◄ Luku 193
Osa 4 ▲
Luku 195 ►
Luku 194

Totuuden Hengen lahjoittaminen

OLLESSAAN parhaillaan rukoilemassa edellä mainitut satakaksikymmentä uskovaa tulivat noin kello yksi kaikki tietoisiksi huoneessa olevasta oudosta läsnäolosta. Samalla nämä kaikki opetuslapset tiedostivat uuden ja syvällisen hengellisen ilon, turvallisuuden ja varmuuden tunteen. Tätä uutta hengellisen väkevyyden tietoisuutta seurasi välittömästi voimakas halu mennä ulos ja julistaa julkisesti valtakunnan evankeliumia ja sitä hyvää sanomaa, että Jeesus oli noussut kuolleista.

194:0.2

Pietari nousi seisomaan ja julisti, että käsillä täytyi olla Mestarin heille lupaaman Totuuden Hengen tuleminen, ja hän ehdotti, että he menisivät temppeliin ja ryhtyisivät julistamaan haltuunsa uskottua hyvää sanomaa. Ja he tekivät juuri niin kuin Pietari ehdotti.

194:0.3

Näille ihmisille oli opetettu ja heille oli annettu siitä ohjeet, että evankeliumi, jota heidän tuli julistaa, oli Jumalan isyys ja ihmisen poikaus, mutta tällä nimenomaisella hengellisen hurmion ja henkilökohtaisen voitonriemun hetkellä paras sanoma, suurin uutinen, jonka nämä ihmiset osasivat ajatella, oli Mestarin kuolleistanousun tosiasia. Ja niin he riensivät korkeuksista saamallaan voimalla varustettuina julistamaan ilosanomaa kansalle—Jeesuksen kautta tulevaa pelastusta kokonaan unohtamatta—mutta kompastuivat tahtomattaan siihen erehdykseen, että he korvasivat varsinaisen evankeliumisanoman muutamilla evankeliumiin liittyvillä tosiasioilla. Pietari oli tietämättään tämän erehdyksen alkuunpanija, ja muut Paavalia myöten kulkivat hänen askelissaan. Paavali loi hyvän sanoman uudesta versiosta uuden uskonnon.

194:0.4

Valtakunnan evankeliumin sisältönä on Jumalan isyyden tosiasia ynnä sen seurauksena oleva totuus ihmisten poikaus-veljeydestä. Tuon päivän jäljiltä kehittyneen kristinuskon sisältönä on se tosiasia, että Jumala on Herran Jeesuksen Kristuksen Isä, samoin kuin kokemus uskovan kumppanuudesta ylösnousseen ja kunnialla kruunatun Kristuksen kanssa.

194:0.5

Ei ole kummallista, että nämä hengen täyttämät ihmiset sattuivat tarttumaan tähän tilaisuuteen tuoda julki ilonsa siitä, että he tunsivat saaneensa voiton voimista, jotka olivat yrittäneet saattaa heidän Mestarinsa turmioon ja tehdä lopun hänen opetustensa vaikutuksesta. Tuollaisena hetkenä oli helpompaa muistaa heidän henkilökohtainen yhteytensä Jeesukseen ja tuntea järisyttävää riemua siitä varmuudesta, että Mestari yhä eli, että heidän ystävyytensä ei ollut päättynyt ja että henki oli tosiaankin laskeutunut heidän päälleen, juuri niin kuin hän oli luvannut.

194:0.6

Näistä uskovista tuntui kuin heidät olisi siirretty yhtäkkiä toiseen maailmaan, uuteen ilon, voiman ja kirkkauden olotilaan. Mestari oli kertonut heille, että valtakunta tulisi voimalla, ja jotkut heistä luulivat alkaneensa käsittää, mitä hän tarkoitti.

194:0.7

Ja kun kaikki edellä sanottu otetaan huomioon, ei ole vaikea ymmärtää, miten nämä ihmiset päätyivätkin saarnaamaan uutta evankeliumia Jeesuksesta sen sijaan, että he olisivat julistaneet entistä sanomaa Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä.

1. Helluntaisaarna

194:1.1

Apostolit olivat neljänkymmenen päivän ajan lymyilleet. Käsillä oleva päivä sattui olemaan juutalainen helluntaijuhla, ja Jerusalemissa oli tuhansia vierailijoita maailman kaikilta kulmilta. Monet saapuivat juuri tätä juhlaa varten, mutta useimmat olivat viipyneet kaupungissa pääsiäisestä saakka. Nämä pelästyneet apostolit tulivat viikkoja jatkuneesta eristyneisyydestään nyt ihmisten ilmoille ja ilmestyivät rohkeasti temppeliin, jossa he alkoivat julistaa uutta sanomaa ylösnousseesta Messiaasta. Ja kaikki opetuslapset olivat samalla tavoin tietoisia siitä, että he olivat saaneet jonkin ymmärrystä ja voimaa olevan uuden hengellisen varustuksen.

194:1.2

Kello oli suunnilleen kaksi, kun Pietari nousi seisomaan samalle paikalle, jossa hänen Mestarinsa oli tässä temppelissä viimeksi opettanut, ja esitti sen kiihkeän vetoomuksen, jonka tuloksena valtakuntaan saatiin yli kaksituhatta sielua. Mestari oli poissa, mutta äkkiä he huomasivatkin, että tämä hänestä esitetty kertomus vaikutti kansan keskuudessa väkevästi. Ei sen vuoksi ole ihme, että he viehättyivät julistamaan jatkuvasti sellaista, joka osoitti oikeaksi heidän aikaisemman antaumuksensa Jeesusta kohtaan ja joka samalla niin tehokkaasti pakotti ihmiset uskomaan häneen. Tähän kokoukseen osallistui kuusi apostolia: Pietari, Andreas, Jaakob, Johannes, Filippus ja Matteus. He puhuivat yli puolentoista tunnin ajan ja esittivät viestejä kreikaksi, hepreaksi ja arameaksi sekä lausuivat muutaman sanan vielä muillakin kielillä, joiden puhumisesta heillä oli tuntemusta.

194:1.3

Apostolien rohkeus ällistytti juutalaisten johtajia, mutta nämä eivät uskaltaneet hätyyttää heitä, koska niin monet pitivät heidän kertomustaan totena.

194:1.4

Kello puoli viiden aikaan yli kaksituhatta uutta uskovaa seurasi apostolien jäljessä Siiloamin lammikolle, jossa Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes kastoivat heidät Mestarin nimessä. Ja kun he olivat suoriutuneet tämän väkijoukon kastamisesta, oli jo pimeä.

194:1.5

Helluntai oli suuri kastejuhla, ajankohta, jolloin juutalaisyhteisön jäseniksi otettiin portin käännynnäisiä, niitä gentiilejä, jotka halusivat palvella Jahvea. Suurten juutalais- ja uskovien gentiilijoukkojen antautuminen kastettaviksi oli tuona nimenomaisena päivänä sen vuoksi sitäkin helpompaa. He eivät näin tehdessään vielä millään tavoin katkaisseet siteitään juutalaiseen uskoon. Jeesukseen uskovat olivat jonkin aikaa tämän jälkeenkin vain muuan juudaismin lahko. He olivat apostoleja myöten kaikki vielä uskollisia juutalaisen seremoniajärjestelmän keskeisimmille vaatimuksille.

2. Helluntain merkitys

194:2.1

Jeesus eli maan päällä ja opetti evankeliumin, joka vapahti ihmisen siitä taikauskosta, että tämä oli perkeleen lapsi, ja korotti hänet Jumalan uskonpojan arvoasemaan. Jeesuksen sanoma, sellaisena kuin hän sitä omana aikanaan saarnasi ja sen eli, oli esittämisensä aikaan tehokas ratkaisu ihmisen hengellisiin vaikeuksiin. Ja nyt kun hän ei enää henkilökohtaisesti ole maailmassa, hän lähettää tilalleen Totuuden Henkensä, jonka on määrä elää ihmisessä ja esittää kullekin uudelle sukupolvelle Jeesuksen sanoma uudelleen, jotta jokaisella maan kamaralle ilmestyvällä uudella kuolevaisten ryhmällä olisi uusi ja ajanmukainen evankeliumin versio, juuri senlaatuinen omakohtaisen valaistumisen ja ryhmäkohtaisen opastuksen lähde, että se osoittautuu tulokselliseksi ratkaisuksi ihmisen alati uusiin ja moninaisiin hengellisiin vaikeuksiin.

194:2.2

Tämän hengen ensimmäinen tehtävä on tietenkin totuuden vaaliminen ja personoiminen, sillä totuuden käsittäminen juuri on ihmisen vapauden korkein muoto. Seuraavaksi tämän hengen tarkoitus on uskovan orpoudentunteen hävittäminen. Koska Jeesus oli elänyt ihmisten keskuudessa, kaikki uskovat kokisivat yksinäisyydentunnetta, ellei Totuuden Henki olisi tullut asettuakseen ihmisten sydämeen.

194:2.3

Tämä Pojan hengen lahjoittaminen valmisti kaikkien normaalien ihmisten mielen tehokkaasti sitä tilannetta varten, että Isän henki (Suuntaaja) myöhemmin lahjoitettiin yleismaailmallisesti koko ihmiskunnalle. Tämä Totuuden Henki on tietyssä mielessä sekä Universaalisen Isän että Luoja-Pojan henki.

194:2.4

Älkää tehkö sitä virhettä, että odotatte pääsevänne voimakkaaseen älylliseen tietoisuuteen vuodatetusta Totuuden Hengestä. Tämä henki ei koskaan herätä tietoisuutta itsestään, vaan ainoastaan tietoisuuden Mikaelista, Pojasta. Jeesus opetti alusta alkaen, ettei henki puhuisi itsestään. Todistus kumppanuudestasi Totuuden Hengen kanssa ei sen vuoksi löydy siitä, että olisit tietoinen tästä hengestä, vaan paremminkin siitä, että koet, miten kumppanuutesi Mikaelin kanssa laajenee.

194:2.5

Henki tuli myös auttaakseen ihmisiä muistamaan ja ymmärtämään Mestarin sanat sekä valaistakseen Mestarin elämää maan päällä ja esittääkseen siitä uuden tulkinnan.

194:2.6

Totuuden Henki tuli lisäksi auttaakseen uskovaa todistamaan realiteeteista, jotka sisältyvät Jeesuksen opetuksiin ja hänen elämäänsä, sellaisena kuin hän sen lihallisen hahmossa eli ja sellaisena kuin hän sitä nyt taas elää—uudelleen ja uudistetusti—hengen täyttämien Jumalan poikien jokaisen menneisyyteen siirtyvän sukupolven yksittäisessä uskovassa.

194:2.7

On siis ilmeistä, että Totuuden Henki tulee todellakin johtamaan kaikki uskovat kaikkeen totuuteen, laajenevaan tietoon siitä kokemuksesta, että ihminen on elävästi ja yhä laajemmin tietoinen Jumalan pojan aseman ikuisuuden ja ylösnousemuksellisuuden todellisuudesta.

194:2.8

Jeesus eli elämän, joka on ilmoitus Isän tahtoon alistuvasta ihmisestä, ei esimerkki, jota kenenkään tulisi yrittää konkreettisesti seurata. Tästä lihallisen elämästä samoin kuin hänen ristinkuolemastaan ja sen jälkeen seuranneesta kuolleistanousustaan tuli ennen pitkää uusi evankeliumi lunnaista, jotka oli näin maksettu siinä tarkoituksessa, että ihminen ostettiin takaisin paholaisen kynsistä—itsensä loukatuksi tuntevan Jumalan langettamasta tuomiosta. Vaikka evankeliumi totta kyllä suuresti vääristyikin, tosiasiaksi kuitenkin jää, että tämä uusi sanoma Jeesuksesta sisälsi sen ohella hänen aikaisemman valtakuntaevankeliuminsa monia perustotuuksia ja -opetuksia. Ja nämä kätketyt totuudet Jumalan isyydestä ja ihmisten veljeydestä tulevat ennemmin tai myöhemmin nousemaan esiin ja muuttamaan vaikuttavalla tavalla koko ihmiskunnan sivilisaation.

194:2.9

Mutta nämä järjen tekemät virheet eivät millään tavoin häirinneet uskovan suurenmoista edistymistä hengen kasvun alalla. Apostolit pääsivät omakohtaisessa hengellisessä edistymisessä Totuuden Hengen lahjoittamisen jälkeen vajaassa kuukaudessa pitemmälle kuin he olivat päässeet niinä miltei neljänä vuotena, jotka he olivat henkilökohtaisessa ja rakastavassa yhteydessä Mestariin. Se, että Jeesuksen kuolleistanousun tosiasia edellä mainitulla tavalla korvasi pelastavan evankeliumitotuuden ihmisestä Jumalan poikana, ei myöskään millään tavoin häirinnyt heidän opetustensa nopeaa leviämistä, vaan tämä Jeesuksen sanoman joutuminen hänen persoonastaan ja ylösnousemuksestaan kertovan uuden opetuksen varjoon näytti päinvastoin suuresti helpottavan hyvän sanoman julistamista.

194:2.10

Suunnilleen noihin aikoihin varsin yleiseen käyttöön tullut termi ”hengen kaste” merkitsi pelkästään tämän Totuuden Henki -lahjan tietoista vastaanottamista ja sitä, että omakohtaisesti tunnusti tämän uuden hengellisen voiman kaikkien niiden hengellisten influenssien lisäykseksi, joita Jumalaa tuntevat sielut olivat aiemmin kokeneet.

194:2.11

Ihmiseen kohdistuu Totuuden Hengen lahjoittamisesta lähtien kolminkertaisen henkivarustuksen antama opetus ja opastus: Isän henki eli Ajatuksensuuntaaja, Pojan henki eli Totuuden Henki ja Hengen henki eli Pyhä Henki.

194:2.12

Ihmiskuntaan kohdistuu tavallaan universumin henki-influenssien seitsenkertaisen vetovoiman kaksinkertainen vaikutus. Alkuaikojen evolutionaarisiin kuolevaisrotuihin kohdistuu paikallisuniversumin Äiti-Hengen seitsemän mielenauttajahengen yhä pitemmälle menevä yhteydenpito. Ihmisen edetessä älyllisyyden ja hengellisen tajuamiskyvyn asteikkoa ylöspäin päädytään lopulta siihen, että ihmisen yläpuolella leijuu ja hänen sisimmässään on seitsemän korkeampaa henkisesti vaikuttavaa tekijää, influenssia. Ja nämä edistyvien maailmojen seitsemän henkeä ovat:

194:2.13

1. Lahjaksi annettu Universaalisen Isän henki—Ajatuksensuuntaajat.

194:2.14

2. Iankaikkisen Pojan henkiläsnäolo—universumien universumin henkigravitaatio ja koko henkiyhteydenpidon tietty kanava.

194:2.15

3. Äärettömän Hengen henkiläsnäolo—koko luomistuloksen universaalinen henkimieli, kaikkien edistyvien älyllisten olentojen älyllisen sukulaisuuden hengellinen lähde.

194:2.16

4. Universaalisen Isän ja Luoja-Pojan henki—Totuuden Henki, jota yleisesti pidetään Universumin Pojan henkenä.

194:2.17

5. Äärettömän Hengen ja Universumin Äiti-Hengen henki—Pyhä Henki, jota yleisesti pidetään Universumin Hengen henkenä.

194:2.18

6. Universumin Äiti-Hengen mielihenki—paikallisuniversumin seitsemän mielenauttajahenkeä.

194:2.19

7. Isän, Poikien ja Henkien henki—maailmojen ylösnousemuskuolevaisten uuden nimen henki, sen jälkeen kun kuolevaisen hengestä syntynyt sielu on fuusioitunut Paratiisin Ajatuksensuuntaajaan, ja sen jälkeen kun se on myöhemmin saavuttanut Lopullisuuden Paratiisikunnan jäsenen statukseen kuuluvan jumalallisuuden ja kunnialla kruunautumisen.

194:2.20

Ja näin Totuuden Hengen lahjoittaminen toi maailmalle ja sen kansoille viimeisen sellaisen henkivarustuksen, jonka tarkoituksena on auttaa yhä korkeammalle yltävää Jumalan etsintää.

3. Mitä Helluntaina tapahtui

194:3.1

Helluntain päivästä esitettyihin kertomuksiin tuli alkuaikoina liitetyiksi monia eriskummallisia ja omituisia opetuksia. Tuon päivän, eli päivän, jona uusi opettaja, Totuuden Henki, tuli ihmiskunnan keskuuteen, tapahtumat on myöhempinä aikoina sekoitettu valloilleen päässeen emotionalismin järjettömiin purkauksiin. Mitä tämä vuodatettu Isän ja Pojan henki ensi sijassa tekee, on sitä, että hän antaa ihmisille opetusta Isän osoittaman rakkauden ja Pojan osoittaman armon totuuksista. Nämä ovat ne jumalallisuutta koskevat totuudet, joista ihmiset voivat saada täysimääräisemmän käsityksen kuin mistään muista jumalallisista luonteenpiirteistä. Totuuden Henki huolehtii etupäässä Isän henkiolemuksen ja Pojan moraalisen luonteen tunnetuksi tekemisestä. Lihallisen hahmossa eläessään Luoja-Poika paljasti Jumalan ihmisille; Totuuden Henki puolestaan paljastaa sydämessä Luoja-Pojan ihmisille. Tuottaessaan elämässään ”hengen hedelmiä” ihminen yksinkertaisesti tuo esille Mestarin omassa maisessa elämässään julkituomia ominaisuuksia. Kun Jeesus oli maan päällä, hän eli elämänsä yhtenä persoonallisuutena—Jeesus Nasaretilaisena. ”Uutena opettajana”, ihmisen sisimmässä elävänä henkenä, Mestari on Helluntaista alkaen kyennyt elämään elämäänsä uudelleen jokaisen sellaisen uskovan kokemuksessa, jota totuus opettaa.

194:3.2

Monia ihmiselämän aikana sattuvia tapahtumia on vaikea ymmärtää, niitä on vaikea saada sopusointuun sen ajatuksen kanssa, että elämme universumissa, jossa vallitsee totuus ja jossa voiton korjaa vanhurskaus. Peräti usein tuntuu, että vallalla ovat panettelu, valheet, epärehellisyys ja väärämielisyys—synti. Uskoko lopulta korjaakin voiton pahuudesta, synnistä ja paatumuksesta? Kyllä korjaa. Ja Jeesuksen elämä ja kuolema ovat ikuinen todiste siitä, että hyvyyden totuus ja hengen johdatuksessa olevan luodun usko nostetaan aina kunniaan. Ristillä riippuvaa Jeesusta pilkattiin huomauttamalla: ”Katsotaanpa, tuleeko Jumala vapahtamaan hänet.” Ristiinnaulitsemisen päivänä näytti pimeältä, mutta ylösnousemuksen aamuna oli jo häikäisevän kirkasta, ja Helluntaina oli sitäkin kirkkaampaa ja riemullisempaa. Pessimististä epätoivoa kuvastavat uskonnot koettavat päästä eroon elämän sälyttämistä taakoista, ja mitä ne halajavat, on sammuminen loputtomaan uneen ja lepoon. Ne ovat primitiivisen pelon ja kauhun uskontoja. Jeesuksen uskonto on uusi uskon evankeliumi julistettavaksi kamppailevalle ihmiskunnalle. Tämä uusi uskonto perustuu uskoon, toivoon ja rakkauteen.

194:3.3

Kuolevaisen elämä oli jakanut Jeesukselle kovimmat, julmimmat ja katkerimmat iskunsa, ja tämä mies kohtasi nämä epätoivon antimet uskolla, rohkeudella ja horjumattomalla päättäväisyydellä täyttää Isän tahto. Jeesus kohtasi elämän koko sen kammottavassa todellisuudessa, ja hän pysyi tilanteen herrana—jopa kuolemassa. Hän ei käyttänyt uskontoa vapautuksena elämästä. Jeesuksen uskonto ei etsi pakotietä tästä elämästä, jotta päästäisiin nauttimaan toisessa olotilassa odottavasta autuudesta. Jeesuksen uskonto tarjoaa toisen ja hengellisen olotilan iloa ja rauhaa sen elämän kohottamiseksi ja jalontamiseksi, jota ihmiset nyt lihallisen hahmossaan elävät.

194:3.4

Jos uskonto on oopiumia kansalle, se ei ole Jeesuksen uskonto. Ristillä riippuessaan hän kieltäytyi juomasta turruttavaa rohtoa, ja hänen henkensä, joka vuodatettiin kaiken lihan päälle, on voimallinen, koko maailmaan kohdistuva vaikuttaja, joka johdattaa ihmistä ylöspäin ja kannustaa häntä eteenpäin. Hengellinen etenemisen yllyke on väkevin tässä maailmassa vaikuttava kannustava voima. Totuutta oppiva uskova on ainoa edistyvä ja tarmokas sielu maan päällä.

194:3.5

Helluntain päivänä Jeesuksen uskonto mursi kaikki kansalliset raja-aidat ja rodulliset kahleet. On ikuisesti totta, että ”missä Herran henki on, siellä on vapaus”. Totuuden Hengestä tuli tuona päivänä Mestarin henkilökohtainen lahja jokaiselle kuolevaiselle. Tämä henki annettiin siinä tarkoituksessa, että uskovat saisivat pätevyyden toimia entistäkin tarmokkaampina valtakunnan evankeliumin saarnaajina, mutta he erehtyivät luulemaan, että tämä vuodatetun hengen vastaanottamisen kokemus oli osa sitä uutta evankeliumia, jota he parhaillaan tiedostamattaan muovasivat.

194:3.6

Älkää jättäkö huomiotta sitä tosiasiaa, että Totuuden Henki lahjoitettiin kaikille vilpittömille uskoville, tämä henkilahja ei tullut vain apostolien osalle. Kaikki yläsalissa koolla olleet satakaksikymmentä miestä ja naista saivat uuden opettajan, samoin kuin sen saivat kaikki sydämessään vilpittömät kaikkialla maailmassa. Tämä uusi opettaja annettiin lahjaksi ihmiskunnalle, ja jokainen sielu otti hänet vastaan sen mukaan, missä määrin hän rakasti totuutta ja mikä oli hänen kykynsä ymmärtää ja käsittää hengellisiä realiteetteja. Todellinen uskonto pääsee lopultakin vapauteen pappien ja kaikkien pyhien yhteiskuntaluokkien holhouksesta ja saavuttaa todellisen julkitulonsa yksittäisissä ihmissieluissa.

194:3.7

Jeesuksen uskonto edistää korkeimmantyyppistä ihmisten sivilisaatiota sikäli, että se luo korkeimmantyyppisen hengellisen persoonallisuuden ja julistaa tämän persoonan pyhyyttä.

194:3.8

Helluntaina tapahtunut Totuuden Hengen tuleminen teki mahdolliseksi uskonnon, joka ei ole radikaalinen eikä konservatiivinen; se ei ole vanhaa eikä uutta; sen ei ole määrä olla sen paremmin vanhojen kuin nuortenkaan hallitsema. Jeesuksen maisen elämän tosiasia tarjoaa kiintopisteen, johon ajallisuudessa ankkuroitua, samalla kun Totuuden Hengen lahjoittaminen huolehtii siitä, että uskonto, jota hän eli, ja evankeliumi, jota hän julisti, laajenevat ikuisesti ja kasvavat loputtomasti. Henki opastaa koko totuuteen, sillä hän opettaa laajenevaa ja alati kasvavaa uskontoa, joka edustaa loputonta edistymistä ja jumalallista julkitulemista. Tämä uusi opettaja tulee ikiajat tuomaan totuutta etsivälle uskovalle julki sitä, mikä niin jumalallisella tavalla kietoutui Ihmisen Pojan persoonaan ja olemukseen.

194:3.9

”Uuden opettajan” lahjoittamiseen liittyneet manifestaatiot samoin kuin se, että eri rotuihin ja kansallisuuksiin kuuluvat, Jerusalemiin kerääntyneet ihmiset ottivat vastaan apostolien julistuksen, osoittavat Jeesuksen uskonnon yleismaailmallisuuden. Valtakunnan evankeliumin ei ollut määrä samastua mihinkään erityiseen rotuun, kulttuurin tai kieleen. Tuo Helluntain päivä todisti hengen suurenmoisesta pyrkimyksestä vapauttaa Jeesuksen uskonto syntymälahjaksi saamistaan juutalaisuuden kahleista. Vielä senkin jälkeen kun tämä näyttävä hengen vuodattaminen kaiken lihan päälle oli tapahtunut, apostolit koettivat ensi vaiheessa pakottaa käännynnäisensä suostumaan juutalaisen uskonnon vaatimuksiin. Paavalillakin oli kahnausta jerusalemilaisveljiensä kanssa siksi, että hän ei suostunut pakottamaan gentiilejä noudattamaan näitä juutalaisia tapoja. Mikään ilmoitususkonto ei voi levitä koko maailmaan tehdessään sen vakavan virheen, että siitä tulee jonkin kansallisen kulttuurin läpitunkema, tai että se tulee yhdistetyksi vakiintuneisiin rotukohtaisiin, sosiaalisiin tai taloudellisiin käytäntöihin.

194:3.10

Totuuden Hengen lahjoittaminen oli vapaa kaikista muotoseikoista, seremonioista, pyhistä paikoista ja erityisestä käyttäytymisestä niitten taholta, jotka kokonaisuudessaan ottivat sen ilmentymän vastaan. Kun henki tuli yläsalissa koolla olleiden päälle, he yksinkertaisesti vain istuivat paikallaan ja olivat juuri vaipuneet äänettömään rukoukseen. Henki lahjoitettiin niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Hengen vastaanottaakseen apostolien ei tarvinnut vetäytyä muista erilleen syrjäiseen paikkaan vuosia kestävään yksinäiseen mietiskelyyn. Helluntai katkaisee kaikiksi ajoiksi yhteyden hengellisen kokemuksen idean ja sellaisen käsityksen väliltä, jonka mukaan jotkin ympäristöt olisivat erityisen suotuisia.

194:3.11

Helluntain oli hengellisine antimineen tarkoitus irrottaa Mestarin uskonto ikiajoiksi kaikesta sellaisesta, että se olisi riippuvainen fyysisestä voimasta, sillä nyt tämän uuden uskonnon opettajat ovat hengellisin asein varustettuja. Heidän on määrä lähteä valloittamaan maailma ehtymättömällä anteeksiantamuksella, verrattomalla hyvällä tahdolla ja yltäkylläisellä rakkaudella. He ovat varustettuja voittamaan pahan hyvällä, kukistamaan vihan rakkaudella, hävittämään pelon rohkealla ja elävällä totuuteen uskomisella. Jeesus oli seuraajilleen jo opettanut, ettei hänen uskontonsa ollut koskaan passiivista, vaan hänen opetuslastensa oli määrä laupeudentyössään ja rakkauden julkituomisissaan olla aina aktiivisia ja positiivisia. Nämä uskovat eivät suhtautuneet Jahveen enää ”Sotajoukkojen Herrana”. He pitivät ikuista Jumaluutta nyt ”Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalana ja Isänä”. Tämän edistysaskelen he joka tapauksessa ottivat, jos kohta heiltä jossain määrin jäikin käsittämättä totuus siitä, että Jumala on myös jokaisen yksilön hengellinen Isä.

194:3.12

Helluntai varusti kuolevaisen ihmisen kyvyllä antaa anteeksi henkilökohtaiset loukkaukset, olla katkeroitumatta vakavimmankaan epäoikeudenmukaisuuden keskellä, säilyttää tyyneytensä pöyristyttävänkin vaaran edessä ja uhmata vihana ja kiukkuna ilmenevää pahuutta rakkautta ja pitkämielisyyttä osoittavin pelottomin teoin. Urantia on historiansa kuluessa kokenut suurten ja hävittävien sotien tuhoja. Kaikki näihin kauheisiin taisteluihin osallistuneet ovat kärsineet tappion. Oli vain yksi voittaja; oli vain yksi, joka selviytyi näistä katkeriksi käyneistä taisteluista yhä maineikkaampana—ja se oli Jeesus Nasaretilainen ja hänen evankeliuminsa siitä, että paha voitetaan hyvällä. Paremman sivilisaation salaisuus on sidoksissa Mestarin opetuksiin ihmisen veljeydestä, rakkautta ja keskinäistä luottamusta osoittavasta hyvästä tahdosta.

194:3.13

Uskonto oli Helluntaihin saakka tuonut julki vain ihmisen, joka etsii Jumalaa. Helluntain jälkeenkin ihminen etsii yhä Jumalaa, mutta maailman yllä loistaa näkymä, joka kertoo, että Jumalakin etsii, ja hän etsii ihmistä ja tämän löydettyään lähettää henkensä elämään tämän sisimmässä.

194:3.14

Ennen Jeesuksen opetuksia, jotka huipentuivat Helluntaissa, naisilla oli vanhempien uskontojen opinkappaleissa vain vähäinen tai täysin olematon asema. Valtakunnan veljesyhteisössä nainen seisoi Helluntain jälkeen Jumalan edessä tasa-arvoisena miehen kanssa. Niiden sadankahdenkymmenen joukossa, jotka saivat tämän erityisen hengen antimen, oli monta naisopetuslasta, ja heidän osalleen nämä siunaukset tulivat tasapuolisesti miesuskovien kanssa. Enää ei mies voi olettaa, että hänellä olisi yksinoikeus uskonnollisen palvelun toimittamiseen. Fariseus saattoi yhä kiittää Jumalaa siitä, ettei hän ”syntynyt naiseksi, spitaaliseksi eikä muukalaiseksi”, mutta Jeesuksen seuraajien keskuudessa nainen on ikiajoiksi vapautettu kaikesta sukupuoleen perustuvasta uskonnollisesta syrjimisestä. Helluntai hävitti kaiken rodulliseen erillisyyteen, kulttuurieroihin, sosiaaliseen luokkajakoon tai sukupuoliennakkoluuloihin perustuvan uskonnollisen syrjinnän. Ei siis ihme, että nämä uuteen uskontoon uskovat saattoivat huudahtaa: ”Missä Herran henki on, siellä on vapaus.”

194:3.15

Jeesuksen äiti ja veli olivat kumpikin näiden sadankahdenkymmenen uskovan joukossa, ja tämän opetuslasten yhteisen ryhmän jäseninä hekin saivat vuodatetun hengen. He eivät saaneet hyvästä lahjasta enempää kuin heidän toverinsakaan. Mitään erityistä lahjaa ei annettu Jeesuksen maisen perheen jäsenille. Helluntai oli merkki erillisten papistojen ja kaikenlaisen pyhiin perheisiin uskomisen päättymisestä.

194:3.16

Ennen Helluntaita apostolit olivat luopuneet Jeesuksen tähden paljosta. He olivat uhranneet kotinsa, perheensä, ystävänsä, maalliset tavaransa ja asemansa. Helluntaina he antoivat itsensä Jumalalle, ja Isä ja Poika vastasivat siihen antamalla itsensä ihmiselle—lähettämällä henkensä elämään ihmisten sisimmässä. Tämä itsensä kadottamisen ja hengen löytämisen kokemus ei ollut mikään tunne-elämän kokemus vaan teko, jossa oli kysymys älyllisestä antautumisesta ja varauksettomasta pyhittäytymisestä.

194:3.17

Helluntai oli kutsu hengelliseen yhtenäisyyteen evankeliumiin uskovien keskuudessa. Kun henki laskeutui opetuslasten päälle Jerusalemissa, tapahtui samoin Filadelfiassa, Aleksandriassa ja kaikissa muissa paikoissa, joissa asui aitoja uskovia. Ja oli kirjaimellisesti totta, että ”uskovaisten suuressa joukossa oli vain yksi sydän ja yksi sielu.” Jeesuksen uskonto on väkevin yhdistävä tekijä, jonka maailma on koskaan tuntenut.

194:3.18

Helluntain tarkoituksena oli vähentää yksilöiden, ryhmien, kansakuntien ja rotujen itsetehostusta. Juuri tämä itsetehostuksen henki lisää niin suuresti jännitystä, että jännitys aika ajoin puhkeaa tuhoisiksi sodiksi. Ihmiskunta voi eheytyä vain hengellisen suhtautumistavan tietä, ja Totuuden Henki on sellainen maailmassa vaikuttava tekijä, joka on universaalinen.

194:3.19

Totuuden Hengen tuleminen puhdistaa ihmissydämen ja johdattaa vastaanottajansa laatimaan elämälle tarkoituksen, joka on avoinna vain sille, mikä on Jumalan tahto, ja sille, mikä on ihmisille hyväksi. Aineellinen itsekkyyden henki on tukahtunut tähän uuteen itsensäunohtamisen hengelliseen antimeen. Helluntai merkitsi silloin ja merkitsee nyt sitä, että historian Jeesuksesta on tullut elävään kokemukseen kuuluva jumalallinen Poika. Kun tästä vuodatetusta hengestä johtuva ilo tietoisesti koetaan ihmiselämässä, se koituu vahvistavaksi lääkkeeksi terveydelle, virkistykseksi mielelle ja ehtymättömäksi energiaksi sielulle.

194:3.20

Rukoilu ei Helluntaina henkeä tuonut, mutta rukoilulla oli suuri merkitys siinä mielessä, että se määritteli yksittäisten uskovain luonteenomaisen vastaanottavaisuuden. Rukous ei saa jumalallista sydäntä liikahtamaan niin, että se myöntyisi hölläkätiseen anteliaisuuteen, mutta peräti usein se kyllä kaivaa ne uomat yhä avarammiksi ja syvemmiksi, joissa jumalalliset antimet voivat sydämiin ja sieluihin virrata, niiden sydämeen ja sieluun, jotka tällä tavoin, vilpittömän rukoilun ja aidon palvonnan kautta, muistavat ylläpitää katkeamatonta yhteyttä Tekijäänsä.

4. Kristillisen kirkon alkuvaiheet

194:4.1

Kun Jeesus niin perin äkkiä joutui vihamiestensä käsiin ja yhtä nopeasti ristiinnaulittiin kahden varkaan väliin, hänen apostolinsa ja opetuslapsensa menettivät kokonaan itseluottamuksensa. Ajatus Mestarista kiinni otettuna, köytettynä, ruoskittuna ja ristiinnaulittuna oli liikaa jopa apostoleille. He unohtivat hänen opetuksensa ja hänen varoituksensa. Saattoihan hän tosin olla ”profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä”, mutta se Messias hän tuskin voi olla, joka heidän toiveidensa mukaisesti perustaisi uudelleen Israelin kuningaskunnan.

194:4.2

Sitten tulee kuolleistanousu, joka vapahtaa heidät epätoivosta ja palauttaa heidän uskonsa Mestarin jumalallisuuteen. He näkevät hänet kerran toisensa jälkeen ja puhuvat hänen kanssaan, ja hän vie heidät Öljymäelle, jossa hän jättää heille jäähyväiset ja sanoo palaavansa Isän tykö. Hän on käskenyt heitä viipymään Jerusalemissa siksi, kunnes heidät varustetaan voimalla—siksi, kunnes Totuuden Henki tulee. Ja Helluntain päivänä tämä uusi opettaja tulee, ja siinä samassa he lähtevät saarnaamaan evankeliumiaan uusin voimin. He ovat elävän Herran, eivät kuolleen ja nujerretun johtajan, pelottomia ja rohkeita seuraajia. Mestari elää näiden evankelistojen sydämessä. Jumala ei ole mikään heidän ajatusmaailmassaan oleva opinkappale, vaan hänestä on tullut heidän sielussaan oleva elävä läsnäolo.

194:4.3

”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti temppelissä ja mursivat kotona leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. He tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja puhuivat Jumalan sanaa rohkeasti. Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä.”

194:4.4

Mitä on tapahtunut näille ihmisille, jotka Jeesus oli määrännyt lähtemään matkaan ja saarnaamaan valtakunnan evankeliumia: Jumalan isyyttä ja ihmisen veljeyttä? Heillä on uusi evankeliumi, he ovat uudesta kokemuksesta palavissaan, heidät täyttää uusi hengellinen energia. Heidän sanomansa onkin yhtäkkiä vaihtunut julistukseksi kuolleista nousseesta Kristuksesta: ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, jonka Jumala hyväksyi voimallisilla teoilla ja ihmeillä, hänet, joka teille luovutettiin Jumalan määrätietoisen päätöksen ja ennaltatietämyksen mukaan, hänet te naulitsitte ristille ja tapoitte. Mutta näin on Jumala täyttänyt, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt. Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt. Koska hän siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut lupauksen hengestä, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette. Katukaa, jotta teidän syntinne pyyhittäisiin pois, jotta Isä lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, nimittäin Kristuksen, Jeesuksen, jonka taivaan piti omistaman niihin aikoihin saakka, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan.”

194:4.5

Valtakunnan evankeliumi, Jeesuksen sanoma, oli äkkiä vaihtunut evankeliumiksi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Nyt he julistivat tosiasioita hänen elämästään, kuolemastaan ja kuolleistaheräämisestään ja saarnasivat toivoa hänen pikaisesta paluustaan tähän maailmaan viemään aloittamansa työn päätökseen. Ensimmäisten uskovien sanomassa oli siis kysymys siitä, että he saarnasivat hänen ensimmäisen tulemisensa tosiasioista ja opettivat toivoa hänen toisesta tulemisestaan, tapahtumasta, jonka he arvioivat olevan sangen lähellä.

194:4.6

Kristuksesta oli tulossa hyvää vauhtia muotoutuvan kirkon uskonkappale. Jeesus elää; hän kuoli ihmisten puolesta; hän antoi hengen; hän on tulossa takaisin. Jeesus täytti kaikki heidän ajatuksensa ja määräsi koko heidän uuden käsityksensä Jumalasta ja kaikesta muustakin. He olivat liian haltioissaan siitä uudesta opinkappaleesta, että ”Jumala on Herran Jeesuksen Isä”, välittääkseen vanhasta sanomasta, jonka mukaan ”Jumala on kaikkien ihmisten rakastava Isä”, jopa jokaisen yksittäisen yksilön Isä. On totta, että näissä uskovien alkuvaiheen yhteisöissä kyllä ilmeni ihmeellistä veljellisen rakkauden ja ennennäkemätöntä hyvän tahdon esiinpuhkeamista. Mutta tämä olikin Jeesukseen uskovien veljeskunta, ei taivaallisen Isän perhevaltakuntaan kuuluvien veljien yhteisö. Heidän hyvä tahtonsa kumpusi rakkaudesta, joka syntyi Jeesuksen lahjoittautumisen käsityksestä, eikä kuolevaisten ihmisten veljeyden tiedostamisesta. He olivat tästä huolimatta täynnä riemua, ja he elivät sellaista uutta ja ainutlaatuista elämää, että heidän opetuksensa Jeesuksesta vetivät puoleensa kaikkia ihmisiä. He tekivät sen suuren virheen, että he käyttivät valtakunnan evankeliumin elävää ja valaisevaa kommenttia itse evankeliumin sijasta, mutta jo sekin edusti suurenmoisinta ihmiskunnan koskaan tuntemaa uskontoa.

194:4.7

Epäilystäkään ei voinut olla siitä, että maailmaan oli nousemassa uusi veljeskunta. ”Ja uskovaisten suuri joukko pysyi apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” He kutsuivat toisiaan veljiksi ja sisariksi; he tervehtivät toisiaan pyhällä suudelmalla; he huolehtivat köyhistä. Kysymyksessä oli yhteisö, jossa elettiin ja palvottiin yhdessä. Heidän omaisuuden yhteisyytensä ei perustunut mihinkään määräykseen vaan haluun jakaa omaisuutensa ja tavaransa uskovaistoveriensa kanssa. He odottivat luottavaisina, että Jeesus vielä heidän sukupolvensa aikana palaisi viemään päätökseen Isän valtakunnan perustamistyön. Tämä maallisen omaisuuden spontaani yhteisyys ei ollut suoranaisesti Jeesuksen opetukseen kuuluva piirre, vaan se ilmaantui siksi, että nämä miehet ja naiset niin vilpittömästi ja niin luottavaisesti uskoivat hänen minä päivänä tahansa palaavan päättääkseen työnsä ja viedäkseen valtakunnan täyttymykseen. Mutta tämän ajattelemattoman veljellisen rakkauden alalla suoritetun hyvää tarkoittaneen kokeilun lopputulokset olivat tuhoisia ja toivat murhetta. Tuhannet hartaat uskovat myivät omaisuutensa ja luovuttivat pois kaiken kiinteän pääomansa ja muut tuottavat varansa. Kristilliseen ”tasajakoon” joutuneet hupenevat varat loppuivat aikaa myöten, mutta maailma ei loppunut. Varsin pian Antiokian uskovat ryhtyivät keräämään kolehtia pelastaakseen Jerusalemin uskovaistoverinsa nälkäkuolemalta.

194:4.8

Noina aikoina he viettivät Herran ehtoollista sen mukaan, miten se oli asetettu. He toisin sanoen kokoontuivat hyvän toverihengen merkeissä nautitulle yhteiselle aterialle ja aterian päätteeksi he toimittivat sakramentin.

194:4.9

Alkuun he kastoivat Jeesuksen nimeen, vasta lähes kahdenkymmenen vuoden kuluttua he ryhtyivät kastamaan ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Kaste oli kaikki, mitä uskovien yhteisöön otettavalta vaadittiin. Heillä ei vielä ollut mitään organisaatiota, vaan kysymyksessä oli yksinkertaisesti vain Jeesus-veljeskunta.

194:4.10

Tämä Jeesus-lahko kasvoi nopeaa vauhtia, ja vielä kerran saddukeukset kiinnittivät siihen huomionsa. Fariseukset eivät tilanteesta suurestikaan välittäneet, sillä he panivat merkille, ettei mikään opetuksista millään tavoin puuttunut juutalaisten lakien noudattamiseen. Mutta saddukeukset ryhtyivät panemaan Jeesus-lahkon johtajia telkien taakse, kunnes heidät suostuteltiin hyväksymään erään johtavan rabbin, Gamalielin, neuvo. Tämä nimittäin antoi seuraavan ohjeen: ”Pysytelkää erossa näistä miehistä ja antakaa heidän olla, sillä jos tämä opetus tai tämä työ on ihmisistä, se kukistuu; mutta jos se on Jumalasta, te ette kykene heitä kukistamaan, ja mahdollisesti saatte huomata käyvänne taistelua itseään Jumalaa vastaan.” He päättivät noudattaa Gamalielin neuvoa, ja Jerusalemissa seurasi rauhallinen ja tyyni aika, jonka kuluessa Jeesuksesta kertova uusi evankeliumi levisi nopeasti.

194:4.11

Ja niin Jerusalemissa sujui kaikki hyvin, kunnes Aleksandriasta tuli sankoin joukoin kreikkalaisia. Jerusalemiin saapui kaksi Rodanin oppilasta, jotka saivat hellenistien keskuudesta monia käännynnäisiä. Heidän ensimmäisiin käännynnäisiinsä kuuluivat muiden muassa Stefanus ja Barnabas. Nämä kyvykkäät kreikkalaiset eivät niin suuresti pitäneet kiinni juutalaisten näkökulmasta, eivätkä he kovin hyvin mukautuneet juutalaisten palvontakäytäntöön ja muihin seremoniatapoihin. Ja juuri näiden kreikkalaisuskovien menettely päätti toisaalta Jeesus-veljeskunnan ja toisaalta fariseusten ja saddukeusten väliset rauhanomaiset suhteet. Stefanus ja hänen kreikkalainen toverinsa ryhtyivät saarnaamaan enemmänkin niin kuin Jeesus oli opettanut, ja he joutuivat sen vuoksi välittömään ristiriitaan juutalaisvallanpitäjien kanssa. Kun Stefanus erään julkisen saarnansa aikana tuli puheensa arveluttavaan kohtaan, he heittivät syrjään kaikki oikeudenkäynnin edellyttämät muotoseikat ja ryhtyivät siinä paikassa kivittämään häntä kuoliaaksi.

194:4.12

Stefanuksesta, Jeesukseen uskovien kreikkalaisten Jerusalemin-siirtokunnan johtajasta, tuli näin ensimmäinen uuden uskon marttyyri ja erityinen syy varhaiskristillisen kirkon muodolliseen organisoitumiseen. Tähän uuteen kriisiin suhtauduttiin toteamuksella, etteivät uskovat voineet jatkaa enää pitemmälle juutalaiseen uskoon kuuluvana lahkona. He olivat kaikki sitä mieltä, että heidän oli erottauduttava epäuskoisista. Eikä Stefanuksen kuolemasta ollut kulunut kuukauttakaan, kun Jerusalemin seurakunta oli Pietarin johdolla jo organisoitu, ja sen nimelliseksi johtajaksi oli asetettu Jeesuksen veli Jaakob.

194:4.13

Ja sen jälkeen alkoivat juutalaisten toimeenpanemat uudet ja säälimättömät vainot, niin että tämän uuden, Jeesuksesta kertovan uskonnon, jota myöhemmin Antiokiassa kutsuttiin kristinuskoksi, aktiiviset opettajat lähtivät Jeesuksesta julistaen Rooman valtakunnan kaikkiin ääriin. Tämän sanoman levittämisen johtajina olivat ennen Paavalin aikaa kreikkalaiset. Ja nämä ensimmäiset lähetyssaarnaajat, niin kuin myös myöhemmät, seurasivat muinaista Aleksanterin marssipolkua vaeltaessaan Gaasan ja Tyyron kautta Antiokiaan ja sitten Vähän-Aasian halki Makedoniaan ja sieltä edelleen Roomaan ja keisarikunnan äärimmäisiin kolkkiin.


◄ Luku 193
Ylös
Luku 195 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.