Mestari-Mikaelin valta on rajoittamaton, koska se juontuu koetusta yhteydestä Paratiisin-Kolminaisuuteen; se on kiistämätön, koska se juontuu tosipohjaisesta kokemuksesta siitä, mitä on olla tällaisen vallan alaisena luotuna olentona. Seitsenkertaisen Luoja-Pojan suvereenisuus on luonteeltaan korkeinta siksi, että se:
1. Sisältää seitsenkertaisena Paratiisin-Jumaluuden näkökannan.
2. Käsittää seitsenkertaisena ajallis-avaruudellisten luotujen asenteen.
3. On täydellinen synteesi Paratiisin asennoitumisesta ja luodun asenteesta.
Tämä kokemuspohjainen suvereenisuus käsittää näin ollen kaiken Korkeimpaan Olentoon huipentuvan Seitsenkertaisen Jumalan jumaluudesta. Ja seitsenkertaisen Pojan henkilökohtainen suvereenisuus on joskus täydellistyvän Korkeimman Olennon tulevan suvereenisuuden kaltaista, suvereenisuuden, joka nykyisellään käsittää Paratiisin-Kolminaisuuden vallan ja auktoriteetin täysimmän mahdollisen sisällyksen, sellaisena kuin se on ilmennettävissä kyseisten ajallis-avaruudellisten rajojen puitteissa.
Kun Mikael-Poika saavuttaa paikallisuniversumia koskevan korkeimman suvereenisuutensa, hän menettää kykynsä ja mahdollisuutensa luoda kulumassa olevana universumiaikakautena kokonaan uudentyyppisiä luotuja olentoja. Mutta se, että Mestari-Poika menettää kykynsä panna alulle kokonaan uusia olentoluokkia, ei millään muotoa vaikuta työhön, jota tehdään jo rakentuneen ja kehkeytymisprosessissa olevan elollisuuden edelleen muokkaamiseksi; tämä laaja universumievoluution ohjelma jatkuu keskeytyksettä tai supistuksetta. Mestari-Pojan hankkima korkein suvereenisuus tuo mukanaan vastuun henkilökohtaisesta antautumisesta vaalimaan ja hoivaamaan sellaista, mikä on jo suunniteltu ja luotu, ja sellaista, minkä myöhemmässä vaiheessa tuottavat ne, jotka on tällä tavoin suunniteltu ja luotu. Näin saattaa aikanaan kehittyä miltei loputon erilaisten olentojen evoluutio, mutta Mestari-Pojasta suoraan ei enää tämän jälkeen saa alkuaan mikään älyllisen olennon täysin uusi kaava tai tyyppi. Tämä on jokaisessa paikallisuniversumissa sen vakiintuneen hallinnon ensimmäinen vaihe, sen alku.
Seitsemän kertaa lahjoittautuneen Pojan nostaminen universuminsa ehdottomaan hallitsijanvaltaan merkitsee aikakausia jatkuneen epävarmuuden ja verrattaisen sekasorron lopun alkua. Tästä tapauksesta on seurauksena, että se, mitä ei joskus tulevina aikoina voida hengellistää, lasketaan lopulta hajalle; mitä ei joskus tulevaisuudessa saada koordinoitumaan kosmiseen todellisuuteen, sen kohtalona on tulla hävitetyksi. Kun loputtoman armon ja selittämättömän kärsivällisyyden varannot on käytetty loppuun maailmojen tahdollisten luotujen lojaalisuuden ja antaumuksen saavuttamiseksi, silloin puhuu oikeus ja vallitsee oikeamielisyys. Mitä armo ei kykene parantamaan, sen on oikeus lopulta hävittävä.
Mestari-Mikaelit ovat omien paikallisuniversumiensa korkeimpia, sitten kun heidät on asetettu täysivaltaisiksi hallitsijoiksi. Heidän hallintovaltaansa koskevat harvat rajoitukset johtuvat tiettyjen voimien ja persoonallisuuksien kosmisesta ennalta olemassa olemisesta. Muuten nämä Mestari-Pojat ovat universumeissaan kaikkein korkeimpia auktoriteetin, vastuun ja hallinnollisen vallan suhteen; he ovat Luojia ja Jumalia, he ovat käytännöllisesti katsoen kaikissa asioissa korkeimpia. Tietyn universumin toiminnan osalta heidän viisauttaan ei ylitä kukaan eikä mikään.
Tultuaan korotetuksi paikallisuniversumin vakiintuneen hallitsijan asemaan Paratiisin-Mikael määrää täysin kaikista muista hänen valtapiirissään toimivista Jumalan Pojista, ja hän saa hallita vapaasti sen käsityksensä mukaan, joka hänellä on omien maailmojensa tarpeista. Mestari-Poika voi tahtonsa mukaan muunnella asuttujen planeettojen hengellistä tuomiojärjestystä ja evolutionaarista mukautumista. Ja nämä Pojat laativat ja toteuttavat omien valintojensa mukaisia suunnitelmia kaikissa asioissa, jotka koskevat erityisiä planetaarisia tarpeita, eritoten kun kysymys on maailmoista, joissa he ovat oleskelleet luodun olennon hahmossa, ja vieläkin erityisemmin, silloin kun kysymys on maailmasta, jossa hän suoritti viimeisen lahjoittautumisensa, siitä planeetasta, jossa hän ruumiillistui kuolevaisen olennon hahmossa.
Mestari-Pojat tuntuvat olevan täydellisessä kanssakäymisessä lahjoittautumismaailmojensa kanssa eikä vain niiden maailmojen kanssa, joissa he itse henkilökohtaisesti ovat käyneet, vaan kaikkien niiden maailmojen kanssa, joille Hallinnollinen Poika on lahjoittautunut. Tätä yhteyttä pitää yllä heidän oma hengellinen läsnäolonsa, Totuuden Henki, jonka he kykenevät ”vuodattamaan kaiken lihan päälle”. Nämä Mestari-Pojat pitävät myös yllä katkeamatonta yhteyttä kaiken olevaisen keskuksessa olevaan Iankaikkiseen Äiti-Poikaan. Heillä on myötätuntoinen suhtautumistapa, joka ulottuu korkeuksissa olevasta Universaalisesta Isästä ajallisuuden maailmojen planetaarista elämää edustaviin alhaissyntyisiin sukukuntiin.