Apostolien kastaessa uskovia Mestari keskusteli paikalle jääneiden kanssa. Ja muuan nuori mies sanoi hänelle: ”Mestari, isäni kuoli ja jätti paljon omaisuutta minulle ja veljelleni, mutta veljeni kieltäytyy antamasta minulle, mikä minulle kuuluu. Tahtoisitko siis käskeä veljeäni jakamaan tämän perinnön kanssani?” Jeesusta lievästi närkästytti, että tämä aineellisia arvoja kunnioittava nuorukainen tohti tuoda käsiteltäväksi tällaisen keskustelukysymyksen. Mutta hän tarttui tähän kysymykseen, koska siinä tarjoutui tilaisuus esittää taas uutta opetusta. Jeesus sanoi: ”Ihminen, kuka minusta teidän jakomiehenne teki? Mistä sinä sellaisen ajatuksen sait, että piittaisin tämän maailman aineellisista asioista?” Ja sitten hän kaikkien ympärillään olevien puoleen kääntyen sanoi: ”Varokaa ja kavahtakaa ahneutta. Ei ihmisen elämä koostu hänen mahdollisesti omistamiensa tavaroiden ylenpalttisuudesta. Onnellisuus ei tule vaurauden antamasta mahdista, eikä ilo kumpua rikkauksista. Varallisuus sinänsä ei ole kirous, mutta rikkauksien rakastaminen johtaa monta kertaa sellaiseen kiintymykseen tämän maailman tavaroita kohtaan, että sielu sokaistuu eikä näe Jumalan valtakunnan hengellisten realiteettien kauniita suloja maan päällä eikä ikuisen elämän iloja taivaassa.
”Kerronpa teille tarinan rikkaasta miehestä, jonka pelto antoi satoa yltäkylläisesti; ja kun hänestä oli tullut ylen rikas, hän kävi mielessään keskustelua sanoen: ’Mitä minä teen kaikilla rikkauksillani? Minulla on nyt niin paljon, ettei minulla ole paikkaa, mihin varastoisin varallisuuteni.’ Ja tätä ongelmaansa pohdittuaan hän sanoi: ’Nytpä minä sen keksin—revin maahan kaikki aittani ja rakennan suuremmat—, ja niin minulla on runsain mitoin tilaa, jonne varastoida maani antimet ja tavarani. Sen jälkeen voin sanoa sielulleni: Sielu, sinulla on paljon hyvää koottuna varastoon moniksi vuosiksi; nauti nyt olostasi; syö, juo ja pidä hauskaa, sillä olet rikas, ja tavaraa sinulla on mielin määrin.’
”Mutta tämä rikas mies oli myös typerä. Huolehtiessaan mielensä ja ruumiinsa aineellisista tarpeista hän oli unohtanut varastoida aarteita taivaaseen hengen tyydytykseksi ja sielun pelastukseksi. Eikä hän edes tuolloin saanut nauttia siitä ilosta, että olisi ehtinyt kuluttaa haalimaansa omaisuutta, sillä tuona samana iltana häneltä vaadittiin hänen sielunsa. Sinä yönä tulivat ryövärit, jotka murtautuivat hänen taloonsa ja tappoivat hänet, ja kun he olivat ryöstäneet hänen aittansa, he polttivat, mitä vielä oli jäljellä. Ja hänen perillisensä alkoivat tapella keskenään siitä omaisuudesta, joka rosvoilta säästyi. Tämä mies kokosi itselleen aarteita maan päälle, mutta hän ei ollut rikas Jumalaan nähden.”
Jeesus menetteli nuoren miehen ja hänen perintönsä suhteen tällä tavoin, koska hän tiesi, että tämän vaivana oli ahneus. Vaikkei siitä olisikaan ollut kysymys, Mestari ei olisi puuttunut asiaan, sillä hän ei koskaan sekaantunut edes apostoliensa, saati opetuslastensa, ajallisiin asioihin.
Kun Jeesus oli päättänyt tarinansa, muuan toinen mies nousi seisomaan ja kysyi häneltä: ”Mestari, tiedän, että apostolisi ovat myyneet kaiken maallisen omaisuutensa sinua seuratakseen ja että heillä on kaikki yhteistä niin kuin essealaisillakin, mutta tahtoisitko, että me kaikki, jotka olemme opetuslapsiasi, tekisimme samoin? Onko synti, jos omistaa rehellisin keinoin hankittua varallisuutta?” Ja Jeesus vastasi tähän kysymykseen: ”Ystäväni, ei ole synti, jos omistaa kunniallista omaisuutta; mutta se on synti, jos teet aineellisista omistuksesi kohteista aarteita, jotka saattavat vetää puoleensa kaiken huomiosi ja ohjata kiintymyksesi muualle, pois omistautumisesta valtakunnan hengellisille harrastuksille. Mitään syntiä ei ole siinä, että omistaa rehellisin keinoin hankittua omaisuutta maan päällä, kunhan aarteesi on taivaassa; sillä missä aarteesi on, siellä on myös sydämesi. On suuri ero toisaalta ahneuteen ja itsekkyyteen johtavan varallisuuden ja toisaalta sellaisen varallisuuden välillä, jota hyvän taloudenpidon hengessä hoitavat ja käyttävät runsain määrin tämän maailman hyvyyksiä omistavat ja ne, jotka perin avokätisesti antavat oman osuutensa kaiken tarmonsa valtakunnan työhön panevien ylläpitoon. Moni teistä on täällä rahatta ja tulee ravituksi ja saa tuolla telttakaupungissa katon päänsä päälle sen vuoksi, että anteliaat miehet ja varakkaat naiset ovat antaneet tällaiseen tarkoitukseen varoja isännällenne Daavid Sebedeukselle.
”Mutta älkää koskaan unohtako, että varallisuus loppujen lopuksi on katoavaista. Aivan liian usein rikkauksien rakastaminen hämärtää ja jopa hävittää hengellisen näkökyvyn. Älkää jättäkö tiedostamatta sitä vaaraa, että varallisuudesta tuleekin isäntänne sen sijaan, että siitä tulisi renkinne.”
Jeesus ei opettanut eikä rohkaissut huolettomuutta, tuhlaavaisuutta, laiskuutta, piittaamattomuutta oman perheen fyysisistä perustarpeista eikä almujen varassa elämistä. Mutta hän kyllä opetti, että aineellisen ja ajallisen täytyy olla alisteista sielun hyvinvoinnin suhteen ja sen suhteen, että hengellinen olemus edistyy taivaan valtakunnassa.
Kun ihmiset menivät jokirantaan katsomaan kastamista, silloin edellä ensiksi mainittu mies tuli yksityisesti Jeesuksen luo puhumaan perintöasiastaan, sillä Jeesus oli hänen mielestään kohdellut häntä tylysti. Ja häntä toistamiseen kuunneltuaan Mestari vastasi: ”Poikani, miksi tällaisena päivänä lasket käsistäsi tilaisuuden ravita itseäsi elämän leivällä, kun oikein saisit päästää ahneen mielenlaatusi valloilleen? Etkö tiedä, että juutalaisen perintölain säädökset pannaan oikeudenmukaisesti täytäntöön, jos vain viitsit mennä valituksinesi synagogan oikeuteen? Etkö kykene ymmärtämään, että minun työni tarkoitus on huolehtia siitä, että tiedät taivaallisesta perintöosastasi? Etkö ole lukenut kirjoitusta: ’Siinä hän on, joka varovaisuudellaan ja paljolla kituuttamisellaan kasvaa vauraaksi, ja mitä hän tästä kaikesta palkaksensa saakaan: Kun hän sanoo, että hän on löytänyt levon ja että hän nyt voi yhtä mittaa syödä hyvyyksistään, niin ei hän kuitenkaan tiedä, mitä aika hänen kohdallaan tuo tullessaan, eikä sitäkään, että kuollessaan hänen täytyy kaikki nämä tavarat jättää muille.’ Etkö ole lukenut käskyä: ’Älä himoitse’, ja toisesta kohdasta: ’He ovat syöneet ja tulleet ravituiksi ja lihoneet, ja sitten he kääntyivät muiden jumalten puoleen’? Oletko lukenut psalmeista, että ’Herra kammoksuu ahneita’, ja että ’se vähä, mitä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous’? ’Jos rikkauksia kertyy, älä pane sydäntäsi niihin.’ Oletko lukenut kohdan, jossa Jeremia sanoo: ’Älköön rikas kerskatko rikkaudestansa’, ja Hesekiel lausui totuuden sanat sanoessaan: ’He osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.’”
Jeesus lähetti nuoren miehen pois sanoen hänelle: ”Poikani, mitä se sinua hyödyttää, jos voitat omaksesi koko maailman ja kadotat oman sielusi?”
Eräälle toiselle lähellä seisovalle, joka kysyi Jeesukselta, mikä olisi varakkaiden asema tuomiopäivänä, hän vastasi: ”En ole tullut tuomitsemaan sen paremmin rikkaita kuin köyhiäkään, vaan elämä, jonka ihmiset elävät, toimii itse kunkin tuomarina. Sen lisäksi, mitä muuta varakkaitten tuomitsemiseen saattaa liittyä, kaikkien, jotka hankkivat suuren varallisuuden, on vastattava ainakin kolmeen kysymykseen, ja nämä kysymykset ovat:
”1. Paljonko varallisuutta keräsit?
”2. Millä keinoin tämän varallisuuden sait?
”3. Miten käytit varallisuutesi?”
Sitten Jeesus meni telttaansa levätäkseen hetken ennen illallista. Kun apostolit olivat suoriutuneet kastetoimituksesta, hekin tulivat sinne ja olisivat halunneet keskustella Jeesuksen kanssa rikkauksista maan päällä ja aarteesta taivaassa, mutta hän nukkui.