◄ Luku 156
Osa 4 ▲
Luku 158 ►
Luku 157

Filippuksen Kesareassa

ENNEN KUIN Jeesus vei kaksitoista apostolia lyhyelle käynnille Filippuksen Kesarean lähistölle, hän sopi Daavidin sanansaattajien välityksellä sellaisesta järjestelystä, että hän sunnuntaina, elokuun 7. päivänä, menisi järven yli Kapernaumiin tapaamaan perhettään. Ennakkojärjestelyjen mukaan tämän vierailun oli määrä tapahtua Sebedeuksen veneveistämöllä. Daavid Sebedeus oli Juudan, Jeesuksen veljen, kanssa sopinut, että paikalla olisi koko nasaretilaisperhe: Maria sekä kaikki Jeesuksen veljet ja sisaret. Ja Jeesus lähti Andreaksen ja Pietarin kanssa matkaan pitääkseen sopimuksensa. Ei ole epäilystäkään siitä, että Maria ja lapset aikoivat saapua sovittuun tapaamiseen, mutta kävi niin, että joukko fariseuksia, jotka tiesivät Jeesuksen olevan järven vastarannalla, Filippuksen hallintoalueilla, päättivät käydä Marian luona saadakseen tietää Jeesuksen olinpaikasta kaiken mahdollisen. Näiden jerusalemilaisemissaarien saapuminen sai Marian varsin levottomaksi, ja huomattuaan, miten hermostuneita ja jännittyneitä kaikki perheen jäsenet olivat, nämä päättelivät, että Jeesusta varmaankin odoteltiin käymään heidän luonaan. Niinpä he asettuivat taloksi Marian kotiin ja hälytettyään paikalle lisävoimia he odottivat kärsivällisesti Jeesuksen saapumista. Ja tämä tietenkin toimi tehokkaana esteenä sellaiselle, että joku perheenjäsenistä olisi yrittänyt päästä sovittuun aikaan tapaamaan Jeesusta. Sekä Juuda että Ruut yrittivät päivän mittaan useaan otteeseen livahtaa fariseusten silmälläpidon alta voidakseen lähettää Jeesukselle viestin, mutta yritykset jäivät tuloksettomiksi.

157:0.2

Varhain iltapäivällä Daavidin sanansaattajat toivat Jeesukselle sanan, että fariseukset olivat leiriytyneet hänen äitinsä talon kynnyskivelle, eikä Jeesus sen vuoksi edes yrittänyt käydä perheensä luona. Ja niin taas kävi, ilman kummankaan osapuolen syytä, etteivät Jeesus ja hänen mainen perheensä kohdanneet toisiaan.

1. Temppeliveronkantaja

157:1.1

Jeesuksen viipyillessä Andreaksen ja Pietarin kanssa järven rannalla veneveistämön läheisyydessä paikalle osui muuan temppeliveronkantaja, ja Jeesuksen tunnistaessaan tämä pyysi Pietarin hieman sivummalle ja sanoi: ”Eikö Mestarisi maksakaan temppeliveroa?” Pietari tunsi halua osoittaa närkästyksensä ajatuksesta, että joku kehtasi odottaa Jeesuksen avustavan rahallisesti vannoutuneiden vihollistensa uskonnollisten toimintojen ylläpitämistä, mutta koska hän pani merkille veronkantajan kasvoilla karehtivan omituisen ilmeen, hän arveli aivan oikein, että tarkoitus oli saada heidät verekseltään satimeen siitä, että he kieltäytyivät maksamasta tavanomaista puolta sekeliä Jerusalemin temppelipalvelusten tukemiseksi. Siksi Pietari vastasikin: ”Mitä, tottahan toki Mestari temppeliveron maksaa. Odotapa sinä siinä portilla, niin tulen tuota pikaa takaisin veroraha mukanani.”

157:1.2

Mutta Pietari oli puhunut hätiköiden. Heidän rahavaransa olivat Juudaksen hallussa, ja tämä oli järven vastarannalla. Ei hän itse, ei hänen veljensä eikä Jeesuskaan ollut ottanut rahaa mukaansa. Ja tietäessään fariseusten etsiskelevän heitä he eivät mitenkään voineet mennä Betsaidaan hakemaan rahaa. Kun Pietari kertoi Jeesukselle veronkantajasta ja siitä, että hän oli luvannut tälle rahan, Jeesus sanoi: ”Jos olet luvannut, siinä tapauksessa sinun olisi maksettava. Mutta millä aiot lunastaa lupauksesi? Rupeatko taas kalastajaksi voidaksesi pitää sanasi? Oli miten oli, Pietari, näissä olosuhteissa meidän on paras maksaa vero. Älkäämme antako näille ihmisille mitään aihetta suuttua siitä, mitä mieltä olemme. Odotamme täällä sen aikaa, kun menet veneellä heittämään verkot saadaksesi kalaa, ja ne torilla vähän matkan päässä myytyäsi maksa veronkantajalle meidän kaikkien kolmen puolesta.”

157:1.3

Kaiken edellä kerrotun oli kuullut muuan Daavidin salainen sanansaattaja, joka seisoi lähistöllä ja joka sitten antoi lähellä rantaa kalastavalle toverilleen merkin tulla nopeasti maihin. Kun Pietari oli astumassa veneeseen soutaakseen järvelle kalaan, tämä sanansaattaja ja hänen kalastajaystävänsä lahjoittivat hänelle monta suurta korillista kaloja ja auttoivat häntä kantamaan ne lähistön kalakauppiaalle. Tämä osti saaliin ja maksoi siitä sen verran, että se Daavidin sanansaattajan antamalla rahalla lisättynä riitti kattamaan kolmen henkilön temppeliveron. Veronkantaja otti vastaan veron eikä vaatinut sakkoa maksun myöhästymisestä, koska he olivat olleet jonkin aikaa poissa Galileasta.

157:1.4

Ei ole kummeksuttavaa, että kirjoissanne kerrotaan Pietarin saaneen saaliiksi kalan, jonka suussa oli sekeli. Tuohon aikaan oli liikkeellä monia tarinoita aarteiden löytymisestä kalojen suusta. Tuollaiset lähes ihmeistä kertovat jutut olivat tuiki tavallisia. Niinpä kun Pietari poistui heidän seurastaan mennäkseen veneelle, Jeesus huomautti puoliksi leikillään: ”Onpa outoa, että kuninkaan poikien pitää maksaa pakkoveroa, tavallisestihan on niin, että hovin ylläpitämiseksi verotetaan muukalaista. Mutta meidän on paras olla antamatta viranomaisille mitään kompastuskiveä. Menehän siis! Kuka tietää, vaikka pyytäisit kalan, jolla on sekeli suussaan.” Koska Jeesus näin sanoi, ja kun Pietari niin pian ilmestyi temppeliveroineen, ei ole yllättävää, että välikohtauksesta myöhemmin paisuteltiin se ihme, jona se Matteuksen evankeliumin kirjoittajan toimesta on kirjaan pantu.

157:1.5

Jeesus odotti Andreaksen ja Pietarin keralla järven rannalla miltei auringonlaskuun saakka. Sanansaattajat toivat heille viestin, jonka mukaan Marian taloa pidettiin edelleen silmällä. Siksi nämä kolme odottajaa astuivat pimeän tullen veneeseensä ja soutivat hitaasti pois kohti Galileanmeren itärantaa.

2. Juliaksen Beetsaidassa

157:2.1

Maanantaina, elokuun 8. päivänä, kun Jeesus ja kaksitoista apostolia olivat leiriytyneinä Magadanin puistoon Betsaida-Juliaksen lähelle, sinne tuli Kapernaumista toistasataa uskovaa, evankelistat, naisten joukko ja muita valtakunnan perustamisesta kiinnostuneita, vaihtamaan mielipiteitä. Tulipa sinne useita fariseuksiakin, jotka olivat saaneet tietää Jeesuksen olevan Magadanissa. Tähän mennessä jotkut saddukeukset olivat alkaneet toimia yhdessä fariseusten kanssa saadakseen Jeesuksen satimeen. Ennen kuin Jeesus ryhtyi suljettuun neuvonpitoon uskovien kanssa, hän piti julkisen kokouksen, jossa fariseukset olivat läsnä, ja nämä kiusasivat Mestaria ja koettivat muutenkin häiritä kokousta. Häirikköjen johtaja sanoi: ”Opettaja, haluaisimme, että antaisit meille merkin, joka osoittaa sinulla olevan valta opettaa, jotta kaikki ihmiset sen toteen käydessä tietävät sinun olevan Jumalan lähettämä.” Ja Jeesus vastasi heille: ”Kun on ilta, sanotte, että tulee kaunis ilma, sillä taivas rusottaa; huomenissa on ruma ilma, sillä taivas rusottaa ja näyttää uhkaavalta. Kun näette pilven nousevan taivaalle lännessä, sanotte, että tulee sadekuuroja; kun tuuli puhaltaa etelästä, sanotte, että tulee paahtava helle. Mistä johtuu, että osaatte näin hyvin erottaa taivaan kasvonilmeet, mutta olette perin osaamattomia, kun kysymys on ajan merkkien erottamisesta? Niille, jotka tahtoisivat tietää totuuden, merkki on jo annettu; mutta pahaa tavoittelevalle ja tekopyhälle sukupolvelle ei mitään merkkiä anneta.”

157:2.2

Nämä sanat puhuttuaan Jeesus poistui paikalta ja valmistautui iltakokoukseen seuraajiensa kanssa. Tässä neuvonpidossa päätettiin ryhtyä toteuttamaan yhteistä Dekapoliin kaupunkeihin ja kyliin suuntautuvaa lähetysretkeä, heti kun Jeesus ja kaksitoista apostolia olisivat palanneet aiotulta vierailultaan Filippuksen Kesareaan. Mestari oli mukana suunnittelemassa Dekapoliin-lähetysretkeä, ja lähettäessään seurueen matkaan hän lausui: ”Minä sanon teille: varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta. Älkää antako heidän harhauttaa itseänne paljolla lukeneisuudellaan ja perinpohjaisella lojaalisuudellaan uskonnon ulkoisia muotoja kohtaan. Välittäkää vain elävän totuuden hengestä ja todellisen uskonnon voimasta. Elottoman uskonnon pelko ei teitä pelasta, vaan teidät pelastaa mieluumminkin uskonne elävään kokemukseen valtakunnan hengellisistä todellisuuksista. Älkää antako epäluuloisuuden sokaista ja pelon halvaannuttaa itseänne. Älkää myöskään antako perinteitä kohtaan tuntemanne kunnioituksen niin turmella ymmärrystänne, etteivät silmänne näe ja korvanne kuule. Aidon uskonnon tarkoitus ei ole pelkästään tuoda rauha, vaan paremminkin taata edistyminen. Eikä sydämessä voi vallita rauha tai mielessä tapahtua edistymistä, ellette täydestä sydämestänne rakastu totuuteen, ikuisten realiteettien sisältämiin ihanteisiin. Elämän ja kuoleman kysymykset asetetaan eteenne—ajallisuuden synnilliset mielihalut ikuisuuden vanhurskaita realiteetteja vastaan. Jo nyt teidän tulisi alkaa tuntea, miten vapaudutte pelon ja epäilyksen orjuudesta ryhtyessänne elämään uutta uskon ja toivon täyttämää elämää. Ja kun sielussanne heräävät sellaiset tuntemukset, että haluatte palvella kanssaihmisiänne, älkää niitä tukahduttako. Kun lähimmäisiänne kohtaan tuntemanne rakkauden tunteet pulppuavat sydämenne syvyyksissä, tuokaa nämä rakkaudenosoittamisen tarpeet julki siten, että pidätte järkevästi huolta kanssaihmistenne todellisista tarpeista.”

3. Pietarin tunnustus

157:3.1

Varhain tiistaiaamuna Jeesus ja kaksitoista apostolia lähtivät Magadanin puistosta Filippuksen Kesareaan, neljännesruhtinas Filippuksen hallintoalueen pääkaupunkiin. Caesarea Filippi sijaitsi ihmeteltävän kauniilla alueella. Se kyyhötti maalauksellisten kukkuloiden välisessä ihastuttavassa laaksossa, jossa Jordan virtasi esiin maanalaisesta luolasta. Pohjoisen suunnalla näkyivät Hermonvuoren huiput koko korkeudessaan, kun taas kaupungista heti etelään nousevilta kukkuloilta aukeni suurenmoinen näkymä Jordanin yläjuoksulle ja Galileanmerelle.

157:3.2

Jeesus oli vetäytynyt Hermonvuorelle, silloin kun hän sai ensimmäiset kokemukset valtakunnan asioista. Ja nyt kun hän oli astumassa toimintansa viimeiseen vaiheeseen, hän halusi palata tälle koetuksen ja riemuvoiton vuorelle, jossa, niin kuin hän toivoi, apostolit saattaisivat saada uuden näkemyksen omista vastuistaan ja löytää uutta lujuutta kohta edessä olevia koetuksen aikoja varten. Matkaa taittaessaan apostolit ryhtyivät osapuilleen hetkenä, jona he sivuuttivat Meromin lähteet niiden eteläpuolelta, keskustelemaan keskenään hiljattaisista kokemuksistaan Foinikiassa ja muualla ja kertomaan, miten heidän sanomansa oli otettu vastaan ja mitä eri ihmiset heidän Mestaristaan ajattelivat.

157:3.3

Lounastaukoa pidettäessä Jeesus heitti yllättäen kahdentoista apostolin vastattavaksi ensimmäistä kertaa kysymyksen, joka koski häntä itseään. Hän esitti seuraavan, hämmästyttävän kysymyksen: ”Keneksi ihmiset minua sanovat?”

157:3.4

Jeesus oli käyttänyt monet monituiset kuukaudet opettaakseen näille apostoleille, mikä oli taivaan valtakunnan olemus ja luonne, ja hän oli varsin tietoinen siitä, että oli koittanut aika, jolloin hänen oli ryhdyttävä jakamaan heille enemmän tietoa omasta olemuksestaan ja henkilökohtaisesta suhteestaan valtakuntaan. Ja nyt kun he siinä istuivat silkkiäispuiden siimeksessä, Mestari valmistautui pitämään erästä suurimerkityksisimmistä istunnoistaan koko sinä aikana, jonka hänen pitkäaikainen yhdessäolonsa valittujen apostolien kanssa kesti.

157:3.5

Yli puolet apostoleista vastasi Jeesuksen kysymykseen. He kertoivat hänelle, että kaikki, jotka tunsivat hänet, pitivät häntä profeettana tai erikoislaatuisena ihmisenä; että jopa hänen vihamiehensä pelkäsivät häntä suuresti, ja esittämällä syytöksen, jonka mukaan hän oli liitossa perkeleiden ruhtinaan kanssa, he selittivät, miksi hänellä oli sellainen mahti. Apostolit kertoivat hänelle, että jotkut juudealaiset ja samarialaiset, jotka eivät olleet henkilökohtaisesti häntä tavanneet, uskoivat hänen olevan kuolleista noussut Johannes Kastaja. Pietari selitti, että eri henkilöt olivat eri aikoina verranneet häntä Moosekseen, Eliaan, Jesajaan ja Jeremiaan. Tämän selonteon kuunneltuaan Jeesus nousi jaloilleen ja katsoen alas ympärillään puoliympyrässä istuvia kahtatoista apostolia hän laajalla kädenliikkeellään osoitti heitä hätkähdyttävän ponnekkaasti ja kysyi: ”Mutta keneksi te minua sanotte?” Hetken ajan vallitsi jännittynyt hiljaisuus. Kaksitoista apostolia eivät hetkeksikään irrottaneet katsettaan Mestarista, ja sitten Simon Pietari seisomaan ponnahtaen huudahti: ”Olet Vapahtaja, elävän Jumalan Poika.” Ja yksitoista istuallaan olevaa apostolia nousivat yhtenä miehenä jaloilleen osoittaen sillä, että Pietari oli puhunut heidän kaikkien puolesta.

157:3.6

Kun Jeesus oli viitannut heitä taas istumaan, hän yhä heidän edessään seisten sanoi: ”Tämän on minun Isäni teille paljastanut. On koittanut hetki, jolloin teidän on saatava tietää totuus minusta. Mutta annan toistaiseksi teille velvoitteen olla puhumatta tästä kenellekään. Lähtekäämme pois täältä.”

157:3.7

Ja niin he astuivat taas taipaleelle kohti Filippuksen Kesareaa. He tulivat perille myöhään samana iltana ja majoittuivat Celsuksen kotiin; tämä tiesi odottaa heidän tuloaan. Apostolien uni jäi tuona yönä vähäiseksi, sillä he tuntuivat vaistoavan, että heidän elämässään ja valtakunnan työssä oli sattunut tärkeä tapahtuma.

4. Keskustelu valtakunnasta

157:4.1

Siitä lähtien, kun Johannes oli kastanut Jeesuksen ja kun vesi oli muuttunut viiniksi Kaanassa, apostolit olivat eri aikoina tosiasiallisesti hyväksyneet hänet Messiaaksi. Lyhyiden kausien ajan jotkut heistä olivat tosissaan uskoneet, että hän oli odotettu Vapahtaja. Mutta tämänkaltaiset toiveet olivat tuskin ehtineet nousta esiin heidän sydämessään, kun Mestari jo kiirehti jollakin musertavalla sanalla tai pettymyksen tuottavalla teolla lyömään ne pirstaleiksi. He olivat jo kauan olleet sekasorron tilassa, mihin oli syynä ristiriita, joka vallitsi heidän mielessään elättelemiensä odotettua Messiasta koskevien käsitysten ja heidän sydämessään säilyttämänsä tästä erikoislaatuisesta kumppanuussuhteestaan tähän erikoislaatuiseen ihmiseen saamansa kokemuksen välillä.

157:4.2

Tämä keskiviikon aamupäivä oli ehtinyt pitkälle, kun apostolit kokoontuivat Celsuksen puutarhaan keskipäivän aterialle. Lähes koko yön ja heti siitä alkaen, kun he olivat tuona aamuna nousseet, Simon Pietari ja Simon Selootti olivat tehneet veljiensä suhteen tosissaan työtä saadakseen nämä kaikki niin pitkälle, että he täydestä sydämestään hyväksyisivät Mestarin ei pelkästään Messiaaksi vaan myös elävän Jumalan jumalalliseksi Pojaksi. Kummallakin Simonilla oli kutakuinkin yhtäläinen käsitys Jeesuksesta, ja he tekivät ahkerasti työtä saadakseen veljensä kääntymään sille kannalle, että nämä hyväksyisivät täysin heidän näkökantansa. Vaikka Andreas edelleen toimi apostoliyhteisön yleisjohtajana, hänen veljestään Simon Pietarista oli kuitenkin yhä enemmän ja kaikkien suostumuksella tulossa kahdentoista apostolin edusmies.

157:4.3

He istuivat kaikki puutarhassa jokseenkin puolenpäivän tietämissä, kun Mestari saapui. Heidän kasvoillaan oli kunnioittavan juhlallinen ilme, ja kaikki nousivat seisomaan, kun Mestari tuli heidän luokseen. Jeesus laukaisi jännityksen sillä ystävällisellä ja veljellisellä hymyllä, joka oli hänelle niin luonteenomainen, aina kun hänen seuraajansa ottivat itsensä tai jonkin itseään koskevan tapahtuman liian vakavasti. Käskevällä eleellä hän osoitti tahtovansa, että he istuutuisivat. Koskaan kaksitoista apostolia eivät enää tervehtineet Mestariaan seisomaan nousten, kun tämä tuli heidän eteensä. He näkivät, ettei hän hyväksynyt moista ulkonaista kunnioituksen osoittamista.

157:4.4

Kun he olivat nauttineet ateriansa ja ryhtyneet keskustelemaan edessä olevan Dekapoliin-matkan suunnitelmista, Jeesus käänsi äkkiä katseensa suoraan heitä kasvoihin ja sanoi: ”Yhden kokonaisen päivän nyt kuluttua siitä, kun annoitte hyväksyntänne sille, mitä Simon Pietari julisti Ihmisen Pojan henkilöllisyydestä, haluaisin kysyä, pysyttekö edelleen päätöksessänne?” Nämä sanat kuullessaan kaksitoista apostolia nousivat seisomaan, ja Simon Pietari, joka astui muutaman askelen Jeesusta kohti, sanoi: ”Kyllä, Mestari, me pysymme. Uskomme, että sinä olet elävän Jumalan Poika.” Ja Pietari ja hänen veljensä istuutuivat paikalleen.

157:4.5

Edelleen seisten Jeesus sanoi kahdelletoista apostolille: ”Olette valitut lähettilääni, mutta tiedän, ettette näissä olosuhteissa voisi omata tätä uskoa pelkän inhimillisen tietämisen tuloksena. Tämä on Isäni hengen ilmoitus sisimmässänne olevalle sielulle. Ja kun siis sisimmässänne asuvan Isäni hengen ymmärryksen avulla esitätte tämän tunnustuksen, se saa minut julistamaan, että tälle perustalle tahdon rakentaa taivaan valtakunnan veljesliiton. Tälle hengellistä todellisuutta olevalle kalliolle tahdon rakentaa elävän temppelin, joka olennoi hengellistä yhteenkuuluvuutta Isäni valtakunnan ikuisten realiteettien kanssa. Mitkään pahuuden sotavoimat ja mitkään synnin sotajoukot eivät tule voittamaan tätä jumalallisen hengen inhimillistä veljesyhteisöä. Ja vaikka Isäni henki on aina oleva kaikkien niiden tiennäyttäjä ja opastaja, jotka liittyvät tämän hengenyhteisön riveihin, niin teille ja teidän seuraajillenne minä nyt luovutan ulospäin näkyvän valtakunnan avaimet—ajallisiin asioihin kohdistuvan vallan—ulkoiseen valtakuntaan kuuluviin valtakunnan jäseninä toimivien miesten ja naisten muodostaman yhteisön sosiaalisiin ja taloudellisiin asioihin.” Ja hän antoi heille taas velvoitteen olla toistaiseksi kertomatta kenellekään, että hän oli Jumalan Poika.

157:4.6

Jeesus alkoi jo luottaa apostoliensa lojaalisuuteen ja lahjomattomuuteen. Mestari näki mielessään, että usko, joka pystyi kestämään, mitä hänen valitut edustajansa olivat hiljattain kokeneet, kestäisi epäilemättä myös kohta edessä olevat tulikokeet ja nousisi heidän kaikkien toiveidensa näennäisestä haaksirikosta uuden tuomiokauden uuteen valkeuteen ja kykenisi sillä keinoin astumaan taipaleelle valaistakseen pimeydessä kyyhöttävää maailmaa. Tänä päivänä Mestari alkoi luottaa apostoliensa uskoon, yhtä lukuun ottamatta.

157:4.7

Ja aina tuosta päivästä lähtien tämä samainen Jeesus on rakentanut tätä elävää temppeliä tälle samalle Jumalan pojan asemansa ikuiselle perustukselle, ja ne, joista sitä kautta tulee tietoisia Jumalan poikia, ovat niitä ihmiskiviä, joista tämä poikauden elävä temppeli muodostuu, ja se temppeli kohoaa henkien ikuisen Isän viisauden ja rakkauden ylistykseksi ja kunniaksi.

157:4.8

Ja äskeiset sanat lausuttuaan Jeesus ohjasi kaksitoista apostolia vetäytymään illallisaikaan asti kunkin omiin oloihinsa kukkuloille etsimään viisautta, väkevyyttä ja hengellistä opastusta. Ja he tekivät niin kuin Mestari heitä kehotti.

5. Uusi käsitys

157:5.1

Uusi ja ratkaisevan tärkeä piirre Pietarin tunnustuksessa oli siihen sisältynyt selkeä toteamus, että Jeesus oli Jumalan Poika, että hänen jumalallisuutensa oli kiistaton. Aina Jeesuksen kasteesta ja Kaanan häistä lähtien apostolit olivat eri tavoin pitäneet häntä Messiaana, mutta juutalaisten käsitykseen kansallisesta vapahtajasta ei kuulunut ajatusta, että tämän tulisi olla jumalallinen. Juutalaiset eivät olleet opettaneet, että Messias polveutuisi jumalallisuudesta; hänen oli tosin määrä olla ”voideltu”, mutta sellaiselle he olivat tuskin omistaneet ajatustakaan, että hän olisi ”Jumalan Poika”. Toisessa tunnustuksessa korostettiin enemmänkin yhdistynyttä olemusta, sitä ylimaallista tosiasiaa, että hän oli Ihmisen Poika ja Jumalan Poika, ja juuri tälle suurelle totuudelle ihmisolemuksen yhdistymisestä jumalalliseen olemukseen Jeesus julisti rakentavansa taivaan valtakunnan.

157:5.2

Jeesus oli pyrkinyt elämään maisen elämänsä ja suorittamaan loppuun lahjoittautumistehtävänsä nimenomaan Ihmisen Poikana. Hänen seuraajansa tunsivat halua pitää häntä odotettuna Messiaana. Tietäessään, ettei hän koskaan voisi täyttää heidän messiasodotuksiaan, hän pyrki muuntamaan heidän messiaskäsitystään niin, että se loisi hänelle mahdollisuuden heidän odotustensa osittaiseen täyttämiseen. Mutta nyt hän havaitsi, että tuollainen suunnitelma tuskin oli menestyksellisesti toteutettavissa. Siksi hän päätti tuoda rohkeasti julki kolmannen suunnitelmansa—ilmoittaa avoimesti jumalallisuutensa, myöntää Pietarin tunnustus todeksi ja julistaa kahdelletoista apostolille suoraan, että hän oli Jumalan Poika.

157:5.3

Kolmen vuoden ajan Jeesus oli julistanut olevansa ”Ihmisen Poika”, ja nämä samaiset kolme vuotta apostolit olivat yhä itsepintaisemmin pitäneet kiinni siitä, että hän oli odotettu juutalainen Messias. Nyt hän paljasti olevansa Jumalan Poika, ja käsitykselle Ihmisen Pojan ja Jumalan Pojan yhdistyneestä olemuksesta hän päätti rakentaa taivaan valtakunnan. Hän oli päättänyt luopua enemmistä yrityksistä saada heidät vakuuttumaan siitä, ettei hän ollut Messias. Hän aikoi nyt rohkeasti paljastaa heille, mikä hän on, ja olla sen jälkeen välittämättä siitä, että he päättäväisesti edelleenkin pitivät häntä Messiaana.

6. Seuraavana iltapäivänä

157:6.1

Jeesus ja apostolit jäivät vielä päiväksi Celsuksen kotiin, sillä he odottivat Daavid Sebedeuksen luota saapuvaksi sanansaattajia mukanaan rahavaroja. Sen jälkeen kun Jeesuksen suosio massojen keskuudessa romahti, myös tulojen kertyminen oli jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi. Kun he saapuivat Kesarea Filippiin, kassa oli tyhjä. Matteuksella ei ollut halua jättää Jeesusta ja veljiään tällaisena aikana, eikä hänellä ollut omia käteisvaroja, jotka hän olisi luovuttanut Juudakselle, kuten hän niin monta kertaa menneinä aikoina oli tehnyt. Daavid Sebedeus oli kuitenkin aavistanut tämän todennäköisen tulojen vähenemisen, ja siksi hän oli antanut sanansaattajilleen ohjeet, että nämä Juudean, Samarian ja Galilean läpi kulkiessaan keräisivät rahaa toimitettavaksi maanpaossa eläville apostoleille ja heidän Mestarilleen. Niinpä nämä sanansaattajat saapuivat Betsaidasta tämän päivän iltaan mennessä ja toivat mukanaan sen verran rahavaroja, että se riittäisi apostolien ylläpitoon, kunnes nämä palaisivat lähteäkseen matkalle Dekapolikseen. Matteus odotti siihen mennessä saavansa rahaa viimeisen Kapernaumissa olevan kiinteistönsä myynnistä, ja hän oli sopinut, että nämä varat toimitettaisiin lähettäjän nimeä mainitsematta Juudakselle.

157:6.2

Sen paremmin Pietarilla kuin muillakaan apostoleilla ei ollut kovinkaan hyvin tosiasioita vastaavaa käsitystä Jeesuksen jumalallisuudesta. He eivät juurikaan tajunneet sitä, että käsillä oli uuden jakson alku Mestarin maisessa elämänvaiheessa, aika, jolloin opettaja-parantajasta oli tulossa uudella tavalla ymmärrettävä Messias—Jumalan Poika. Tästä ajankohdasta alkaen Mestarin sanomaan ilmaantui uusi sävel. Tästä lähtien ainoa ihanne, jota varten hän eli, oli Isän tunnetuksitekeminen, samalla kun hänen ainoa opetuksessaan esille tuomansa ajatus oli se, että hän esitti universumilleen personoituman siitä korkeimmasta viisaudesta, joka on ymmärrettävissä vain se elämällä. Hän tuli, jotta meillä kaikilla olisi elämä ja jotta meillä olisi sitä yhä yltäkylläisemmin.

157:6.3

Jeesus astui nyt lihallisen ihmiselämänsä neljänteen ja viimeiseen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe oli hänen lapsuutensa vaihe, vuodet, jolloin hän oli vain hämärästi tietoinen alkuperästään, olemuksestaan ja kohtalostaan ihmisenä. Toiseen vaiheeseen kuuluivat yhä minätajuisemmat nuoruuden ja varttuvan miehuuden vuodet, joiden kuluessa hän alkoi yhä selvemmin ymmärtää jumalallista olemustaan ja tehtäväänsä ihmisenä. Tämä toinen vaihe päättyi hänen kasteeseensa liittyneisiin kokemuksiin ja julkituloihin. Mestarin maisen kokemuksen kolmas vaihe alkoi kasteesta, ja se kattoi vuodet, jotka hän toimi opettajana ja parantajana, aina tähän suurimerkityksiseen hetkeen saakka, jolloin Pietari esitti tunnustuksensa Filippuksen Kesareassa. Tuo hänen maisen elämänsä kolmas jakso käsitti ajat, jolloin hänen apostolinsa ja hänen lähimmät seuraajansa tunsivat hänet Ihmisen Poikana ja pitivät häntä Messiaana. Hänen maisen elämänkaarensa neljäs ja viimeinen jakso alkoi täällä, Kesarea Filippissä, ja se jatkui aina ristiinnaulitsemiseen saakka. Hänen toimintansa tälle vaiheelle oli ominaista, että hän tunnusti jumalallisuutensa, ja tähän vaiheeseen kuuluivat hänen viimeisen lihallisena elämänsä vuoden ponnistelut. Vaikka valtaosa hänen seuraajistaan neljännen jakson aikana edelleen pitikin häntä Messiaana, apostolit tulivat tuntemaan hänet Jumalan Poikana. Pietarin tunnustus oli merkkinä sen uuden jakson alkamisesta, jolloin entistä täysimääräisemmin käsitettiin totuus hänen suurenmoisesta palveluksestaan Urantialla toimineena ja kokonaisen universumin hyväksi työskennelleenä lahjoittautuvana Poikana, ja jolloin hänen valitut lähettiläänsä tämän totuuden—ainakin hämärästi—tiedostivat.

157:6.4

Näin siis Jeesus oli elämässään esimerkki siitä, mitä hän opetti uskonnossaan—siitä, että hengellinen olemus kasvaa elävän edistymisen keinoin. Toisin kuin hänen myöhemmät seuraajansa, hän ei tähdentänyt lakkaamatonta taistelua sielun ja ruumiin välillä. Pikemminkin hän opetti, että henki sai helposti voiton kummastakin ja että se kykeni tehokkaasti ja hyödyllisesti sovittamaan suurimman osan tästä järjen ja vaistojen välisestä sodasta.

157:6.5

Kaikkiin Jeesuksen tästä ajankohdasta lähtien esittämiin opetuksiin liittyy uusi merkitys. Ennen Kesarea Filippiä hän toi valtakunnan evankeliumin esille ikään kuin sen yliopettajana. Filippuksen Kesarean jälkeen hän ei esiintynyt pelkästään opettajana, vaan myös sen iankaikkisen Isän jumalallisena edustajana, joka on tämän hengellisen valtakunnan keskus ja kehä, ja hänen edellytettiin tekevän kaikki tämä ihmisolentona, Ihmisen Poikana.

157:6.6

Jeesus oli vilpittömästi pyrkinyt ensin opettajana ja sitten opettaja-parantajana johdattamaan seuraajansa hengelliseen valtakuntaan, mutta nämä eivät halunneet sen sujuvan sillä tavoin. Hän oli varsin tietoinen siitä, ettei hänen mainen lähetystehtävänsä voisi mitenkään täyttää juutalaisten messiasodotuksia. Entisaikain profeetat olivat luoneet kuvan sellaisesta Messiaasta, jollainen hän ei voisi koskaan olla. Hän koetti perustaa Isän valtakunnan Ihmisen Poikana, mutta hänen seuraajansa eivät halunneet kulkea eteenpäin tällä tutkimusmatkalla. Tämän nähdessään Jeesus päätti tulla jonkin matkaa seuraajiaan vastaan, ja näin tehdessään hän valmistautui astumaan avoimesti Jumalan lahjoittautuvan Pojan osaan.

157:6.7

Apostolit kuulivat näin ollen paljon sellaista, joka oli uutta, kun Jeesus tuona päivänä puhui heille puutarhassa. Ja jotkin näistä julistuksista kuulostivat heidänkin korvissaan kummallisilta. Muiden hätkähdyttävien lausumien joukossa he saivat kuulla seuraavaa:

157:6.8

”Olkoon tästä hetkestä alkaen niin, että jos joku haluaa liittyä seuraamme, ottakoon kantaakseen Jumalan pojan velvollisuudet ja seuratkoon minua. Ja sitten kun en enää ole luonanne, älkää luulko, että maailma kohtelee teitä paremmin kuin Mestarianne. Jos rakastatte minua, valmistautukaa todistamaan tämä kiintymys sillä, että olette halukkaita tekemään korkeimman mahdollisen uhrauksen.”

157:6.9

”Ja pankaa tarkasti merkille sanani: En ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä. Ihmisen Poika ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan elämänsä lahjaksi lahjana, joka kuuluu kaikille. Sanon teille, että olen tullut etsimään ja pelastamaan niitä, jotka ovat kadoksissa.”

157:6.10

”Tällä hetkellä ei yksikään ihminen tässä maailmassa näe Isää, paitsi Poika, joka tuli Isän tyköä. Mutta jos käy niin, että Poika ylennetään, hän vetää kaikki ihmiset luokseen, ja jokaiselle, joka uskoo tämän totuuden Pojan yhdistyneestä olemuksesta, annetaan elämä, joka ei ole aikakausiin sidottu.”

157:6.11

”Emme saa vielä julistaa avoimesti, että Ihmisen Poika on Jumalan Poika, mutta teille se on paljastettu, minkä vuoksi puhun kaihtelematta teille näistä mysteereistä. Vaikka minä seisonkin edessänne tässä fyysisessä hahmossa, tulin silti Jumala Isän luota. Ennen kuin Abraham oli, minä olen. Tulin Isän luota tähän maailmaan sellaisena kuin olette minut tunteneet, ja sanon teille, että minun on kohta jätettävä tämä maailma ja palattava Isäni työhön.”

157:6.12

”Entä voiko uskonne nyt käsittää näihin julistuksiin sisältyvän totuuden, kun otetaan huomioon teille antamani varoitus siitä, ettei Ihmisen Poika tule vastaamaan odotuksia, jotka isänne ovat Messiaaseen liittäneet? Valtakuntani ei ole tästä maailmasta. Voitteko uskoa totuuden minusta siitäkin huolimatta, että vaikka ketuilla on kolonsa ja taivaan linnuilla on pesänsä, minulla ei ole, mihin pääni kallistaisin?”

157:6.13

”Kerron teille kuitenkin, että Isä ja minä olemme yhtä. Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kaikissa näissä asioissa Isäni toimii kanssani, eikä hän koskaan jätä minua yksin suorittaessani tehtävääni, kuten en minäkään koskaan hylkää teitä, kun te kohta lähdette julistamaan tätä evankeliumia kaikkialle maailmaan.

157:6.14

”Ja nyt olen tuonut teidät tänne, jotta olisitte hetken aikaa poissa ihmisten parista, minun seurassani ja omissa oloissanne ja jotta teillä olisi tilaisuus käsittää sen elämän ylevyys ja suurenmoisuus, johon olen teidät kutsunut, nimittäin uskon tutkimusretkelle, jonka myötä perustetaan Isäni valtakunta ihmiskunnan sydämiin, rakennetaan minun yhteisöni; ja se koostuu elävästä yhteydestä kaikkien niiden sieluun, jotka uskovat tämän evankeliumin.”

157:6.15

Apostolit kuuntelivat näitä kaihtelemattomia ja hätkähdyttäviä toteamuksia sanaakaan sanomatta. He olivat typertyneitä. Ja he hajaantuivat pieniksi ryhmiksi keskustelemaan ja pohtimaan Mestarin sanoja. He olivat tunnustaneet, että hän oli Jumalan Poika, mutta he eivät kyenneet käsittämään, mitä kaiken kaikkiaan merkitsi se, mitä heidät oli johdatettu tekemään.

7. Andreaksen neuvonpito

157:7.1

Samana iltana Andreas otti asiakseen antautua henkilökohtaiseen ja syvältä luotaavaan neuvonpitoon jokaisen veljensä kanssa, ja hän kävi hyödylliset ja rohkaisevat keskustelut Juudas Iskariotia lukuun ottamatta kaikkien työtovereidensa kanssa. Andreaksella ei ollut koskaan ollut yhtä läheistä henkilökohtaista suhdetta Juudakseen kuin hänellä oli muihin apostoleihin, eikä hän sen vuoksi ollut koskaan pitänyt vakavana asiana sitä, ettei Juudaskaan ollut koskaan rakentanut avomielistä ja luottamuksellista suhdetta apostolikunnan päällikköön. Mutta nyt Andreas oli niin huolissaan Juudaksen asenteesta, että hän myöhemmin samana iltana, kun kaikki apostolit jo olivat sikeässä unessa, etsiytyi Jeesuksen puheille ja esitti Mestarille huolenaiheensa. Jeesus sanoi: ”Ei ole mitään vikaa siinä, Andreas, että olet tullut luokseni tässä asiassa, mutta me emme sen suhteen voi tehdä enempää; ole tätä apostolia kohtaan edelleenkin äärimmäisen luottavainen. Äläkä mainitse hänen veljilleen mitään tästä kanssani käymästäsi keskustelusta.”

157:7.2

Siinä siis oli kaikki, mitä Andreaksen onnistui saada Jeesus sanomaan. Tämän juudealaisen ja hänen galilealaisveljiensä välillä oli aina ollut jonkin verran vierautta. Johannes Kastajan kuolema oli tyrmistyttänyt Juudasta; Mestarin moitteet olivat monessa yhteydessä loukanneet häntä syvästi; hän oli ollut pettynyt, kun Jeesus kieltäytyi kuninkaaksihuutamisesta; hän tunsi itsensä nöyryytetyksi, kun Jeesus pakeni fariseuksia; hän tunsi harmistusta, kun Jeesus torjui fariseusten haasteen merkin antamisesta; häntä hämmensi, että hänen Mestarinsa kieltäytyi turvautumasta voimanosoituksiin, ja vasta vähän aikaa sitten tyhjä kassa masensi ja välistä suorastaan lannisti häntä. Ja Juudas kaipasi suurista kansanjoukoista kumpuavaa kannustusta.

157:7.3

Muihin apostoleihin nämä samaiset koetukset ja koettelemukset vaikuttivat itse kuhunkin jossakin ja vaihtelevin määrin, mutta he rakastivat Jeesusta. Ainakin heidän on täytynyt rakastaa Mestaria enemmän kuin Juudas, sillä he kulkivat hänen kanssaan katkeraan loppuun saakka.

157:7.4

Koska Juudas oli Juudeasta, hän katsoi henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sen, että Jeesus oli hiljattain kehottanut apostoleita ”varomaan fariseusten hapatusta”. Hän oli taipuvainen pitämään tätä lausumaa verhottuna viittauksena itseensä. Mutta Juudaksen suuri erehdys oli siinä, että kun Jeesus tapasi lähettää apostolinsa omiin oloihinsa rukoilemaan, kävi kerran toisensa jälkeen, ettei Juudas ryhtynytkään vilpittömään yhteydenpitoon universumien hengellisten voimien kanssa vaan antautui inhimillisestä pelosta johtuneiden ajatusten valtaan, samalla kun hän itsepintaisesti piti vireillä salakavalia epäilyksiä Jeesuksen tehtävää kohtaan ja antoi myöten valitettavalle mieltymykselleen hautoa kostontunteita.

157:7.5

Ja nyt Jeesus halusi viedä apostolinsa mukanaan Hermonvuorelle, jolla hän oli päättänyt aloittaa Jumalan Poikana maisen toimintansa neljännen vaiheen. Jotkut apostolit olivat olleet läsnä, kun hänet kastettiin Jordanissa, ja olivat olleet todistamassa, kun hänen Ihmisen Poikana elämänsä elämänvaihe alkoi, ja hän halusi, että jotkut heistä olisivat läsnä kuulemassa myös, kun hän saisi valtuudet astua Jumalan Pojan uuteen ja julkiseen osaan. Tästä syystä Jeesus sanoi kahdelletoista apostolille perjantaiaamuna, elokuun 12. päivänä: ”Kerätkää mukaan evästä ja valmistautukaa taivaltamaan vuorelle, jonka näette tuolla ja jolle henki käskee minun nousta, jotta minut varustettaisiin maisen työsarkani päättämistä varten. Ja tahtoisin ottaa sinne mukaani myös veljeni, jotta heitäkin vahvistettaisiin niitä koetuksen aikoja varten, jolloin he käyvät kanssani läpi tämän kokemuksen.”


◄ Luku 156
Ylös
Luku 158 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.