◄ Luku 149
Osa 4 ▲
Luku 151 ►
Luku 150

Kolmas saarnamatka

SUNNUNTAI-ILTANA, tammikuun 16. päivänä vuonna 29 jKr, Abner saapui Johanneksen apostolien kera Betsaidaan ja ryhtyi seuraavana päivänä neuvonpitoon Andreaksen ja Jeesuksen apostolien kanssa. Abner asettautui työtovereineen Hebroniin, ja heillä oli tapana tulla aika ajoin Betsaidaan ottamaan osaa näihin kokouksiin.

150:0.2

Yksi tämän yhteisneuvottelun käsittelemistä monista asioista oli käytäntö voidella sairaat tietyntyyppisillä öljyillä samassa yhteydessä, kun rukoiltiin heidän paranemisensa puolesta. Jeesus ei taaskaan suostunut osallistumaan heidän keskusteluihinsa eikä lausumaan käsitystään heidän johtopäätöksistään. Johanneksen apostolit olivat sairaita ja vaivattuja hoivatessaan käyttäneet aina erityistä öljyä, ja he koettivat teetättää sellaisen päätöksen, että tästä tavasta olisi tullut kummankin apostoliryhmän noudattama yhdenmukainen käytäntö, mutta Jeesuksen apostolit kieltäytyivät sitoutumasta tällaiseen sääntöön.

150:0.3

Tiistaina, tammikuun 18. päivänä, koetellut evankelistat, lukumäärältään puolen kahdeksattakymmentä, liittyivät Sebedeuksen talossa kahdenkymmenenneljän apostolin joukkoon valmisteluna sille, että heidät lähetetään kolmannelle Galilean-saarnamatkalle. Tämä kolmas lähetysmatka jatkui seitsenviikkoisen jakson.

150:0.4

Evankelistat lähetettiin taipaleelle viisijäsenisinä ryhminä, kun Jeesus ja kaksitoista apostolia sen sijaan kulkivat enimmän aikaa yhdessä, kuitenkin niin että apostolit tilanteen vaatiessa kävivät kaksittain kastamassa uskovia. Lähes kolmen viikon ajan myös Abner ja hänen työtoverinsa työskentelivät evankelistaryhmän mukana ryhmän jäsenille neuvoja antaen ja uskovia kastaen. He kävivät Magdalassa, Tiberiaassa, Nasaretissa ja kaikissa keski- ja Etelä-Galilean tärkeimmissä kaupungeissa ja kylissä, kaikilla aikaisemmin vierailluilla paikkakunnilla sekä monilla muilla. Tämä oli maakunnan pohjoisosia lukuun ottamatta heidän viimeinen viestinsä Galilealle.

1. Naisten evankelistaryhmä

150:1.1

Ällistyttävin kaikista uskaliaista toimista, joihin Jeesus maisen elämänuransa yhteydessä ryhtyi, oli hänen tammikuun 16. päivän iltana antamansa odottamaton ilmoitus: ”Huomisaamuna asetamme kymmenen naista valtakunnan hoivatyöhön.” Sen kaksiviikkoisjakson alussa, jolloin apostolien ja evankelistojen oli määrä olla poissa Betsaidasta lomaansa viettämässä, Jeesus pyysi Daavidia kutsumaan vanhempansa takaisin kotiin ja lähettämään viestinviejät kutsumaan Betsaidaan kymmenen sellaista harrasta naista, jotka olivat palvelleet äskettäisen leirin ja telttasairaalan hallintotehtävissä. Nämä naiset olivat kaikki kuunnelleet nuorille evankelistoille annettua opetusta, muttei sen kummemmin heidän kuin heidän opettajiensakaan mieleen ollut juolahtanut, että Jeesus rohkenisi antaa naisille valtuudet opettaa valtakunnan evankeliumia ja hoivata sairaita. Nämä Jeesuksen valitsemat ja valtuuttamat kymmenen naista olivat Nasaretin synagogan entisen hashenin tytär Susanna, Herodes Antipaan taloudenhoitajan Kuusaan vaimo Johanna, Tiberiaassa ja Sepforiissa asuvan rikkaan juutalaisen tytär Elisabet, Andreaksen ja Pietarin vanhempi sisar Martta, Mestarin lihallisen veljen Juudan käly Raakel, syyrialaisen lääkärin Elmanin tytär Nasanta, apostoli Tuomaksen serkku Milka, Matteus Leevin vanhin tytär Ruut, roomalaisen sadanpäämiehen tytär Celta ja damaskoslainen leskivaimo Agaman. Jeesus liitti tähän ryhmään myöhemmin vielä kaksi muuta naista: Maria Magdalenan ja Joosef Arimatealaisen tyttären Rebekan.

150:1.2

Jeesus antoi näille naisille vapaat kädet rakentaa oman organisaationsa, ja hän määräsi Juudaksen järjestämään heille varat varusteiden ja kuormaeläinten hankkimiseen. Mainitut kymmenen naista valitsivat päällikökseen Susannan ja varainhoitajakseen Johannan. Tarvitsemansa varat he hankkivat tästä lähtien itse; koskaan he eivät enää kääntyneet Juudaksen puoleen tuen saamiseksi.

150:1.3

Oli mitä hämmästyttävintä olla todistamassa tuohon aikaan, jolloin naisia ei laskettu edes synagogan pääsaliin (hehän pääsivät vain naisten lehterille), miten heidät tunnustettiin uuden valtakunnan evankeliumin täysivaltaisiksi opettajiksi. Valtuutus, jonka Jeesus antoi näille kymmenelle naiselle heidät evankeliumin opetus- ja hoivatyöhön asettaessaan, oli vapauden julistus, joka antoi vapauden kaikille naisille ja kaikiksi ajoiksi. Miehen ei enää käynyt pitää naista itseään hengellisesti alempiarvoisena. Tämä oli ilmeinen järkytys jopa kahdelletoista apostolille. Siitäkin huolimatta, että he olivat monet kerrat kuulleet Mestarin sanovan, ettei ”taivaan valtakunnassa ole rikasta eikä köyhää, ei vapaata eikä orjaa, ei miehenpuolia eikä naisenpuolia, vaan että kaikki ovat yhtä lailla Jumalan poikia ja tyttäriä”, he kirjaimellisesti järkyttyivät Jeesuksen ehdottaessa, että hän valtuuttaisi nämä kymmenen naista virallisesti uskonnon opettajiksi ja että hän jopa sallisi näiden matkustaa heidän mukanaan. Tämä menettely kuohutti koko maata, ja Jeesuksen vihamiehet löivät mynttiä tämän toimenpiteen kustannuksella, mutta hyvään sanomaan uskovat naiset seisoivat kaikkialla vankkumatta näiden valituiksi tulleiden sisartensa takana ja toivat julki empimättömän hyväksyntänsä tälle vihdoinkin saadulle tunnustukselle siitä, että naisella oli paikkansa uskonnollisessa työssä. Ja tätä naisten vapauttamista, joka antoi naisille heille kuuluvan aseman, apostolit sovelsivat käytäntöön välittömästi, sen jälkeen kun Jeesus oli poistunut tästä maailmasta, vaikka myöhempien sukupolvien keskuudessa taas palattiinkin ikivanhoihin tapoihin. Naispuolisista opettajista ja työntekijöistä käytettiin kristillisen kirkkokunnan alkuvuosina nimitystä diakonissa, ja he nauttivat yleistä arvonantoa. Mutta vaikka Paavali myönsi tämän kaiken teoriassa, hän ei koskaan sisäistänyt sitä omaan näkemykseensä, ja hän oli henkilökohtaisesti sitä mieltä, että asiaa oli käytännössä vaikea toteuttaa.

2. Pysähdys Magdalassa

150:2.1

Apostoliseurueen lähtiessä matkaan Betsaidasta naiset kulkivat jonon loppupäässä. Kun pidettiin kokouksia, he istuivat aina ryhmänä edessä ja puhujasta katsoen oikealla. Yhä useammat naiset olivat alkaneet uskoa valtakunnan evankeliumiin, ja kun he olivat halunneet käydä henkilökohtaisia keskusteluja Jeesuksen tai jonkun apostolin kanssa, siitä oli aiheutunut aina paljon vaikeuksia ja loputtomasti hämmennystä. Nyt tähän kaikkeen tuli muutos. Kun joku naisuskovista halusi tavata Mestarin tai keskustella apostolien kanssa, hän meni Susannan luo, ja joku kahdestatoista naisevankelistasta mukanaan hän meni samaa tietä tapaamaan Mestaria tai asianomaista apostolia.

150:2.2

Juuri Magdalassa naiset todistivatkin ensi kerran hyödyllisyytensä ja osoittivat, että heidän valitsemisensa oli ollut viisas teko. Andreas oli antanut työtovereilleen melko tiukat säännöt henkilökohtaisesta työstä naisten, eritoten maineeltaan kyseenalaisten naisten, keskuudessa. Kun seurue saapui Magdalaan, ei ollut mitään estettä näiden kymmenen naisevankelistan mennä kaupungin huonomaineisille kulmakunnille saarnaamaan ilosanomaa suoraan noiden kulmakuntien asukeille. Ja sairaiden luona käydessään näillä naisilla oli hoivatyössään mahdollisuus päästä varsin lähelle kärsiviä sisariaan. Näiden kymmenen naisen (jotka sittemmin tunnettiin kahtenatoista naisena) tällä paikkakunnalla suorittaman hoivan tuloksena Maria Magdalena voitettiin valtakuntaan. Tätä naista vähän väliä koetelleiden onnettomien sattumusten johdosta samoin kuin sen seurauksena, miten kunniallinen yhteiskunta suhtautui naisiin, jotka tekivät tällaisia harkintavirheitä, hän oli ajautunut erääseen Magdalan pahamaineisista kulmakunnista. Juuri Martta ja Raakel saivat Marian käsittämään, että valtakunnan ovet olivat avoinna myös hänenkaltaisilleen. Maria uskoi hyvän sanoman, ja Pietari kastoi hänet seuraavana päivänä.

150:2.3

Maria Magdalalaisesta tuli tämän kahdentoista naisevankelistan ryhmän tehokkain evankeliumin opettaja. Nelisen viikkoa kääntymyksensä jälkeen hänet asetettiin tähän työhön Jotapatassa yhdessä Rebekan kanssa. Maria ja Rebekka jatkoivat tämän ryhmän muiden jäsenten mukana toimintaansa koko sen ajan, jonka Jeesus vielä eli maan päällä, ja he uurastivat uskollisesti ja tuloksellisesti tuoden valoa ja rohkaisua sorrettujen sisartensa keskuuteen. Ja kun esitettiin viimeistä ja traagista kohtausta Jeesuksen elämän draamassa, yhtä lukuun ottamatta kaikkien apostolien pakenemisesta huolimatta nämä naiset olivat kaikki läsnä, eikä heistä yksikään kieltänyt eikä pettänyt häntä.

3. Sapatti Tiberiaassa

150:3.1

Andreas oli Jeesuksen ohjeiden mukaisesti antanut apostoliseurueen sapattipalvelusten järjestämisen naisten tehtäväksi. Tämä merkitsi tietenkin sitä, ettei niitä voitu pitää uudessa synagogassa. Naiset valitsivat Johannan henkilöksi, joka hoitaisi tämän tilanteen, ja kokous pidettiin Herodeksen uuden palatsin juhlasalissa, Herodes oli nimittäin tuolloin poissa ja asui Perean Juliaassa. Johanna luki kirjoituksista, mitä niissä sanottiin naisen toiminnasta Israelin uskonnollisen elämän piirissä, ja hän viittasi Mirjamiin, Deboraan, Esteriin ja muihin.

150:3.2

Myöhään saman päivän iltana Jeesus piti tälle yhdistyneelle ryhmälle mieliin painuvan puheen aiheesta ”Magia ja taikausko”. Tuohon aikaan katsottiin kirkkaan ja oletetusti uuden tähden ilmaantumisen olevan merkkinä suurmiehen syntymisestä maan päälle. Koska tuollaisesta tähdestä oli vastikään tehty havainto, Andreas kysyi Jeesukselta, olivatko mainitunlaiset uskomukset perusteltuja. Andreaksen kysymykseen esittämässään pitkässä vastauksessa Mestari käsitteli inhimillisen taikauskon käsitettä koko laajuudessaan ja perusteellisesti. Jeesuksen tässä tilanteessa esittämästä lausumasta on tehtävissä seuraavanlainen nykyisen kielenkäytön mukainen yhteenveto:

150:3.3

1. Taivaan tähtien kulkureiteillä ei ole kerrassaan mitään tekemistä sen kanssa, mitä ihmiselämässä maan päällä tapahtuu. Astronomia on asiallista tieteenharjoitusta, mutta astrologia on vain valtava määrä taikauskoista erhettä, jollaisella ei ole mitään sijaa valtakunnan evankeliumissa.

150:3.4

2. Vastatapetun eläimen sisäelinten tarkastelu ei voi paljastaa mitään siitä, miten säätila kehittyy, mitä tapahtuu tulevaisuudessa tai miten ihmisten asiat sujuvat.

150:3.5

3. Vainajien henget eivät palaa pitämään yhteyttä perheisiinsä tai entisiin ystäviinsä elävien joukossa.

150:3.6

4. Taikakalut ja pyhäinjäännökset eivät kykene parantamaan sairautta, torjumaan onnettomuutta tai vaikuttamaan pahoihin henkiin; luulo, että jotkin tällaiset aineelliset keinot vaikuttavat hengelliseen maailmaan, ei ole muuta kuin karkeaa taikauskoa.

150:3.7

5. Vaikka arvan heittäminen saattaa olla kätevä tapa selvittää monet vähäisemmät pulmat, se ei ole menetelmä, jonka olisi määrä paljastaa Jumalan tahto. Se, mitä arpa osoittaa, riippuu puhtaasti aineellisessa maailmassa vaikuttavasta sattumasta. Ainoa keino pitää yhteyttä hengelliseen maailmaan sisältyy ihmiskunnan henkivarustukseen, ihmisessä olevaan Isän henkeen, sekä vuodatettuun Pojan henkeen ja Äärettömän Hengen kaikkialla tuntuvaan vaikutukseen.

150:3.8

6. Ennustaminen, taikuus ja noituus ovat tietämättömissä mielissä eläviä taikauskoisia käsityksiä, kuten ovat myös magian harhat. Usko maagisiin lukuihin, hyvän onnen ennusmerkkeihin ja huonon onnen enteisiin on silkkaa ja perusteetonta taikauskoa.

150:3.9

7. Unien tulkitseminen on enimmältään tietämättömästä ja mielikuvituksekkaasta spekuloinnista koostuva taikauskoinen ja perusteeton järjestelmä. Valtakunnan evankeliumilla ja alkukantaisen uskonnon ennustajapapeilla ei saa olla mitään yhteistä.

150:3.10

8. Sen paremmin hyvät kuin pahatkaan henget eivät voi pitää asuinpaikkanaan savesta, puusta tai metallista valmistettuja aineellisia symboleja; epäjumalain kuvat eivät ole muuta kuin ainetta, josta ne on tehty.

150:3.11

9. Lumoajien, velhojen, taikureiden ja noitien käyttämät menetelmät ovat peräisin egyptiläisten, assyrialaisten, babylonialaisten ja muinaisten kanaanilaisten taikauskoisista käsityksistä. Amuletit ja kaikenlaatuiset loitsut ovat voimattomia, jos tarkoituksena on saavuttaa hyvien henkien suojelus tahi pitää oletetut pahat henget loitolla.

150:3.12

10. Hän toi päivänvaloon ja tuomitsi heidän uskonsa loitsuihin, koetuksiin, noitumiseen, kiroamiseen, ennusmerkkeihin, lemmenmarjoihin, solmunyöreihin ja kaikkiin muihin tietämättömän ja orjuuttavan taikauskon muotoihin.

4. Apostolit lähetetään taipaleelle kaksittain

150:4.1

Kaksitoista apostolia, Johanneksen apostolit ja vastikään valtuutetun naisten ryhmän koolle kutsuttuaan Jeesus seuraavana iltana sanoi: ”Näette itsekin, että eloa on paljon, mutta työmiehiä on vähän. Rukoilkaamme sen vuoksi kaikki elonkorjuun Herraa, että hän lähettäisi yhä enemmän työmiehiä pelloilleen. Siksi aikaa kun jään lohduttamaan ja opettamaan nuorempia opettajia, tahtoisin lähettää vanhemmat opettajat taipaleelle kaksittain siinä mielessä, että he kävisivät nopeasti koko Galilean läpi ja saarnaisivat valtakunnan evankeliumia niin kauan kuin se vielä sujuu vaivattomasti ja rauhanomaisesti.” Sitten hän yksilöi apostoliparit, joiden hän halusi lähtevän matkaan yhdessä. Ja nämä parit olivat Andreas ja Pietari, Jaakob ja Johannes Sebedeus, Filippus ja Natanael, Tuomas ja Matteus, Jaakob ja Juudas Alfeus, Simon Selootti ja Juudas Iskariot.

150:4.2

Jeesus sopi päivämäärästä, jolloin hän tapaisi nämä kaksitoista apostolia Nasaretissa, ja lähtöhetkellä hän sanoi: ”Älkää tällä lähetysmatkalla menkö yhteenkään ei-juutalaisten kaupunkiin, älkää myöskään menkö Samariaan, vaan menkää sen sijaan Israelin huoneen eksyneiden lampaiden luo. Saarnatkaa valtakunnan evankeliumia ja julistakaa sitä pelastavaa totuutta, että ihminen on Jumalan poika. Muistakaa, ettei oppipoika useinkaan ole mestariaan korkeammalla eikä palvelija herraansa suurempi. Oppipojalle riittää, että hän on mestarinsa vertainen ja palvelijalle on kylliksi, että hänestä tulee herransa kaltainen. Jos jotkut ovat juljenneet sanoa talon isäntää Beelsebubin liittolaiseksi, miten paljon enemmän he sanovatkaan näin hänen talonväestään! Mutta teidän ei pidä pelätä näitä epäuskoisia vihamiehiä. Sanon teille, ettei ole mitään salattua, joka ei tulisi julki; ei mitään kätkettyä, joka ei tulisi tunnetuksi. Mitä olen opettanut teille yksityisesti, sitä viisaudella saarnatkaa julkisesti. Mitä minä olen opettanut teille perähuoneessa, sitä on teidän määrä sopivana hetkenä julistaa talojen katolta. Ja sanon teille, ystäväni ja opetuslapseni: Älkää pelätkö niitä, jotka voivat surmata ruumiin, mutta jotka eivät kykene tuhoamaan sielua, vaan ennemminkin luottakaa Häneen, jolla on kyky ylläpitää ruumis ja pelastaa sielu.

150:4.3

”Eikö pennillä saakin ostaa kaksi varpusta? Ja kuitenkin minä sanon teille, ettei niistä yksikään Jumalan silmissä unohdu. Ettekö tiedä, että päänne hiuksetkin ovat luetut? Älkää siis pelätkö, sillä olette suurempiarvoiset kuin kokonainen parvi varpusia. Älkää hävetkö opetustani, vaan menkää ja julistakaa rauhaa ja hyvää tahtoa, mutta älkää antako myöten harhaluulolle—rauha nimittäin ei aina ole siellä, missä saarnaatte. Tulin tuomaan rauhan maan päälle, mutta kun ihmiset torjuvat lahjani, siitä koituu eripuraisuutta ja kuohuntaa. Kun kaikki perheenjäsenet ottavat vastaan valtakunnan evankeliumin, siinä talossa vallitsee totisesti rauha; mutta kun toiset perheenjäsenet astuvat valtakuntaan ja toiset torjuvat evankeliumin, tällainen eripuraisuus voi tuottaa vain murhetta ja surua. Ponnistelkaa toden teolla koko perheen pelastamiseksi, jotteivät miehen omaan huonekuntaan kuuluvat kääntyisi hänen vihollisikseen. Mutta kun olette voitavanne tehneet jokaisen perheen jokaisen jäsenen hyväksi, niin sanon teille, että se, joka rakastaa isää tai äitiä enemmän kuin tätä evankeliumia, ei ole valtakunnan arvoinen.”

150:4.4

Nämä sanat kuultuaan kaksitoista apostolia sonnustautuivat lähtemään. Ja he tapasivat toisensa, vasta kun he Mestarin suorittamien järjestelyjen mukaisesti kokoontuivat Nasaretiin kohdatakseen siellä Jeesuksen ja muut opetuslapset.

5. Mitä minun tulee tehdä pelastuakseni?

150:5.1

Sen jälkeen kun Johanneksen apostolit olivat palanneet Hebroniin ja kun Jeesuksen apostolit oli lähetetty kaksittain matkaan, sattui Shunemissa eräänä iltana Mestarin ollessa parhaillaan opettamassa nuoremmista evankelistoista koostuvaa kahdentoista hengen ryhmää, joka työskenteli Jaakobin ohjauksessa yhdessä edellä mainittujen kahdentoista naisen kanssa, että Raakel esitti Jeesukselle seuraavan kysymyksen: ”Mestari, mitä me vastaamme, kun naiset kysyvät meiltä: ’Mitä minun tulee tehdä pelastuakseni?’” Tämän kysymyksen kuultuaan Jeesus vastasi:

150:5.2

”Kun miehet ja naiset kysyvät, mitä meidän tulee tehdä pelastuaksemme, teidän pitää vastata: Usko tämä valtakunnan evankeliumi, ota vastaan jumalallinen anteeksianto. Tunnusta uskon kautta sisimmässäsi oleva Jumalan henki, jonka hyväksyminen tekee sinusta Jumalan pojan. Ettekö ole lukeneet kirjoituksista kohtaa, jossa sanotaan: ’Herrassa minulla on vanhurskaus ja väkevyys’ tai kohtaa, jossa Isä sanoo: ’Lähellä on minun vanhurskauteni; minun pelastukseni on tullut esille, ja minun käsivarteni suojelevat minun kansaani.’ ’Minun sieluni iloitsee Jumalani rakkaudesta, sillä hän on pukenut minut pelastuksen vaatteisiin ja hän on verhonnut minut vanhurskautensa viittaan.’ Ettekö ole Isästä lukeneet myös, että häntä kutsutaan nimellä ’Herra, meidän vanhurskautemme.’ ’Riisukaa päältänne omahyväisyyden saastaiset rääsyt ja vaatettakaa poikani jumalallisen vanhurskauden ja ikuisen pelastuksen juhlapukuun.’ On ikiajat totta, että ’vanhurskaat elävät uskostansa.’ Pääsy Isän valtakuntaan on täysin esteetön, mutta edistyminen—kasvu armossa—on välttämätöntä, jotta siellä voisi jatkaa.

150:5.3

”Pelastus on Isän antama lahja, ja sen paljastavat hänen Poikansa. Se, että puolestasi otat sen uskon kautta vastaan, tekee sinusta osallisen jumalalliseen olemukseen, Jumalan pojan tai tyttären. Uskon kautta sinut vanhurskautetaan, uskon kautta sinut pelastetaan, ja tämän saman uskon kautta sinua viedään iäti eteenpäin enentyvään ja jumalalliseen täydellisyyteen johtavalla tiellä. Uskon kautta Abraham vanhurskautettiin, ja Melkisedekin opetusten kautta hän tuli tietoiseksi pelastuksesta. Kautta aikakausien tämä sama usko on pelastanut ihmisten poikia, mutta nyt Poika on tullut Isän tyköä tekemään pelastuksesta todellisemman ja hyväksyttävämmän.”

150:5.4

Kun Jeesus päätti puheensa, suuri riemu puhkesi nämä armolliset sanat kuulleiden keskuudessa, ja seuraavina päivinä he kaikki jatkoivat valtakunnan evankeliumin julistamista uusin voimin ja uudistuneella tarmolla ja innolla. Ja naiset riemuitsivat sitäkin enemmän tietäessään, että heillä oli sijansa näissä suunnitelmissa valtakunnan perustamiseksi maan päälle.

150:5.5

Yhteenvetona viimeksi esittämästään lausumasta Jeesus sanoi: ”Et voi ostaa pelastusta; et voi ansaita vanhurskautta. Pelastus on Jumalan antama lahja, ja vanhurskaus on luonnollinen hedelmä siitä, että elää hengestä syntynyttä elämää valtakuntaan kuuluvana poikana. Sinua ei pelasteta siksi, että elät vanhurskasta elämää; vaan paremminkin on niin, että sinä elät vanhurskasta elämää siksi, että sinut jo on pelastettu, siksi että olet tunnustanut pojan asemasi Jumalan antamaksi lahjaksi ja valtakunnassa suoritettavan palvelemisen maan päällä elettävän elämän suurimmaksi iloksi. Kun ihmiset uskovat tämän evankeliumin, joka on ilmoitus Jumalan hyvyydestä, he tuntevat tarvetta omasta halustaan katua kaikkea, minkä he tietävät synniksi. Poikautensa tajuaminen ei sovi yhteen synnintekemisenhalun kanssa. Jotka uskovat valtakuntaan, isoavat vanhurskautta ja janoavat jumalallista täydellisyyttä.”

6. Iltaoppitunnit

150:6.1

Iltakeskusteluissa Jeesus puhui monista aiheista. Aikana, joka käsillä olevasta matkasta vielä oli jäljellä, ennen kuin he kaikki taas kokoontuivat Nasaretiin, Jeesus käsitteli seuraavia aiheita: ”Jumalan rakkaus”, ”unet ja näyt”, ”pahansuopaisuus”, ”nöyryys ja sävyisyys”, ”rohkeus ja lojaalisuus”, ”musiikki ja palvonta”, ”palveleminen ja tottelevaisuus”, ”ylpeys ja röyhkeys”, ”anteeksiantamus suhteessa katumukseen”, ”rauha ja täydellisyys”, ”panettelu ja kateus”, ”pahuus, synti, ja kiusaus”, ”epäilykset ja epäusko” sekä ”viisaus ja palvonta”. Nyt kun vanhemmat apostolit olivat poissa, nämä sekä miesten että naisten nuoremmat ryhmät antautuivat pelottomammin näihin Mestarin kanssa käytyihin keskusteluihin.

150:6.2

Kaksi tai kolme päivää aina kahdestatoista evankelistasta koostuneen ryhmän seurassa vietettyään Jeesuksella oli tapana jatkaa matkaansa liittyäkseen toisen ryhmän seuraan, sillä Daavidin sanansaattajat toimittivat hänelle tiedot kaikkien näiden työntekijöiden kulloisestakin olinpaikasta ja liikkeistä. Koska tämä kierros oli naisille ensimmäinen, he pysyttelivät enimmän aikaa Jeesuksen seurassa. Viestinviejäpalvelun välityksellä kukin näistä ryhmistä oli täysin tietoinen kampanjan edistymisestä, ja näille hajallaan ja toisistaan erillään toimiville työntekijöille oli aina rohkaisuksi saada kuulumisia muilta ryhmiltä.

150:6.3

Ennen heidän hajaantumistaan omille teilleen oli sovittu, että kaksitoista apostolia samoin kuin evankelistat ja naisten joukkokunta kokoontuisivat Nasaretiin tapaamaan Mestaria perjantaina, maaliskuun 4. päivänä. Tämän mukaisesti nämä eri apostoli- ja evankelistaryhmät alkoivat osapuilleen mainittuun aikaan vaeltaa Keski- ja Etelä-Galilean kaikilta kulmilta kohti Nasaretia. Iltapäivän puoliväliin mennessä viimeisinä saapuneet Andreas ja Pietarikin olivat jo ehtineet leiriin, jonka ensiksi saapuneet olivat pystyttäneet ja joka sijaitsi mäkimaastossa kaupungin pohjoispuolella. Ja tämä oli Jeesuksen ensimmäinen käynti Nasaretissa hänen julkisen toimintansa alkamisen jälkeen.

7. Nasaretissa-oleskelu

150:7.1

Tänä perjantai-iltapäivänä Jeesus vaelteli eri puolilla Nasaretia kenenkään häntä huomaamatta tai tunnistamatta. Hän kulki lapsuudenkotinsa ja puusepänverstaan ohi ja viivähti puolisen tuntia kukkulalla, joka oli ollut hänelle niin perin mieluinen paikka, kun hän vielä oli poikanen. Kertaakaan sen päivän jälkeen, jona Johannes kastoi Ihmisen Pojan Jordanissa, hänen sielussaan ei ollut kuohunut näin väkevää inhimillisten tuntemusten tulvaa. Kukkulalta laskeutuessaan hän kuuli tutut torventörähdykset, jotka ilmoittivat auringon olevan menossa mailleen, aivan kuten hän oli ne niin monituiset kerrat kuullut, kun hän pikkupoikana varttui Nasaretissa. Ennen leirillepaluuta hän kulki sen synagogan ohitse, jossa hän oli käynyt koulua, ja hän antoi lapsuuteensa liittyvien muistojen tulvehtia mieleensä. Jeesus oli aikaisemmin päivällä lähettänyt Tuomaksen synagogan esimiehen luokse sopimaan siitä, että hän saarnaisi sapatin aamupalveluksessa.

150:7.2

Nasaretilaiset eivät olleet koskaan niittäneet mainetta hurskaudellaan ja vanhurskaalla elämällään. Läheisen Sepforiin matalat moraalinormit saastuttivat vuosien mittaan tätä kylää yhä pahemmin. Jeesuksen koko nuoruusiän ja varhaismiehuuden ajan Nasaretissa oli oltu hänestä erimielisiä; esiintyi paljon nyrpistelyä, kun hän muutti Kapernaumiin. Koska Nasaretin asukkaat olivat kuulleet paljon siitä, mitä heidän entinen kirvesmiehensä oli tehnyt, se, ettei hän ollut yhdenkään aiemman saarnamatkansa matkareittiin sisällyttänyt entistä kotikyläänsä loukkasi heitä. He olivat toki kuulleet Jeesuksen maineesta, mutta useimmat kaupunkilaiset olivat vihaisia siksi, ettei Jeesus ollut tehnyt yhtäkään maineteoistaan nuoruutensa kaupungissa. Kuukausien ajan nasaretilaiset olivat keskustelleet paljon Jeesuksesta, mutta yleisesti ottaen heidän mielipiteensä hänestä olivat kielteisiä.

150:7.3

Näin ollen Mestari sai tuntea, ettei hän ollut mikään riemumielin tervetulleeksi toivotettu kotiinpalaaja, vaan että hänen ympärillään vallitsi selvästi vihamielinen ja ylen määrin kriittinen ilmapiiri. Muttei siinä vielä kyllin. Tietäessään, että hän viettäisi tämän sapattipäivän Nasaretissa, ja olettaessaan, että hän puhuisi synagogassa, hänen vihamiehensä olivat palkanneet suuren määrän karkeita ja sivistymättömiä miehiä ahdistelemaan häntä ja aiheuttamaan kaikin mahdollisin tavoin häiriötä.

150:7.4

Useimmat Jeesuksen entisaikaisista ystävistä—hänen nuoruutensa jumaloiva hashen-opettaja mukaan luettuna—olivat joko jo kuolleet tai sitten lähteneet Nasaretista, ja nuorempi sukupolvi oli syvästi kateellisena taipuvainen tuntemaan katkeruutta hänen maineensa johdosta. He eivät tulleet muistaneeksi, miten hän jo elämänsä alkuvaiheessa oli omistautunut isänsä perheelle, eivätkä he säästelleet purevia sanojaan arvostellessaan häntä siitä, ettei hän ollut käynyt Nasaretissa asuvien veljensä ja avioituneiden sisartensa luona. Jeesuksen perheenjäsenten asenne häntä kohtaan oli myös ollut omiaan lisäämään tätä kaupunkilaisten epäystävällistä mielialaa. Puhdasoppisimmilla juutalaisilla oli jopa otsaa arvostella Jeesusta sellaisesta, että hän käveli liian nopeasti ollessaan tuona sapattiaamuna menossa synagogaan.

8. Sapattipalvelus

150:8.1

Tuona sapattina oli kaunis sää, ja kaikki nasaretilaiset—niin ystävät kuin vihollisetkin—ilmestyivät kuuntelemaan, kun tämä heidän kaupunkinsa entinen asukas puhuisi synagogassa. Useat apostoliseurueen jäsenet joutuivat jäämään synagogan ulkopuolelle, sillä tila ei riittänyt kaikille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Nuorena miehenä Jeesus oli monet kerrat puhunut tässä palvontapaikassa, ja kun synagogan esimies tuona aamuna ojensi Jeesukselle sen pyhien kirjoitusten kirjakäärön, josta tämä lukisi päivän tekstin, kukaan läsnäolevista ei tuntunut muistavan, että tämä oli sama käsikirjoitus, jonka hän oli tuolle synagogalle lahjoittanut.

150:8.2

Tuon päivän palvelukset toimitettiin täsmälleen samalla tavalla kuin ne oli toimitettu Jeesuksen niihin pikkupoikana osallistuessa. Hän nousi puhujakorokkeelle synagogan esimiehen seurassa, ja palvelus aloitettiin lausumalla ääneen kaksi rukousta: ”Siunattu on Herra, maailman Kuningas, joka muovaelee valkeuden ja luo pimeyden; joka tekee rauhan ja joka luo kaiken; joka armossaan antaa valon maailmaan ja niille, jotka siellä asuvat, ja joka hyvyydessään päivästä päivään ja joka päivä uudistaa ne, jotka hän on luonut. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, kättensä töitten suurenmoisuuden ja valoa antavien valkeuksiensa tähden, jotka hän on tehnyt ylistyksekseen. Sela. Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, joka on muovaellut valkeudet.”

150:8.3

Hetken tauon jälkeen he esittivät toisen rukouksen: ”Suurella rakkaudella on Herra, meidän Jumalamme, meitä rakastanut ja paljolla ja ylitsevuotavalla säälillä on hän, Isämme ja Kuninkaamme, meitä säälinyt isiemme tähden, jotka luottivat häneen. Sinä opetit heille elämän lakisäädökset; ole meille armollinen ja opeta meitä. Valaise meidän silmämme, niin että ymmärtäisimme lain; pane sydämemme pitämään kiinni käskyistäsi; yhdistä sydämemme rakastamaan ja pelkäämään nimeäsi, eikä meitä silloin saateta häpeään niin kauan kuin maailma pysyy. Sillä sinä olet Jumala, joka valmistaa pelastuksen, ja meidät sinä olet kaikkien kansakuntien ja kielikuntien joukosta valinnut ja totuudessa olet sinä meidät tuonut lähelle suurta nimeäsi—sela—, jotta me saattaisimme rakkaudessa ylistää sinun ykseyttäsi. Siunattu on Herra, joka rakkaudessaan valitsi kansansa Israelin.”

150:8.4

Sitten seurakunta lausui sheeman, juutalaisen uskontunnustuksen. Tässä rituaalissa oli kysymys lukuisten lainkohtien toistamisesta, ja se oli osoitus siitä, että palvojat ottivat kantaakseen taivaan valtakunnan ikeen kuin myös käskyjen ikeen, niin kuin niitä sovellettiin päivän ja yön tapahtumiin.

150:8.5

Ja sitten seurasi kolmas rukous: ”Totisesti sinä olet Jahve, meidän Jumalamme ja meidän isiemme Jumala; Kuninkaamme ja isiemme Kuningas; Pelastajamme ja isiemme Pelastaja; Luojamme ja pelastuksemme kallio; apumme ja vapahtajamme. Sinun nimesi on iankaikkisuudesta, eikä ole muuta Jumalaa kuin sinä. Vapahdetut lauloivat merenrannalla uuden laulun sinun nimellesi; yhdessä he kaikki ylistivät sinua ja tunnustivat sinut Kuninkaaksi ja sanoivat: Jahve on hallitseva niin kauan kuin maailma pysyy. Siunattu on Herra, joka pelastaa Israelin.”

150:8.6

Tämän jälkeen synagogan esimies asettui paikalleen arkin eli pyhät kirjoitukset sisältävän kirstun eteen ja alkoi lukea ääneen yhdeksäätoista ylistysrukousta eli siunausta. Mutta tämänkertaisessa tilanteessa palvelusta haluttiin lyhentää, jotta arvovieraalle jäisi enemmän aikaa omaa puhettaan varten. Niinpä siunauksista esitettiin vain ensimmäinen ja viimeinen. Ensimmäinen kuului: ”Siunattu on Herra, meidän Jumalamme, ja meidän isiemme Jumala, Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala; suuri, mahtava ja kauhistuttava Jumala, joka osoittaa armoa ja laupeutta, joka luo kaikki olevaiset, joka muistaa isille antamansa armolliset lupaukset ja joka rakkaudessaan tuo pelastajan heidän lastenlapsilleen oman nimensä tähden. Oi Kuningas, auttaja, pelastaja ja kilpemme! Siunattu olet sinä, oi Jahve, Abrahamin kilpi.”

150:8.7

Sitten seurasi viimeinen siunaus: ”Oi, tuo kansallesi Israelille ikiajoiksi suurenmoinen rauha, sillä sinä olet Kuningas ja kaiken rauhan Herra. Ja sinun silmissäsi on hyvä siunata rauhalla Israelia kaikkina aikoina ja joka hetki. Siunattu olet sinä, Jahve, joka siunaa rauhalla kansaansa Israelia.” Seurakunta ei katsonut esimiestä tämän lausuessa siunaukset. Siunaustenluvun jälkeen hän esitti tilanteeseen sopivan epämuodollisen rukouksen, ja kun hän sai sen päätökseen, koko seurakunta lausui yhdessä aamenen.

150:8.8

Sitten hashen meni arkille ja otti sieltä esille käärön, jonka hän ojensi Jeesukselle, jotta tämä lukisi siitä kirjoitusten tekstikohdan. Tapana oli, että seitsemän eri henkilöä kutsuttiin lukemaan vähintään kolme lain säettä, mutta tällä kertaa tästä tavasta luovuttiin, jotta vieras saisi lukea itse valitsemansa tekstikohdan. Jeesus tarttui kääröön, nousi seisomaan ja alkoi lukea viidennestä Mooseksen kirjasta: ”Sillä tätä käskyä, jonka minä tänä päivänä sinulle annan, ei ole sinulta kätketty, eikä se ole kaukana. Se ei ole taivaassa, jotta sinä sanoisit: Kuka nousisi meidän puolestamme taivaaseen noutamaan sen meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Se ei myöskään ole meren takana, jotta sinä sanoisit: Kuka menisi meidän puolestamme meren taakse noutamaan tämän käskyn meille ja julistaisi sen meille, että me sen täyttäisimme? Ei, vaan elämän sana on sinua aivan lähellä, siellä missä sinäkin olet, ja sinun sydämessäsi, niin että sinä sen tuntisit ja täyttäisit.”

150:8.9

Ja kun hän oli lukenut lain tekstikohdan loppuun, hän siirtyi Jesajan kirjaan ja ryhtyi lukemaan: ”Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa köyhille. Hän on lähettänyt minut julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näön saamista, päästämään pahoinpidellyt vapauteen ja julistamaan Herran otollista vuotta.”

150:8.10

Jeesus sulki kirjan, ja ojennettuaan sen takaisin synagogan esimiehelle hän istuutui ja ryhtyi pitämään puhetta kansalle. Hän aloitti sanomalla: ”Tänään ovat nämä kirjoitusten kohdat täytetyt.” Ja sitten Jeesus puhui lähes viidentoista minuutin ajan aiheesta ”Jumalan pojat ja tyttäret”. Monia tämä puhe miellytti, ja he ihmettelivät ja ihailivat hänen rakastettavuuttaan ja viisauttaan.

150:8.11

Synagogassa oli tapana, että puhuja jäi virallisen palveluksen päätyttyä vielä paikalle, jotta mahdolliset kiinnostuneet voisivat esittää hänelle kysymyksiä. Niinpä Jeesus tuona sapattiaamuna astui alas kansanjoukon keskuuteen, joka työntyi eteenpäin esittämään kysymyksiä. Tämän ryhmän mukana tuli monia levottomia yksilöitä, joiden mieli oli taipuvainen pahantekoon, samalla kun tämän väkijoukon laitamilla kiertelivät ne alhaiset miehet, jotka oli palkattu aiheuttamaan Jeesukselle ikävyyksiä. Monet ulkopuolelle jääneistä opetuslapsista ja evankelistoista työntyivät nyt sisälle synagogaan, ja he huomasivat heti, että tulossa oli rettelö. He koettivat johdattaa Mestarin pois, mutta hän ei suostunut lähtemään heidän mukaansa.

9. Nasaret hylkää Jeesuksen

150:9.1

Jeesus huomasi, että hänen ympärillään synagogassa oli suuri joukko hänen vihamiehiään ja vain jokunen hänen seuraajistaan, ja vastauksena heidän hävyttömiin kysymyksiinsä ja ilkeilyihinsä hän lausui puolittain leikillisesti: ”Kyllä, kyllä minä olen Joosefin poika; olen se kirvesmies, enkä hämmästele, että minulle teidät nähdessäni tulee mieleen sananlasku: ’Lääkäri, paranna itsesi’, ja että te haastatte minut tekemään Nasaretissa sellaista, mitä olette kuulleet minun tehneen Kapernaumissa. Mutta minäpä kutsun teidät todistamaan, että kirjoituksissakin sanotaan: ’Profeetalta ei puutu kunniaa muualla kuin omassa maassaan ja omiensa joukossa.’”

150:9.2

Mutta he tönivät häntä ja sanoivat häntä syyttävästi sormella osoittaen: ”Luulet olevasi nasaretilaisia parempi; muutit pois luotamme, mutta veljesi on tavallinen työmies ja sisaresi asuvat edelleen keskuudessamme. Me tunnemme äitisi Marian. Missäs he ovat tänään? Kuulemme sinusta suuria asioita, mutta huomaamme, ettet teekään ihmeitä, kun tulet takaisin.” Jeesus vastasi heille: ”Minä rakastan siinä kaupungissa asuvia ihmisiä, jossa minä vartuin, ja olisin riemuissani nähdessäni teidän kaikkien astuvan taivaan valtakuntaan, mutta minun asiani ei ole päättää Jumalan tekojen tekemisestä. Armosta kertovat muutokset toteutetaan vastauksena tällaisten edunsaajien elävään uskoon.”

150:9.3

Jeesus olisi hyväluontoisuutta osoittaen kyennyt hillitsemään väkijoukon ja hän olisi tehokkaasti riisunut aseista kiivaimmatkin vihamiehensä, ellei olisi sattunut yhden hänen oman apostolinsa, Simon Selootin, taktista kömmähdystä. Simon oli nimittäin tällä välin yhden nuoremman evankelistan, Naahorin, avulla kerännyt väkijoukon keskuudesta ryhmän Jeesuksen ystäviä, ja sotaisan asenteen omaksuen hän oli lähettänyt Mestarin vihamiehille sanan poistua paikalta. Jeesus oli jo pitkään opettanut apostoleille leppeän vastauksen taltuttavan vihan, mutta hänen seuraajansa eivät olleet tottuneet näkemään, että heidän rakastettua opettajaansa, jota he itse niin auliisti kutsuivat Mestariksi, kohdeltiin näin epäkunnioittavasti ja halveksivasti. Sellainen oli heille liikaa, eivätkä he kyenneet pidättelemään kiihkeän ja intohimoisen paheksuntansa julkituomista. Tämä kaikki oli vain omiaan nostattamaan lynkkausmielialaa tässä jumalattomien ja sivistymättömien väenkokouksessa. Ja niinpä sitten kävi, että nämä räyhääjät kävivät palkkalaisten johdolla käsiksi Jeesukseen ja kiidättivät hänet ulos synagogasta läheisen kallionjyrkänteen harjalle, jossa heidän aikomuksenaan oli viskata hänet reunan yli kuolemaan. Mutta juuri kun he olivat työntämäisillään hänet kallionreunan yli, Jeesus käännähti yllättäen vangitsijoihinsa päin, katsoi heitä kasvoista kasvoihin ja risti rauhallisesti käsivartensa. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta hänen ystävänsä yllättyivät äimistykseen asti, kun roskajoukko Jeesuksen alkaessa astella eteenpäin antoikin hänelle tietä ja salli hänen kulkea eteenpäin häntä ahdistelematta.

150:9.4

Opetuslastensa seuraamana Jeesus jatkoi kulkuaan heidän leiripaikkaansa asti, jossa kaikesta tapahtuneesta tehtiin selko. Ja he laittautuivat samana iltana valmiiksi lähtemään Jeesuksen antaman ohjeen mukaisesti varhain seuraavana päivänä takaisin Kapernaumiin. Tämän kolmannen julkisen saarnamatkan myrskyisä päätös vaikutti vakavoittavasti kaikkiin Jeesuksen seuraajiin. Heille alkoi valjeta joidenkin Mestarin lausumien opetusten merkitys; he alkoivat herätä tietoisuuteen, että valtakunta tulisi vasta paljon murheen ja katkeran pettymyksen kautta.

150:9.5

He poistuivat Nasaretista tuona sunnuntaiaamuna, ja eri teitä matkattuaan he kaikki lopulta kokoontuivat Betsaidaan puolenpäivän maissa torstaina, maaliskuun 10. päivänä. Paikalle kokoontui harhakuvitelmistaan päässyt ryhmä totuuden evankeliumin vakavoituneita ja vakavamielisiä saarnaajia, ei enää voitonriemuisten ristiretkeläisten intomielinen ja vastustamaton joukkokunta.


◄ Luku 149
Ylös
Luku 151 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.