Urantian asukkaat ovat kautta aikakausien ymmärtäneet väärin Jumalan kaitselmuksen. Maailmassanne toki vaikuttaa jumalallista aikaansaannosta oleva kaitselmus, mutta se ei ole sellaista lapsellista, mielivaltaista ja aineellista huolenpitoa, jollaiseksi monet kuolevaiset ovat sen käsittäneet. Jumalan kaitselmus koostuu taivaallisten olentojen ja jumalallisten henkien toisiinsa kytkeytyvistä toiminnoista. Hellittämättä nämä olennot ja henget uurastavat kosmista lakia noudattaen Jumalan kunniaksi ja hänen universumilastensa hengellisyyden edistämiseksi.
Ettekö voisi edistyä käsityksessänne Jumalan toimista ihmisen suhteen sellaiselle tasolle, että tunnistaisitte maailmankaikkeuden tunnussanaksi sanan edistys? Ihmissuku on ponnistellut pitkät ajanjaksot saavuttaakseen nykyisen asemansa. Kaitselmus on kaikki nämä vuosituhannet toteuttanut suunnitelmaa laajenevasta evoluutiosta. Käytännössä kummatkaan ajatukset eivät ole ristiriidassa. Ne ovat sitä vain ihmisen erheellisissä käsityksissä. Jumalallinen kaitselmus ei koskaan asetu vastustamaan todellista inhimillistä edistymistä—ei ajallista eikä hengellistä. Kaitselmus on aina sopusoinnussa korkeimman Lainsäätäjän muuttumattoman ja täydellisen olemuksen kanssa.
”Jumala on uskollinen” ja ”kaikki hänen käskynsä ovat oikeudenmukaisia”. ”Hänen uskollisuutensa perustat ovat itsessään taivaissa.” ”Ajasta aikaan, oi Herra, sinun sanasi on asetettu taivaassa. Sinun uskollisuutesi tavoittaa kaikki sukupolvet; sinä olet asettanut maan paikoilleen ja se pysyy.” ”Hän on uskollinen Luoja.”
Ei ole rajaa sille, mitä voimia ja persoonallisuuksia Isä voi käyttää tarkoitusperänsä ylläpitämiseen ja luotujensa tukemiseen. ”Ikuinen Jumala on turvamme, ja allamme ovat iankaikkiset käsivarret.” ”Joka asuu Kaikkein Korkeimman salatussa paikassa, pysyy Kaikkivaltiaan varjeluksessa.” ”Katso, hän, joka meitä hoitaa, ei nuoku eikä nuku.” ”Tiedämme, että kaikki on kääntyvä parhain päin niille, jotka rakastavat Jumalaa”, ”sillä Herra kääntää katseensa vanhurskaitten puoleen ja hänen korvansa kuulevat heidän rukouksensa.”
”Sanansa voimalla” Jumala ylläpitää ”kaiken olevaisen”. Ja kun uusia maailmoja syntyy, hän ”lähettää paikalle Poikansa, ja ne on luotu”. Eikä Jumala vain luo, vaan hän ”pitää ne kaikki olevaisuuden piirissä”. Jumala pitää jatkuvasti yllä kaikki aineelliset olevaiset ja kaikki hengelliset olennot. Universumit ovat ikuisesti vakaita. Näennäisen epävakaisuuden keskellä on vakavuus. Tähtimaailmojen kaikkien energiapurkausten ja fyysisten mullistusten takana on järjestys ja turvallisuus.
Universaalinen Isä ei ole vetäytynyt pois universumien hoidosta. Hän ei ole epäaktiivinen Jumaluus. Jos Jumala sattuisi vetäytymään koko luomistuloksen jatkuvan ylläpitäjän osastaan, seurauksena olisi välittömästi yleinen luhistuminen. Ilman Jumalaa mitään sellaista kuin todellisuus ei olisi olemassa. Tälläkin hetkellä, aivan niin kuin kaukaisina menneinä aikoina ja ikuisessa tulevaisuudessa, Jumala jatkaa ylläpitoaan. Jumalallinen ote ulottuu ikuisuuden kehän ympäri. Maailmankaikkeutta ei ole vedetty kellon tavoin käymään vain tietyksi ajaksi ja sitten lopettamaan käyntinsä, vaan kaikki uudistuu jatkuvasti. Lakkaamatta Isä vuodattaa energiaa, valoa ja elämää. Jumalan työskentely on konkreettista yhtä hyvin kuin hengellistä. ”Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle ja ripustaa maan tyhjyyden päälle.”
Olentoluokkaani kuuluva olento kykenee erottamaan maailmankaikkeuden hallinnon jokapäiväisissä asioissa vallitsevan perimmäisen sopusoinnun ja näkemään sen kauas kantavan ja perinpohjaisen koordinoinnin. Moni asia, joka kuolevaisen mielelle näyttäytyy irrallisena ja umpimähkäisenä, näyttää minun ymmärrykseni mukaan järjestyksessä olevalta ja rakentavalta. Mutta universumeissa on meneillään myös hyvin paljon sellaista, jota en täysin käsitä. Olen jo kauan aikaa tutkinut paikallisuniversumien ja superuniversumien tunnettuja voimia, energioita, mieliä, morontioita, henkiä ja persoonallisuuksia, ja olen enemmän tai vähemmän niistä perillä. Yleisesti ottaen ymmärrän, miten nämä toimintayksiköt ja persoonallisuudet operoivat, ja olen yksityiskohtia myöten perillä suuruniversumin valtuutettujen hengellisten ja älyllisten olentojen toiminnasta. Universumien ilmiöitä koskevasta tietämyksestäni huolimatta joudun jatkuvasti kohtaamaan kosmisia reaktioita, joita en pysty kokonaan käsittämään. Tavan takaa kohtaan satunnaisilta näyttäviä voimien, energioiden, älyjen ja henkien keskinäissidosten yhteenkietoutumia, joita en osaa tyydyttävästi selittää.
Olen täysin pätevä havaitsemaan ja analysoimaan kaikkien niiden ilmiöiden vaikutuksen, jotka johtuvat suoraan Universaalisen Isän, Iankaikkisen Pojan ja Äärettömän Hengen toiminnasta, ja hyvin laajasti myös Paratiisin Saaren toiminnasta johtuvien ilmiöitten vaikutuksen. Mutta joudun hämmennyksiin kohdatessani sellaista, mikä näyttää olevan heidän salaperäisten rinnakkaisolentojensa, potentiaalisuuden kolmen Absoluutin, aikaansaannosta. Nämä Absoluutit näyttävät astuvan aineen yläpuolelle, menevän mielen yläpuolelle ja kohoavan hengen yläpuolelle. Minua sekoittaa jatkuvasti ja minua hämmentää tämän tästä se, etten kykene käsittämään näitä monimutkaisia tapahtumia, joiden katson johtuvan Kvalifioimattoman Absoluutin, Jumaluusabsoluutin ja Universaalisen Absoluutin läsnäolosta ja aikaansaannoksista.
Näiden Absoluuttien täytyy olla niitä ei vielä täysin julki tulleita, ulkona maailmankaikkeudessa vaikuttavia läsnäolevia, jotka avaruuden voimavaraukseen kuuluvissa ilmiöissä ja muiden perimmäisyyden tuolle puolen menevien toiminnassa tekevät fyysikoille, filosofeille tai jopa uskonnonharjoittajille mahdottomaksi varmuudella ennustaa, miten voiman, käsityksen tai hengen alkeisosaset tarkasti puhuen reagoivat vaatimuksiin, jotka ilmaantuvat monimutkaisessa todellisuuden tilanteessa, silloin kun kyseessä ovat äärimmäiset mukautumiset ja perimmäiset arvot.
Ajallisuuden ja avaruuden universumeissa vallitsee niin ikään elimellinen yhtenäisyys, joka näyttää olevan kosmisten tapahtumien koko kudelman takana. Tämän kehittyvän Korkeimman Olennon elävän läsnäolon, tämän Projisoidun Epätäydellisen Immanenssin, tuo tuon tuostakin selittämättömällä tavalla esille se, mikä näyttää hämmästyttävän sattumanvaraiselta, näennäisesti toisiinsa liittymättömien universumitapahtumien koordinoitumiselta. Kysymyksessä täytyy olla Kaitselmuksen toiminta—Korkeimman Olennon ja Myötätoimijan vaikutuspiiri.
Olen taipuvainen uskomaan, että juuri tämä kauas ulottuva ja yleensä tunnistamaton maailmankaikkeuden toiminnan kaikkien vaiheiden ja muotojen koordinoitumisen ja toisiinsa liittymisen valvonta saa tällaisen monivivahteisen ja toivottoman sekavalta näyttävän fyysisten, mielellisten, moraalisten ja hengellisten ilmiöitten sekoituksen toimimaan erehtymättömästi Jumalan kunniaksi sekä ihmisten ja enkelten hyväksi.
Mutta laajemmassa mielessä kosmoksen näennäiset ”sattumat” muodostavat epäilemättä osan Infiniittisen ajallis-avaruudellisen kokemuksen finiittisestä draamasta, kun Infiniittinen ajasta aikaan manipuloi Absoluutteja.