◄ Luku 131
Osa 4 ▲
Luku 133 ►
Luku 132

Roomassa vietetty aika

KOSKA Gonodilla oli mukanaan Intian ruhtinaiden lähettämiä tervehdyksiä Rooman hallitsijalle Tiberiukselle, niin kolmantena päivänä Roomaan-saapumisensa jälkeen molemmat intialaiset ja Jeesus astuivat hänen eteensä. Äreä keisari oli tuona päivänä epätavallisen hyväntuulinen ja jutteli pitkään kolmikkomme kanssa. Ja kun nämä olivat poistuneet hänen luotaan, keisari lausui oikealla puolellaan seisovalle adjutantille seuraavan huomion Jeesuksesta: ”Jos minulla olisi tuon kaverin kuninkaallinen ryhti ja hienostunut käytös, niin olisinpa oikea keisari, täh?”

132:0.2

Roomassa viettämänään aikana Ganidilla oli säännölliset tunnit sekä opiskelua että eri puolilla kaupunkia sijaitseviin nähtävyyksiin tutustumista varten. Hänen isällään oli toimitettavanaan paljon liikeasioita, ja koska tämä halusi, että hänen pojastaan varttuisi hänelle arvollinen seuraaja hänen laajojen kauppasuhteidensa hoitajana, hän arveli ajan kypsäksi esitellä poika liikemaailmalle. Roomassa oli monia Intian kansalaisia, ja usein joku Gonodin omista palkollisista kulki hänen mukanaan tulkkina, joten Jeesus saattoi käyttää kokonaisia päiviä oman mielensä mukaan. Näin hänelle jäi aikaa tutustua perin pohjin tähän kahdenmiljoonan asukkaan kaupunkiin. Hänet saattoi nähdä vähän väliä forumilla, joka oli kaupungin poliittisen, juridisen ja liike-elämän keskus. Hän kiipesi monesti Capitoliumille, ja katsellessaan tätä Jupiterille, Junolle ja Minervalle omistettua suurenmoista temppeliä hän pohti sitä tietämättömyyden orjuutta, jossa tuolloisia roomalaisia pidettiin. Paljon hän vietti aikaa myös Palatinuskukkulalla, jolla sijaitsivat keisarin residenssi, Apollon temppeli sekä kreikkalainen ja latinalainen kirjasto.

132:0.3

Tuohon aikaan Rooman keisarikuntaan kuuluivat koko Etelä-Eurooppa, Vähä-Aasia, Syyria, Egypti ja Luoteis-Afrikka; ja sen asujaimistoon kuului itäisen pallonpuoliskon jokaisen maan kansalaisia. Jeesuksen halu päästä tutkimaan tätä Urantian kuolevaisista koostuvaa kosmopoliittista väenkeskittymää ja saada tutustua siihen oli suurimpana syynä hänen suostumukseensa tämän matkan tekemiseen.

132:0.4

Roomassa ollessaan Jeesus oppi ihmisistä paljon, mutta arvokkain kaikista hänen tässä kaupungissa kuuden kuukauden oleskelun jälkeen saamistaan moninaisista kokemuksista oli yhteys, jonka hän loi maailmanvallan pääkaupungin uskonnollisiin johtajiin, sekä hänen vaikutuksensa heihin. Jo ennen kuin Jeesuksen ensimmäinen Rooman-viikko oli päättynyt, hän oli etsinyt käsiinsä kyynikkojen, stoalaisten ja mysteerikulttien, eritoten mitralaisryhmän, arvolliset johtajat ja tutustunut heihin. Emme tiedä, miten tarkasti Jeesus aavisti, että juutalaiset tulisivat torjumaan hänen sanomansa, mutta on varmaa, että hän aavisti, kuinka hänen sananviejänsä ennen pitkää saapuisivat Roomaan julistamaan sanaa taivaan valtakunnasta; ja siksi hän ryhtyi mitä hämmästyttävimmällä tavalla valmistamaan tietä sille, että näiden sanoma otettaisiin sitäkin paremmin ja varmemmin vastaan. Johtavien stoalaisten joukosta hän valitsi viisi, kyynikoista yksitoista ja mysteerikulttien johtajista kuusitoista, ja lähes kuuden kuukauden ajan hän käytti suuren osan vapaa-ajastaan läheiseen yhdessäoloon näiden uskonnon opettajien kanssa. Ja hänen opetusmenetelmänsä oli seuraavanlainen: Hän ei kertaakaan takertunut heidän erehdyksiinsä eikä sanallakaan puuttunut heidän opetuksissaan esiintyviin puutteellisuuksiin. Kussakin tapauksessa hän tapasi ottaa erikseen esille heidän opetuksiinsa sisältyvän totuuden ja jatkaa sitten keskustelua siten, että tämä totuus kävi heidän mielessään entistäkin houkuttelevammaksi ja valaistummaksi niin, että tämä totuuden painottuminen varsin lyhyessä ajassa työnsi tehokkaasti tieltään siihen liittyneen erheen. Ja näin nämä Jeesuksen opettamat miehet ja naiset valmentuivat varhaiskristillisten lähetyssaarnaajien opetuksiin sisältyneiden uusien ja samankaltaisten totuuksien myöhempään tunnistamiseen. Juuri tämä varhaisessa vaiheessa tapahtunut evankeliuminjulistajien opetusten hyväksyminen antoi tuntemamme voimakkaan sysäyksen kristinuskon nopealle leviämiselle Roomaan ja sieltä koko valtakunnan alueelle.

132:0.5

Tämän huomionarvoisen teon merkitys käy paremmin ymmärrettäväksi, kun toteamme lisäksi sen seikan, että tämän Jeesuksen opettaman kolmenkymmenenkahden Rooman uskonnollisen johtajan ryhmän kohdalla ponnistelut osoittautuivat turhiksi vain kahden kohdalla. Muista kolmestakymmenestä tuli keskushenkilöitä aikana, jolloin Roomassa laskettiin kristinuskon perustukset, ja muutamat heistä olivat antamassa apuaan myös, kun mitralaisuuden päätemppeli muutettiin tuon kaupungin ensimmäiseksi kristilliseksi kirkkorakennukseksi. Me, jotka katselemme ihmisten toimia kulissien takaa ja yhdeksäntoista vuosisadan ajallisessa valossa, panemme merkille kolme sellaista suurenmoisen arvokasta tekijää, jotka vaikuttivat näyttämön varhaiseen valmistumiseen kristinuskon nopealle leviämiselle kaikkialle Eurooppaan, ja ne ovat:

132:0.6

1. Simon Pietarin valitseminen apostoliksi sekä se, että hänet pidettiin tässä tehtävässä.

132:0.7

2. Jerusalemissa käyty keskustelu Stefanuksen kanssa, jonka kuolema johti Saulus Tarsoslaisen siirtymiseen kristinuskon puolelle.

132:0.8

3. Näiden kolmenkymmenen roomalaisen alustava valmentaminen niin, että heistä myöhemmin tuli uuden uskonnon johtajia Roomassa ja koko valtakunnan piirissä.

132:0.9

Vaikka Stefanus ja kolmekymmentä valittua saivat kokea kaikenlaista, heidän mieleensä ei koko aikana koskaan juolahtanut, että he olivat kerran keskustelleet sen miehen kanssa, jonka nimestä tuli heidän uskonnonopetuksensa aihe. Jeesuksen tekemä työ alkuperäisten kolmenkymmenenkahden hyväksi oli täysin henkilökohtaista. Näiden yksilöjen hyväksi suorittamiensa ponnistelujen kuluessa Damaskoksen kirjanoppinut ei koskaan tavannut heistä kerrallaan useampaa kuin kolmea, harvoin useampaa kuin kahta, sillä useimmiten hän opetti heitä yksittäin. Ja hän saattoi suorittaa tämän suuren uskonnollisen opetustyön siksi, etteivät nämä miehet ja naiset olleet perinteen sitomia; he eivät olleet vakiintuneiden ennakkokäsitysten uhreja sikäli, että heillä olisi ollut valmiit käsitykset tulevaisuuden uskonnollisista kehityskuluista.

132:0.10

Monet olivat ne kerrat pian tämän jälkeen seuranneina vuosina, jolloin Pietari, Paavali ja muut Rooman kristilliset opettajat saivat kuulla tästä damaskoslaisesta kirjanoppineesta, joka oli kulkenut heidän edellään ja oli niin ilmeisen selvästi (ja tietämättään, niin kuin he luulivat) valmistellut tietä heidän tulla uusi evankeliumi mukanaan. Vaikkei Paavali koskaan todellisuudessa aavistanut tämän damaskoslaisen kirjanoppineen henkilöllisyyttä, hän tuli vähän ennen kuolemaansa kuitenkin henkilökuvausten samankaltaisuuden perusteella siihen johtopäätökseen, että ”antiokialainen teltantekijä” oli samalla myös ”damaskoslainen kirjanoppinut”. Roomassa saarnatessaan Simon Pietari arveli eräässä tilanteessa, jolloin hän oli kuunnellut kuvausta mainitusta damaskoslaisesta kirjanoppineesta, että tämä henkilö olisi saattanut olla Jeesus, mutta hän torjui ajatuksen yhtä nopeasti, koska hän varsin hyvin tiesi (niin kuin hän luuli), ettei Mestari ollut koskaan käynyt Roomassa.

1. Todelliset arvot

132:1.1

Stoalaisten johtajan Angamonin kanssa Jeesus kävi Roomassa-oleskelunsa alkuaikoina yhden kokonaisen yön jatkuneen keskustelun. Tästä miehestä tuli sittemmin Paavalin hyvä ystävä, ja hän osoittautui erääksi Rooman kristillisen seurakunnan voimakkaista tukijoista. Jeesuksen Angamonille antaman opetuksen ydinsisältö oli nykyisen kielenkäytön mukaisia ilmaisuja käyttäen uudelleen muotoiltuna seuraava:

132:1.2

Todellisten arvojen mittapuuta on etsittävä hengellisestä maailmasta ja ikuisen todellisuuden jumalallisilta tasoilta. Taivaaseen nousevan kuolevaisen kannalta on kaikkia alempia ja aineellisia normeja pidettävä väliaikaisina, osittaisina ja alempiarvoisina. Tiedemies rajoittuu tiedemiehenä löytämään aineellisten faktojen keskinäisen suhteutumisen. Hänellä ei teknisessä mielessä ole oikeutta väittää olevansa sen paremmin materialisti kuin idealistikaan, sillä jos hän niin tekee, hän on ottanut itselleen vapauden hylätä se asenne, joka on aidon tiedemiehen asenne, sillä kaikki ja mitkä hyvänsä tämänlaatuiset asenteen julkituomiset kuuluvat mitä keskeisimmin filosofian piiriin.

132:1.3

Ellei ihmiskunnan moraalista ymmärrystä ja hengellistä tuloksiinpääsyä tasasuhtaisesti lisätä, puhtaasti aineellisen kulttuurin rajoittamattomasta edistymisestä saattaa lopulta muodostua uhka sivilisaatiolle. Puhtaasti materialistinen tiede kätkee uumeniinsa kaiken tieteellisen ponnistelun tuhon potentiaalisen siemenen, sillä tämä nimenomainen asennoituminen tietää sellaisen sivilisaation lopulta tapahtuvaa luhistumista, joka on luopunut moraalisten arvojen tajustaan ja hylännyt tavoitteena olevan hengellisen päämääränsä.

132:1.4

Materialistisen tiedemiehen ja äärimmäisen idealistin kohtalona on ainainen tukkanuottasillaolo. Näin ei voi sanoa tiedemiehistä ja idealisteista, joiden hallussa on korkeista moraalisista arvoista ja hengellisistä vertaustasoista koostuva yhteinen mittapuu. Oli aikakausi mikä hyvänsä, tiedemiesten ja uskonnonharjoittajain täytyy tajuta, että heitä tutkitaan oikeussalissa, jonka nimi on inhimillinen hätä. Heidän tulee karttaa kaikkea keskinäistä sodankäyntiä ja pyrkiä samalla urheasti tekemään oman olemisensa jatkuminen oikeutetuksi sillä, että he entisestään lisäävät omistautumistaan inhimillisen edistyksen palvelemiseen. Jos minkä hyvänsä aikakauden niin kutsuttu tiede tai uskonto on valheellista, sen on joko puhdistettava toimintansa tai siirryttävä sivuun sellaisen aineellisen tieteen tai hengellisen uskonnon ilmaantumisen tieltä, joka on laadultaan todempaa ja arvollisempaa.

2. Hyvä ja paha

132:2.1

Mardus oli Rooman kyynikkojen tunnustettu johtaja, ja hänestä tuli Damaskoksen kirjanoppineen hyvä ystävä. Päivä kului toisensa perään, kun hän keskusteli Jeesuksen kanssa, ja yön toisensa jälkeen hän kuunteli tämän verratonta opetusta. Yksi tärkeimmistä Marduksen kanssa käydyistä keskusteluista oli se, jonka oli tarkoitus vastata tämän vilpittömän kyynikon esittämään kysymykseen hyvästä ja pahasta. Kahdennenkymmenennen vuosisadan ilmaisuin kerrottuna Jeesuksen sanoman keskeinen sisältö oli seuraava:

132:2.2

Veljeni, hyvä ja paha ovat vain sanoja, jotka toimivat ihmisen havaittavissa olevasta universumista luoman käsityksen suhteellisten tasojen symboleina. Jos olet eettisesti laiska ja sosiaalisesti välinpitämätön, voit ottaa hyvän mittakepiksesi voimassa olevat sosiaaliset käytännöt. Jos olet hengellisesti veltto ja moraalisesti edistymätön, voit omaksua hyvän mittapuiksesi aikalaistesi uskonnolliset käytännöt ja traditiot. Mutta sielun, joka jää eloon ajallisuudesta ja ilmaantuu ikuisuuteen, tulee tehdä elävä ja omakohtainen valinta hyvän ja pahan välillä sellaisina kuin ne määräytyvät niiden todellisten arvojen perusteella, jotka edustavat taivaallisen Isän ihmisen sydämeen lähettämän jumalallisen hengen asettamia hengellisiä normeja. Tämä ihmisen sisimmässä oleva henki on persoonallisuuden eloonjäämisen normi.

132:2.3

Hyvyys on totuuden tavoin aina suhteellista, ja sen vastakohta on poikkeuksetta pahuus. Näiden hyvyyden ja totuuden laatumääreiden havaitseminen juuri mahdollistaa ihmisten kehittyvän sielun tehdä ikuisen eloonjäämisen kannalta olennaiset omakohtaiset valintapäätökset.

132:2.4

Hengellisesti sokea yksilö, joka johdonmukaisesti seuraa, mitä tiede sanelee, mitä sosiaalinen käytäntö edellyttää ja mitä uskonnollinen dogmi määrää, on vakavassa vaarassa uhrata moraalisen vapautensa ja menettää hengellisen kahleettomuutensa. Tällaisesta sielusta tulee pakostakin älyllisessä mielessä papukaija, sosiaalinen automaatti ja uskonnollisen esivallan orja.

132:2.5

Hyvyys kasvaa aina kohti uusia tasoja, joilla vapaus lisääntyy moraalisen itsensätodellistamisen ja hengellisen persoonallisuuden saavuttamisen myötä—sisimmässä olevan Suuntaajan löytämisen ja siihen samastumisen myötä. Kokemus on hyvää aina, kun se kohottaa kauneuden arvostamista, lisää moraalista tahtoa, avartaa totuuden näkemistä, laajentaa kykyä rakastaa ja palvella kanssaihmisiään, nostaa hengelliset ihanteet korkeuksiin ja yhdistää ihmisen korkeimmat ajalliset vaikuttimet hänen sisimmässään vaikuttavan Suuntaajan ikuisiin tavoitteisiin, mitkä kaikki johtavat suoraa tietä siihen, että ihmisen halu Isän tahdon täyttämiseen kasvaa entisestään, ja näin ne voimistavat Jumalan löytämisen ja yhä enemmän hänen kaltaisenaan olemisen jumalallista kaipuuta.

132:2.6

Sitä mukaa kun nouset ylöspäin luodun olennon kehityksen noudattamaa universumiasteikkoa, löydät aina vain enemmän hyvyyttä ja aina vain vähemmän pahuutta, täysin sen mukaisesti, mikä on oma kykysi kokea hyvyyttä ja nähdä totuutta. Erheen harjoittamisen tai pahuuden kokemisen kyky häviää kokonaan, vasta kun taivaaseen nouseva ihmissielu saavuttaa lopulliset henkitasot.

132:2.7

Hyvyys on elävää, suhteellista, aina etenevää, se on poikkeuksetta omakohtainen kokemus, ja sen sekä totuuden ja kauneuden näkemisen välillä vallitsee aina vastaavuussuhde. Hyvyys löytyy, kun tunnistetaan hengellisen tason positiiviset totuusarvot, jotka ihmisen kokemuksessa täytyy saattaa vastakohta-asetelmaan hyvyyden negatiivisen vastapuolen—potentiaalisen pahan luomien varjojen—kanssa.

132:2.8

Ennen kuin saavutat Paratiisin tasot, hyvyys tulee aina olemaan enemmänkin sitä, mitä tavoittelet, kuin sitä, mitä sinulla jo on; paremminkin tavoite kuin saavutettu kokemus. Mutta jo kun vasta isoat ja janoat vanhurskautta, koet yhä suurempaa tyydytystä hyvyyden osittaisestakin saavuttamisesta. Se, että maailmassa esiintyy hyvyyttä ja pahuutta, on itsessään positiivinen todiste ihmisen moraalisen tahdon olemassaolosta ja todellisuudesta; persoonallisuudesta, joka tällä tavoin tunnistaa nämä arvot ja joka myös kykenee tekemään valinnan niiden välillä.

132:2.9

Ylösnousevan kuolevaisen kyky minuutensa samastamiseen todellisten henkiarvojen kanssa on Paratiisin saavuttamiseen mennessä jo siinä määrin laajentunut, että sen tuloksena on sellainen täydellisyyden saavuttaminen, joka kertoo elämän valon olevan kuolevaisen omaisuutta. Tällaisesta täydellistyneestä henkipersoonallisuudesta tulee niin täysin, jumalallisesti ja hengellisesti hyvyyden, kauneuden ja totuuden positiivisiin ja ylivertaisiin laatumääreisiin yhdistynyt, ettei jäljellä ole mitään mahdollisuutta tällaisen vanhurskaan hengen luoda minkäänlaista potentiaalisen pahuuden negatiivista varjoa, kun siihen kohdistuu Paratiisin infiniittisten Hallitsijoiden jumalallisen valon tutkiva valohohde. Hyvyys ei missään tällaisissa henkipersoonallisuuksissa ole enää osittaista, vastakohtaista ja verrannollista, vaan siitä on tullut jumalallisesti täysimääräistä ja hengellisesti yltäkylläistä; se lähenee Korkeimman puhtautta ja täydellisyyttä.

132:2.10

Pahan mahdollisuus, mutta ei sen aktuaalisuus, on moraaliselle valintatilanteelle välttämätön. Varjo on vain suhteellisen todellinen. Aktuaalinen paha ei omakohtaisena kokemuksena ole välttämätön. Potentiaalinen paha toimii aivan yhtä hyvin päätöksenteon virikkeenä niissä maailmoissa, joissa hengellisen kehityksen alemmille tasoille kuuluva moraalinen edistyminen tapahtuu. Pahasta tulee henkilökohtaiseen kokemukseen kuuluva realiteetti vasta, kun moraalinen mieli valitsee pahan.

3. Totuus ja usko

132:3.1

Nabon oli kreikanjuutalainen ja Rooman tärkeimmän mysteerikultin, mitralaisuuden, eturivin johtajia. Jos kohta tämä mitralaisuuden ylipappi kävi monetkin keskustelut damaskoslaisen kirjanoppineen kanssa, pysyvimmin häneen vaikutti kuitenkin heidän eräänä iltana käymänsä mielipiteidenvaihto totuudesta ja uskosta. Nabon oli ajatellut tehdä Jeesuksesta käännynnäisen ja oli jopa ehdottanut, että tämä palaisi Palestiinaan mitralaisopettajana. Hänellä ei ollut edes aavistusta siitä, että Jeesus oli valmentamassa hänestä henkilöä, joka yhtenä ensimmäisistä kääntyisi valtakunnan evankeliumin kannattajaksi. Jeesuksen opetuksen ydinsisältö kuului nykyisen kielenkäytön mukaisesti ilmaistuna seuraavasti:

132:3.2

Totuus ei ole sanoin määriteltävissä; se on määriteltävissä vain elämällä. Totuus on aina enemmän kuin tietoa. Tieto liittyy kohteisiin, joista tehdään havaintoja, mutta totuus nousee tällaisten puhtaasti aineellisten tasojen yläpuolelle siinä, että se kulkee käsi kädessä viisauden kanssa, ja siinä, että siihen kuuluu sellaisia mitattaviksi kelpaamattomia seikkoja kuin inhimillinen kokemus ja jopa hengellisiä ja eläviä realiteetteja. Tiedon alkulähde on tiede, viisauden lähde on oikea filosofia, totuuden lähde on hengellisen elämän uskonnollinen kokemus. Tiedossa on kysymys tosiasioista, viisaudessa on kysymys suhteista, totuudessa on kysymys todellisuusarvoista.

132:3.3

Ihmisellä on taipumus jähmettää tiede, pukea filosofia kaavoihin ja dogmatisoida totuus, sillä hän on mentaalisesti laiska sovittautumaan elämisen yhä pitemmälle meneviin ponnisteluihin, samalla kun hän myös hirvittävästi pelkää tuntematonta. Luonnontilassa elävä ihminen ei mitenkään herkästi ryhdy muuttamaan ajattelutottumuksiaan eikä elintapojaan.

132:3.4

Ilmoitettu totuus, omakohtaisesti löydetty totuus, on ihmissielun ylin ilo; se on aineellisen mielen ja ihmisen sisimmässä olevan hengen yhteinen aikaansaannos. Tämän sielun, joka erottaa totuuden ja rakastaa kauneutta, ikuisen pelastuksen takaa se hyvyyden isoaminen ja janoaminen, joka panee tämän kuolevaisen kehittämään yksiselitteiseksi tavoitteekseen Isän tahdon täyttämisen, Jumalan löytämisen ja hänen kaltaisekseen tulemisen. Todellisen tiedon ja totuuden välillä ei koskaan vallitse ristiriitaa. Ristiriitaa saattaa kylläkin esiintyä tiedon ja ihmisen uskomusten välillä, uskomusten, joita värittää ennakkoluuloisuus, joita vääristää pelko ja joita hallitsee kammo joutua kasvokkain aineellisten seikkojen selvillesaamisen tai hengellisen edistymisen mukanaan tuomien uusien tosiasioiden kanssa.

132:3.5

Mutta totuudesta ei voi koskaan tulla ihmisen omaisuutta, ellei hän harjoita uskoa. Tämä on totta siksi, etteivät ihmisen ajatukset, viisaus, etiikka ja ihanteet nouse milloinkaan korkeammalle kuin hänen uskonsa, hänen ylevin toiveensa. Ja kaikki tällainen todellinen usko perustuu syvälliseen mietiskelyyn, vilpittömään itsekritiikkiin ja myönnytyksiä tekemättömään moraaliseen tietoisuuteen. Usko on henkistyneen luovan mielikuvituksen innoituksen lähde.

132:3.6

Usko toimii päästääkseen vapaaksi sen jumalallisen kipinän ihmisyyden yläpuolelle nousevat toiminnat, sen kuolemattoman alkusolun toiminnat, joka elää ihmisen mielessä ja on ikuisen eloonjäämisen potentiaali. Kasvit ja eläimet jäävät ajallisuudessa eloon siten, että ne sukupolvesta toiseen siirtävät eteenpäin identtisiä partikkeleita omasta itsestään. Ihmisen ihmissielu (persoonallisuus) selviytyy kuolevaisen kuolemasta sillä, että identiteetti yhdistyy tähän hänessä olevaan jumalallisuuden kipinään, joka on kuolematon ja joka toimii sen hyväksi, että ihmispersoonallisuuden olemassaolo jatkuisi päättymättömällä ja korkeammalla edistyvän universumiolemassaolon tasolla. Näkymättömiin kätketty ihmissielun siemen on kuolematon henki. Sielun toinen sukupolvi on ensimmäinen siinä hengelliseen ja edistyvään olemassaoloon kuuluvien persoonallisuuden ilmentymien sarjassa, joka päättyy, vasta kun tämä jumalallinen entiteetti tavoittaa oman olemassaolonsa lähteen, koko olemassaolon persoonallisen alkulähteen, Jumalan, Universaalisen Isän.

132:3.7

Ihmisen elämä jatkuu—selviytyy kuolemasta—, koska sillä on universumifunktio: sen tehtävänä on löytää Jumala. Uskon aktivoima ihmissielu ei voi pysähtyä, ennen kuin se on saavuttanut tämän kohtalonaan olevan päämäärän. Ja sitten kun se tämän jumalallisen päämäärän kerran saavuttaa, sillä ei voi koskaan olla loppua, sillä siitä on tullut Jumalan kaltainen—ikuinen.

132:3.8

Hengellinen kehittyminen on kokemus siitä, että yhä useammin ja vapaaehtoisesti valitsee hyvyyden, mihin vielä liittyy se, että pahan mahdollisuus yhtäläisesti ja askel askeleelta vähenee. Päästäessä hyvyyden hyväksi tehdyn valinnan lopullisuuteen ja totuuden arvostamiskyvyn täysimääräisyyteen ilmaantuu sen myötä kauneuden ja pyhyyden täydellisyys, johon sisältyvä vanhurskaus ikiajoiksi estää sellaisen mahdollisuuden, että esiin nousisi edes potentiaalisen pahan ajatustakaan. Tällainen Jumalaa tunteva sielu ei luo mitään epäilevästä pahuudesta kertovaa varjoa, koska se toimii näin korkealla jumalallisen hyvyyden henkitasolla.

132:3.9

Paratiisi-hengen läsnäolo ihmisen mielessä on ilmoitus-lupaus ja usko-sitoumus jumalallista etenemistä merkitsevästä ikuisesta olemassaolosta jokaiselle sielulle, joka pyrkii saavuttamaan samastumisen tähän kuolemattomaan ja ihmisen sisimmässä olevaan Universaalisen Isän henkiosaseen.

132:3.10

Universumissa tapahtuvalle etenemiselle on ominaista yhä laajempi persoonallisuuden vapaus, sillä se liittyy yhä korkeampien itsensäymmärtämisen tasojen asteittaiseen saavuttamiseen ja sen seurauksena olevaan vapaaehtoiseen itsehillintään. Päästä hengellisessä itsehillinnässä täydellisyyteen on yhtä kuin universumissa nautittavan vapauden ja henkilökohtaisen kahleettomuuden täysimääräisyys. Usko ravitsee ja ylläpitää ihmisen sielua kaiken sen hämmennyksen keskellä, jonka hän joutuu alkuvaiheessa kokemaan etsiessään suuntaansa tässä valtavassa universumissa, kun rukouksesta puolestaan tulee sielun luovan mielikuvituksen erilaisten innoitusten ja uskon virikkeiden suuri yhdistäjä, siis sellaisen sielun, joka pyrkii samastumaan siinä olevan ja siihen liittyvän jumalallisen läsnäolon henki-ihanteisiin.

132:3.11

Nämä sanat tekivät Naboniin syvän vaikutuksen, niin kuin teki jokainen hänen Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelu. Nämä totuudet paloivat jatkuvasti hänen sydämessään, ja hän oli suureksi avuksi myöhemmin saapuneille Jeesuksen evankeliumin saarnaajille.

4. Henkilökohtainen hoiva

132:4.1

Jeesus ei Roomassa-oloaikanaan omistanut kaikkea vapaa-aikaansa tälle työlle, jonka tarkoituksena oli valmentaa miehistä ja naisista lähestyvän valtakunnan tulevia opetuslapsia. Hän käytti paljon aikaa hankkiakseen yksityiskohtaista tietoa kaikista tässä maailman suurimmassa ja kosmopoliittisimmassa kaupungissa asuvista ihmisroduista ja -luokista. Jokaiseen näistä lukuisista ihmiskontakteista Jeesus liitti kaksi tavoitetta: hän toivoi pääsevänsä perille siitä, miten ihmiset suhtautuivat elämäänsä lihallisessa hahmossa, ja hän oli myös halukas sanomaan tai tekemään jotakin, joka tekisi tuon elämän rikkaammaksi ja enemmän elämisen arvoiseksi. Hänen näiden viikkojen aikana esittämänsä uskonnolliset opetukset eivät millään tavoin poikenneet niistä, jotka olivat ominaisia hänen myöhemmälle elämälleen kahdentoista apostolin opettajana ja kansanjoukkojen saarnamiehenä.

132:4.2

Hänen sanomansa pääsisältönä oli aina taivaallisen Isän rakkauden tosiasia ja hänen laupeutensa totuus, mihin liittyi ilosanoma, että ihminen on tämän saman rakkauden Jumalan uskonpoika. Sosiaalisia suhteita solmiessaan Jeesuksen tavallisesti käyttämänä menetelmänä oli kysymyksiä esittämällä saada ihmiset vapautumaan ja keskustelemaan kanssaan. Keskustelutuokio alkoi tavallisesti niin, että hän esitti heille kysymyksiä, ja se päättyi siten, että he esittivät hänelle kysymyksiä. Hän oli yhtä taitava opettamaan sekä kysymyksiä esittämällä että niihin vastaamalla. Säännönmukaista oli, että ne, joita hän opetti eniten, niille hän puhui vähiten. Eniten hänen henkilökohtaisesta hoivastaan hyötyivät taakkansa alle nääntyvät, huolten painamat ja masentuneet kuolevaiset, joiden kuormaa huojensi suuresti heidän näin saamansa tilaisuus purkaa sieluaan myötätuntoiselle ja ymmärtäväiselle kuuntelijalle, ja sitähän Jeesus nimenomaan oli, ja paljon enemmän. Ja näiden olosuhteisiinsa huonosti sopeutuneiden ihmisolentojen kerrottua huolensa Jeesukselle tämä kykeni aina tarjoamaan käytännöllisiä ja välittömästi hyödyttäviä ehdotuksia, jotka tähtäsivät heidän todellisten vaikeuksiensa korjaantumiseen, vaikkei hän jättänyt lausumatta niitäkään sanoja, jotka tarjosivat välitöntä huojennusta ja heti vaikuttavaa lohdutusta. Ja joka kerta hänellä oli tapana kertoa näille huolekkaille kuolevaisille Jumalan rakkaudesta ja tuoda monin eri keinoin ja tavoin heidän tietoonsa sen seikan, että he olivat tämän rakastavan, taivaassa olevan Isän lapsia.

132:4.3

Näin Jeesus Roomassa oleskellessaan tuli henkilökohtaisesti ottaneeksi yhteyttä yli viiteensataan tämän maailman kuolevaiseen, ja näissä yhteydenotoissa tuli esiin hänen syvä myötätuntonsa, ja ne koituivat kohteidensa mielenylennykseksi. Näin hän sai ihmiskunnan eri roduista tietoa, jota hän ei olisi koskaan kyennyt saamaan Jerusalemissa ja tuskin Aleksandriassakaan. Näitä kuutta kuukautta hän piti aina eräänä maisen elämänsä vastaavankaltaisista vaiheista rikkaimpana ja valaisevimpana.

132:4.4

Niin kuin odottaa saattoi, näin monitaitoinen ja tarmokas mies ei voinut toimia tällä tavoin kuutta kuukautta tämän maailman metropolissa ilman, että hänen puoleensa kääntyi lukuisia henkilöitä, jotka halusivat häneltä palveluksia jonkin liikeasian suhteen, tai sitäkin useammin jossakin opetustoimintaan, yhteiskunnalliseen uudistustyöhön tai uskonnolliseen liikkeeseen liittyvässä hankkeessa. Tällaisia tarjouksia tehtiin runsaan tusinan verran, ja hän tarttui jokaiseen tarjoukseen tilaisuutena tuoda valikoiduin sanoin tai jonkin ystävällisen palveluksen avulla julki jokin hengellisesti ylentävä ajatus. Jeesuksesta oli mieluisaa tehdä palveluksia, vaikka pieniäkin, kaikenlaisille ihmisille.

132:4.5

Erään roomalaisen senaattorin kanssa hän keskusteli politiikasta ja valtiotaidosta, ja tämä yksi ainoa Jeesuksen kanssa vietetty hetki teki tähän lainsäätäjään niin syvän vaikutuksen, että hän käytti koko loppuelämänsä tuloksettomaan yritykseen taivuttaa virkaveljiään muuttamaan hallitsevan politiikan suuntaa niin, että olisi hylätty ajatus, jonka mukaan hallitus tukee ja ruokkii kansaa, ja omaksuttu sen sijaan ajatus, että kansan tulee tukea hallitusta. Jeesus vietti yhden illan erään rikkaan orjanomistajan kanssa, puhui tälle ihmisestä Jumalan poikana, ja seuraavana päivänä tämä mies, Claudius nimeltään, vapautti sataseitsemäntoista orjaa. Päivällisillä hän keskusteli erään kreikkalaisen lääkärin kanssa ja kertoi tälle, että hänen potilaillaan oli mieli ja sielu siinä kuin ruumiskin, ja näin hän ohjasi tätä pätevää tohtoria pyrkimään siihen, että hän huolehtisi kanssaihmisistään entistä laajakatseisemmin. Jeesus keskusteli kaikkiin kansankerroksiin kuuluvien kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ainoa paikka, jossa hän Roomassa ollessaan ei käynyt, oli julkinen kylpylä. Kylpylässä vallinneiden vapaiden sukupuolisuhteiden takia hän kieltäytyi liittymästä ystäviensä seuraan, kun nämä menivät sinne.

132:4.6

Eräälle roomalaiselle sotilaalle hän sanoi, kun he kävelivät Tiberin vartta: ”Ole yhtä rohkea sydämessäsi kuin olet kättesi töissä. Rohkene tehdä oikeutta ja olla kyllin suuri osoittaaksesi armoa. Pakota alempi minäsi tottelemaan korkeampaa minääsi samalla tavoin kuin tottelet ylempiäsi. Pidä hyvyys kunniassa ja nosta totuus jalustalle. Valitse kaunis ruman sijasta. Rakasta kanssaihmisiäsi ja kurottaudu täysin sydämin kohti Jumalaa, sillä Jumala on Isäsi taivaassa.”

132:4.7

Forumilla esiintyvälle puhujalle hän sanoi: ”Kaunopuheisuutesi on miellyttävää, logiikkasi on ihailtavaa, äänesi hivelee korvia, mutta se, mitä opetat, on tuskin totta. Jospa vain osaisit nauttia siitä innoittavasta tyydytyksestä, että tunnet Jumalan hengellisenä Isänäsi, saattaisit käyttää puhujankykyjäsi vapauttaaksesi kanssaihmisesi pimeyden kahlevankeudesta ja tietämättömyyden orjuudesta.” Tämä oli sama Markus, joka kuuli, kun Pietari saarnasi Roomassa, ja josta tuli tämän seuraaja. Kun Simon Pietari ristiinnaulittiin, juuri tämä mies uhmasi roomalaisia vainoojia ja jatkoi rohkeasti uuden evankeliumin julistamista.

132:4.8

Tavattuaan erään köyhän miehen, jota oli syytetty väärin perustein, Jeesus meni hänen kanssaan rauhantuomarin eteen, ja kun hänelle oli myönnetty erityislupa esiintyä miehen puolustajana, hän piti suurenmoisen puheen, jonka kuluessa hän sanoi: ”Oikeudenmukaisuus on suuren kansakunnan tunnusmerkki, ja mitä suurempi kansakunta sitä tarmokkaammin se pitää huolen siitä, ettei sen vähäisintäkään kansalaista kohtaa vääryys. Sääli kansakuntaa, jos sen tuomioistuinten edessä saavat vaivatta oikeutta vain ne, joilla on rahaa ja vaikutusvaltaa! Tuomarin pyhä velvollisuus on laskea syytön vapauteen siinä kuin rangaista syyllistäkin! Kansakunnan tuomioistuinten puolueettomuudesta, tasapuolisuudesta ja rehellisyydestä riippuu, pitkällekö sen olemassaolo jatkuu. Siviilihallinnon perustana on oikeudenmukaisuus aivan kuten aidon uskonnon perustana on armo.” Tuomari otti tapauksen uudelleen käsiteltäväksi, ja kun todistusaineisto oli seulottu, hän päästi vangin vapauteen. Kaikista Jeesuksen toiminnoista näinä päivinä, joina hän harjoitti henkilökohtaista hoivaamista, tämä tapaus tuli lähimmäksi julkista toimintaa.

5. Jeesuksen neuvot rikkaalle miehelle

132:5.1

Muuan rikas mies, Rooman kansalainen ja stoalainen, kiinnostui suuresti Jeesuksen opetuksista Angamonin esiteltyä hänet tälle. Monien kahdenkeskisten neuvonpitojen jälkeen tämä varakas kansalainen kysyi Jeesukselta, mitä tämä tekisi varallisuudella, jos hänellä sitä olisi, ja Jeesus vastasi hänelle: ”Osoittaisin aineellisen varallisuuden aineellisen elämän kohentamiseen, aivan kuten osoittaisin tietoa, viisautta ja hengellistä palvelua älyllisen elämän rikastuttamiseen, sosiaalisen elämän jalontamiseen ja hengellisen elämän edistämiseen. Hoitaisin aineellista varallisuutta yhden sukupolven varojen viisaana ja tarmokkaana uskottunamiehenä seuraavan ja sen jälkeen tulevien sukupolvien hyväksi ja niiden jalontamiseksi.”

132:5.2

Mutta rikas mies ei ollut täysin tyytyväinen Jeesuksen vastaukseen. Hän rohkeni esittää toisen kysymyksen: ”Mutta mitä asemassani olevan miehen pitäisi mielestäsi varallisuudellaan tehdä? Tulisiko minun pitää se vai antaa se pois?” Ja huomatessaan, että mies todellakin halusi tietää enemmän siitä, mikä oli totuus hänen lojaalisuudestaan Jumalaa kohtaan ja hänen velvollisuudestaan ihmisiä kohtaan, Jeesus laajensi vastaustaan: ”Ystäväiseni, näen, että etsit vilpittömästi viisautta ja rakastat rehellisesti totuutta, siksi haluan esittää sinulle näkemykseni siitä, mikä olisi ratkaisu varallisuuteen liittyviä vastuukysymyksiä koskeviin ongelmiisi. Teen tämän siksi, että olet pyytänyt neuvoani, ja antaessani sinulle seuraavat neuvot en tarkoita, että sanani koskisivat kenenkään muun rikkaan miehen varallisuutta, vaan osoitan neuvoni pelkästään sinulle ja sinun henkilökohtaiseksi opastukseksesi. Mikäli yksiselitteisesti haluat nähdä asian niin, että varallisuutesi on hoitoosi uskottu omaisuuserä; mikäli vilpittömästi haluat, että sinusta tulee itsellesi kertyneen varallisuutesi viisas ja tarmokas hoitaja, siinä tapauksessa neuvoisin sinua tekemään seuraavan erittelyn rikkauksiesi lähteistä: Kysy itseltäsi ja koeta parhaasi mukaan löytää rehellinen vastaus kysymykseen, mistä tämä varallisuus on peräisin. Ja haluaisin ehdottaa, että suuren omaisuutesi alkulähteitä tarkastellessasi pidät apuneuvoina mielessäsi seuraavat kymmenen eri menetelmää, joilla aineellista varallisuutta kerätään:

132:5.3

”1. Peritty varallisuus—vanhemmilta ja edellisiltä sukupolvilta peräisin olevat rikkaudet.

132:5.4

”2. Löytämiseen perustuva varallisuus—maaäidin käyttämättömistä resursseista peräisin olevat rikkaudet.

132:5.5

”3. Kaupankäyntiin perustuva varallisuus—aineellisten tavaroiden vaihdon ja myynnin tuottamasta oikeudenmukaisesta voitosta saadut rikkaudet.

132:5.6

”4. Oikeudeton varallisuus—kanssaihmisten oikeudettomasta hyväksikäytöstä tai orjuuttamisesta peräisin olevat rikkaudet.

132:5.7

”5. Korkoina kerätty varallisuus—pääoman sijoittamisen tarjoamista oikeutetuista ja oikeudenmukaisista ansiomahdollisuuksista saadut tulot.

132:5.8

”6. Henkisen pääoman tuottama varallisuus—rikkaudet, jotka kertyvät ihmismielen luomis- ja keksimiskyvyn perusteella saaduista palkkioista.

132:5.9

”7. Sattumasta johtuva varallisuus—kanssaihmisten anteliaisuudesta peräisin olevat tai elämänolosuhteista juontuvat rikkaudet.

132:5.10

”8. Anastettu varallisuus—rikkaudet, jotka on saatu vilppiin ja epärehellisyyteen turvautumalla, varastamalla tai petoksen kautta.

132:5.11

”9. Hoitoosi uskotut varat—varallisuus, jonka kanssaihmisesi ovat jättäneet huostaasi käytettäväksi johonkin erityiseen tarkoitukseen joko heti tai tulevaisuudessa.

132:5.12

”10. Ansaittu varallisuus—rikkaudet, jotka ovat peräisin suoraan omasta henkilökohtaisesta työpanoksestasi; mielesi ja ruumiisi päivittäisistä ponnistuksista saamasi oikeutettu ja oikeudenmukainen korvaus.

132:5.13

”Ja niinpä, ystäväni, jos haluat olla suuren omaisuutesi uskollinen ja oikeudenmukainen hoitaja Jumalan edessä ja ihmisiä palvellen, sinun on jaettava varallisuutesi likimääräisesti näihin kymmeneen suureen jakautumaan, ja sitten ryhdyttävä hoitamaan kutakin erää sen mukaan, mikä on viisas ja rehellinen tulkinta oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden, rehellisyyden ja aidon tehokkuuden laeista; vaikka ei taivaan Jumala sinua toisaalta tuomitse, mikäli joskus epäselvissä tilanteissa erehtyisitkin ottamaan armeliaasti ja epäitsekkäästi huomioon kuolevaisten elämän onnettomista olosuhteista kärsivien uhrien ahdingon. Kun olet vilpittömästi epätietoinen siitä, mikä tietyissä aineellisissa tilanteissa olisi oikein ja kohtuullista, olkoot päätöksesi silloin suosiollisia puutteenalaisia kohtaan, olkoot ne suosiollisia niille, joiden osaksi on langennut kärsiä ansaitsemattomista vaikeuksista.”

132:5.14

Näistä asioista tuntikausia käydyn keskustelun jälkeen ja rikkaan miehen pyydettyä Jeesukselta lisää ja yksityiskohtaisempia ohjeita Jeesus jatkoi neuvojensa täsmentämistä, ja hänen sanomansa ydinsisältö kuului: ”Kun nyt esitän lisää ehdotuksia, jotka koskevat asennettasi varallisuutta kohtaan, kehottaisin sinua ottamaan vastaan neuvoni niin, että ne on annettu vain sinulle ja vain omaksi henkilökohtaiseksi opastukseksesi. Puhun vain omasta puolestani ja vain sinulle, tiedonhaluiselle ystävälleni. Pyydän hartaasti, ettet ryhdy sanelemaan, miten muiden rikkaiden miesten tulee suhtautua varallisuuteensa. Sinulle antamani neuvo kuuluisi seuraavasti:

132:5.15

”1. Kun toimit perimäsi omaisuuden hoitajana, sinun tulisi ottaa huomioon, mistä lähteistä se on peräisin. Sinuun kohdistuu moraalinen velvollisuus, jonka mukaan edustat mennyttä sukupolvea rehellisesti tapahtuvassa laillisen varallisuuden siirtämisessä seuraaville sukupolville sen jälkeen, kun olet vähentänyt siitä kohtuullisen veron nykyisen sukupolven hyväksi. Mutta sinulla ei ole velvollisuutta jatkaa mitään sellaista epärehellisyyttä tai oikeudenloukkausta, joka on liittynyt esivanhempiesi väärinkäytöksin tapahtuneeseen varallisuuden keräämiseen. Jokaisen perimäsi varallisuuserän, joka osoittautuu petoksella tai vääryydellä hankituksi, saat käyttää sen mukaan, mitkä ovat vakaumuksesi oikeudenmukaisuudesta, anteliaisuudesta ja varallisuuden palauttamisesta oikealle omistajalleen. Mitä laillisesta perintöosastasi tämän jälkeen jää, sen saat käyttää niin kuin oikeaksi näet ja siirtää sen turvallisesti eteenpäin siinä ominaisuudessa, että olet yhden sukupolven uskottumies toisen sukupolven hyväksi. Viisautta osoittavan arvostelukyvyn ja terveen harkinnan tulisi ohjata päätöksiäsi, jotka koskevat rikkauksien testamenttaamista perillisillesi.

132:5.16

”2. Jokaisen, joka saa varallisuutta löytöjen tuloksena, tulisi muistaa, että yksi yksilö voi elää maan päällä vain lyhyen ajan, ja siksi hänen olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta näiden löytöjen tuotto jakautuisi hyödyllisesti mahdollisimman monen hänen kanssaihmisensä kesken. Vaikkei löytäjältä tulekaan kiistää kaikkea korvausta löytöön johtaneista ponnistuksista, ei hänen toisaalta tule itsekkäästi katsoa oikeudekseen vaatia itselleen kaikkia luontoon kätkeytyvien resurssien paljastumisesta saatavissa olevia etuja ja siunauksia.

132:5.17

”3. Niin kauan kuin ihmiset katsovat hyväksi hoitaa maailman liiketoimintaa tavaroita myymällä ja vaihtamalla, heillä on oikeus kohtuulliseen ja lailliseen voittoon. Jokaiselle kauppiaalle kuuluu palkkio palveluksistaan; kaupankävijällä on oikeus saada palkkansa. Ilman vilppiä tapahtuva kaupankäynti ja kanssaihmisten rehellinen kohtelu maailman järjestyneen liiketoiminnan puitteissa luovat monien erilaisten voittojen muodossa saatua varallisuutta, ja kaikkia näitä varallisuuden lähteitä on arvioitava oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden ja kohtuuden korkeimpien periaatteiden mukaan. Rehellisen kauppamiehen ei tulisi epäröidä ottaa samaa voittoa, jonka hän mielihyvin soisi toiselle kauppiaalle samankaltaisesta liiketoimesta. Vaikkei tämänlaatuinen varallisuus olekaan identtistä omakohtaisesti ansaittujen tulojen kanssa, kun liiketoimia harjoitetaan suuressa mittakaavassa, samalla tällainen rehellisesti kartutettu varallisuus kuitenkin antaa omistajalleen melkoisen sananvallan, kun kysymys on sen sittemmin tapahtuvasta jakamisesta.

132:5.18

”4. Kukaan kuolevainen, joka tuntee Jumalaa ja koettaa täyttää jumalallisen tahdon, ei voi alentua käyttämään varallisuutta sorron välineenä. Kukaan jalo ihminen ei pyri kokoamaan rikkauksia ja kasaamaan itselleen varallisuuden tuomaa valtaa lihallishahmoisia veljiään orjuuttamalla tai heitä epäoikeudenmukaisesti hyväksikäyttämällä. Rikkaudet ovat moraalinen kirous ja hengellinen poltinmerkki, silloin kun ne ovat peräisin sorron kohteena olevan kuolevaisen ihmisen hiestä. Kaikki tällainen varallisuus pitäisi palauttaa niille, jotka on tällä keinoin ryöstetty, tai heidän lapsilleen ja lastenlapsilleen. Kestävää sivilisaatiota ei voi perustaa sellaiselle käytännölle, että työntekijältä petkutetaan hänen palkkansa.

132:5.19

”5. Rehellisestä varallisuudesta on oikeus saada korkoa. Niin kauan kuin ihmiset antavat ja ottavat lainaa, voidaan kohtuullista korkoa periä, edellyttäen että lainaksi annettu pääoma oli laillista varallisuutta. Puhdista ensin pääomasi, ennen kuin vaadit siitä korkoa. Älä koskaan muutu niin pieneksi ja ahneeksi, että alentuisit harjoittamaan koronkiskontaa. Älä milloinkaan sorru sellaiseen itsekkyyteen, että käyttäisit rahan valtaa saadaksesi oikeudetonta etua kamppailevien kanssaihmistesi kustannuksella. Älä lankea kiusaukseen ottaa kiskurikorkoa taloudellisessa ahdingossa olevalta veljeltäsi.

132:5.20

”6. Jos sattuu käymään niin, että neronleimaukset tuottavat sinulle varallisuutta, jos rikkautesi ovat peräisin palkkioista, joita olet saanut keksijänlahjojesi perusteella, älä vaadi itsellesi epäoikeudenmukaista osuutta tällaisista palkinnoista. Nero on velkaa jotakin sekä esivanhemmilleen että jälkeläisilleen; hän on kiitollisuudenvelassa myös rotuaan, kansakuntaansa ja hänen keksintöihinsä liittyviä olosuhteita kohtaan. Hänen tulisi myös muistaa, että hän työskenteli ja kehitteli keksintönsä ihmisenä ihmisten joukossa. Yhtä suuri vääryys olisi evätä nerolta kaikkinainen varojen karttuminen. Ja on aina oleva niin, että ihmisten on mahdotonta laatia sääntöjä ja säännöksiä, jotka soveltuisivat tasapuolisesti kaikkiin näihin varallisuuden oikeudenmukaista jakautumista koskeviin ongelmiin. Sinun on ensiksi tunnustettava ihminen veljeksesi, ja jos rehellisesti haluat menetellä hänen suhteensa niin kuin toivoisit hänen menettelevän itsesi suhteen, sinua ohjaavat oikeudenmukaisuuden, rehellisyyden ja kohtuullisuuden sanelemat arkipäiväiset ohjeet siinä, mikä on oikeudenmukainen ja tasapuolinen ratkaisu jokaiseen esille nousevaan taloudellisia korvauksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevaan ongelmaan.

132:5.21

”7. Kenenkään ihmisen ei tulisi omaisuuden hoitamisesta ansaittuja oikeudenmukaisia ja oikeutettuja palkkioita lukuun ottamatta esittää henkilökohtaista vaatimusta sellaiseen varallisuuteen, jonka aika ja sattuma saattavat sysätä hänen käsiinsä. Sattumoisin saadut rikkaudet tulisi nähdä laajalti siinä valossa, että ne ovat luottamuksenosoituksena hoitoon saatu omaisuuserä, joka olisi käytettävä oman sosiaalisen tai taloudellisen ryhmän hyväksi. Tällaisen varallisuuden omistajille tulisi antaa suurin sananvalta päätettäessä näiden ansaitsemattomien resurssien viisaasta ja tuottavasta jakamisesta. Sivistynyt ihminen ei suinkaan aina pidä kaikkea hallussaan olevaa henkilökohtaisena ja yksityisenä omaisuutenaan.

132:5.22

”8. Jos tiedät, että jokin omaisuutesi erä on hankittu petoksen kautta; jos varallisuuteesi kuuluu vähänkään sellaista, joka on karttunut epärehellisin keinoin tai vilpillisin menetelmin; jos rikkautesi ovat tulos oikeudettomista toimenpiteistä kanssaihmisiäsi kohtaan, kiirehdi palauttamaan kaikki nämä vääryydellä hankitut erät oikeille omistajilleen. Maksa vahingonkorvaukset täyteen määräänsä ja puhdista sillä tavoin omaisuutesi kaikista epärehellisin keinoin saaduista rikkauksista.

132:5.23

”9. Uskotunmiehen ominaisuudessa yhden henkilön harjoittama varojen hoitaminen muiden ihmisten lukuun on vakava ja pyhä vastuutehtävä. Älä saata vaaraan tai uhanalaiseksi tällaista itsellesi uskottua omaisuutta. Tällaisesta sinulle uskotusta omaisuudesta ota itsellesi vain se, minkä kaikki rehelliset ihmiset hyväksyisivät.

132:5.24

”10. Se omaisuutesi osa, joka edustaa omista mentaalisista ja fyysisistä ponnisteluistasi saamiasi ansioita, mikäli työsi on tehty rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta noudattaen, on eittämättä omaasi. Kukaan ihminen ei voi kiistää oikeuttasi sellaisen varallisuuden hallussapitoon ja sopivaksi katsomallasi tavalla tapahtuvaan käyttämiseen edellyttäen, ettei tämä oikeutesi käyttö tuota vahinkoa kanssaihmisillesi.”

132:5.25

Kun Jeesus oli päättänyt neuvojensa jakamisen tälle varakkaalle roomalaiselle, tämä nousi lepovuoteeltaan ja antoi hyvää yötä toivottaessaan seuraavan lupauksen: ”Hyvä ystäväni, huomaan, että olet mies, jossa on paljon viisautta ja hyvyyttä, ja jo huomispäivänä alan hoitaa kaikkea varallisuuttani antamiesi neuvojen mukaisesti.”

6. Sosiaalinen hoiva

132:6.1

Täällä Roomassa sattui myös tuo liikuttava välinäytös, jonka kuluessa universumin Luoja uhrasi useita tunteja siihen, että hän saattoi eksyneen lapsen huolestuneen äitinsä luokse. Tämä pikkupoika oli kulkeutunut pois kotoaan, ja Jeesus löysi hänet hätäänsä itkemästä. Jeesus ja Ganid olivat matkalla kirjastoihin, mutta he ottivat tehtäväkseen toimittaa lapsi takaisin kotiinsa. Ganid ei koskaan unohtanut, mitä Jeesus tällöin lausui: ”Tiedätkö, Ganid, että useimmat ihmiset ovat tämän eksyneen lapsen kaltaisia. He käyttävät suuren osan ajastaan siihen, että itkevät peloissaan ja kärsivät murheissaan, kun he toden totta ovat vain vähän matkan päässä sieltä, missä on turva ja suoja, aivan kuten tämä lapsi oli vain lyhyen matkan päässä kotoaan. Ja kaikkien, jotka tuntevat totuuden tien ja joilla on vakuuttuneisuus siitä, että he tuntevat Jumalaa, tulisi pitää etuoikeutena eikä suinkaan velvollisuutena tarjota lähimmäisilleen opastusta, kun nämä ponnistelevat löytääkseen elämiseen sisältyvät tyydytyksen lähteet. Eikö meille ollutkin suurenmoinen ilo huolehtia siitä, että tämä lapsi pääsi takaisin äitinsä luokse? Samalla tavoin ne, jotka ohjaavat ihmisiä Jumalan tykö, kokevat inhimillisen palvelemisen suoman verrattoman tyydytyksen.” Ja tuosta päivästä lähtien aina luonnollisen elämänsä loppuun saakka Ganid piti jatkuvasti silmänsä auki huomatakseen, olisiko jossakin eksyneitä lapsia, jotka hän voisi viedä takaisin heidän kotiinsa.

132:6.2

Kohdattiin myös muuan leskivaimo, jolla oli viisi lasta ja jonka mies oli kuollut tapaturmaisesti. Jeesus kertoi Ganidille, että hän itse oli menettänyt isänsä tapaturman kautta, ja he kävivät kerran toisensa jälkeen lohduttamassa tätä äitiä ja hänen lapsiaan Ganidin pyytäessä isältään rahaa toimittaakseen heille ruokaa ja vaatteita. He luopuivat tästä toiminnasta, vasta kun olivat löytäneet vanhimmalle pojalle työpaikan, jolloin tämä saattoi auttaa perheen huoltamisessa.

132:6.3

Kuunnellessaan tuona iltana kertomusta näistä kokemuksista, Gonod sanoi Jeesukselle hyväntahtoisesti: ”Tarkoitukseni on tehdä pojastani oppinut tai liikemies, ja nyt sinä ryhdyt tekemään hänestä filosofia tai filantrooppia.” Ja Jeesus vastasi hymyillen: ”Mitäpä, jos teemme hänestä kaikki neljä; silloin hän kykenee saamaan elämässään nelinkertaisen tyydytyksen, sillä silloin hänen korvansa, joka erottaa ihmisen tarpeista kertovan melodian, pystyy yhden sijasta tunnistamaan neljä säveltä.” Gonod sanoi siihen: ”Nyt huomaan, että olet todellakin filosofi. Sinun täytyy kirjoittaa kirja tulevia sukupolvia varten.” Ja Jeesus vastasi: ”Ei kirjaa—minun tehtävänäni on elää elämä tämän sukupolven keskuudessa ja kaikkia sukupolvia varten. Minä—”, mutta hän jätti lauseensa kesken ja sanoi Ganidille: ”Poikani, on aika mennä levolle.”

7. Retkiä rooman ympäristöön

132:7.1

Jeesus, Gonod ja Ganid tekivät viisi retkeä Rooman ulkopuolelle kaupungin ympäristössä sijaitseviin kiinnostaviin kohteisiin. Kun he kävivät Pohjois-Italian järvillä, Jeesus kävi pitkän keskustelun Ganidin kanssa siitä, miten mahdotonta on antaa ihmiselle opetusta Jumalasta, jos tämä ei halua tuntea Jumalaa. Järville matkatessaan he olivat tavanneet sattumalta erään ajattelemattoman pakanan, ja Ganidia hämmästytti, ettei Jeesus noudattanut tavallista käytäntöään, jonka mukaan hän olisi houkutellut miehen keskustelemaan kanssaan, ja se taas olisi luonnostaan johtanut keskusteluun hengellisistä kysymyksistä. Ganidin kysyessä opettajaltaan, miksi tämä osoitti niin vähän mielenkiintoa tuota pakanaa kohtaan, Jeesus vastasi:

132:7.2

”Ganid, tämä mies ei isonnut totuutta. Hän ei ollut tyytymätön itseensä. Hän ei ollut valmis pyytämään apua, eivätkä hänen mielensä silmät olleet avoinna ottamaan vastaan valoa sielulle. Tämä mies ei ollut kypsä pelastuksen sadonkorjuuseen; hänelle on annettava enemmän aikaa, jotta elämän koettelemukset ja vaikeudet valmistaisivat hänet ottamaan vastaan viisautta ja korkeampaa oppineisuutta. Tai siinä tapauksessa, että voisimme saada hänet elämään kanssamme, saattaisimme omalla elämällämme näyttää hänelle taivaassa olevan Isän, ja silloin alkaisi elämämme Jumalan poikina kiinnostaa häntä niin, että hänelle tulisi sisäinen pakko esittää kysymyksiä Isästämme. Et voi ilmoittaa totuutta Jumalasta niille, jotka eivät häntä etsi; vastahakoisia sieluja et voi johdattaa pelastuksen riemuihin. Ihmiselle pitää elämässä saatujen kokemusten tuloksena kehittyä totuudennälkä, tai hänellä pitää olla halu Jumalan tuntemiseen sen seurauksena, että hänellä on kosketus niiden ihmisten elämään, jotka tuntevat jumalallisen Isän, ennen kuin toinen ihminen voi toimia välikappaleena, joka johdattaa tällaisen kuolevaisen lähimmäisensä taivaassa olevan Isän luo. Jos tunnemme Jumalaa, meidän todellinen velvollisuutemme maan päällä on elää elämäämme niin, että sallimme Isän tuoda itsensä julki omassa elämässämme, ja näin kaikki Jumalaa etsivät ihmiset näkevät Isän ja pyytävät apuamme saadakseen lisää tietoa siitä Jumalasta, joka tulee tällä tavoin elämässämme julki.”

132:7.3

Heidän Sveitsissä ylhäällä vuoristossa käydessään tapahtui, että Jeesus keskusteli kokonaisen päivän ajan sekä isän että pojan kanssa buddhalaisuudesta. Ganid oli monet kerrat esittänyt Jeesukselle suoria kysymyksiä Buddhasta, mutta oli aina saanut enemmän tai vähemmän vältteleviä vastauksia. Nyt isä esitti pojan läsnä ollessa Jeesukselle kiertelemättömän kysymyksen Buddhasta ja sai kiertelemättömän vastauksen. Gonod sanoi: ”Tahtoisin tosiaankin tietää, mitä mieltä olet Buddhasta.” Ja Jeesus vastasi:

132:7.4

”Buddhanne oli paljon parempi kuin buddhalaisuutenne. Buddha oli suuri mies, omalle kansalleen jopa profeetta, mutta hän oli orpo profeetta. Näin sanoessani tarkoitan, että hän jo varhaisessa vaiheessa kadotti näköpiiristään hengellisen Isänsä eli taivaallisen Isän. Hänen kokemuksensa oli traaginen. Hän koetti elää ja opettaa Jumalan sanansaattajana, mutta ilman Jumalaa. Buddha ohjasi pelastuksen laivansa suoraan turvallisen sataman alueelle, suoraan kuolevaisten pelastuksen turvasataman suulle, ja siellä hyvä laiva ajoi puutteellisten merikorttien takia karille. Siellä se on maannut näiden monien sukupolvien ajan—liikkumattomana ja miltei toivottomasti pohjaan juuttuneena. Ja sen kannelle ovat jääneet monet kansanne ihmiset kaikkina näinä vuosina. He elävät huutomatkan päässä tyynistä turvallisista vesistä, mutta he kieltäytyvät tulemasta niille vesille siksi, että hyvän Buddhan jalo pursi onnettomuudekseen ajoi karille aivan sataman edustalla. Eivätkä buddhalaiset kansat koskaan purjehdi tähän satamaan, elleivät ne hylkää profeettansa filosofian purtta ja tartu hänen jaloon henkeensä. Jos kansanne olisi pysynyt uskollisena Buddhan hengelle, olisitte jo kauan sitten purjehtineet hengen tyyneyttä, sielun lepoa ja pelastuksen varmuutta merkitsevään turvasatamaanne.

132:7.5

”Ymmärräthän, Gonod, että hengessä Buddha tunsi Jumalan, mutta mielessä hän ei kyennyt Jumalaa selvästi löytämään. Juutalaiset löysivät Jumalan mielessä, mutta hengessä heiltä jäi Jumala suureksi osaksi tuntematta. Tänä päivänä buddhalaiset rämpivät filosofiassa, josta puuttuu Jumala, kun taas omaa kansaani säälittävällä tavalla orjuuttaa jumalanpelko, josta puuttuu elämän ja kahleettomuuden pelastava filosofia. Teillä on filosofia, josta puuttuu Jumala; juutalaisilla on Jumala, mutta heiltä puuttuu jokseenkin kokonaan sellainen elämisen filosofia, joka olisi jossakin suhteessa tähän Jumalaan. Koska Buddha ei kyennyt näkemään Jumalaa henkenä ja Isänä, hän ei kyennyt opetuksessaan antamaan sitä moraalista energiaa ja sitä hengellistä käyttövoimaa, jota uskonnossa täytyy olla, jos sen on määrä muuttaa rotua ja ylevöittää kansakuntaa.”

132:7.6

Silloin Ganid huudahti: ”Opettaja, luokaamme me, sinä ja minä, uusi uskonto, joka olisi kyllin hyvä Intialle ja kyllin suuri Roomalle, ja kuka tietää, vaikka saisimme juutalaiset vaihtamaan sen Jahveen.” Ja Jeesus vastasi: ”Ganid, uskontoja ei tehdä. Ihmisten uskonnot kehkeytyvät pitkien ajanjaksojen kuluessa, kun Jumalasta tehdyt totuuden paljastukset taas välähtävät maan päällä niiden ihmisten elämässä, jotka ilmoittavat Jumalasta kanssaihmisilleen.” Mutta he eivät ymmärtäneet näiden profeetallisten sanojen merkitystä.

132:7.7

Kun he tuona iltana menivät levolle, Ganid ei saanut unta. Hän puhui pitkään isänsä kanssa ja sanoi lopulta: ”Tiedätkö, isä, toisinaan minusta tuntuu, että Joosua on profeetta.” Ja hänen isänsä vastasi siihen unisesti vain: ”Poikani, on muitakin—”

132:7.8

Tästä päivästä lähtien aina luonnollisen elämänsä loppuun Ganid jatkoi oman uskontonsa kehittelyä. Hänen mieltään liikutti suuresti Jeesuksen avarakatseisuus, tasapuolisuus ja suvaitsevuus. Milloin hyvänsä he kävivät keskusteluja filosofiasta ja uskonnosta, tämä nuorukainen ei kertaakaan kokenut tuntevansa harmistumista tai olevansa asioista jyrkästi toista mieltä.

132:7.9

Millaisen näyn taivaan älyllisille olennoille tarjosikaan tämä kohtaus, jossa intialainen nuorimies ehdotti universumin Luojalle, että he tekisivät uuden uskonnon! Ja vaikkei nuori mies sitä tiennytkään, he olivat juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa tekemässä uutta ja ikuista uskontoa—tätä uutta pelastuksen tietä, Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa ihmiselle annettua ilmoitusta Jumalasta. Mitä tämä poikanen halusi kaikkein eniten tehdä, sitä hän tiedostamattaan oli itse asiassa tekemässä. Ja näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Mitä valaistunut ja harkitseva ihmisen mielikuvitus, joka saa hengellistä opetusta ja ohjausta, haluaa täydestä sydämestään ja epäitsekkäästi tehdä ja olla, siitä tulee mitattavissa olevin määrin luovaa samassa suhteessa kuin tämä kuolevainen omistautuu Isän tahdon jumalalliseen noudattamiseen. Kun ihminen antautuu Jumalan kumppaniksi, saattaa tapahtua ja tapahtuu suuria asioita.


◄ Luku 131
Ylös
Luku 133 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.