallinen elintapa alkaa keskitasoisissa maailmoissa syrjäyttää heimojakoon perustuvaa järjestelmää, tai pikemminkin se lasketaan olemassa olevien heimoryhmittymien päälle. Mutta prinssin aikakauden suuri sosiaalinen saavutus on perhe-elämän kehkeytyminen. Siihen saakka ihmissuhteet ovat olleet pääasiassa heimon sisäisiä suhteita. Nyt sen sijaan alkaa kotielämän hahmottuminen.

52:2.7

Kysymyksessä on sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden toteutumisen tuomiokausi. Joillakin planeetoilla mies saattaa hallita naista, toisilla taas vallitsee päinvastainen järjestys. Normaalit maailmat vakiinnuttavat tänä aikakautena sukupuolten täyden tasa-arvoisuuden, mikä edeltää kotielämän ihanteiden täysimääräisempää toteutumista. Tämä on kotielämän kultaisen aikakauden sarastus. Heimokeskeisen hallinnon ajatus väistyy vähitellen kaksiosaisen kansakuntakeskeisen elämäntavan ja perhe-elämän ajatusmallin tieltä.

52:2.8

Maanviljely aloitetaan tämän kauden kuluessa. Perhe-elämän periaatteen leviäminen yhä laajemmalle joutuu ristiriitaan metsästäjän vaeltelevan ja vakiintumattoman elämäntavan kanssa. Vähin erin tavaksi vakiintuu asua pysyvästi samassa paikassa ja viljellä siellä maata. Eläinten kesyttäminen ja kotipiirissä tarvittavien taitojen kehittyminen etenevät pitkin askelin. Kun biologisen evoluution lakikorkeus on saavutettu, on saavutettu korkea sivilisaation taso, mutta mekaanisen alan kehitys on vähäistä, keksinnöt ovat vasta seuraavan aikakauden ominaispiirre.

52:2.9

Rodut puhdistuvat ja saavuttavat ennen tämän aikakauden päättymistä fyysisen täydellisyyden ja älyllisen kyvykkyyden korkean tason. Normaalin maailman alkuaikojen kehitystä auttaa suuresti menettelytapa, jonka mukaan korkeammantyyppisten kuolevaisten lisääntymistä edistetään ja alempien lisääntymistä vastaavasti rajoitetaan. Ja nimenomaan se seikka, etteivät alkuaikojen kansanne tehneet mainitunlaista eroa näiden tyyppien välillä, selittää, miksi Urantian nykyisten rotujen keskuudessa esiintyy niin monia vajavaisia ja rappeutuneita yksilöjä.

52:2.10

Yksi prinssin aikakauden suursaavutuksista onkin tämä vajaamielisten ja yhteisöön sopeutumattomien yksilöiden lisääntymisen rajoittaminen. Jo kauan ennen järjestyksessä toisten Poikien, Aatamien, saapumista useimmat maailmat omistautuvat vakavissaan rotujen puhdistamistehtäviin. Urantian kansat eivät ole sellaisia tosissaan vielä edes yrittäneet.

52:2.11

Ei tämä rodunkohennuskysymys ole mikään kovin laaja hanke, kun siihen paneudutaan tässä ihmisen evoluution varhaisvaiheessa. Edeltänyt aikakausi heimotaisteluineen ja rotujen välisine ankarine eloonjäämiskamppailuineen on kitkenyt pois useimmat epänormaalit ja vajavaiset rotuainekset. Idiootilla ei juurikaan ole eloonjäämisen mahdollisuutta primitiivisen ja sotaisan heimon sosiaalisessa organisaatiossa. Teidän vain osaksi täydellistyneiden sivilisaatioidenne vääränlainen tunteilu nimenomaan vaalii, suojelee ja säilyttää evolutionaaristen ihmissukujen toivottoman vajavaisia rotuaineksia.

52:2.12

Turhan myötätunnon osoittaminen degeneroituneille ihmisolennoille, auttamattoman epänormaaleille ja kelvottomille kuolevaisille, ei ole sen paremmin hellyyttä kuin altruismiakaan. Evolutionaarisista maailmoista kaikkein normaaleimmissakin yksilöiden ja moninaisten sosiaalisten ryhmien välillä on yltäkyllin eroavuuksia tarjoamaan tilaisuuksia harjoittaa täysin rinnoin kaikkia altruistisia tuntemuksia ja kuolevaisten epäitsekästä huolenpitoa ilman, että on tarpeen säilyttää kehittyvän ihmiskunnan yhteisöön sopeutumattomia ja moraalisesti rappeutuneita aineksia. Tilaisuuksia toki tarjoutuu runsain määrin suvaitsevuuden harjoittamiseen ja altruismin osoittamiseen niiden epäonnisten ja puutteenalaisten yksilöiden hyväksi, jotka eivät ole moraalista perintöään peruuttamattomasti kadottaneet eivätkä hengellistä perintöoikeuttaan ikiajoiksi hävittäneet.

3. Aatamin jälkeinen ihminen

52:3.1

Kun evolutionaarisen elollisuuden alkuperäinen käyttövoima on biologisessa mielessä kulunut loppuun, kun ihminen on saavuttanut eläimestä polveutuvan kehityksensä lakipisteen, silloin saapuu järjestyksessä toinen Poikien luokka, ja aloitetaan armon ja huolenpidon toinen tuomiokausi. Näin tapahtuu kaikissa evolutionaarisissa maailmoissa. Kun evolutionaarisen elollisuuden korkein mahdollinen taso on saavutettu, kun alkukantainen ihminen on kohonnut niin korkealle kuin biologisessa asteikossa on mahdollista kohota, planeetalle ilmestyvät aina Järjestelmän Hallitsijan lähettämät Aineellinen Poika ja Tytär.

52:3.2

Aatamin jälkeisille ihmisille lahjoitetaan yhä useammin Ajatuksensuuntaaja, ja tasaisesti kasvavin joukoin nämä kuolevaiset saavuttavat kyvyn sittemmin tapahtuvaan suuntaajafuusioon. Laskeutuvina Poikina toimiessaan Aatameilla ei ole Suuntaajaa, mutta heidän jälkeläisistään—suoraan polveutuvista ja sekoittuneista—tulee ehdokkaita, jotka ovat oikeutettuja saamaan aikanaan Salaperäisen Opastajan. Aatamin jälkeisen aikakauden päättymiseen mennessä planeetalla on täysi määrä taivaallisia hoivaajia, vain fuusio-Suuntaajia ei vielä lahjoiteta yleismaailmallisesti.

52:3.3

Aatamin hallinnon ensisijainen tarkoitus on saada kehittyvä ihminen viemään päätökseen siirtymisensä metsästäjä- ja paimentolaisvaiheessa olevasta sivilisaatiosta maan- ja puutarhanviljelyvaiheeseen, jota sivilisaation liitännäisilmiöiden—kaupungistumisen ja teollistumisen—on määrä myöhemmin täydentää. Kymmenentuhatta vuotta tätä biologisten kohentajien tuomiokautta riittää saamaan aikaan hämmästyttävän muodonmuutoksen. Kaksikymmentäviisituhatvuotinen Planeettaprinssin ja Aineellisten Poikien tämänkaltainen, yhteiseen viisauteen perustuva hallinto riittää tavallisesti kypsyttämään kyseisen sfäärin Hallinnollisen Pojan tuloa varten.

52:3.4

Elinkelvottomien eliminoiminen ja rotukantojen vieläkin pidemmälle viety puhdistaminen saadaan päätökseen yleensä tämän aikakauden kuluessa. Normaaleissa maailmoissa vajavaisuutta osoittavat, eläimellisyyteen viittaavat taipumukset ovat tuon maailman jälkeläisiä tuottavien rotujen keskuudesta jo lähes kokonaan hävinneet.

52:3.5

Aatamin jälkeläiset eivät koskaan sekoitu evolutionaaristen rotujen epäkelpoihin aineksiin. Jumalallisen suunnitelman mukaista ei myöskään ole, että Planetaarinen Aatami tai Eeva omakohtaisesti pariutuisi evolutionaaristen väestöainesten kanssa. Tämä rodunparannushanke lankeaa heidän jälkeläistensä tehtäväksi. Mutta Aineellisen Pojan ja Tyttären jälkeläisiä kootaan sukupolvien ajan yhteen paikkaan, ennen kuin rotujen sekoittamisen muodossa tapahtuva hoiva aloitetaan.

52:3.6

Aatamin elämänplasman muodossa kuolevaisroduille annettu lahja johtaa älyllisen kapasiteetin välittömään laajenemiseen ja hengellisen edistymisen nopeutumiseen. Tuloksena on yleensä myös jonkinmääräistä fyysistä kohenemista. Aatamin jälkeinen tuomiokausi on keskitasoisessa maailmassa suurten keksintöjen, energianhallinnan ja mekaanisen kehityksen aikakausi. Se on aikakausi, jolloin ilmaantuu monenmuotoista teollisuutta ja jolloin luonnonvoimia valjastetaan. Se on tutkimusmatkailun ja planeetan lopullisen haltuunoton kultainen aikakausi. Suuri osa maailman aineellisesta edistymisestä tapahtuu tänä aikana, jolloin fyysisten tieteiden kehittyminen pannaan alulle, kautena, jota Urantia nyt kokee. Teidän maailmanne on keskitasoisen planeetan aikataulusta kokonaisen tuomiokauden verran—ja enemmänkin—jäljessä.

52:3.7

Aatamin tuomiokauden normaalilla planeetalla päättyessä rodut ovat jo käytännöllisesti katsoen sekoittuneet, joten voidaan todenmukaisesti julistaa, että ”Jumala on samasta verestä tehnyt kaikki kansakunnat”, ja että hänen Poikansa ”on tehnyt yhdenvärisiksi kaikki kansat”. Tällaisen sekoittuneen rodun väri on hieman oliiviin vivahtavaa violetin sävyä, sfäärien ”rotuvalkoista”.

52:3.8

Alkukantainen ihminen on enimmäkseen lihansyöjä. Aineelliset Pojat ja Tyttäret eivät syö lihaa, mutta heidän jälkeläisensä kallistuvat yleensä muutamassa sukupolvessa kaikkiruokaisuuteen, vaikka kokonaiset jälkeläisryhmät toisinaan pitäytyvätkin lihattomaan ruokavalioon. Tämä Aatamin jälkeisten rotujen kaksinainen alkuperä selittää, miksi tällaisissa sekoittuneissa ihmissuvuissa esiintyy anatomisia jäänteitä, jotka kuuluvat sekä kasvis- että lihansyöjäeläinten ryhmiin.

52:3.9

Rotujen kymmenentuhatta vuotta jatkuneen sekoittumisen tuloksena ilmaantuneissa rotuaineksissa ilmenee vaihtelevassa määrin anatomista sekoitusta niin, että toisissa sukuhaaroissa on muita runsaammin merkkejä lihaa syömättömistä esivanhemmista, toisissa taas enemmän niiden evolutionaarisille lihansyöjäesi-isille tunnusmerkillisiä ominaisuuksia ja fyysisiä piirteitä. Maailman näiden rotujen enemmistöstä tulee pian kaikkiruokaista, se ravitsee itsensä sekä eläin- että kasvikunnasta saatavilla mitä moninaisimmilla elintarvikkeilla.

52:3.10

Aatamin jälkeinen aikakausi on kansainvälisyyden tuomiokausi. Kun rotujen sekoittamistehtävä on lähes loppuun saatettu, nationalismi heikkenee, ja ihmisten välinen veljeys alkaa toden teolla toteutua. Edustuksellinen hallitustapa alkaa syrjäyttää monarkkista tai patriarkaalista hallintomuotoa. Opetusjärjestelmästä tulee maailmanlaajuinen, ja violetin kansan kieli syrjäyttää vähin erin eri rotujen kielet. Yleismaailmallista rauhaa ja yhteistyötä onnistutaan saavuttamaan harvoin, ennen kuin rodut ovat kokolailla hyvin sekoittuneita ja puhuvat yhteistä kieltä.

52:3.11

Aatamin jälkeisen aikakauden viimeisinä vuosisatoina viriää uusi kiinnostus taidetta, musiikkia ja kirjallisuutta kohtaan, ja tämä maailmanlaajuinen herääminen on merkki kohta tapahtuvasta Hallinnollisen Pojan ilmestymisestä. Tämän aikakauden kruunaava kehitystulos on yleismaailmallinen mielenkiinto älyllisiä realiteetteja, aitoa filosofiaa, kohtaan. Uskonnon kansallisuussidonnaisuus vähenee, ja siitä tulee yhä enemmän koko planeetan asia. Näille aikakausille ovat ominaisia uudet totuuden paljastukset, ja konstellaatioiden Kaikkein Korkeimmat alkavat ohjailla ihmisten asioiden menoa. Totuutta koskeva ilmoitus laajennetaan kattamaan konstellaatioiden hallinto.

52:3.12

Suuri eettinen edistys luonnehtii tätä aikakautta; ihmisten välinen veljeys on tämän aikakauden yhteiskunnan päämäärä. Yleismaailmallinen rauha—rotujen välisen konfliktin ja kansakuntien välisen vihanpidon päättyminen—osoittaa, että planeetta on kypsä kolmannen Poikien luokan, Hallinnollisen Pojan, tulemiseen.

4. Hallinnollisen Pojan jälkeinen ihminen

52:4.1

Normaaleilla ja lojaaleilla planeetoilla kuolevaisrodut ovat tämän aikakauden alkaessa sekoittuneita ja biologisesti elinkelpoisia. Mitään rotu- tai ihonväriongelmia ei ole, kaikki kansakunnat ja rodut ovat kirjaimellisesti samaa verta. Ihmisten välinen veljeys kukoistaa, ja kansat oppivat vähitellen elämään sovussa ja rauhassa maan päällä. Sellainen maailma seisoo suuren ja lakikorkeutensa saavuttavan älyllisen kehityksen kynnyksellä.

52:4.2

Evolutionaarisen maailman näin kypsyessä Hallinnollisen Pojan aikakauteen yksi Avonaali-Poikien ylevän luokan edustaja ilmestyy hallinnolliselle tehtäväkäynnille. Planeettaprinssi ja Aineellinen Poika ovat peräisin paikallisuniversumista, Hallinnollinen Poika on kotoisin Paratiisista.

52:4.3

Kun Paratiisin Avonaalit saapuvat kuolevaisten sfääreille suorittamaan oikeustoimia eli kun he saapuvat pelkästään tuomiokautisina tuomareina, he eivät milloinkaan ruumiillistu. Mutta hallinnolliselle tehtäväkäynnille saapuessaan he, ainakin ensimmäisellä kerralla, aina inkarnoituvat, vaikkeivät he koekaan syntymää eivätkä kuole niin kuin asianomaisessa maailmassa kuollaan. He saattavat elää monen sukupolven ajan tapauksissa, joissa he joillakin planeetoilla jäävät niiden hallitsijoiksi. Tehtävänsä suoritettuaan he luopuvat planetaarisesta elämästään ja palaavat entiseen tilaansa jumalallisena Poikana.

52:4.4

Jokainen uusi tuomiokausi laajentaa ilmoitususkonnon näköpiiriä, ja Hallinnolliset Pojat ulottavat totuuden paljastusta niin, että se kattaa paikallisuniversumin ja kaikkien sen alajakautumien asiat.

52:4.5

Rodut panevat pian Hallinnollisen Pojan ensimmäisen käynnin jälkeen toimeen taloudellisen vapautumisensa. Yksilön riippumattomuuden ylläpitämiseen tarvittava päivittäinen työ vastaisi kahta ja puolta työtuntia teidän ajanlaskunne mukaan. Tällaisessa määrin eettisten ja älyllisten kuolevaisten vapauttaminen on kaikin puolin turvallista. Näin suuressa määrin hienostuneet kansat osaavat käyttää vapaa-aikansa itsensä kehittämiseen ja planetaariseen edistymiseen. Rotuperimän puhdistaminen jatkuu tänä aikakautena siten, että vähemmän elinkelpoisten ja heikkolahjaisten yksilöiden lisääntymistä rajoitetaan.

52:4.6

Rotujen poliittinen hallintojärjestelmä ja sosiaalinen hallinto paranevat jatkuvasti niin, että itsehallinto on tämän aikakauden päättyessä jo melko hyvin vakiintunutta. Itsehallinnolla tarkoitamme edustuksellisen hallitustavan korkeinta tyyppiä. Tällaiset maailmat nostavat esiin ja kunnioittavat vain sellaisia johtajia ja vallankäyttäjiä, jotka ovat sopivimmat kantamaan yhteiskunnallista ja poliittista vastuuta.

52:4.7

Useimmissa maailman kuolevaisissa asuu tämän kauden aikana Suuntaaja. Mutta vieläkään ei jumalallisten Opastajien lahjoittaminen ole aina yleismaailmallista. Fuusioitumiseen päätyviä Suuntaajia ei vielä lahjoiteta kaikille planeetan kuolevaisille, vaan tahdollisilta luoduilta edellytetään yhä, että he haluavat Salaperäisen Opastajan.

52:4.8

Yhteiskunta alkaa tämän tuomiokauden loppuaikoina palata yksinkertaisempiin elintapoihin. Edistyvän sivilisaation kompleksisuus tulee tiensä päähän, ja kuolevaiset oppivat elämään luonnollisemmin ja tuloksellisemmin. Ja tämä suuntaus voimistuu jokaisen seuraavan aikakauden myötä. Tämä on taiteen, musiikin ja korkeamman oppineisuuden kukoistuskausi. Fyysiset tieteet ovat jo saavuttaneet kehityksensä lakikorkeuden. Ihanteellisessa maailmassa koetaan tämän aikakauden päättyessä suuri uskonnollinen herääminen koko täyteydessään, maailmanlaajuinen hengellinen valaistuminen. Ja tämä rotujen hengellisyyden laajamittainen herääminen on merkki siitä, että lahjoittautuva Poika voi saapua ja että kuolevaisten viides aikakausi voidaan julistaa alkaneeksi.

52:4.9

Monissa maailmoissa käy niin, ettei yksi hallinnollinen vierailu vielä riitä valmistamaan planeettaa lahjoittautuvaa Poikaa varten. Siinä tapauksessa saapuu toinen Hallinnollinen Poika tai peräjälkeen jopa useita Hallinnollisia Poikia, ja jokainen näistä vie rotuja eteenpäin yhdestä tuomiokaudesta toiseen, kunnes planeetta on valmis lahjoittautuvan Pojan antamaa lahjaa varten. Hallinnolliset Pojat saattavat toisen ja myöhempien tehtäväkäyntien yhteydessä inkarnoitua tai yhtä hyvin olla inkarnoitumatta. Mutta kokonaan siitä riippumatta, montako Hallinnollista Poikaa planeetalle mahdollisesti ilmestyy—ja tässä ominaisuudessa heitä voi saapua myös lahjoittautuvan Pojan jälkeen—, jokainen vierailu merkitsee yhden tuomiokauden päättymistä ja toisen alkamista.

52:4.10

Hallinnollisten Poikien tuomiokausien jakso kestää Urantian ajanlaskun mukaan kahdestakymmenestäviidestätuhannesta viiteenkymmeneentuhanteen vuotta. Tämä aikakausi on toisinaan paljon lyhyempi ja joissakin harvinaisissa tapauksissa jopa pitempi. Mutta ajan täyttyessä yksi näistä tässä mainituista Hallinnollisista Pojista on syntyvä Paratiisin lahjoittautuvana Poikana.

5. Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen ihminen

52:5.1

Kun asutussa maailmassa saavutetaan tietty älyllisen ja hengellisen kehityksen taso, sinne saapuu tällaisessa tapauksessa aina lahjoittautuva Paratiisin-Poika. Normaaliin maailmaan hän ilmestyy lihallisena, vasta kun sen rodut ovat nousseet älyllisen kehityksen ja eettisen tuloksiinpääsyn korkeimmille tasoille. Urantialle lahjoittautunut Poika, joka oli peräti oma Luoja-Poikanne, ilmaantui kuitenkin Aatamin tuomiokauden lopulla, mutta se ei ole avaruuden maailmoissa tavallinen tapahtumien järjestys.

52:5.2

Kun maailmat ovat kypsyneet hengellistämiseen, silloin saapuu lahjoittautuva Poika. Nämä Pojat kuuluvat aina Hallinnolliseen eli Avonaalien luokkaan, paitsi siinä jokaisessa paikallisuniversumissa kerran sattuvassa tapauksessa, jolloin Luoja-Poika valmistautuu jossakin evolutionaarisessa maailmassa tapahtuvaan viimeiseen lahjoittautumiseensa, kuten kävi silloin, kun Nebadonin Mikael kuolevaisten sukukunnille lahjoittautumista varten ilmestyi Urantialle. Vain yksi maailma lähes kymmenenmiljoonan joukossa saa osakseen tällaisen lahjan. Kaikkia muita maailmoja vie hengellisessä mielessä eteenpäin Paratiisin Avonaalien luokkaan kuuluvan Pojan lahjoittautuminen.

52:5.3

Lahjoittautuva Poika saapuu maailmaan, jossa vallitsee korkea opetukseen perustuva kulttuuri, ja hän kohtaa siellä ihmiskunnan, joka on hengellisesti kouliintunut ja valmis omaksumaan entistä pitemmälle meneviä opetuksia ja antamaan lahjoittautumisvierailulle sille kuuluvan arvon. Tälle aikakaudelle on tunnusomaista maailmanlaajuinen moraalisen kulttuurin ja hengellisen totuuden tavoittelu. Tämän tuomiokauden aikaisten kuolevaisten intohimona on päästä perille kosmisesta todellisuudesta ja saada yhteys hengelliseen todellisuuteen. Totuuden paljastukset ulotetaan kattamaan superuniversumi. Täysin uusia opetus- ja hallintojärjestelmiä kehittyy entisaikojen alkeellisten järjestelmien tilalle. Elämisen ilo saa uutta väriä, ja elämänasenteet kohoavat uusien vivahteiden ja sävyjen taivaallisiin korkeuksiin.

52:5.4

Lahjoittautuva Poika elää ja kuolee maailman kuolevaisrotujen hengellistymisen hyväksi. Hän avaa ”uuden ja elävän tien”; hänen elämänsä on Paratiisin totuus kuolevaiseksi lihaksi ruumiillistuneena, juuri se totuus—Totuuden Henki peräti—, jonka tuntiessaan ihmiset ovat vapaita.

52:5.5

Urantialla tämän ”uuden ja elävän tien” avaamisessa oli kysymys sekä tosiasiasta että totuudesta. Urantian eristyminen Luciferin kapinassa oli väliaikaisesti keskeyttänyt sen menetelmän toimivuuden, jonka kautta kuolevaiset voivat kuoleman jälkeen siirtyä suoraan mansiomaailmojen rannoille. Ennen Kristus Mikaelin Urantialla elämää aikaa kaikki sielut jatkoivat untaan aina tuomiokautisiin tai erityisiin tuhatvuosittaisiin kuolleistanousemuksiin asti. Edes Mooses ei saanut siirtyä toiselle puolelle, ennen kuin vasta erityisessä kuolleistaherättämisessä, sillä langennut Planeettaprinssi Caligastia eväsi tällaisen vapahduksen. Mutta heti Helluntaipäivästä alkaen Urantian kuolevaiset ovat taas saaneet edetä suoraan morontiasfääreille.

52:5.6

Lahjoittautuvan Pojan noustua kolmantena päivänä kuolleista, sen jälkeen kun hän luopui elämästään inkarnoituman hahmossa, hän nousee Universaalisen Isän oikealle puolelle, saa vakuutuksen siitä, että lahjoittautumistehtävän suoritus on hyväksytty, ja palaa Luoja-Pojan luokse paikallisuniversumin päämajaan. Lahjoittautunut Avonaali ja Luoja-Mikael lähettävät sen jälkeen yhteisen henkensä, Totuuden Hengen, lahjoittautumisen kohteena olleeseen maailmaan. Tämä on hetki, jolloin ”voitokkaan Pojan henki vuodatetaan kaiken lihan päälle”. Myös Universumin Äiti-Henki osallistuu tähän Totuuden Hengen vuodattamiseen, ja samalla kun kaikki tämä tapahtuu, annetaan julistus Ajatuksensuuntaajien lahjoittamisesta. Sen jälkeen kaikki tuon maailman mieleltään normaalit tahdolliset luodut tulevat saamaan Suuntaajan, heti kun he saavuttavat sellaisen iän, että he kykenevät kantamaan moraalista vastuuta, tekemään hengellisen valinnan.

52:5.7

Mikäli tällainen lahjoittautunut Avonaali sattuisi lahjoittautumiskäyntinsä jälkeen palaamaan johonkin maailmaan, hän ei silloin inkarnoituisi, vaan ilmestyisi ”kunniassa serafiarmeijoiden mukana”.

52:5.8

Lahjoittautuneen Pojan jälkeinen aikakausi voi kestää kymmenestätuhannesta sataantuhanteen vuotta. Ei ole olemassa mitään sellaista mielivaltaista kestoaikaa, jonka näiden tuomiokautisten aikakausien olisi määrä jatkua. Tuolloin eletään suurta eettisen ja hengellisen edistyksen aikaa. Näiden aikojen hengellisen vaikutusvoiman kohteena ihmisluonto käy läpi valtavat muutokset, ja se kokee aivan ilmiömäistä kehittymistä. Kultaisen säännön toteuttaminen käytännössä käy mahdolliseksi. Jeesuksen opetukset ovat todellakin sovellettavissa sellaiseen kuolevaisten maailmaan, joka on saanut valmistavaa koulutusta lahjoittautumista edeltäviltä Pojilta luonnetta jalostavine ja sivistystä lisäävine tuomiokausineen.

52:5.9

Sairauden ja rikollisuuden muodostamat ongelmat saavat tämän aikakauden kuluessa tosiasiallisen ratkaisunsa. Degeneroituminen on valikoivan lisääntymisen avulla jo suurelta osin eliminoitu. Sairaalloisuus on saatu Aatamin rotuainesten suuren vastustuskyvyn ansiosta sekä edellisten aikakausien fyysisten tieteiden tekemiä löytöjä älykkäästi ja maailmanlaajuisesti soveltamalla käytännöllisesti katsoen hallintaan. Keskimääräinen elinikä kohoaa tämän vaiheen aikana Urantian laskutavan mukaan pitkälti yli kolmeensataan vuoteen.

52:5.10

Hallinnollinen valvonta vähenee asteittain koko tämän kauden ajan. Aito itsehallinto alkaa toimia, rajoittavia lakeja tarvitaan yhä vähemmän. Kansallisen vastarinnan sotilaalliset ilmenemismuodot ovat häviämässä, kansainvälisen sopusoinnun aikakausi tekee toden teolla tuloaan. Kansakuntia on edelleenkin monilukuisesti, etupäässä maailman mantereisiin jakautumista noudatellen, mutta on vain yksi rotu, yksi kieli ja yksi uskonto. Kuolevaisten olo on melkein, muttei ihan, kuin onnelassa. Se on tosiaan suuri ja kunniakas aikakausi!

6. Lahjoittautumisen jälkeinen aikakausi Urantialla

52:6.1

Lahjoittautuva Poika on Rauhan Ruhtinas. Hän saapuu mukanaan sanoma ”Maassa rauha ja ihmisten kesken hyvä tahto”. Kyseessä on normaaleissa maailmoissa yleismaailmallisen rauhan tuomiokausi; kansat eivät enää opettele sotimaan. Mutta tämänkaltaisia tervehdyttäviä vaikutuksia ei liittynyt teidän lahjoittautuneen Poikanne, Kristus Mikaelin, tulemiseen. Urantia ei etene normaalin järjestyksen mukaan. Maailmanne kulkee planeettojen kulkueessa epätahtia. Ollessaan maan päällä Mestarinne varoitti opetuslapsiaan, ettei hänen tulemisensa toisi Urantialle tavanomaista rauhan aikakautta. Hän kertoi heille suorin sanoin, että tulevaisuus toisi tullessaan ”sotien melskettä ja sanomia sodista”, ja että kansakunta nousisi kansakuntaa vastaan. Toisen kerran hän sanoi: ”Älkää luulko, että olen tullut tuomaan rauhan maan päälle”.

52:6.2

Ihmisten maailmanlaajuisen veljeyden toteuttaminen ei edes normaaleilla evolutionaarisilla planeetoilla ole mikään helppo aikaansaannos. Urantian kaltaisella sekasortoisella ja epäjärjestyksessä olevalla planeetalla tämä saavutus vaatii paljon pitemmän ajan ja edellyttää huomattavasti suurempia ponnistuksia. Ilman tukea tapahtuva sosiaalinen evoluutio voi hengellisesti eristetyllä sfäärillä tuskin päästä näin onnellisiin tuloksiin. Uskonnollinen ilmoitus on Urantialla veljeyden toteutumisen välttämätön edellytys. Vaikka Jeesus on osoittanut tien hengellisen veljeyden välittömään saavuttamiseen, sosiaalisen veljeyden toteutuminen maailmassanne riippuu paljolti siitä, milloin seuraavat henkilökohtaiset muutokset ja planetaariset järjestelyt saavutetaan:

52:6.3

1. Sosiaalinen veljeys. Kansainvälisten ja rotujenvälisten sosiaalisten kontaktien ja veljellisten yhteyksien moninkertaistaminen matkailun, kaupankäynnin ja erilaisten kilpailutapahtumien avulla. Yhteisen kielen kehittyminen ja monikielisten henkilöiden määrän moninkertaistaminen. Opiskelijoiden, opettajien, teollisuusmiesten ja uskonnollisten filosofien vaihto rotujen ja kansojen kesken.

52:6.4

2. Älyllisen toiminnan tulosten keskinäinen vaihto. Veljeys on mahdotonta maailmassa, jonka asukkaat ovat niin alkukantaisia, etteivät he käsitä hillitsemättömän itsekkyyden mielettömyyttä. Kansallisen ja rotukohtaisen kirjallisuuden vaihtoa täytyy saada aikaan. Jokaisen rodun täytyy tutustua kaikkien rotujen ajatteluun, jokaisen kansan täytyy olla perillä kaikkien muiden kansakuntien tuntemuksista. Tietämättömyydestä sikiää epäluuloisuutta, ja epäluuloisuus on ristiriidassa äärimmäisen tärkeän, myötätuntoisuudesta ja rakkaudesta kertovan suhtautumistavan kanssa.

52:6.5

3. Eettinen herääminen. Vain eettinen tietoisuus voi paljastaa ihmisten suvaitsemattomuuteen sisältyvän moraalittomuuden ja kanssaihmisten tappamiseen johtavan taistelun synnillisyyden. Vain moraalinen omatunto voi tuomita kansallisen kateuden ja rodullisen mustankipeyden muodossa ilmenevän pahan. Vain moraaliset olennot tavoittelevat ylipäätään sitä hengellistä ymmärrystä, joka on välttämätön edellytys, jotta elettäisiin kultaisen säännön mukaan.

52:6.6

4. Poliittinen viisaus. Tunne-elämän kypsyys on itsehillinnän välttämätön edellytys. Vain emotionaalinen kypsyys takaa, että sodan kautta tapahtuva barbaarinen ristiriitojen sovittelu tulee korvatuksi kansainvälisillä menetelmillä, joiden mukaan asia käsitellään sivistyneesti. Vielä koittaa sekin päivä, jolloin viisaat valtiomiehet työskentelevät ihmiskunnan menestymisen hyväksi myös pyrkiessään ajamaan omien kansallisten tai rodullisten ryhmiensä etuja. Kun poliittinen taitavuus on itsekästä, se kääntyy viime kädessä harjoittajansa tuhoksi: se hävittää kaikki ne kestävät ominaisuudet, jotka takaavat tuon ryhmän säilymisen planeetalla.

52:6.7

5. Hengellinen ymmärrys. Ihmisten välinen veljeys perustuu loppujen lopuksi siihen, että Jumala tunnustetaan isäksi. Joutuisin tapa ihmisten veljeyden toteuttamiseksi Urantialla on nykyisen ihmiskunnan hengellisen muodonmuutoksen aikaansaaminen. Ainoa tapa sosiaalisen evoluution luonnollisen kulun jouduttamiseksi on käyttää ylhäältä tulevaa hengellistä painetta ja sillä keinoin lisätä moraalista ymmärrystä, samalla kun kasvatetaan jokaisen kuolevaissielun kykyä ymmärtää ja rakastaa jokaista muuta kuolevaista. Molemminpuolinen ymmärtämys ja veljellinen rakkaus ovat ylimaallisia sivistäjiä ja voimallisia vaikuttajia ihmisten veljeyden yleismaailmallisessa toteuttamisessa.

52:6.8

Jos sinut voitaisiin siirtää takapajuisesta ja sekasortoisesta maailmastasi jollekin normaalille planeetalle, joka parhaillaan elää lahjoittautuneen Pojan jälkeistä aikakautta, luulisit, että sinut on nostettu perimätietojenne mukaiseen taivaaseen. Voisit tuskin uskoa tarkkailevasi ihmisten asuttaman kuolevaisten sfäärin normaaleja evoluution mukaisia toimintoja. Nämä maailmat ovat kytkettyinä alueensa hengellisiin yhteyspiireihin, ja ne pääsevät osallisiksi kaikista universumin kaukoviestilähetysten ja superuniversumin heijastuspalvelun tarjoamista eduista.

7. Opettaja-Pojan jälkeinen ihminen

52:7.1

Se Poikien luokka, jonka edustajan on määrä saapua keskitasoiseen evolutionaariseen maailmaan seuraavana, on Kolminaisuuden Opettaja-Pojat, Paratiisin-Kolminaisuuden jumalalliset Pojat. Ja taas huomaamme Urantian kulkevan sisarsfääreihinsä nähden epätahtia sikäli, että Jeesuksenne on luvannut tulla takaisin. Tuon lupauksensa hän epäilemättä pitää, mutta kukaan ei tiedä, tapahtuuko hänen toinen tulemisensa ennen Hallinnollisten tai Opettaja-Poikien Urantialle-ilmaantumista, vaiko sen jälkeen.

52:7.2

Opettaja-Pojat tulevat hengellistyviin maailmoihin ryhminä. Planetaarista Opettaja-Poikaa avustaa ja tukee seitsemänkymmentä ensiasteista Poikaa, kaksitoista toisasteista Poikaa sekä kolme Daynaalien ylimmän luokan korkeimmista ja kokeneimmista Pojista. Tämä ryhmä jää tuohon maailmaan joksikin aikaa, riittävän pitkäksi ajaksi ehtiäkseen toteuttaa siirtymisen evolutionaarisista aikakausista valon ja elämän aikakauteen—planeetan ajanlaskun mukaan vähintään tuhanneksi vuodeksi ja usein huomattavasti pitempään. Tämä tehtäväkäynti on Kolminaisuuden anti kaikkien niiden jumalallisten persoonallisuuksien edeltäneisiin ponnistuksiin, jotka ovat tätä asuttua maailmaa hoivanneet.

52:7.3

Totuuden paljastus ulotetaan nyt kattamaan keskusuniversumi ja Paratiisi. Roduista on tulossa mitä suurimmassa määrin hengellisiä. On kehittynyt suurenmoinen kansa, ja suurenmoinen aikakausi tekee tuloaan. Planeetan opetus-, talous- ja hallintojärjestelmät kokevat syvällisiä muutoksia. Luodaan uusia arvoja ja keskinäissuhteita. Taivaan valtakunta tekee tuloaan maan päälle, Jumalan kunnia leviää yltympäriinsä tähän maailmaan.

52:7.4

Tämä on tuomiokausi, jonka kuluessa monet kuolevaiset otetaan elävien keskuudesta suoraan taivaaseen. Kolminaisuuden Opettaja-Poikien aikakauden edetessä ajallisuuden kuolevaisten hengellinen uskollisuus käy yhä yleismaailmallisemmaksi. Luonnollinen kuolema käy yhä harvinaisemmaksi, sillä Suuntaajat fuusioituvat yhä useammin kohteidensa kanssa jo lihallisen elämän aikana. Planeetta luokitellaan lopulta kuuluvaksi kuolevaisten ylösnousemuksen ensiasteiseen muunneltuun luokkaan.

52:7.5

Elämä on tänä aikakautena miellyttävää ja antoisaa. Rappeutuneisuus ja pitkän evolutionaarisen kamppailun epäsosiaaliset lopputuotteet on tosiasiassa hävitetty. Elinajan pituus lähenee viittäsataa Urantian vuotta, ja ihmiskunnan lisääntymisnopeutta säädellään älyperäisesti. On ilmaantunut täysin uudenluokkainen yhteiskunta. Kuolevaisten keskuudessa esiintyy vielä suuria eroavuuksia, mutta yhteiskunnan tila tulee yhä lähemmäksi sosiaalisen veljeyden ja hengellisen tasa-arvoisuuden ihanteita. Edustuksellinen hallitustapa on häviämässä, ja maailma on siirtymässä yksilökohtaisen itsehillinnän valtiuteen. Esivallan toiminta suuntautuu pääasiassa sosiaalisen hallinnon ja taloudellisen koordinoinnin kollektiivisiin tehtäviin. Kultainen aika lähenee pitkin harppauksin, planeetan pitkän ja kiihkeän evolutionaarisen kamppailun ajallinen päämäärä on jo näkyvissä. Palkinto kaikista näistä aikakausista on kohta todellisuutta, Jumalten viisaus tulee kohta julki.

52:7.6

Maailman fyysinen huolto edellyttää tänä aikana jokaiselta täysi-ikäiseltä yksilöltä noin yhden tunnin päivittäistä työpanosta, toisin sanoen yhtä Urantian tuntia vastaavan ajan. Planeetta on läheisissä kosketuksissa universumin asioihin, ja sen asukkaat tutkivat viimeisimpiä kaukotiedotusviestejä yhtä syvällisen kiinnostuksen vallassa kuin on se mielenkiinto, jota te nyt osoitatte päivälehtienne tuoreimpia painoksia kohtaan. Nämä ihmiset omistavat aikansa tuhanteen ja taas tuhanteen sellaiseen kiinnostavaan asiaan, jotka ovat teidän maailmassanne tuiki tuntemattomia.

52:7.7

Aito planetaarinen uskollisuus Korkeinta Olentoa kohtaan lisääntyy lisääntymistään. Sukupolvi sukupolvelta yhä useammat ihmisrodun jäsenet astuvat niiden riveihin, jotka harjoittavat oikeudenmukaisuutta ja elävät armoa. Maailma siirtyy hitaasti mutta varmasti Jumalan Poikien riemulliseen palvelukseen. Fyysiset vaikeudet ja aineelliset ongelmat on suurelta osin ratkaistu. Planeetta on kypsymässä edistyneempää elämää ja vakiintuneempaa olemassaoloa varten.

52:7.8

Koko tuomiokautensa ajan Opettaja-Pojat tekevät silloin tällöin vierailuja näihin rauhallisiin maailmoihin. He jättävät maailman vasta havaitessaan planeettaa koskevan kehityssuunnitelman toimivan kitkattomasti. Yksi tuomarina toimiva Hallinnollinen Poika on tavallisesti Opettaja-Poikien seurassa näiden suorittaessa toinen toistaan seuraavia tehtäväkäyntejään, kun toinen tällainen Poika sen sijaan toimii heidän lähtönsä aikaan, ja nämä oikeudelliset toimet jatkuvat aikakaudesta toiseen, kuolevaisten ajallis-avaruudellisen järjestelmän alusta sen loppuun.

52:7.9

Kolminaisuuden Opettaja-Poikien jokainen toistaan seuraava tehtäväkäynti ylentää tällaisen verrattoman maailman alati kohoaviin viisauden, hengellisyyden ja kosmisen valaistumisen korkeuksiin. Mutta tällaisen sfäärin ylevät syntyperäisasukkaat ovat yhä finiittisiä ja kuolevaisia. Mikään ei ole täydellistä; epätäydellisen maailman toiminnassa ja sen ihmisasukkaiden elämässä on siitä huolimatta kehkeytymässä täydellisyyttä lähenevä ominaislaatu.

52:7.10

Kolminaisuuden Opettaja-Pojat saattavat palata samaan maailmaan monta kertaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin Planeettaprinssi ylennetään Opettaja-Poikien jonkin tehtäväkäynnin päättyessä Planeetan Hallitsijan asemaan, ja Järjestelmän Hallitsija saapuu silloin julistamaan tämän maailman astuneen valon ja elämän aikakauteen.

52:7.11

Johannes kirjoitti nimenomaan Opettaja-Poikien viimeisen tehtäväkäynnin päättymisestä (ainakin se olisi aikajärjestys normaalissa maailmassa) sanoessaan: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, ja uuden Jerusalemin laskeutuvan alas taivaasta, Jumalan tyköä, valmistettuna niin kuin prinsessa, prinssillensä kaunistettu.”

52:7.12

Kysymyksessä on se sama uudistettu maa, pitkälle edistynyt planetaarinen vaihe, jonka muinainen tietäjä näki kirjoittaessaan: ”’Sillä, niin kuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, niin olette te ja teidän lapsenne jäävä eloon; ja on tapahtuva, että uudesta kuusta uuteen kuuhun ja sapatista sapattiin tulee kaikki liha palvomaan minua’, sanoo Herra.”

52:7.13

Juuri tällaisen aikakauden kuolevaisista sanotaan, että he ovat ”valittu sukupolvi, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, ylevöitetty kansa; ja te julistatte Hänen ylistystään, Hänen, joka on kutsunut teidät pimeydestä tähän ihmeelliseen valoon”.

52:7.14

Olipa yksittäisen planeetan luonnollinen historiankulku millainen tahansa, olipa maailma ollut kaikin puolin lojaali, pahan saastuttama tai synnin riivaama—täysin näistä entisistä tapahtumista riippumatta—Jumalan armo ja enkelten hoiva johtavat ennemmin tai myöhemmin Kolminaisuuden Opettaja-Poikien saapumisen päivään. Ja viimeisen tehtäväkäynnin päätteeksi heidän lähtönsä avaa valon ja elämän ylivertaisen aikakauden.

52:7.15

Satanian kaikki maailmat voivat yhtyä hänen toivoonsa, joka kirjoitti: ”Kuitenkin me hänen lupauksensa mukaisesti odotamme uutta taivasta ja uutta maata, jossa vanhurskaus asuu. Sen tähden, rakkaani, koska havaitsen teidän sellaista odottavan, olkaa tarkkaavaisia, että hän tapaisi teidät rauhassa, tahrattomina ja nuhteettomina.”

52:7.16

Opettaja-Poikien joukkokunnan poistuminen joko ensimmäisen tai jonkin myöhemmän hallituskauden päättyessä on alkuna valon ja elämän aikakauden sarastukselle, kynnyksenä, jonka yli siirrytään ajallisuudesta ikuisuuden etuhuoneeseen. Tämän valon ja elämän aikakauden planetaarinen toteutuminen ylittää suuresti niiden Urantian kuolevaisten hartaimmatkin odotukset, joilla ei ole ollut sen kaukokatseisempia käsityksiä tulevasta elämästä kuin ne uskonnollisiin vakaumuksiin sisältyvät käsitykset, jotka kuvailevat taivasta eloonjäävien kuolevaisten välittömänä päämääränä ja lopullisena asuinsijana.

52:7.17

[Toimittanut muuan Gabrielin esikuntaan väliaikaisesti liitetty Voimallinen Sanansaattaja.]


◄ Luku 51
Ylös
Luku 53 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.