◄ Luku 137
Osa 4 ▲
Luku 139 ►
Luku 138

Valtakunnan sanansaattajain kouluttaminen

ESITETTYÄÄN saarnansa ”Valtakunnasta” Jeesus kutsui kuusi apostolia koolle samaksi iltapäiväksi ja ryhtyi kertomaan suunnitelmistaan, joiden mukaan he kävisivät Galileanmeren lähikaupungeissa. Hänen veljensä Jaakob ja Juuda tunsivat itsensä syvästi loukatuiksi sen johdosta, ettei heitä kutsuttu tähän neuvonpitoon. Tähän saakka he olivat katsoneet kuuluvansa Jeesuksen lähimpien työtovereiden piiriin. Mutta Jeesus ei aikonut ottaa lähisukulaisiaan jäseniksi tähän valtakunnan apostolijohtajien yhteisöön. Se, että Jeesus näin sulki Jaakobin ja Juudan harvojen ja valittujen joukon ulkopuolelle, samoin kuin hänen näennäinen etääntymisensä äidistään aina Kaanassa koetuista tapahtumista lähtien olivat alkuna jatkuvasti laajenevalle kuilulle Jeesuksen ja hänen perheensä välillä. Tilanne jatkui tällaisena koko hänen julkisen toimintansa ajan—perhe miltei hylkäsi hänet—, ja nämä erimielisyydet hävisivät kokonaan vasta hänen kuolemansa ja kuolleistaheräämisensä jälkeen. Alinomaa hänen äitinsä heittelehti häilyvää uskoa ja toivoa kuvastavien asenteiden ja toisaalta aina vain pahempien pettymyksen, nöyryytyksen ja epätoivon tuntemusten välillä. Vain Ruut, nuorimmainen, pysyi horjumattoman lojaalina isä-veljelleen.

138:0.2

Aina kuolleistaheräämisen jälkeiseen aikaan saakka Jeesuksen perhe oli kokonaisuudessaan hyvin vähän tekemisissä hänen toimintansa kanssa. Jos profeetta ei jää vaille kunniaa paitsi omassa maassaan, ei hän myöskään jää vaille ymmärtävää arvostusta paitsi oman perheensä keskuudessa.

1. Lopulliset ohjeet

138:1.1

Seuraavana päivänä, sunnuntaina kesäkuun 23. päivänä vuonna 26 jKr, Jeesus antoi kuudelle apostolille lopulliset ohjeensa. Hän lähetti heidät matkaan pareittain opettamaan valtakunnan ilosanomaa. Hän kielsi heiltä kastamisen ja neuvoi heitä pidättymään julkisesta saarnaamisesta. Hän selitti lisäksi, että myöhemmin hän sallisi heidän saarnata julkisesti, mutta että toistaiseksi hän monestakin syystä halusi heidän hankkivan käytännön kokemusta siitä, mitä on olla henkilökohtaisesti tekemisissä kanssaihmistensä kanssa. Jeesuksen tarkoituksena oli, että heidän ensimmäinen matkansa sujuisi pelkästään henkilökohtaisen työn merkeissä. Vaikka tämä tieto tuli apostoleille hienoisena pettymyksenä, silti he ainakin osaksi ymmärsivät, mikä oli Jeesuksen ajatuksena aloitettaessa valtakunnan julistaminen tällä tavoin, ja he lähtivät matkaan hyvillä mielin ja luottavaisen innostuksen vallassa. Jeesus lähetti heidät matkaan pareittain niin, että Jaakob ja Johannes menivät Heresaan, Andreas ja Pietari Kapernaumiin, kun taas Filippus ja Natanael menivät Tarikeaan.

138:1.2

Ennen kuin he aloittivat tämän kaksiviikkoisen palvelujakson, Jeesus ilmoitti heille haluavansa asettaa kaksitoista apostolia jatkamaan valtakunnan työtä, sitten kun hän itse olisi poissa, ja hän antoi heistä jokaiselle valtuudet valita hänen ensimmäisten käännynnäistensä joukosta yhden miehen jäseneksi kaavailtuun apostolikuntaan. Johannes lausui ajatuksensa ääneen kysyessään: ”Mutta, Mestari, onko niin, että nämä kuusi miestä astuvat joukkoomme ja jakavat kaiken tasa-arvoisina meidän kanssamme, meidän, jotka sentään olemme olleet seurassasi Jordanilta lähtien ja kuulleet kaiken pohjustavan opetuksesi tätä ensimmäistä valtakunnan hyväksi suorittamaamme urakkaa varten?” Ja Jeesus vastasi: ”Kyllä, Johannes, jokainen valitsemanne mies tulee olemaan yksi meistä, ja teidän on määrä opettaa heille kaikki, mikä liittyy valtakuntaan, aivan kuten minä olen opettanut teille.” Nämä sanat lausuttuaan Jeesus poistui heidän luotaan.

138:1.3

Nämä kuusi apostolia erosivat toistensa seurasta omalle työsaralleen, vasta kun he olivat monisanaisesti keskustelleet Jeesuksen ohjeista, joiden mukaan jokaisen heistä piti valita uusi apostoli. Andreaksen mielipide pääsi lopulta voitolle, ja he menivät kukin omalle työsaralleen. Asiasisältönsä osalta toistettuna Andreas sanoi: ”Mestari on oikeassa; meitä on liian vähän selvitäksemme tästä työstä. Tarvitaan useampia opettajia, ja Mestari on osoittanut suurta luottamusta meitä kohtaan uskoessaan meille näiden kuuden uuden apostolin valitsemisen.” Kun he tuona aamuna läksivät tahoilleen mennäkseen tekemään kukin oman osuutensa, jokaisen sydämessä oli hiven salattua masennusta. He tiesivät, että he kaipaisivat Jeesusta, ja sitä paitsi he pelkäsivät ja arastelivat; he eivät olleet kuvitelleet taivaan valtakunnan julkistamisen tapahtuvan tällä tavoin.

138:1.4

Oli sovittu, että kuusi apostolia tekisivät työtään kahden viikon ajan, minkä jälkeen heidän oli määrä palata Sebedeuksen kotiin neuvonpitoa varten. Jeesus meni sillä välin Nasaretiin käydäkseen Joosefin ja Simonin sekä perheensä muiden noilla seuduin asuvien jäsenten luona. Jeesus teki kaiken, mikä oli inhimillisesti katsoen mahdollista ja mikä oli sopusoinnussa sen kanssa, että hän oli vihkiytynyt noudattamaan Isänsä tahtoa, säilyttääkseen perheensä luottamuksen ja kiintymyksen. Tässä suhteessa hän teki velvollisuutensa täysimääräisesti ja enemmänkin.

138:1.5

Sillä aikaa kun apostolit olivat poissa suorittamassa tehtäväänsä, Jeesus ajatteli paljon Johannesta, joka oli nyt vankilassa. Hän tunsi suurta houkutusta käyttää potentiaalisia valtaoikeuksiaan saadakseen Johanneksen vapaaksi, mutta taas kerran hän alistui ”palvelemaan Isän tahtoa”.

2. Kuuden apostolin valitseminen

138:2.1

Kuuden apostolin ensimmäinen lähetysmatka oli erinomaisen menestyksellinen. He havaitsivat kaikki, mikä suuri arvo on ihmisiin luotavalla suoralla ja henkilökohtaisella kosketuksella. He palasivat Jeesuksen luo mukanaan entistä täydellisempi käsitys siitä, että uskonnossa viime kädessä on kysymys puhtaasti ja kokonaan henkilökohtaisesta kokemuksesta. He alkoivat aistia, kuinka nälkäisinä tavalliset ihmiset kaipasivat kuulla sanoja, jotka toivat uskonnollista lohdutusta ja hengellistä rohkaisua. Kerääntyessään Jeesuksen ympärille he halusivat puhua kaikki yhtä aikaa, mutta Andreas otti johdon käsiinsä, ja hänen jakaessaan heille puheenvuoroja—yhdelle kerrallaan—he antoivat viralliset selontekonsa Mestarille ja nimesivät ehdokkaansa kuudeksi uudeksi apostoliksi.

138:2.2

Kun joka mies oli esitellyt, kenet hän oli valinnut uusiin apostolin virkoihin, Jeesus pyysi kaikkia muita äänestämään asetetusta ehdokkaasta; näin kaikki kuusi vanhempaa apostolia hyväksyivät virallisesti kaikki kuusi uutta. Sen jälkeen Jeesus ilmoitti, että he lähtisivät kaikki käymään näiden ehdokkaiden luona ja kutsumaan heidät palvelukseen.

138:2.3

Vastavalitut apostolit olivat:

138:2.4

1. Matteus Leevi, kapernaumilainen tullimaksujenkerääjä, jonka toimisto oli heti kaupungin itäpuolella, lähellä Batanean rajoja. Hän oli Andreaksen valitsema.

138:2.5

2. Tuomas Didymus, tarikealainen kalastaja ja entinen gadaralainen kirvesmies ja kivenhakkaaja. Hänet valitsi Filippus.

138:2.6

3. Jaakob Alfeus, heresalainen kalastaja ja maanviljelijä, joka oli Jaakob Sebedeuksen valitsema.

138:2.7

4. Juudas Alfeus, Jaakob Alfeuksen kaksosveli, niin ikään kalastaja, joka oli Johannes Sebedeuksen valinta.

138:2.8

5. Simon Selootti oli isänmaallisen seloottijärjestön korkea virkailija, joka luopui tästä asemasta liittyäkseen Jeesuksen apostoleihin. Ennen selootteihin liittymistään Simon oli ollut kauppias. Hänet valitsi Pietari.

138:2.9

6. Juudas Iskariot oli Jerikossa asuvien varakkaiden juutalaisten vanhempien ainoa poika. Hän oli liittynyt Johannes Kastajan seuraan, ja hänen saddukeusvanhempansa olivat kieltäneet hänet. Hän oli etsiskelemässä työpaikkaa noilta seuduilta, kun Jeesuksen apostolit tapasivat hänet, ja pääasiassa siksi, että tämä oli perehtynyt raha-asioihin, Natanael pyysi häntä liittymään heidän riveihinsä. Juudas Iskariot oli kahdentoista apostolin joukossa ainoa juudealainen.

138:2.10

Jeesus vietti kokonaisen päivän kuuden apostolinsa seurassa vastaillen heidän kysymyksiinsä ja kuunnellen heidän selostustensa yksityiskohtia, sillä heillä oli kerrottavanaan moniaita mielenkiintoisia ja hyödyllisiä kokemuksia. He käsittivät nyt, miten viisas oli ollut Mestarin suunnitelma, jonka mukaan heidät lähetettiin tekemään työtä melua pitämättä ja henkilökohtaisiin keskusteluihin antautuen, ennen kuin he ryhtyisivät vaateliaampiin julkisiin hankkeisiinsa.

3. Matteuksen ja Simonin kutsuminen

138:3.1

Seuraavana päivänä Jeesus ja kuusi apostolia menivät käymään tullinkantaja Matteuksen luona. Matteus jo odottelikin heitä. Hän oli tehnyt tilinpäätöksen ja oli valmis luovuttamaan toimistonsa hoidon veljelleen. Kun he tulivat tullirakennuksen luokse, Andreas astui yhdessä Jeesuksen kanssa muiden edelle, ja Jeesus, joka katsoi Matteusta kasvoihin, sanoi: ”Seuraa minua.” Ja Matteus nousi seisomaan ja meni taloonsa Jeesuksen ja apostolien seurassa.

138:3.2

Matteus kertoi Jeesukselle tuoksi illaksi järjestämistään juhlaillallisista, että hän vähintäänkin halusi järjestää sellaiset illalliset perheelleen ja ystävilleen, jos Jeesus hyväksyisi kutsun ja suostuisi pitojen kunniavieraaksi. Ja Jeesus nyökkäsi hyväksymisen merkiksi. Pietari vei Matteuksen sen jälkeen sivummalle ja selitti tälle, että hän oli kutsunut erään Simonin liittymään apostoleihin, ja sai Matteukselta suostumuksen siihen, että myös Simon kutsuttaisiin tähän juhlatilaisuuteen.

138:3.3

Matteuksen talossa nautitun lounaan jälkeen he kaikki menivät Pietarin mukana käymään Simon Selootin luona. He tapasivat Simonin entiseltä liikepaikaltaan, jota nyt hoiti hänen veljenpoikansa. Kun Pietari johdatti Jeesuksen Simonin luokse, Mestari tervehti tulisieluista isänmaanystävää ja sanoi ainoastaan: ”Seuraa minua.”

138:3.4

He palasivat kaikki yhdessä Matteuksen kotiin, jossa he aina ilta-aterian alkamiseen saakka keskustelivat paljon politiikasta ja uskonnosta. Leevin perhe oli jo kauan aikaa ollut mukana liike-elämässä ja veronkantotoiminnassa. Fariseukset olisivat sen vuoksi nimitelleet monia Matteuksen näille juhlaillallisille kutsumia vieraita ”publikaaneiksi ja syntisiksi”.

138:3.5

Tuolloin oli tapana, että aina kun järjestettiin tämänkaltainen vastaanottotilaisuus jonkun merkkihenkilön kunniaksi, kaikki asiasta kiinnostuneet ihmiset viipyilivät juhlahuoneen liepeillä tekemässä havaintoja aterioivista vieraista ja kuuntelemassa arvostettujen miesten puheita ja keskusteluja. Niinpä useimmat Kapernaumin fariseuksista olivat läsnä tuossa tilaisuudessa tekemässä havaintojaan Jeesuksen käyttäytymisestä tässä epätavallisessa sosiaalisessa tapahtumassa.

138:3.6

Kun päivällistilaisuus ehti pitemmälle, hyväntuulisten päivällisvieraiden ilonpito nousi hyvinkin korkealle, ja kaikki nauttivat loistavasta tilaisuudesta niin täysin rinnoin, että tilannetta sivusta tarkkailevat fariseukset alkoivat sydämessään arvostella Jeesusta siitä, että tämä oli mukana moisessa kevytmielisessä ja huolettomassa jutussa. Kun juhlaväki myöhemmin illalla ryhtyi pitämään puheita, muuan pahansuovimmista fariseuksista otti asiakseen esittää Pietarille arvostelunsa Jeesuksen käyttäytymisestä sanoen: ”Miten ihmeessä teillä on otsaa opettaa, että tämä mies on vanhurskas, aterioihan hän publikaanien ja syntisten kanssa ja tällä tavoin omalla läsnäolollaan palkitsee mokoman näytelmän, joka ei ole muuta kuin huoletonta ilonpitoa.” Pietari kuiskutti nämä arvostelevat sanat Jeesukselle, ennen kuin tämä lausui kotiinlähtösiunauksen kaikille kokoon tulleille. Kun Jeesus aloitti puheensa, hän sanoi: ”Tulin tänne tänä iltana toivottamaan Matteuksen ja Simonin tervetulleiksi joukkoomme, ja olen mielissäni pannut merkille hilpeytenne ja yhteisen hyväntuulisuutenne, mutta teidän tulisi riemuita vieläkin enemmän siksi, että monet teistä löytävät pääsytien tulevaan hengen valtakuntaan, jossa saatte tätäkin runsaammin nauttia taivaan valtakunnan hyvyyksistä. Ja sallikaa minun teille, jotka seisoskelette ympärillä minua sydämessänne arvostellen siksi, että olen tullut tänne iloitsemaan näiden ystävien kanssa, sanoa, että olen tullut julistamaan iloa sosiaalisesti maahan poljetuille ja julistamaan hengellistä vapautta niille, jotka ovat moraalin pakkopaidassa. Onko minun tarpeen muistuttaa teitä, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan parantajaa tarvitsevat pikemminkin sairaat? En ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.”

138:3.7

Eikä koko juutalaiskansa todellakaan ollut monta kertaa nähnyt, mitä se nyt näki: vanhurskaan luonteen ja ylevät mielipiteet omaava mies kulkemassa estoitta ja riemumielin tavallisen kansan parissa, ja kaiken lisäksi vielä sellaisessa epäuskonnollisessa ja nautinnonhaluisessa väkijoukossa, johon kuului publikaaneja ja syntisiksi sanottuja ihmisiä. Simon Selootti halusi pitää puheen tässä Matteuksen talon kokoontumisessa, mutta Andreas, joka tiesi, ettei Jeesus halunnut tulevaa valtakuntaa sekoitettavan seloottien liikkeeseen, suostutteli Simonin pidättymään huomioittensa julkisesta esittämisestä.

138:3.8

Jeesus ja apostolit jäivät yöksi Matteuksen taloon, ja mennessään kotiinsa ihmiset puhuivat vain yhdestä asiasta: Jeesuksen hyvyydestä ja ystävällisyydestä.

4. Kaksosten kutsuminen

138:4.1

Huomenissa kaikki yhdeksän menivät veneellä Heresaan toimittamaan kahden seuraavan apostolin virallisen kutsumisen. Nämä olivat Alfeuksen kaksospojat, Jaakob ja Juudas, jotka Jaakob ja Johannes Sebedeus olivat nimittäneet ehdokkaiksi. Kalastajakaksoset tiesivät odottaa Jeesusta ja hänen apostolejaan, ja siksi he olivat rannalla näitä vastassa. Jaakob Sebedeus esitteli Mestarin näille heresalaiskalastajille, ja Jeesus katsoi heitä tarkkaan, nyökkäsi ja sanoi: ”Seuratkaa minua.”

138:4.2

Samana iltapäivänä, jonka he viettivät yhdessä, Jeesus antoi heille tarkat ohjeet juhlatilaisuuksiin osallistumisesta, ja hän päätti sanottavansa näillä sanoin: ”Kaikki ihmiset ovat veljiäni. Isäni, joka on taivaassa, ei halveksi yhtäkään tekemäämme luotua. Taivaan valtakunta on avoinna kaikille miehille ja naisille. Yksikään ihminen ei voi sulkea laupeuden ovea yhdenkään sellaisen isoavan sielun edestä, joka mahdollisesti pyrkii sinne sisälle. Istumme ruokapöytään kaikkien kanssa, jotka haluavat kuulla valtakunnasta. Kun taivaassa oleva Isämme katsoo alas ihmisten puoleen, he ovat kaikki yhdenveroisia. Älkää siis kieltäytykö murtamasta leipää fariseuksen tai synnintekijän, saddukeuksen tai publikaanin, roomalaisen tai juutalaisen, rikkaan tai köyhän, vapaan tai orjan kanssa. Valtakunnan ovi on apposen avoinna kaikille, jotka haluavat tietää totuuden ja löytää Jumalan.”

138:4.3

Sen päivän iltana, Alfeuksen kodissa nautitun yksinkertaisen illallisen ääressä, kaksosveljet otettiin jäseniksi apostolien perhekuntaan. Jeesus piti myöhemmin illalla apostoleilleen heidän ensimmäisen oppituntinsa saastaisten henkien alkuperästä, olemuksesta ja kohtalosta, mutta he eivät kyenneet käsittämään hänen kertomansa merkitystä. Jeesuksen rakastaminen ja ihaileminen oli heistä helppoa, mutta monia hänen opetuksiaan oli perin vaikea ymmärtää.

138:4.4

Levätyn yön jälkeen koko seurue, johon nyt kuului yksitoista henkilöä, meni veneellä Tarikeaan.

5. Tuomaksen ja Juudaksen kutsuminen

138:5.1

Kalastaja-Tuomas ja vaeltelija-Juudas kohtasivat Jeesuksen ja apostolit Tarikean kalastajavenelaiturilla, ja Tuomas vei seurueen lähistöllä sijaitsevaan kotiinsa. Filippus esitteli nyt Tuomaksen omaksi apostolinvirkaan nimitettäväksi ehdokkaakseen, ja Natanael esitteli juudealaisen Juudas Iskariotin samanlaiseen kunniatehtävään. Jeesus loi katseensa Tuomakseen ja sanoi: ”Tuomas, sinulta puuttuu uskoa, mutta siitä huolimatta otan sinut vastaan. Seuraa minua.” Juudas Iskariotille Mestari sanoi: ”Juudas, olemme kaikki yhtä ruumista, ja ottaessani sinut joukkoomme rukoilen, että olet aina lojaali galilealaisveljiäsi kohtaan. Seuraa minua.”

138:5.2

Kun he olivat virkistäytyneet, Jeesus vei kaksitoista apostolia joksikin aikaa syrjemmälle rukoillakseen heidän kanssaan ja antaakseen heille opastusta Pyhän Hengen olemuksesta ja toiminnasta, mutta taaskaan he eivät kyenneet käsittämään paljonkaan niiden ihanien totuuksien merkityksestä, joita hän koetti heille opettaa. Yksi ymmärsi yhden kohdan, ja toinen ymmärsi toisen kohdan, mutta kukaan heistä ei kyennyt omaksumaan hänen opetustaan kokonaisuudessaan. Heidän tapanaan oli sortua aina samaan virheeseen: he yrittivät sovittaa Jeesuksen uutta evankeliumia oman uskonnollisen vakaumuksensa vanhoihin muotteihin. He eivät kyenneet käsittämään ajatusta, että Jeesus oli tullut julistamaan uutta pelastuksen evankeliumia ja rakentamaan uuden tien, joka vie Jumalan löytämiseen. He eivät tajunneet, että Jeesus oli uusi ilmoitus taivaassa olevasta Isästä.

138:5.3

Seuraavana päivänä Jeesus jätti kaksitoista apostoliaan kokonaan omiin oloihinsa. Hän halusi heidän tutustuvan toisiinsa ja tahtoi heidän olevan keskenään ja keskustelevan siitä, mitä hän oli heille opettanut. Mestari palasi ilta-aterialle ja puhui heille myöhäisillan tunteina serafien toiminnasta, ja jotkut apostoleista käsittivät hänen opetuksensa. He lepäsivät yön yli ja lähtivät seuraavana päivänä veneellä Kapernaumiin.

138:5.4

Sebedeus ja Salome olivat muuttaneet asumaan poikansa Daavidin luo, joten heidän avara kotinsa voitiin luovuttaa Jeesukselle ja hänen kahdelletoista apostolilleen. Jeesus vietti siellä rauhallisen sapatin valittujen sanansaattajiensa kanssa. Hän luonnosteli huolellisesti niiden suunnitelmien päälinjat, joiden mukaan valtakunta julistettaisiin, ja selitti perusteellisesti, miten tärkeää oli välttää kaikkia selkkauksia siviiliviranomaisten kanssa, ja sanoi: ”Mikäli on tarpeen nuhdella yhteiskunnan vallanpitäjiä, jättäkää sellainen tehtävä minulle. Pitäkää huoli, ettette julkisesti millään tavoin tuomitse keisaria tai hänen virkamiehiään.” Samana iltana sattui, että Juudas Iskariot vei Jeesuksen syrjemmälle tiedustellakseen, miksei tehty mitään Johanneksen saamiseksi pois vankilasta. Eikä Jeesuksen suhtautuminen täysin tyydyttänyt Juudasta.

6. Viikko teho-opetusta

138:6.1

Seuraava viikko omistettiin ankaralle koulutusohjelmalle. Kuusi uutta apostolia jätettiin joka päivä oman nimittäjänsä vastuulle siinä tarkoituksessa, että he kävisivät yksityiskohtia myöten läpi kaiken, mitä he olivat oppineet ja kokeneet valmistettaessa heitä valtakunnan työhön. Vanhemmat apostolit loivat kuudelle nuoremmalle apostolille huolellisen katsauksen siihen, mitä Jeesus oli heille siihen mennessä opettanut. Iltaisin he kaikki kokoontuivat Sebedeuksen puutarhaan vastaanottamaan Jeesuksen ohjeita.

138:6.2

Juuri tuohon aikaan Jeesus otti tavaksi, että he pitivät keskellä viikkoa vapaapäivän levätäkseen ja virkistäytyäkseen. Ja he noudattivat Jeesuksen koko jäljellä olleen aineellisen elämän ajan tätä järjestystä, jonka mukaan he pitivät joka viikko yhden lepopäivän. Yleissääntönä oli, etteivät he koskaan harjoittaneet varsinaisia toimintojaan keskiviikkoisin. Tänä viikoittaisena vapaapäivänä Jeesus tavallisesti poistui heidän seurastaan sanoen: ”Lapseni, menkää päiväksi virkistäytymään. Valtakunnan hyväksi ankarasti uurastettuanne menkää ja levätkää ja nauttikaa virkistyksestä, jonka tarjoaa paluu entisten ammattienne pariin, tai se, että keksitte uusia virkistäytymiskeinoja.” Vaikkei Jeesus maisen elämänsä tässä vaiheessa itse asiassa tarvinnut tätä lepopäivää, hän mukautui siitä huolimatta tähän järjestykseen, sillä hän tiesi sen olevan hyväksi hänen ihmistyötovereilleen. Jeesus oli opettaja—Mestari; työtoverit olivat hänen oppilaitaan—opetuslapsiaan.

138:6.3

Jeesus koetti tehdä apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi hänen opetustensa ja hänen heidän keskuudessaan elämänsä elämän ja myöhemmin mahdollisesti ilmaantuvien, hänestä kertovien opetusten välillä. Jeesus sanoi: ”Olkoot minun valtakuntani ja siihen liittyvä evankeliumi sanomanne pääsisältö. Älkää eksykö sivupoluille saarnaamaan minusta ja minun opetuksistani. Julistakaa valtakunnan evankeliumia ja esittäkää tekemääni ilmoitusta taivaassa olevasta Isästä, mutta älkää harhautuko sivuteille ja ruvetko laatimaan legendoja ja rakentelemaan kulttia, jotka liittyisivät uskomuksiin ja opetuksiin uskonkäsityksistäni ja opetuksistani.” Mutta taaskaan he eivät käsittäneet, miksi hän puhui heille tällä tavoin, eikä kukaan rohjennut kysyä, miksi hän heitä sillä tavoin opetti.

138:6.4

Näissä ensimmäisissä opetuksissaan Jeesus koetti, niin pitkälle kuin suinkin, välttää kiistoja apostoliensa kanssa, paitsi kun kysymyksessä olivat väärät käsitykset hänen taivaassa olevasta Isästään. Missään tällaisissa asioissa hän ei koskaan empinyt oikaista erheellisiä uskomuksia. Kasteensa jälkeen Jeesuksen Urantialla viettämällä elämällä oli vain yksi motiivi, ja se oli paremman ja todenmukaisemman kuvan luominen hänen Paratiisissa olevasta Isästään. Hän raivasi uuden ja paremman tien Jumalan luo: uskon ja rakkauden tien. Alituiseen hän kehotti apostolejaan: ”Menkää ja etsikää syntisiä, löytäkää rohkeutensa menettäneet ja lohduttakaa ahdistuneita.”

138:6.5

Jeesuksella oli täydellinen kuva tilanteesta. Hänellä oli rajaton valta, jota olisi voitu käyttää hänen lähetystehtävänsä edistämiseen, mutta hän oli täysin tyytyväinen keinoihin ja persoonallisuuksiin, joita useimmat ihmiset olisivat pitäneet puutteellisina ja katsoneet ne merkityksettömiksi. Hän oli suorittamassa tehtävää, joka tarjosi suunnattomat mahdollisuudet dramatiikkaan, mutta hän piti tiukasti kiinni siitä, että hän toimittaisi Isänsä asiat mahdollisimman huomaamattomalla ja epädramaattisella tavalla. Hän vältti huolellisesti kaikkea vallan osoittamista. Ja nyt hän aikoi, ainakin muutaman kuukauden ajan, toimia kaksinetoista apostoleineen kaikessa hiljaisuudessa Galileanmeren ympäristössä.

7. Taas uusi pettymys

138:7.1

Jeesus oli kaavaillut, että he viiden kuukauden ajan kävisivät huomaamatonta lähetyskampanjaa henkilökohtaista työtä tehden. Hän ei kertonut apostoleille, miten pitkään tätä jatkuisi, vaan he työskentelivät viikon kerrallaan. Ja varhain tänä viikon ensimmäisenä päivänä, juuri kun hän oli aikeissa ilmoittaa tästä kahdelletoista apostolilleen, Simon Pietari, Jaakob Sebedeus ja Juudas Iskariot tulivat keskustelemaan yksityisesti hänen kanssaan. Pietari vei Jeesuksen syrjemmälle ja rohkaisten mielensä sanoi: ”Mestari, tulemme toveriemme kehotuksesta kysymään, eikö aika jo ole kypsä siihen, että astutaan valtakuntaan. Ja onko aikomuksesi julistaa valtakunta Kapernaumissa, vai onko meidän määrä siirtyä Jerusalemiin? Ja milloin me, itse kukin meistä, saamme tietää, mikä asema meillä on oleva sinun rinnallasi valtakunnan perustamisessa—” ja Pietarilla olisi ollut esitettävänään vielä muitakin kysymyksiä, mutta Jeesus kohotti varoittavasti kätensä ja keskeytti hänet. Jeesus viittasi lähistöllä seisovat muutkin apostolit liittymään mukaan ja sanoi: ”Lapsoseni, kuinka kauan minä teitä kestän! Enkö ole tehnyt teille selväksi, ettei valtakuntani ole tästä maailmasta? Olen sanonut teille monet kerrat, etten ole tullut istumaan Daavidin valtaistuimella. Miten siis on selitettävissä, että tulette kyselemään, mikä asema teistä itse kullakin tulee olemaan Isän valtakunnassa? Ettekö kykene tajuamaan, että olen kutsunut teidät hengellisen valtakunnan lähettiläiksi? Ettekö ymmärrä, että teidän on pian, hyvin pian, määrä edustaa minua tässä maailmassa ja valtakunnan julistustyössä, aivan kuten minä nyt edustan Isääni, joka on taivaassa? Voiko olla niin, että olen valinnut teidät ja opettanut teidät valtakunnan sanansaattajiksi, ettekä silti käsitä tämän tulevan valtakunnan luonnetta ja merkitystä, valtakunnan, joka tarkoittaa, että Jumalalla on ihmissydämissä korkein sija? Ystäväni, kuulkaa minua vielä kerran. Karkottakaa mielestänne se ajatus, että valtakuntani olisi valtaa, jota käytetään voimalla, ja vallankäyttöä, joka tuo mukanaan kunniaa. Kaikki valta taivaassa ja maan päällä annetaan toden totta kohta minun käsiini, mutta Isän tahto ei ole, että käyttäisimme tätä jumalallista antia korottaaksemme itsemme kunniaan jo tämän aikakauden kuluessa. Jonakin toisena aikakautena te tosiaankin istutte kanssani voimassa ja kunniassa, mutta nyt meidän tehtävämme on alistua Isän tahtoon ja lähteä nöyrän kuuliaisina toimittamaan maan päällä, mitä hän käskee.”

138:7.2

Taas kerran hänen työtoverinsa järkyttyivät, tyrmistyivät. Jeesus lähetti heidät pareittain pois luotaan rukoilemaan ja pyysi heitä palaamaan puolilta päivin luokseen. Tämän ratkaisevan tärkeän aamupäivän kuluessa heistä itse kukin yritti löytää Jumalan, ja itse kukin koetti rohkaista ja vahvistaa toveriaan, ja he palasivat Jeesuksen luokse niin kuin hän oli heitä pyytänyt.

138:7.3

Tämän jälkeen Jeesus kertoi heille Johanneksen tulosta, Jordanissa suoritetusta kasteesta, Kaanan häistä, hiljan tapahtuneesta kuuden apostolin valitsemisesta ja hänen omien lihallisten veljiensä vetäytymisestä heidän joukostaan, ja hän varoitti heitä siitä, että valtakunnan vihollinen koettaisi vetää heidätkin pois. Tämän lyhyen mutta vakavan puheen jälkeen kaikki apostolit nousivat Pietarin johdolla seisomaan vakuuttaakseen kuolematonta antaumustaan Mestariaan kohtaan ja luvatakseen järkkymätöntä lojaalisuutta valtakunnalle—Tuomaksen sanoin sanottuna: ”Tälle tulevalle valtakunnalle, olipa se mitä hyvänsä, ja vaikka en sitä täysin ymmärräkään.” He kaikki totisesti uskoivat Jeesukseen, vaikkeivät he hänen opetustaan kokonaan käsittäneetkään.

138:7.4

Seuraavaksi Jeesus kysyi, paljonko heillä oli yhteensä rahaa. Hän kysyi myös, miten heidän perheidensä toimeentulosta oli huolehdittu. Kun kävi selville, että heillä oli varoja tuskin kahden viikon toimeentuloon, Jeesus sanoi: ”Ei ole Isäni tahto, että aloitamme työmme tällä tavoin. Jäämme tänne järven rantamille kahdeksi viikoksi kalastamaan tai tekemään mitä hyvänsä tehtävää, joka eteemme sattuu; ja sillä välin teidän tulee ensiksi valitun apostolin Andreaksen johdolla järjestäytyä niin, että kykenette hankkimaan kaiken, mikä on tarpeen tulevassa toiminnassanne, sekä tämänhetkistä henkilökohtaista hoivaamista ajatellen että myös sitä aikaa ajatellen, jolloin myöhemmin määrään teidät saarnaamaan evankeliumia ja opettamaan uskovia.” Nämä sanat rohkaisivat suuresti heitä kaikkia; tämä oli heille ensimmäinen selkeä ja positiivinen ilmoitus siitä, että Jeesus aikoi myöhemmin ryhtyä haastavampaan ja näyttävämpään julkiseen toimintaan.

138:7.5

Apostolit viettivät loppupäivän viimeistelemällä organisaatiotaan ja laittamalla kuntoon veneitä ja kalaverkkoja siinä tarkoituksessa, että he huomenissa lähtisivät kalastamaan, sillä he olivat kaikki päättäneet omistautua kalastukselle, olivathan heistä useimmat olleet kalastajia, ja olihan Jeesuskin kokenut vene- ja kalamies. Moni niistä veneistä, joita he muutamat lähivuodet käyttivät, oli Jeesuksen omin käsin rakentama. Ja ne olivat hyviä ja luotettavia veneitä.

138:7.6

Jeesus kehotti heitä pysymään kalastuksen parissa kahden viikon ajan ja sanoi lisäksi: ”Ja sen jälkeen lähdette matkaan, jotta teistä tulisi ihmistenkalastajia.” He kalastivat kolmena ryhmänä, ja Jeesus oli joka ilta eri ryhmän mukana. Ja miten he kaikki nauttivatkaan Jeesuksen seurasta! Hän oli hyvä kalamies, iloinen toveri ja innoittava ystävä. Mitä enemmän he työskentelivät hänen kanssaan, sitä enemmän he häntä rakastivat. Matteus sanoi eräänä päivänä: ”Mitä enemmän joitakuita ihmisiä ymmärtää, sitä vähemmän heitä ihailee, mutta tästä miehestä minun on sanottava, että mitä vähemmän häntä ymmärrän, sitä enemmän häntä rakastan.”

138:7.7

Tätä järjestystä, jonka mukaan he olivat kalassa kaksi viikkoa ja tekivät henkilökohtaista työtä valtakunnan puolesta toiset kaksi viikkoa, noudatettiin yli viiden kuukauden ajan, aina puheena olevan vuoden, vuoden 26 jKr, loppuun asti, eli siihen saakka kunnes ne erilliset vainotoimenpiteet päättyivät, jotka oli Johanneksen vangitsemisen jälkeen kohdistettu tämän opetuslapsiin.

8. Kahdentoista apostolin ensimmäinen tehtävä

138:8.1

Toimitettuaan markkinoille kahden viikon kalansaaliit kahdentoista apostolin rahastonhoitajaksi valittu Juudas Iskariot jakoi heidän varansa kuuteen yhtä suureen osaan, sitten kun niistä oli ensi vähennetty varat heistä riippuvaisten perheiden huoltoon. Ja niin he, elokuun puolenvälin maissa vuonna 26 jKr, lähtivät pareittain Andreaksen osoittamille työkentille. Ensimmäiset kaksi viikkoa Jeesus kulki Andreaksen ja Pietarin mukana, toiset kaksi viikkoa Jaakobin ja Johanneksen kanssa, ja niin edelleen muiden parien kanssa heidän valitsemisjärjestyksessään. Näin menetellen hänellä oli tilaisuus kulkea ainakin kerran jokaisen parin mukana, ennen kuin hän kutsui heidät koolle heidän julkisen toimintansa käynnistämistä varten.

138:8.2

Jeesus opetti heitä saarnaamaan syntien anteeksisaamista, joka tapahtuu Jumalaan uskomisen kautta ilman katumusharjoituksia tai uhreja, sekä sitä, että taivaassa oleva Isä rakastaa kaikkia lapsiaan samalla ikuisella rakkaudella. Hän antoi apostoleilleen kehotuksen pidättyä käsittelemästä seuraavia aiheita:

138:8.3

1. Johannes Kastajan toiminta ja hänen vangitsemisensa.

138:8.4

2. Kastetilaisuudessa kuulunut ääni. Jeesus sanoi: ”Vain ne, jotka äänen kuulivat, saavat mainita siitä. Puhukaa vain, mitä olette kuulleet minulta; älkää levittäkö huhuja.”

138:8.5

3. Kaanassa tapahtunut veden muuttuminen viiniksi. Jeesus antoi heille vakavan kehotuksen sanoessaan: ”Älkää yhdellekään ihmiselle kertoko vedestä ja viinistä.”

138:8.6

Kyseiset runsaat viisi kuukautta olivat heille ihanaa aikaa, nämä kuukaudet, joiden aikana he toimivat kalastajina joka toisen kaksiviikkoisjakson ja ansaitsivat sillä sen verran rahaa, että se riitti turvaamaan heidän toimeentulonsa, kun he seuraavat kaksi viikkoa tekivät kentällä lähetystyötä valtakunnan hyväksi.

138:8.7

Tavallinen kansa ihmetteli ja ihasteli Jeesuksen ja hänen apostoleidensa opetusta ja hoivaamista. Rabbit olivat jo kauan opettaneet juutalaisille, etteivät oppimattomat voisi olla hurskaita tai vanhurskaita. Mutta Jeesuksen apostolit olivat sekä hurskaita että vanhurskaita; ja kuitenkin nämä olivat autuaan tietämättömiä lähes kaikesta siitä, mistä rabbien oppineisuus ja tämän maailman viisaus koostuivat.

138:8.8

Jeesus teki apostoleilleen selväksi, mikä ero vallitsi toisaalta juutalaisten opettaman niin kutsuttuja hyviä töitä tekemällä suoritetun katumusharjoituksen ja toisaalta uskon kautta tapahtuvan mielenmuutoksen—uudestisyntymän—välillä, jonka Jeesus vaati valtakuntaanpääsyn hintana. Hän opetti apostoleilleen, että usko oli ainoa edellytys pääsylle Isän valtakuntaan. Johannes oli opettanut heille ”katumusta—pakoa kohta tulevan vihan tieltä”. Jeesus opetti: ”Usko on se avoin ovi, josta astutaan sisälle läsnä olevaan, täydelliseen ja ikuiseen Jumalan rakkauteen.” Jeesus ei puhunut profeetan tavoin, kuten tekee se, joka tulee julistamaan Jumalan sanaa. Hän tuntui puhuvan itsestään henkilönä, jolla on valtaa. Jeesus koetti kääntää heidän mielensä ihmeiden etsiskelystä todellisen ja omakohtaisen kokemuksen löytämiseen tyydytyksestä ja vakuuttuneisuudesta, jotka tuottaa se, että ihmisen sisimmässä on rakkautta ja pelastavaa armoa edustava Jumalan henki.

138:8.9

Jo alkuvaiheessa opetuslapset oppivat, että Mestari arvosti syvästi ja kunnioitti myötätuntoisesti jokaista kohtaamaansa ihmistä, ja heihin teki valtavan vaikutuksen tämä yhdenmukainen ja muuttumaton ihmisten huomioon ottaminen, jonka hän soi johdonmukaisesti kaikenlaisille miehille, naisille ja lapsille. Hän saattoi pitää tauon keskellä syvällistä keskustelua vain mennäkseen ulos tielle sanomaan muutaman rohkaisun sanan ohikulkevalle naiselle, jota kuormitti sekä ruumista että sielua rasittava taakka. Hän saattoi keskeyttää apostoliensa kanssa käymänsä vakavan neuvottelun vain jutellakseen tilaisuuteen eksyneen lapsen kanssa. Mikään ei koskaan näyttänyt olevan Jeesukselle yhtä tärkeä kuin se yksittäinen ihminen, joka sattui olemaan hänen välittömässä läheisyydessään. Hän oli mestari ja opettaja, mutta hän oli enemmän—hän oli myös ystävä ja lähimmäinen, ymmärtäväinen toveri.

138:8.10

Vaikka Jeesuksen julkinen opetus koostui pääasiassa vertauksista ja lyhyistä luennoista, apostolejaan hän kuitenkin poikkeuksetta opetti kysymysten ja vastausten avulla. Myöhemmin julkisuudessa pitämiensä luentojen aikana hänellä oli aina tapana pitää tauko vastatakseen vilpittömiin kysymyksiin.

138:8.11

Ensi alkuun tapa, jolla Jeesus kohteli naisia, pöyristytti apostoleja, mutta ennen pitkää he tottuivat siihen. Hän teki heille kaikin puolin selväksi, että naisille myönnettäisiin valtakunnassa yhtäläiset oikeudet miesten kanssa.

9. Viiden kuukauden koettelu

138:9.1

Tämä jossakin määrin yksitoikkoinen vaihe, jonka kuluessa vuoroin kalastettiin ja vuoroin tehtiin henkilökohtaista työtä, osoittautui uuvuttavaksi kokemukseksi kahdelletoista apostolille, mutta he kestivät tämän kokeen. Kaikkine nurinoineen, epäilyksineen ja aina välillä kuultuine tyytymättömyyden ilmauksineenkin he pysyivät uskollisina lupauksilleen siitä, että Mestari oli heidän antaumuksensa ja lojaalisuutensa kohde. Juuri se, että he näiden koetuksen kuukausien aikana olivat henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesukseen, teki Jeesuksen heille niin rakkaaksi, että he kaikki (Juudas Iskariotia lukuun ottamatta) pysyivät lojaaleina ja uskollisina hänelle myös oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen synkkinä tunteina. Todelliset miehet eivät kerta kaikkiaan voineet jättää kunnioitettua opettajaa oman onnensa nojaan, opettajaa, joka oli elänyt niin lähellä heitä ja osoittanut heille niin syvää kiintymystä kuin Jeesus oli tehnyt. Mestarin kuoleman synkkinä tunteina näiden apostolien sydämestä syrjäytyi kaikki sellainen, mikä edusti järkeä, arvostelukykyä ja loogisuutta, yhden ainoan ihmiselle ominaisen ja epätavallisen tuntemuksen tieltä—kaiken yläpuolelle menevän ystävyyden- ja lojaalisuudentunteen—tieltä. Nuo viisi kuukautta, joiden aikana he työskentelivät yhdessä Jeesuksen kanssa, johdattivat nämä apostolit, jokaisen heistä, pitämään Jeesusta parhaana ystävänään koko maailmassa. Ja juuri tämä inhimillinen tunne, eivät suinkaan hänen ylivertaiset opetuksensa eivätkä hänen ihmeelliset tekonsa, piti heidät yhdessä siihen saakka, kunnes Jeesus oli noussut kuolleista, ja ryhdyttiin uudelleen valtakunnan evankeliumin julistamiseen.

138:9.2

Nämä rauhallisen toiminnan kuukaudet eivät olleet suuri koetus vain apostoleille, koetus, josta he selvisivät, vaan tämä kausi, jolloin he eivät esiintyneet julkisuudessa, oli suuri koettelemus myös Jeesuksen perheelle. Siihen mennessä, kun Jeesus oli valmis aloittamaan julkisen työnsä, koko hänen perheensä (Ruutia lukuun ottamatta) oli käytännöllisesti katsoen jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Vain muutamassa tilanteessa he myöhemmin pyrkivät ottamaan häneen yhteyttä, ja silloinkin vain suostutellakseen häntä palaamaan kotiin heidän luokseen, sillä heidän mielessään oli varsin lähellä ajatus, ettei Jeesus ollut täysin järjissään. He eivät yksinkertaisesti kyenneet käsittämään hänen filosofiaansa eivätkä tajuamaan hänen opetustaan. Se oli aivan liikaa heille, jotka olivat hänen omaa lihaansa ja vertaansa.

138:9.3

Apostolit jatkoivat henkilökohtaista työtään Kapernaumissa, Betsaida-Juliaassa, Horasinissa, Gerasassa, Hippoksessa, Magdalassa, Kaanassa, Galilean Betlehemissä, Jotapatassa, Raamassa, Saafedissa, Gishalassa, Gadarassa ja Abilassa. Mainittujen kaupunkien lisäksi he työskentelivät monissa kylissä samoin kuin maaseudulla. Tämän jakson lähetessä loppuaan kaksitoista apostolia olivat jo kehitelleet jokseenkin tyydyttävät järjestelyt, jotka turvaisivat heistä itse kunkin perheen toimeentulon. Useimmat apostoleista olivat naimisissa, muutamilla oli useita lapsia, mutta he olivat järjestäneet kotiväkensä toimeentulon niin, että kunhan he saivat jonkin verran apua apostolien kassasta, he kykenivät omistamaan koko tarmonsa Mestarin toimintaan tarvitsematta olla huolissaan perheidensä hyvinvoinnista.

10. Kahdentoista apostolin organisaatio

138:10.1

Jo alkuvaiheessa apostolit järjestäytyivät seuraavalla tavalla:

138:10.2

1. Andreas, ensimmäisenä valittu apostoli, nimitettiin kahdentoista apostolin puheenjohtajaksi ja toiminnanjohtajaksi.

138:10.3

2. Pietari, Jaakob ja Johannes nimitettiin Jeesuksen henkilökohtaisiksi seuralaisiksi. Heidän oli määrä palvella häntä päivin ja öin, huolehtia hänen fyysisistä ja muista tarpeistaan ja olla hänen seuranaan yön hartaushetkinä, jolloin hän rukoili ja oli selittämättömässä yhteydessä taivaassa olevaan Isäänsä.

138:10.4

3. Filippuksesta tehtiin ryhmän isäntä. Hänen velvollisuutenaan oli hankkia ruokaa ja huolehtia siitä, että vieraat ja toisinaan suuretkin kuulijajoukot saivat jotakin syödäkseen.

138:10.5

4. Natanael huolehti kahdentoista apostolin perheiden tarpeista. Hänelle toimitettiin säännöllisesti selonteot jokaisen apostolin perheen tarpeista, ja hän pyysi varat rahastonhoitaja Juudakselta ja lähetti ne tarvitseville viikoittain.

138:10.6

5. Matteus oli apostolikunnan varainhankkija. Hänen velvollisuutenaan oli huolehtia siitä, että budjetti oli tasapainossa ja että kassaa täydennettiin uusilla varoilla. Ellei yhteisen toimeentulon turvaavia varoja ollut näköpiirissä, ellei seurueen ylläpitoon saatu riittävästi lahjoituksia, Matteuksella oli valtuudet määrätä kaksitoista apostolia joksikin aikaa takaisin verkkojensa pariin. Mutta tähän ei tarvinnut turvautua kertaakaan sen jälkeen, kun he aloittivat julkisen toimintansa. Hän pystyi aina toimittamaan sen verran varoja rahastonhoitajan kassaan, että se riitti rahoittamaan heidän toimintansa.

138:10.7

6. Tuomas oli matkanjohtaja. Hänen asianaan oli järjestää majapaikat ja valita ylimalkaan ne paikkakunnat, joilla he opettivat ja saarnasivat, niin että matkasuunnitelma tuli joustava ja joutuisa.

138:10.8

7. Alfeuksen kaksospojat Jaakob ja Juudas osoitettiin väkijoukkojen järjestyksenpitäjiksi. Heidän tehtävänään oli ottaa avukseen riittävä määrä järjestysmiehiä kyetäkseen saarnatilaisuuksissa pitämään yllä järjestystä väenpaljouksien keskellä.

138:10.9

8. Simon Selootin vastuulle annettiin rentoutumis- ja virkistäytymistoimintojen järjestäminen. Hän järjesti keskiviikkopäivien ohjelman ja koetti myös joka päivä varata muutaman tunnin vietettäväksi rentoutumisen ja ajanvietteen merkeissä.

138:10.10

9. Juudas Iskariot nimitettiin rahastonhoitajaksi. Hän kantoi rahakukkaroa. Hän maksoi kaikki kulut ja hoiti kirjanpidon. Hän laati Matteukselle joka viikko menoarvion ja esitti myös viikoittaiset selonteot Andreakselle. Juudas maksoi kassasta suoritettavat maksut Andreaksen antaman valtuutuksen nojalla.

138:10.11

Tällä tavoin kaksitoista apostolia toimivat heti alussa tapahtuneesta järjestäytymisestään lähtien aina siihen uudelleenorganisointiin saakka, jonka teki tarpeelliseksi kavaltaja-Juudaksen poistuminen riveistä. Tällä yksinkertaisella tavalla Mestari ja hänen opetuslapsi-apostolinsa siis järjestivät asiansa, kunnes Jeesus sunnuntaina, tammikuun 12. päivänä vuonna 27 jKr kutsui heidät koolle ja asetti heidät virallisesti valtakunnan lähettiläiksi ja sen ilosanoman saarnaajiksi. Ja pian sen jälkeen he valmistautuivat lähtemään Jerusalemiin ja Juudeaan ensimmäiselle julkiselle saarnamatkalleen.


◄ Luku 137
Ylös
Luku 139 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.