Toukokuun 1. päivästä toukokuun 7. päivään Jeesus kävi Sebedeuksen talossa luottamuksellisia neuvotteluja seuraajiensa kanssa. Näihin neuvonpitoihin pääsivät vain koetellut ja luotetut opetuslapset. Tänä ajankohtana oli vain sata opetuslasta, joilla oli moraalista rohkeutta uhmata fariseusten vastarintaa ja tuoda avoimesti julki, että he kannattivat Jeesusta. Tämän ryhmän kanssa Jeesus piti istuntoja aamulla, iltapäivällä ja illalla. Pieniä kyselijöiden ryhmiä kokoontui jokaisena iltapäivänä järven rannalle, jossa jotkut evankelistoista tai apostoleista luennoivat heille. Näissä ryhmissä oli harvoin enempää kuin viisikymmentä henkilöä.
Käsillä olevan viikon perjantaina Kapernaumin synagogan esimiehet tekivät virallisen päätöksen sulkea Jumalan huone Jeesukselta ja kaikilta hänen seuraajiltaan. Tämä toimenpide suoritettiin Jerusalemin fariseusten aloitteesta. Jairus erosi johtavan esimiehen virasta ja asettui avoimesti tukemaan Jeesusta.
Viimeinen järvenrantakokous pidettiin sapatti-iltapäivänä, toukokuun 7. päivänä. Jeesus puhui vähemmälle kuin sadalleviidellekymmenelle sillä kertaa paikalle kerääntyneelle kuulijalle. Tämä lauantai-ilta oli se ajankohta, jolloin Jeesuksen ja hänen opetustensa arvostus saavutti kansan keskuudessa aallonpohjansa. Tuosta ajankohdasta lähtien alkoi myönteisen suhtautumisen tasainen, hidas, mutta entistä terveempi ja luotettavampi kasvu; rakentui uutta kannatusta, joka pohjautui entistä paremmin hengelliseen uskoon ja aitoon uskonnolliseen kokemukseen. Enemmän tai vähemmän monimuotoinen ja kompromisseja sisältänyt siirtymävaihe Mestarin seuraajien materialististen valtakuntakäsitysten ja Jeesuksen opettamien idealistisempien ja hengellisempien käsitysten välillä oli nyt peruuttamattomasti päättynyt. Tästä alkaen valtakunnan evankeliumin julistaminen oli entistä avoimempaa sikäli, että tuotiin esille sen laajemmat ulottuvuudet ja kauaskantoiset hengelliset seurannaisvaikutukset.