◄ Luku 143
Osa 4 ▲
Luku 145 ►
Luku 144

Gilboalla ja Dekapoliissa

SYYSKUU ja lokakuu vietettiin omissa oloissa syrjäisellä leirillä Gilboavuoren rinteillä. Syyskuun Jeesus vietti täällä yksin apostolien kanssa. Hän opetti apostoleja ja jakoi heille tietoa valtakunnan totuuksista.

144:0.2

Oli lukuisia syitä siihen, miksi Jeesus ja hänen apostolinsa pysyttelivät tuolloin Samarian ja Dekapoliin rajamailla, poissa julkisuudesta. Jerusalemin uskonnolliset johtajat olivat sangen vihamielisiä; Herodes Antipas piti Johannesta yhä vankilassa uskaltamatta häntä sen paremmin vapauttaa kuin teloituttaakaan, sillä hän epäili edelleenkin, että Johanneksen ja Jeesuksen välillä oli jokin yhteys. Näissä olosuhteissa olisi ollut epäviisasta kaavailla kovin näkyvää toimintaa sen enempää Juudeassa kuin Galileassakaan. Oli vielä kolmaskin syy: Johanneksen opetuslasten johtajien ja Jeesuksen apostolien välille oli vähä vähältä kehittynyt jännitystila, joka paheni, sitä mukaa kun uskovien määrä kasvoi.

144:0.3

Jeesus tiesi, että opettamisesta ja saarnaamisesta koostuva esivaiheisen toiminnan aika olisi kohta ohitse, että seuraavassa vaiheessa olisikin jo kysymys hänen maan päällä viettämänsä elämän täysimääräisen ja lopullisen voimainponnistuksen alkamisesta, ja hän toivoi voivansa aloittaa tämän hankkeen siten, ettei se olisi Johannes Kastajan kannalta millään tavoin koettelevaa tai kiusallista. Jeesus oli sen vuoksi päättänyt viettää jonkin aikaa poissa julkisuudesta ja harjaannuttaa apostoleitaan ja sen jälkeen tehdä jonkin verran huomaamatonta työtä Dekapoliin kaupungeissa, kunnes Johannes joko teloitettaisiin tai vapautettaisiin, missä tapauksessa hän liittyisi heidän seuraansa ja työskentelisi yhdessä heidän kanssaan.

1. Gilboan leiri

144:1.1

Ajan kuluessa kaksitoista apostolia kiintyivät yhä syvemmin Jeesukseen ja sitoutuivat yhä lujemmin valtakunnan työhön. Heidän omistautumisensa oli enimmältään henkilöön kohdistuvaa lojaalisuutta. He eivät käsittäneet hänen monipuolista opetustaan, he eivät kokonaan käsittäneet Jeesuksen olemusta eivätkä hänen maan päällä suorittamansa lahjoittautumisen merkitystä.

144:1.2

Jeesus selvitti apostoleilleen, että oli kolme syytä siihen, miksi nämä olivat poissa julkisuudesta:

144:1.3

1. Jotta heidän ymmärryksensä valtakunnan evankeliumista ja heidän uskonsa siihen vahvistuisivat.

144:1.4

2. Jotta heidän toimintaansa kohtaan sekä Juudeassa että Galileassa esiintyvä vastustus asettuisi.

144:1.5

3. Odotettiin Johannes Kastajan kohtalon ratkeamista.

144:1.6

Aikana, jolloin he oleskelivat Gilboalla, Jeesus kertoi kahdelletoista apostolille monia asioita elämänsä alkuvaiheista ja kokemuksistaan Hermonvuorella. Hän paljasti myös jotakin siitä, mitä tapahtui kukkuloilla hänen kastetilaisuuttaan välittömästi seuranneina neljänäkymmenenä päivänä. Ja hän antoi heille selväsanaisen velvoitteen olla kertomatta näistä kokemuksista kenellekään, ennen kuin hän oli palannut Isän tykö.

144:1.7

Näiden syyskuun viikkojen ajan he lepäilivät, seurustelivat ja kertoilivat, mitä olivat kokeneet, sen jälkeen kun Jeesus oli ensi kerran kutsunut heidät palvelukseen, ja he yrittivät tosissaan koordinoida, mitä Mestari oli heille siihen mennessä opettanut. Jossain määrin he kaikki aavistivat, että tämä olisi heidän viimeinen tilaisuutensa vähänkään pitempään lepoon. He tajusivat, että heidän seuraava hankkeensa joko Juudeassa tai Galileassa merkitsisi tulevan valtakunnan lopullisen julistamisen alkua, mutta heillä ei juurikaan ollut mitään vakiintunutta käsitystä siitä, millainen tämä valtakunta olisi, sitten kun se tulisi. Johannes ja Andreas ajattelivat, että valtakunta oli jo tullut; Pietari ja Jaakob uskoivat, että se oli vasta tulossa; Natanael ja Tuomas tunnustivat rehellisesti, että he olivat ymmällään; Matteus, Filippus ja Simon Selootti olivat epävarmoja ja hämmentyneitä; kaksoset olivat autuaan tietämättömiä koko kiistasta, ja Juudas oli vaiti ottamatta kantaa puoleen taikka toiseen.

144:1.8

Jeesus vietti suuren osan käsillä olevasta ajasta omissa oloissaan vuorella leirin lähistöllä. Silloin tällöin hän otti mukaansa Pietarin, Jaakobin tai Johanneksen, mutta useimmiten hänen seurassaan ei ollut ketään hänen mennessään rukoilemaan tai pitämään yhteyttä Isäänsä. Jeesuksen kasteen ja hänen Perean kukkuloilla viettämiensä neljänkymmenen päivän jälkeen on tuskin oikein puhua näistä hetkistä, jolloin hän oli yhteydessä Isäänsä, kutsumalla niitä rukoilemiseksi, tosiasioiden mukaista ei myöskään ole sanoa Jeesuksesta, että hän olisi palvonut, mutta on täysin oikein puhua näistä hetkistä sanomalla niitä henkilökohtaiseksi yhteydenpidoksi, jota Jeesus piti Isäänsä.

144:1.9

Koko syyskuun ajan keskustelujen keskeisenä teemana oli rukoileminen ja palvominen. Kun he olivat muutaman päivän ajan keskustelleet palvonnasta, Jeesus piti lopuksi ikimuistettavan luentonsa rukoilemisesta vastaten näin Tuomaksen pyyntöön: ”Mestari opeta meitä rukoilemaan.”

144:1.10

Johannes oli opettanut opetuslapsilleen erään rukouksen—rukouksen pelastuksen puolesta tulevassa valtakunnassa. Vaikkei Jeesus koskaan kieltänyt seuraajiaan käyttämästä Johanneksen rukouskaavaa, apostolit tajusivat silti hyvin varhaisessa vaiheessa, ettei heidän Mestarinsa täysin hyväksynyt sellaista tapaa, että luettiin kaavamaisia ja muodollisia rukouksia. Uskovat kuitenkin vaativat jatkuvasti, että heitä opetettaisiin rukoilemaan. Kaksitoista apostolia kaipasivat tietoa siitä, minkä rukouskaavan Jeesus hyväksyisi. Ja etupäässä juuri siksi, että tavalliset ihmiset tarvitsivat jonkin yksinkertaisen rukouksen, Jeesus suostui Tuomaksen pyyntöön vastatessaan tällä kertaa opettamaan heille ehdotuksenkaltaisen rukouskaavan. Jeesus piti tämän oppitunnin yhtenä iltapäivänä heidän Gilboavuorella viettämänsä ajan kolmannella viikolla.

2. Luento rukouksesta

144:2.1

”Johannes tosiaankin opetti teille yksinkertaisen rukouskaavan: ’Oi Isä, puhdista meidät synnistä, näytä meille kunniasi, tuo julki rakkautesi ja anna henkesi pyhittää sydämemme iankaikkisesti, aamen!’ Hän opetti tämän rukouksen, jotta teillä olisi jotakin, mitä opettaa kansanjoukoille. Hänen tarkoituksensa ei ollut, että teidän pitäisi käyttää tällaista kaavamaista ja muodollista pyyntöä tuodessanne julki, mitä sielunne rukouksessa esittää.

144:2.2

”Rukous on täysin henkilökohtainen ja spontaani ilmaus siitä, miten sielu asennoituu henkeä kohtaan; rukouksen tulisi olla yhteydenpitoa, jossa poikaus tulee esille ja yhteenkuuluvuus tulee ilmi. Kun rukous on hengen sanelema, se johtaa yhteistoiminnalliseen hengelliseen edistymiseen. Ihanteellinen rukous on eräs hengellisen yhteydenpidon muoto, joka johtaa älyperäiseen palvontaan. Oikeassa rukoilussa kuvastuu vilpitön halu kurottautua taivasta kohti ihanteittenne saavuttamiseksi.

144:2.3

”Rukous on sielun henkäys, ja sen tulisi johtaa teidät olemaan peräänantamattomia yrityksessänne päästä selville siitä, mikä on Isän tahto. Jos jollakulla teistä on naapuri, ja menet hänen luokseen keskellä yötä ja sanot: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, sillä muuan ystäväni on matkallaan tullut luokseni, eikä minulla ole mitään, millä häntä kestitsisin’; ja jos naapurisi vastaa: ’Älä kiusaa minua, sillä ovi on jo teljetty, ja lapset ja minä olemme vuoteessa; siksi en voi nousta sinulle leipää antamaan’, niin sinä olet itsepintainen ja selität, että ystäväsi on nälissään, eikä sinulla ole tarjota hänelle ruokaa. Minäpä sanon sinulle, että vaikkei naapurisi nousekaan vuoteestaan antamaan sinulle leipää sen vuoksi, että hän on ystäväsi, hän kuitenkin nousee siksi, että olet hellittämätön, ja hän antaa sinulle niin monta leipää kuin tarvitset. Jos siis itsepintaisuus tuottaa ystävänpalveluksia, kun on kysymys vain kuolevaisesta ihmisestä, kuinka paljon enemmän saattekaan hengessänne osoittamallanne itsepintaisuudella itsellenne elämän leipää taivaassa olevan Isän anteliaista käsistä. Sanon teille sanomasta päästyäni: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokaiselle anovalle annetaan, etsijä löytää, ja kolkuttavalle avataan pelastuksen ovi.

144:2.4

”Kuka teistä on isä, joka jos hänen poikansa esittää ymmärtämättömyydestä johtuvan pyynnön, epäröisi mieluumminkin antaa sen mukaan, mikä on vanhemman mielestä viisasta, kuin noudattaa sitä, mikä oli pojan erheellinen pyyntö? Jos lapsi tarvitsee leivän, annatko hänelle kiven vain siksi, että hän epäviisaasti pyytää sellaista? Jos poikasi tarvitsee kalan, annatko hänelle vesikäärmeen vain siksi, että sellainen sattuu vedestä kalojen mukana nousemaan ja lapsi typeryyksissään pyytää käärmettä? Jos siis te, jotka olette kuolevaisia ja finiittisiä, osaatte vastata rukoukseen ja antaa hyviä ja sopivia antimia lapsillenne, kuinka paljon enemmän onkaan teidän taivaallinen Isänne antava henkeä ja monia muita siunauksia niille, jotka häneltä pyytävät? Ihmisten tulisi aina rukoilla eikä lannistua.

144:2.5

”Sallinette, että kerron teille tarinan eräästä tuomarista, joka eli pahantapaisessa kaupungissa. Tämä tuomari ei pelännyt Jumalaa eikä kunnioittanut ihmistä. Sattui niin, että tuossa kaupungissa oli muuan hädänalainen leski, joka kerran toisensa jälkeen tuli tämän epäoikeudenmukaisen tuomarin luo ja sanoi: ’Suojele minua vihamieheltäni.’ Vähään aikaan tuomari ei kallistanut korvaansa naisen pyynnölle, mutta ennen pitkää hän sanoi itselleen: ’Vaikken pelkääkään Jumalaa enkä pidä ihmistä arvossa, niin koskei tämä leski lakkaa vaivaamasta minua, asetun kuitenkin puolustamaan häntä, jottei hän jatkuvilla käynneillään kuluttaisi minua loppuun.’ Kerron teille näitä tarinoita rohkaistakseni teitä jatkamaan itsepintaisesti rukouksianne, en suinkaan antaakseni teidän ymmärtää, että pyyntönne muuttavat oikeudenmukaisen ja vanhurskaan Isän, joka on korkeuksissa. Teidän ei kuitenkaan siksi pidä olla itsepintaisia, että voittaisitte Jumalan suosion, vaan jotta mainen asenteenne muuttuisi ja sielunne kyky hengen vastaanottamiseen laajenisi.

144:2.6

”Mutta, kun rukoilette, harjoitatte kovin vähän uskoa. Aito usko siirtää vaikka vuorenkin kokoiset aineelliset vaikeudet, jotka mahdollisesti ovat estämässä sielun laajenemista ja hengellistä edistymistä.”

3. Uskovan rukous

144:3.1

Mutta apostolit eivät olleet vieläkään tyytyväisiä; he halusivat Jeesuksen antavan heille mallirukouksen, jonka he voisivat opettaa uusille opetuslapsille. Tämän rukoilemisesta esitetyn luennon kuunneltuaan Jaakob Sebedeus sanoi: ”Olkoon niin, Mestari, mutta emme kaipaa rukouskaavaa niinkään itseämme kuin uudempia uskovia varten, jotka vähän väliä pyytävät meiltä: ’Opettakaa meille, miten on otollista rukoilla Isää, joka on taivaassa.’”

144:3.2

Jaakobin sanottua sanottavansa Jeesus lausui: ”Jos siis edelleenkin kaipaatte sellaista rukousta, haluaisin esittää teille veljilleni ja sisarilleni Nasaretissa opettamani rukouksen”:

144:3.3

Isä meidän, joka olet taivaassa,

144:3.4

Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

144:3.5

Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi

144:3.6

Maan päällä, niin kuin taivaassa

144:3.7

Anna meille tänä päivänä meidän leipämme huomista varten;

144:3.8

Virvoita sieluamme elämän vedellä.

144:3.9

Ja anna meille anteeksi meidän kaikki velkamme

144:3.10

Niin kuin mekin olemme velallisillemme anteeksi antaneet.

144:3.11

Pelasta meidät kiusauksesta, päästä meidät pahasta,

144:3.12

Ja tee meistä yhä enemmän yhtä täydellisiä kuin olet itse.

144:3.13

Ei ole ihmeellistä, että apostolit halusivat Jeesuksen opettavan heille mallirukouksen uskovia varten. Johannes Kastaja oli opettanut seuraajilleen useita rukouksia. Kaikki suuret opettajat olivat laatineet rukouksia oppilailleen. Juutalaisten uskonnonopettajilla oli kaksikymmentäviisi tai kolmekymmentä vakiorukousta, joita he lausuivat synagogissa ja jopa kadunkulmissa. Jeesus tunsi erityistä vastenmielisyyttä julkista rukoilemista kohtaan. Tähän ajankohtaan mennessä kaksitoista apostolia olivat vain muutaman kerran kuulleet hänen rukoilevan. He huomasivat hänen viettävän kokonaisia öitä rukoilun tai palvonnan merkeissä, ja he olivat kovin uteliaita tietämään, mitä muotoja tai kaavoja käyttäen hän pyyntönsä esitti. He tunsivat, että heidän oli pakko saada tietää, mitä he vastaavat kansanjoukoille näiden pyytäessä, että heitä opetettaisiin rukoilemaan, kuten Johannes oli omia opetuslapsiaan opettanut.

144:3.14

Jeesus opetti kahtatoista apostolia rukoilemaan aina muualla kuin julkisuudessa, menemään rukoilemaan ryhtyessään itsekseen luonnon tarjoamaan rauhalliseen ympäristöön tai menemään huoneeseensa ja sulkemaan ovet.

144:3.15

Jeesuksen kuoleman ja Isän luo nousemisen jälkeen monet uskovat ottivat tavakseen päättää tämä niin kutsuttu Isä meidän -rukous lisäykseen ”Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.” Vieläkin myöhemmin rukouksesta sitä jäljennettäessä hävisi kaksi riviä ja siihen lisättiin ylimääräinen lause, joka kuuluu: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia, iankaikkisesti.”

144:3.16

Jeesus antoi rukouksen apostoleille sanamuodoltaan monikollisena, niin kuin he olivat sitä lausuneet Nasaretin-kodissa. Hän ei milloinkaan opettanut kaavamaista rukousta yksityiseen käyttöön, vaan hän opetti vain ryhmä-, perhe- tai sosiaalisia rukouksia. Eikä hän koskaan tarjoutunut itse tätä tekemään.

144:3.17

Jeesus opetti, että tuloksellisen rukouksen täytyy olla:

144:3.18

1. Epäitsekäs—ettei sitä esitetä vain rukoilijan itsensä puolesta.

144:3.19

2. Uskova—uskon mukainen.

144:3.20

3. Vilpitön—että se esitetään rehellisin sydämin.

144:3.21

4. Älyllinen—että se esitetään ymmärryksellä.

144:3.22

5. Luottavainen—että se esitetään Isän kaikkiviisaaseen tahtoon alistuen.

144:3.23

Viettäessään kokonaisia öitä vuorella rukoillen Jeesus rukoili pääasiassa opetuslastensa ja eritoten kahdentoista apostolin puolesta. Mestari rukoili varsin vähän itsensä puolesta, vaikka hän harjoittikin paljon palvontaa, joka oli luonteeltaan ymmärtäväistä yhteydenpitoa hänen Paratiisin-Isäänsä.

4. Lisää rukoilemisesta

144:4.1

Rukoilemista käsitelleen luennon jälkeen apostolit esittivät päivästä toiseen Mestarille yhä kysymyksiä tästä kaikin puolin tärkeästä ja hartaasta tavasta. Siitä, mitä Jeesus apostoleille rukoilemisesta ja palvonnasta noiden päivien aikana opetti, on laadittavissa yhteenveto, ja se voidaan esittää nykyisen kielenkäytön mukaan seuraavasti:

144:4.2

 Minkä tahansa pyynnön harras ja kaipaava toistaminen, kun tällainen rukous on Jumalan lapsen vilpitön tahdonilmaus ja kun se lausutaan uskossa—olipa se miten ajattelematon tahansa tai olipa siihen kuinka mahdotonta tahansa esittää suoraa vastausta—, laajentaa vääjäämättä sielun hengellistä vastaanottokykyä.

144:4.3

Muistakaa rukoillessanne aina, että poikaus on lahja. Yhdelläkään lapsella ei ole mitään tekemistä pojan tai tyttären aseman ansaitsemisen kanssa. Maan lapsi tulee olemassaolon piiriin vanhempiensa tahdosta. Samoin Jumalan lapsi tulee laupeuden ja uuden hengen elämän piiriin taivaassa olevan Isän tahdosta. Siksi taivaan valtakunta—Jumalan pojan asema—on otettava vastaan pienen lapsen tavoin. Te ansaitsette vanhurskautta—yhä pitemmälle menevää luonteen kehittymistä—, mutta poikauden te saatte armosta ja uskon kautta.

144:4.4

Rukoileminen johdatti Jeesuksen siihen, että hänen sielunsa ylläpiti superyhteyttä universumien universumin Korkeimpiin Hallitsijoihin. Rukoileminen johdattaa maan kuolevaiset aitoa palvontaa olevaan yhteydenpitoon. Sielun hengellinen vastaanottokyky määrää niiden taivaallisten siunausten runsauden, jotka ovat henkilökohtaisesti omaksuttavissa ja tietoisesti tajuttavissa rukoukseen annetuksi vastaukseksi.

144:4.5

Rukoileminen ja siihen liittyvä palvonta on menetelmä, jolla irtaudutaan elämän päivärutiinista, aineellisen olemassaolon yksitoikkoisesta myllynpyörityksestä. Se on tie, jota myöten lähestytään hengellistynyttä itsensätodellistamista ja yksilöllisyyttä, joka on saavutettu älyllisin ja uskonnollisin ponnistuksin.

144:4.6

Rukoileminen on vastamyrkkyä vahingolliselle itsetutkiskelulle. Ainakin Mestarin opettamalla tavalla suoritettu rukoileminen on sielulle tuollaista siunauksellista hoitoa. Jeesus käytti johdonmukaisesti kaltaistensa puolesta suoritetun rukoilemisen siunauksellista vaikutusta. Mestari rukoili tavallisesti monikossa, ei yksikössä. Kaiken kaikkiaan Jeesus rukoili itsensä puolesta vain maisen elämänsä suurissa kriisikohdissa.

144:4.7

Rukous on hengenelämän henkäys ihmissukukunnan aineellisen sivilisaation keskellä. Palvonta on nautinnonhaluisille kuolevaissukupolville pelastus.

144:4.8

Aivan kuten rukoilemista voi verrata sielun hengellisten paristojen uudelleenlataamiseen, palvontaa voi verrata toimenpiteeseen, jolla sielu viritetään tavoittamaan Universaalisen Isän infiniittisen hengen maailmankaikkeuteen suuntaamat kaukotiedotuslähetykset.

144:4.9

Rukous on se vilpitön ja kaipaava katse, jonka lapsi luo henki-Isäänsä; se on psykologinen prosessi, jossa ihmistahdon tilalle vaihdetaan Jumalan tahto. Rukoileminen on osa sitä jumalallista menetelmää, jolla siitä, mikä on, tehdään sitä, mitä sen pitäisi olla.

144:4.10

Yksi syy siihen, miksi Pietari, Jaakob ja Johannes, jotka kuitenkin varsin usein olivat Jeesuksen seurassa tämän pitkissä yövalvojaisissa, eivät koskaan kuulleet Jeesuksen rukoilevan, oli se, että heidän Mestarinsa perin harvoin esitti rukouksiaan suusanallisesti. Käytännöllisesti katsoen kaikki Jeesuksen rukoileminen tapahtui hengessä ja sydämessä—ääneti.

144:4.11

Kaikista apostoleista Pietari ja Jaakob ymmärsivät parhaiten Mestarin opetuksen rukoilemisesta ja palvonnasta.

5. Muita rukouskaavoja

144:5.1

Aikana, joka vielä oli jäljellä hänen maan päällä viettämästään ajasta, Jeesus toi silloin tällöin apostolien tietoon useita muitakin rukouskaavoja, mutta hän teki niin vain valaistakseen sillä keinoin joitakin muita asioita, ja hän korosti sitä, ettei näitä ”vertauskuvarukouksia” tulisi opettaa kansanjoukoille. Monet niistä olivat peräisin muilta asutuilta planeetoilta, mutta tätä tosiasiaa Jeesus ei kahdelletoista apostolille paljastanut. Näihin rukouksiin kuuluivat muiden muassa seuraavat:

144:5.2

Isä meidän, johon kaikki maailmankaikkeuden maailmat sisältyvät,

144:5.3

Olkoon sinun nimesi kaiken yläpuolella ja sinun luonteesi kunniakkain kaikista.

144:5.4

Sinun läsnäolosi sulkee meidät sisäänsä, ja sinun kunniasi tulee esille meissä

144:5.5

Yhtä epätäydellisesti kuin se tulee esille täydellisesti korkeuksissa.

144:5.6

Anna meille tänä päivänä valkeuden elävöittäviä voimia,

144:5.7

Äläkä anna meidän eksyä kuvittelumme pahoille syrjäpoluille,

144:5.8

Sillä sinun on sisimmässämme asuva kirkkaus, iankaikkinen voima,

144:5.9

Ja meille Poikasi osoittaman äärettömän rakkauden ikuinen lahja.

144:5.10

Näin on, ja se on iäisesti totta.

* * *

144:5.11

Luova Vanhempamme, joka olet maailmankaikkeuden keskuksessa,

144:5.12

Lahjoita meille olemuksesi ja anna meille luonteesi.

144:5.13

Armosi kautta tee meistä poikiasi ja tyttäriäsi.

144:5.14

Ja nosta nimesi kunniaan sillä, mitä me ikiajat saavutamme.

144:5.15

Anna suuntaava ja valvova henkesi elämään ja asumaan sisimmässämme,

144:5.16

Jotta osaamme täyttää tahtosi tällä sfäärillä, niin kuin enkelit täyttävät tahtosi valkeudessa

144:5.17

Tue meitä tänä päivänä edetessämme totuuden polkua.

144:5.18

Vapahda meidät vitkaisuudesta, pahasta ja kaikesta synnillisestä rikkomuksesta.

144:5.19

Ole meitä kohtaan kärsivällinen, kuten me osoitamme laupeutta kaltaisillemme.

144:5.20

Vuodata armeliaisuutesi henki meidän luodun sydämeemme.

144:5.21

Johdata meitä kädestä pitäen, askel askeleelta, elämän epävarman sokkelon läpi.

144:5.22

Ja sitten kun loppumme koittaa, ota omaan syliisi meidän uskollinen henkemme.

144:5.23

Toteutukoon sinun tahtosi, ei meidän mielihalumme.

* * *

144:5.24

Täydellinen ja vanhurskas taivaallinen Isämme,

144:5.25

Opasta ja ohjaa matkamme kulkua tänäkin päivänä.

144:5.26

Pyhitä askeleemme ja sovita yhteen ajatuksemme.

144:5.27

Johdata meitä aina iäisen edistymisen teillä.

144:5.28

Täytä meidät viisaudella voiman täyteyteen saakka

144:5.29

Ja elävöitä meidät loputtomalla energiallasi.

144:5.30

Innoita meitä jumalallisella tietoisuudella siitä, että

144:5.31

Serafiarmeijat ovat läsnä ja opastavat meitä.

144:5.32

Opasta meitä alati ylöspäin valkeuden tietä kulkiessamme;

144:5.33

Tee meille täyttä oikeutta suuren tuomion päivänä.

144:5.34

Tee meistä itsesi kaltaisia ikuisessa kunniassa

144:5.35

Ja ota meidät vastaan päättymättömään palvelukseesi korkeuksissa.

* * *

144:5.36

Isä meidän, jota mysteeri verhoaa,

144:5.37

Paljasta meille pyhä luonteesi.

144:5.38

Anna lastesi maan päällä tänä päivänä

144:5.39

Nähdä tie, valo ja totuus.

144:5.40

Osoita meille ikuisen edistymisen tie

144:5.41

Ja anna meille tahto sitä kulkeaksemme.

144:5.42

Pystytä sisimpäämme jumalallinen kuninkuuteesi

144:5.43

Ja niin tekemällä auta meitä pääsemään minuutemme herraksi.

144:5.44

Älä salli meidän eksyä pimeyden ja kuoleman poluille;

144:5.45

Johdata meidät iäksi elämän vetten äärelle.

144:5.46

Kuule nämä meidän rukouksemme itsesi tähden;

144:5.47

Ota ilosi siitä, että teet meistä yhä enemmän itsesi kaltaisia.

144:5.48

Lopuksi, jumalallisen Poikasi tähden,

144:5.49

Ota meidät iankaikkisille käsivarsille.

144:5.50

Totisesti, tapahtukoon ei meidän tahtomme, vaan sinun.

* * *

144:5.51

Kunnioitettu Isä ja Äiti, yhdeksi vanhemmaksi yhdistyneet,

144:5.52

Sinun jumalalliselle olemuksellesi tahtoisimme olla uskollisia.

144:5.53

Eläköön oma minuutesi jälleen meissä ja meidän kauttamme

144:5.54

Sillä, että olet lahjoittanut ja luovuttanut meille jumalallisen henkesi,

144:5.55

Jotta me sillä keinoin epätäydellisesti jäljentäisimme sinut tällä sfäärillä,

144:5.56

Niin kuin sinä tulet täydellisenä ja majesteettisena julki korkeuksissa.

144:5.57

Anna meille joka päivä veljellisyyden suloista hoivaasi

144:5.58

Ja johdata meitä joka hetki rakastavan palvelemisen polulla.

144:5.59

Ole aina ja uskollisesti kärsivällinen meitä kohtaan,

144:5.60

Niin kuin mekin osoitamme kärsivällisyyttäsi omille lapsillemme.

144:5.61

Anna meille se jumalallinen viisaus, joka tekee kaiken hyvin,

144:5.62

Ja se loputon rakkaus, joka on armelias jokaista luotua kohtaan.

144:5.63

Anna meille pitkämielisyytesi ja laupeutesi,

144:5.64

Niin että hyväsydämisyytemme sulkisi piiriinsä tämän maailman heikot.

144:5.65

Ja kun elämänkaaremme päättyy, tee siitä kunnianosoitus nimellesi,

144:5.66

Ilo hyvälle hengellesi ja tyydytys sielumme auttajille.

144:5.67

Ei niin kuin me toivoisimme, rakastava Isämme, vaan niin kuin sinä haluat kuolevaisten lastesi ikuiseksi parhaaksi,

144:5.68

Totisesti, niin tapahtukoon.

* * *

144:5.69

Aina uskollinen Lähteemme ja kaikkivoipa Keskuksemme,

144:5.70

Kunnioitettu ja pyhä olkoon aina armollisen Poikasi nimi.

144:5.71

Runsaat antimesi ja siunauksesi ovat tulleet osaksemme,

144:5.72

Ja niin ne ovat antaneet meille kyvyn toteuttaa tahtosi ja täyttää käskysi.

144:5.73

Anna meille joka hetki elämänpuun tarjoamaa ravintoa;

144:5.74

Virvoita meidät joka päivä elämänjoen elävällä vedellä.

144:5.75

Johdata meidät askel askeleelta pois pimeydestä jumalalliseen valkeuteen.

144:5.76

Uudista mielemme sisimmässämme asuvan hengen aikaansaamin muodonmuutoksin,

144:5.77

Ja sitten kun kuolevaisen kuolema meitä lopulta kohtaa,

144:5.78

Ota meidät luoksesi ja lähetä meidät eteenpäin ikuisuuteen.

144:5.79

Kruunaa meidät hedelmällisen palvelun otsakruunuin,

144:5.80

Ja me ylistämme Isää, Poikaa ja Pyhää Vaikutusta.

144:5.81

Totisesti, loputtoman maailmankaikkeuden kaikkiin ääriin.

* * *

144:5.82

Isämme, joka asut maailmankaikkeuden salaisissa paikoissa,

144:5.83

Kunnioitettu olkoon nimesi, kunnioitettu olkoon armosi ja kunnioitettu olkoon tuomiosi.

144:5.84

Suo vanhurskauden auringon loistaa päällemme keskipäivän aikaan,

144:5.85

Pyytäessämme sinua ohjaamaan harhailevia askeleitamme hämärissä.

144:5.86

Ohjaa meitä kädestä pitäen teille, jotka olet itse valinnut,

144:5.87

Äläkä hylkää meitä, kun kulkumme on vaikeaa ja kun käsillä ovat synkät hetket.

144:5.88

Älä unohda meitä, niin kuin me niin usein laiminlyömme ja unohdamme sinut.

144:5.89

Vaan ole armelias ja rakasta meitä, niin kuin me haluamme rakastaa sinua.

144:5.90

Katso puoleemme ystävyydessä ja anna meille anteeksi armossasi,

144:5.91

Niin kuin mekin oikeudenmukaisuutta osoittaen annamme anteeksi niille,

144:5.92

Jotka meitä kiusaavat ja meitä vastaan rikkovat.

144:5.93

Suokoot majesteettisen Pojan rakkaus, kiintymys ja lahjoittautuminen

144:5.94

Meille iankaikkisen elämän, josta armosi ja rakkautesi ei koskaan lopu.

144:5.95

Vuodattakoon universumien Jumala meille henkensä täysimääräisyyden;

144:5.96

Anna meille armo suostua tämän hengen johdatukseen.

144:5.97

Antaumuksellisten serafijoukkojen rakastavan hoivan avulla

144:5.98

Opastakoon ja johdattakoon Poika meidät tämän aikakauden loppuun.

144:5.99

Tee meistä iäti ja yhä enemmän itsesi kaltaisia Ja loppumme tullessa ota meidät ikuiseen Paratiisin syleilyyn.

144:5.100

Totisesti, lahjoittautuneen Pojan nimissä

144:5.101

Ja Korkeimman Isän kunniaksi ja ylistykseksi.

144:5.102

Vaikkei apostoleilla ollutkaan lupaa esittää näitä Jeesuksen opettamia rukouksia julkisissa opetuksissaan, he itse kuitenkin saivat omakohtaiseen uskonnolliseen kokemukseensa näistä paljastuksista paljon aineksia. Jeesus käytti näitä ja muita rukousmalleja havainnollistuksina vain kahdelletoista apostolille tarkoitetun opetuksen yhteydessä. Ja näiden seitsemän näyterukouksen jäljentämiseen käsillä olevaan esitykseen on saatu erityislupa.

6. Neuvottelu Johanneksen apostolien kanssa

144:6.1

Lokakuun ensimmäisen päivän tietämissä Filippus ja muutamat hänen apostolitovereistaan olivat lähiseudun kylässä ostamassa ruokaa, kun he tapasivat joitakuita Johannes Kastajan apostoleja. Tämä kauppatorilla sattumoisin tapahtunut kohtaaminen johti Gilboan leirissä pidettyyn kolmiviikkoiseen neuvotteluun Jeesuksen apostolien ja Johanneksen apostolien välillä, sillä Johannes oli Jeesuksen antaman esikuvan mukaisesti hiljattain nimittänyt kaksitoista opetuslastensa johtajaa apostoleiksi. Johannes oli tehnyt sen uskollisten kannattajiensa päällikön, Abnerin, kehotuksesta. Tämän yhteisneuvottelun ensimmäisen viikon ajan Jeesus oli läsnä Gilboan leirissä, mutta ei enää kahtena viimeisenä viikkona.

144:6.2

Tämän kuukauden toisen viikon alkuun mennessä Abner oli kerännyt kaikki toverinsa Gilboan leiriin ja oli valmis ryhtymään neuvonpitoon Jeesuksen apostolien kanssa. Kolmen viikon ajan nämä kaksikymmentäneljä miestä istuivat neuvottelemassa kolme kertaa päivässä jokaisen viikon kuutena päivänä. Ensimmäisen viikon aikana Jeesus seurusteli heidän kanssaan heidän aamupäivä-, iltapäivä- ja iltaistuntojensa välillä. He halusivat Mestarin olevan mukana heidän kokouksessaan ja toimivan puheenjohtajana heidän yhteispohdinnoissaan, mutta vankkumattomasti hän kieltäytyi ottamasta osaa heidän keskusteluihinsa, vaikka hän kolmeen otteeseen suostuikin puhumaan heille. Nämä Jeesuksen kahdellekymmenelleneljälle apostolille pitämät puheet käsittelivät myötätuntoa, yhteistoimintaa ja suvaitsevuutta.

144:6.3

Andreas ja Abner toimivat vuoronperään näiden kahden apostoliryhmän yhteiskokousten puheenjohtajana. Näillä miehillä oli käsiteltävänään paljon ongelmia ja ratkaistavanaan lukuisia pulmia. Kerran toisensa jälkeen he tulivat huolineen Jeesuksen puheille vain kuullakseen hänen sanovan: ”Minua kiinnostavat vain henkilökohtaiset ja puhtaasti uskonnolliset ongelmanne. Edustan Isää yksilölle, en ryhmälle. Jos teillä on henkilökohtaisia vaikeuksia suhteissanne Jumalaan, tulkaa luokseni, ja kuuntelen teitä ja annan teille neuvoja pulmanne ratkaisemisessa. Mutta kun ryhdytte sovittamaan yhteen toisistaan poikkeavia ihmisten tekemiä tulkintoja uskonnollisista kysymyksistä ja sosiaalistamaan uskontoa, kaikki sellaiset ongelmat teidän on määrä ratkaista itse tekemillänne päätöksillä. Olen siitä huolimatta poikkeuksetta myötätuntoinen ja aina kiinnostunut, ja kun teette johtopäätöksenne näistä asioista, jotka eivät ole hengellisesti tärkeitä, silloin minä, mikäli olette kaikki yksimielisiä, lupaan etukäteen antaa sille täyden hyväksymiseni ja innostuneen tukeni. Ja jotta teillä olisi rikkumaton harkintarauha, poistun nyt luotanne kahden viikon ajaksi. Älkää olko minusta huolissanne, sillä palaan luoksenne. Olen toimittamassa Isäni asioita, sillä tämän maailman lisäksi meillä on muitakin maailmoja.”

144:6.4

Näin sanottuaan Jeesus asteli alas vuorenrinnettä, eivätkä he nähneet häntä kahteen kokonaiseen viikkoon. Eivätkä he koskaan tulleet tietämään, minne hän meni tai mitä hän näiden päivien aikana teki. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin nämä kaksikymmentäneljä apostolia kykenivät aloittamaan ongelmiensa vakavan käsittelyn, niin hämmentyneitä he olivat Mestarin poissaolosta. Viikon sisällä he kuitenkin olivat taas keskellä kiivainta väittelyä, eivätkä he voineet mennä pyytämään Jeesukselta apua.

144:6.5

Ensimmäinen kysymys, josta ryhmä oli yhtä mieltä, oli se, että he ottivat omakseen Jeesuksen vastikään heille opettaman rukouksen. Yksimielisen äänestyksen jälkeen tämä rukous päätettiin hyväksyä rukoukseksi, jonka kumpikin apostoliryhmä opettaisi uskoville.

144:6.6

Seuraavaksi he tekivät päätöksen siitä, että niin kauan kuin Johannes oli elossa, olipa hän vankilassa tai ei, kumpikin kahdentoista apostolin ryhmä jatkaisi omaa toimintaansa ja että joka kolmas kuukausi pidettäisiin viikon pituinen yhteiskokous, jonka pitopaikasta päätettäisiin joka kerta erikseen.

144:6.7

Mutta vakavin kaikista heidän ongelmistaan oli kysymys kasteesta. Heidän vaikeuksiaan pahensi vielä lisäksi se, ettei Jeesus ollut suostunut lausumaan mitään tästä asiasta. Lopulta he sopivat seuraavasta: Niin kauan kuin Johannes oli elossa tai siihen saakka kunnes he mahdollisesti yhdessä muuttaisivat tätä päätöstä, vain Johanneksen apostolit kastaisivat uskovia ja vain Jeesuksen apostolit antaisivat lopullisia neuvoja uusille uskoville. Niin sitten tästä ajankohdasta alkaen aina Johanneksen kuoleman jälkeiseen aikaan saakka Jeesuksen ja hänen apostoliensa seurassa oli kaksi Johanneksen apostolia kastamassa uskovia, sillä yhteisneuvosto oli yksimielisesti päättänyt, että kasteesta tulisi ensi askel, jolla asianomainen ulkonaisesti kytkeytyi valtakunnan asioihin.

144:6.8

Seuraavaksi sovittiin siitä, että mikäli Johannes kuolee, Johanneksen apostolit ilmoittautuisivat Jeesukselle, ja heistä tulisi hänen johtonsa alaisia, ja että he eivät enää kastaisi, elleivät Jeesus tai hänen apostolinsa antaisi siihen valtuutusta.

144:6.9

Ja sitten päätettiin, että mikäli Johannes kuolee, Jeesuksen apostolit ryhtyisivät kastamaan vedellä tunnusmerkkinä jumalallisen Hengen kasteesta. Se, pitäisikö katumus liittää kastesaarnaan vaiko ei, jätettiin valinnanvaraiseksi; asiasta ei tehty ryhmää sitovaa päätöstä. Johanneksen apostolit saarnasivat: ”Katukaa ja ottakaa kaste.” Jeesuksen apostolit julistivat: ”Uskokaa ja ottakaa kaste.”

144:6.10

Ja tällainen on kertomus Jeesuksen seuraajien ensimmäisestä yrityksestä koordinoida toisistaan poikkeavia ponnisteluja, sovittaa mielipide-eroja, organisoida ryhmähankkeita, laatia säännöksiä ulkonaisista menoista ja sosiaalistaa henkilökohtaisia uskonnollisia käytäntöjä.

144:6.11

Pohdittiin monia muita vähäisempiä asioita, ja niiden ratkaisusta tehtiin yksimieliset päätökset. Nämä kaksikymmentäneljä miestä saivat tosiaan merkittävän kokemuksen näiden kahden viikon aikana, jolloin heidän oli pakko Jeesuksen poissa ollessa katsoa ongelmia silmästä silmään ja sovitella vaikeuksia. He oppivat olemaan eri mieltä, väittelemään, kiistelemään, rukoilemaan ja tekemään myönnytyksiä, ja tekemään kaiken tämän suhtautumalla edelleenkin myötätuntoisesti toisen henkilön näkemyksiin ja ylläpitämällä ainakin jonkinmääräistä suvaitsevaisuutta tämän toisen henkilön rehellisiä mielipiteitä kohtaan.

144:6.12

Sinä iltapäivänä, jolloin he olivat käyneet loppukeskusteluaan raha-asioista, Jeesus palasi, kuuli heidän pohdinnoistaan, kuuli heidän päätöksensä ja sanoi: ”Nämä siis ovat johtopäätöksenne, ja autan teitä jokaista toteuttamaan sen, mikä on yhteisten päätöstenne henki.”

144:6.13

Kaksi ja puoli kuukautta tämän jälkeen Johannes teloitettiin, ja koko tämän ajanjakson Johanneksen apostolit pysyivät Jeesuksen ja kahdentoista apostolin seurassa. He työskentelivät kaikki yhdessä ja kastoivat uskovia tämän Dekapoliin kaupungeissa suoritetun työrupeaman aikana. Gilboan leiri purettiin marraskuun 2. päivänä vuonna 27 jKr.

7. Dekapoliin kaupungeissa

144:7.1

Koko marras- ja joulukuun ajan Jeesus ja kaksikymmentäneljä apostolia tekivät huomaamatonta työtä Dekapoliin kreikkalaiskaupungeissa, etupäässä Skytopoliissa, Gerasassa, Abilassa ja Gadarassa. Tämä oli todellisuudessa sen valmisteluvaiheen loppu, jonka aikana otettiin vastuu Johanneksen työstä ja hänen organisaatiostaan. Uuteen ilmoitukseen perustuva sosiaalistettu uskonto maksaa aina sen hinnan, että se joutuu tekemään kompromisseja sen itseään edeltävän uskonnon vakiintuneiden muotojen ja tapojen suuntaan, jonka se yrittää pelastaa. Kaste oli hinta, jonka Jeesuksen seuraajat maksoivat siitä, että he pitivät Johannes Kastajan seuraajat mukanaan sosiaalistunutta uskontoa edustavana ryhmänä. Jeesuksen seuraajiin liittyessään Johanneksen seuraajat luopuivat jokseenkin kaikesta muusta paitsi vedellä suoritettavasta kasteesta.

144:7.2

Jeesus teki tämän Dekapoliin kaupunkeihin suuntautuneen lähetysmatkan aikana varsin vähän julkista opetustyötä. Hän käytti melkoisesti aikaa kahdenkymmenenneljän apostolin opettamiseen, ja hän piti monta erityisistuntoa kahdelletoista Johanneksen apostolille. Nämä alkoivat aikaa myöten ymmärtää paremmin sitä, miksei Jeesus käynyt vankilassa tapaamassa Johannesta ja miksei hän ryhtynyt mihinkään toimiin saadakseen Johanneksen vapaaksi. Mutta sitä he eivät koskaan kyenneet ymmärtämään, miksei Jeesus tehnyt ihmetekoja, miksi hän kieltäytyi tuomasta esille ulkonaisia merkkejä jumalallisesta vallastaan. Ennen Gilboan leiriin tuloaan he olivat uskoneet Jeesukseen etupäässä Johanneksen antaman todistuksen nojalla, mutta kohta heidän uskonsa pohjana alkoi olla heidän omakohtainen kosketuksensa Mestariin ja hänen opetuksiinsa.

144:7.3

Näiden kahden kuukauden ajan ryhmä työskenteli enimmäkseen pareittain siten, että aina yksi Jeesuksen apostoli lähti liikkeelle yhden Johanneksen apostolin kanssa. Johanneksen apostoli kastoi, Jeesuksen apostoli opetti, samalla kun he molemmat saarnasivat valtakunnan evankeliumia siten kuin he sen ymmärsivät. Ja näiden ei-juutalaisten ja luopiojuutalaisten keskuudesta he voittivat monta sielua.

144:7.4

Johanneksen apostolien päälliköstä, Abnerista, tuli harras Jeesukseen uskova, ja myöhemmin hänestä tehtiin sen seitsemästäkymmenestä opettajasta koostuneen ryhmän päällikkö, jonka Mestari valtuutti saarnaamaan evankeliumia.

8. Leirissä Pellan lähistöllä

144:8.1

Joulukuun loppupuolella he siirtyivät kaikki Jordanin äärelle, Pellan lähistölle, jossa he taas alkoivat opettaa ja saarnata. Tälle leirille tuli sekä juutalaisia että ei-juutalaisia kuulemaan evankeliumia. Ja juuri kun Jeesus eräänä iltapäivänä oli opettamassa väkijoukkoa, sattui, että muutamat Johanneksen erityisen hyvät ystävät toivat Mestarille sen viimeisen viestin, jonka hän koskaan Kastajalta sai.

144:8.2

Johannes oli ollut vankilassa nyt puolitoista vuotta, ja valtaosan tästä ajasta Jeesus oli toiminut varsin huomiota herättämättä, joten ei ollut outoa, jos Johannes sattui tuntemaan ihmettelyä, mitä valtakunnalle kuului. Johanneksen ystävät keskeyttivät Jeesuksen opetuksen sanoakseen hänelle: ”Johannes Kastaja on lähettänyt meidät kysymään, oletko sinä todellakin Vapahtaja, vai pitääkö meidän odottaa jotakuta toista?”

144:8.3

Jeesus keskeytti opetuksensa sanoakseen Johanneksen ystäville: ”Menkää takaisin kertomaan Johannekselle, ettei häntä ole unohdettu. Kertokaa hänelle, mitä olette nähneet ja kuulleet, eli että köyhille saarnataan hyvää sanomaa.” Ja kun Jeesus oli lausunut Johanneksen viestintuojille muutaman sanan lisää, hän kääntyi taas kansanjoukon puoleen ja sanoi: ”Älkää luulko, että Johannes epäilisi valtakunnan evankeliumia. Hän tekee tiedusteluja vain saadakseen opetuslapsensa vakuuttumaan, opetuslapsensa, jotka ovat myös minun opetuslapsiani. Johannes ei ole mikään surkimus. Kysynpä teiltä, jotka kuulitte Johanneksen saarnaavan, ennen kuin Herodes panetti hänet vankilaan: Mitä te näitte Johanneksessa—näittekö hänessä ruo’on, jota tuuli tuivertaa? Vai näittekö hänessä miehen, jonka mieliala ailahtelee ja joka on puettu pehmeisiin vaatteisiin? Yleensähän ne, jotka vaatettavat itsensä prameasti ja jotka elävät hienostellen, ovat kuninkaiden hoveissa ja rikkaiden kartanoissa. Mutta mitä te Johannesta katsoessanne näitte? Profeetanko? Näitte toki, minä sanon teille, ja paljon enemmänkin kuin profeetan. Johanneksesta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän sanansaattajani kasvojesi eteen; hän on valmistava tien sinun eteesi’.

144:8.4

”Totisesti, totisesti minä sanon teille, ettei ole naisesta syntyneiden joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; ja silti vähäisinkin taivaan valtakunnassa on suurempi, sillä hän on syntynyt hengestä ja tietää, että hänestä on tullut Jumalan poika.”

144:8.5

Monet, jotka kuuntelivat Jeesusta tuona päivänä, antoivat kastaa itsensä Johanneksen kasteella, ja niin he tunnustivat julkisesti astuneensa valtakuntaan. Ja Johanneksen apostolit kytkeytyivät siitä päivästä alkaen lujasti Jeesukseen. Tämä tapahtuma merkitsi todellista liittoa Johanneksen ja Jeesuksen seuraajien välillä.

144:8.6

Abnerin kanssa keskusteltuaan sanansaattajat lähtivät Machaerukseen kertoakseen tämän kaiken Johannekselle. Hän sai siitä suuresti lohtua, ja Jeesuksen sanat ja Abnerin viesti vahvistivat hänen uskoaan.

144:8.7

Tuona iltapäivänä Jeesus jatkoi opetustaan sanoen: ”Mutta mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Teissä on monta, jotka eivät ota vastaan sen paremmin Johanneksen sanomaa kuin minunkaan opetustani. Te olette markkinatorilla leikkivien lasten kaltaisia, jotka huutelevat tovereilleen ja sanovat: ’Huilumme soi teille, mutta ette tanssineet; valitimme ääneemme, mutta te ette surreet.’ Ja näin on teistäkin muutamien laita. Johannes tuli, ei syönyt eikä juonut, ja he sanoivat, että hänessä oli perkele. Ihmisen Poika tulee, hän syö ja juo, ja nämä samat ihmiset sanovat: ’Katsokaa, ahmatti ja viininlitkijä, publikaanien ja syntisten ystävä!’ Totisesti, viisauden mittana on se, mihin se johtaa.

144:8.8

”Näyttäisi ehkä siltä, että Isä taivaassa on kätkenyt jotkin näistä totuuksista viisailta ja ylimielisiltä mutta paljastanut ne pikkuvauvoille. Mutta Isä tekee kaiken tekemänsä hyvin; Isä tuo itsensä julki universumille menetelmin, jotka hän itse näkee hyväksi. Tulkaa siis te kaikki työtätekevät ja raskautetut, ja saatte levon sielullenne. Ottakaa niskoillenne jumalallinen ies, ja tulette kokemaan Jumalan rauhan, joka käy kaiken ymmärryksen yli.”

9. Johannes Kastajan kuolema

144:9.1

Johannes Kastaja teloitettiin Herodes Antipaan käskystä tammikuun 10. päivän iltana vuonna 28 jKr. Seuraavana päivänä muutamat Johanneksen opetuslapset, jotka olivat menneet Machaerukseen, kuulivat hänen teloittamisestaan, ja Herodeksen puoleen kääntyen he pyysivät saada Johanneksen ruumiin. He panivat ruumiin hautakammioon ja hautasivat sen myöhemmin lopullisesti Sebasteen, Abnerin kotiseudulle. Seuraavana päivänä, tammikuun 12:ntena, he lähtivät taivaltamaan pohjoiseen Johanneksen ja Jeesuksen apostolien leirille Pellan lähellä. Ja he kertoivat Jeesukselle Johanneksen kuolemasta. Kuullessaan heidän selontekonsa Jeesus lähetti kansanjoukon luotaan, kutsui kaksikymmentäneljä apostolia koolle ja sanoi: ”Johannes on kuollut. Herodes on mestauttanut hänet. Pitäkää tänä iltana yhteiskokous ja järjestäkää asianne sen mukaisesti. Enää ei viivytellä. Nyt on tullut hetki julistaa valtakuntaa avoimesti ja voimallisesti. Huomenna menemme Galileaan.”

144:9.2

Niinpä Jeesus ja apostolit, joita seurasi noin puolen kolmattakymmentä opetuslasta, lähtivät liikkeelle aamuvarhaisella, tammikuun 13. päivänä vuonna 28 jKr, taivaltaakseen Kapernaumiin, ja he asettuivat samana iltana Sebedeuksen taloon.


◄ Luku 143
Ylös
Luku 145 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.