◄ Luku 129
Osa 4 ▲
Luku 131 ►
Luku 130

Matkalla Roomaan

ROOMALAISEEN maailmaan suuntautuneeseen matkaansa Jeesus käytti maan päällä viettämänsä elämän kahdennestakymmenennestäkahdeksannesta vuodesta suurimman osan ja kahdennenkymmenennenyhdeksännen vuoden kokonaisuudessaan. Jeesus ja molemmat intialaiset, Gonod ja hänen poikansa Ganid, lähtivät Jerusalemista sunnuntaiaamuna, huhtikuun 26. päivänä vuonna 22 jKr. He taittoivat matkaa ennalta laaditun aikataulun mukaan, ja Jeesus lausui hyvästit isälle ja tämän pojalle Charaxin kaupungissa Persianlahden rannalla joulukuun 13. päivänä seuraavana vuonna eli vuonna 23 jKr.

130:0.2

Jerusalemista he menivät Joppan kautta Kesareaan. Kesareassa he nousivat laivaan, joka purjehti Aleksandriaan. Aleksandriasta he purjehtivat Kreetan Laseaan. Kreetalta he purjehtivat Karthagoon ja pistäytyivät hetkeksi Kyrenessä. Karthagossa he nousivat laivaan, joka purjehti Napoliin ja pysähtyi välillä Maltalla, Syrakuusassa ja Messinassa. Napolista he menivät Capuaan, josta matka jatkui Via Appiaa myöten Roomaan.

130:0.3

Roomassa-oleskelunsa jälkeen he matkustivat maitse Tarentumiin, josta he purjehtivat Kreikan Ateenaan pysähtyen matkalla Nikopoliissa ja Korintissa. Ateenasta matka jatkui Troaksen kautta Efesokseen. Efesoksesta he purjehtivat Kyprokselle ja käväisivät välillä Rodoksella. Kyproksella-käyntiin ja siellä lepäämiseen kului aikaa melkoisesti, ja sen jälkeen he purjehtivat Syyrian Antiokiaan. Antiokiasta he matkustivat etelään ja Siidoniin ja kulkivat sitten Damaskokseen. Sieltä he matkustivat karavaanin mukana Mesopotamiaan kulkien Thapsakoksen ja Larissan kautta. He viipyivät jonkin aikaa Babylonissa, kävivät Uurissa ja muilla paikoilla ja menivät sitten Susaan. Susasta he matkustivat Charaxiin, ja tällä paikkakunnalla Gonod ja Ganid astuivat laivaan, joka vei heidät Intiaan.

130:0.4

Damaskoksessa työskentelemiensä neljän kuukauden aikana Jeesus oppi Gonodin ja Ganidin puhuman kielen alkeet. Damaskoksessa ollessaan hän oli suuren osan ajastaan työskennellyt kääntämällä tekstejä kreikan kielestä eräälle Intiassa puhutulle kielelle. Tässä työssä häntä avusti muuan syntyperäinen intialainen Gonodin kotiseudulta.

130:0.5

Välimeren piirissä suorittamansa matkan aikana Jeesus käytti noin puolet jokaisesta päivästä siihen, että hän opetti Ganidia ja toimi tulkkina Gonodin liikeneuvotteluissa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä. Vapaasti käytettävissään olleen loppupäivän Jeesus omisti siihen, että hän solmi läheisiä henkilökohtaisia suhteita kanssaihmisiinsä, niitä likeisiä yhteyksiä tämän maailman kuolevaisiin, jotka olivat niin luonteenomaisia hänen toiminnalleen näinä vuosina, vähän ennen kuin hän ryhtyi julkiseen toimintaansa.

130:0.6

Jeesus tutustui länsimaiden ja Levantin korkeampaan aineelliseen ja älylliseen kulttuuriin ensi käden havaintoja niistä tekemällä ja olemalla niihin suoraan kosketuksissa. Gonodilta ja tämän lahjakkaalta pojalta hän oppi hyvin paljon Intian ja Kiinan sivilisaatiosta ja kulttuurista, sillä Gonod, joka itse oli Intian kansalainen, oli tehnyt kolme laajaa matkaa keltaisen rodun keisarikuntaan.

130:0.7

Nuori Ganid oppi Jeesukselta tämän pitkän ja läheisen yhdessäolon aikana paljon. He kiintyivät suuresti toisiinsa, ja nuoren miehen isä yritti moneen kertaan taivuttaa Jeesusta tulemaan heidän mukaansa, sitten kun he palaisivat Intiaan, mutta joka kerta Jeesus torjui ehdotuksen vetoamalla siihen, että hänen oli välttämättä palattava perheensä luokse Palestiinaan.

1. Joppassa—keskustelu Joonasta

130:1.1

Kun he viipyivät Joppassa, Jeesus tapasi Gadiahin, filistealaisen tulkin, joka työskenteli nahkuri Simonin palveluksessa. Gonodin mesopotamialaisagentit olivat käyneet paljon kauppaa tämän Simonin kanssa, siksi Gonod ja hänen poikansa halusivat matkallaan Kesareaan vierailla hänen luonaan. Sillä aikaa kun he oleskelivat Joppassa, Jeesuksesta ja Gadiahista tuli hyvät ystävät. Tämä nuori filistealainen oli totuudenetsijä. Jeesus oli totuudenantaja, hän oli totuus tuolloin Urantialla eläneelle sukupolvelle. Kun suuri totuudenetsijä ja suuri totuudenantaja kohtaavat, seurauksena on uuden totuuden kokemisesta koituva suuri ja vapauttava valaistuminen.

130:1.2

Eräänä päivänä illallisen jälkeen Jeesus ja nuori filistealainen olivat kävelyllä meren rannalla, ja Gadiah, joka ei tiennyt tämän ”Damaskoksen kirjanoppineen” olevan niin hyvin perillä heprealaisista perimätiedoista, osoitti Jeesukselle laituria, jolta Joonan kerrottiin nousseen laivaan huono-onnisella Tarsiksen-merimatkallaan. Ja huomautuksensa tehtyään hän esitti Jeesukselle seuraavan kysymyksen: ”Kuinka on, luuletko ison kalan tosiaankin nielaisseen Joonan?” Jeesus tajusi, että tämä perimätieto oli vaikuttanut nuoren miehen elämään tavattomasti, ja että tapauksen mietiskely oli iskostunut hänen mieleensä mielettömänä ajatuksena yrittää pakoilla velvollisuuttaan. Sen vuoksi Jeesus ei sanonutkaan mitään, mikä olisi yhtäkkiä hävittänyt perustukset vaikuttimilta, jotka nyt ohjasivat kysyjän käytännön elämää. Esitettyyn kysymykseen vastatessaan Jeesus sanoi: ”Ystäväni, olemme kaikki joonaita, joilla on elämä elettävänämme Jumalan tahdon mukaisesti, ja joka kerta, kun koetamme vältellä tämänhetkistä elämän elämisen velvollisuutta kaukana oleviin houkutuksiin pakenemalla, me sillä keinoin saatamme itsemme sellaisten voimien välittömään vaikutuspiiriin, joita eivät ohjaa totuuden vallat eivätkä vanhurskauden voimat. Velvollisuuden pakoilu on samaa kuin totuuden uhraaminen. Valon ja elämän palveluksesta pakeneminen ei voi johtaa kuin tuskallisiin ristiriitoihin vaikeiden itsekkyyden valaiden kanssa, ja nämä ristiriidat vievät lopulta pimeyteen ja kuolemaan, elleivät tällaiset Jumalan hylkäävät joonaat, vaikkapa vasta epätoivon syövereissä, muuta mieltään etsiäkseen Jumalaa ja hänen hyvyyttään. Ja kun tällaiset pettyneet sielut vilpittömästi etsivät Jumalaa—isoavat totuutta ja janoavat vanhurskautta—, ei ole mitään, joka voisi pitää heitä kauemmin vankeudessa. Olivatpa he langenneet miten syvälle hyvänsä, niin sitten kun he koko sydämellään etsivät valkeutta, taivaan Herran Jumalan henki vapauttaa heidät heidän vankeudestaan. Huonot elämänolot sylkäisevät heidät kuivalle maalle, jolla avautuu uudet mahdollisuudet uuteen palveluun ja elämän viisaampaan elämiseen.”

130:1.3

Jeesuksen esittämä opetus vaikutti Gadiahiin syvästi, ja he keskustelivat meren rannalla myöhään yöhön. Ja ennen kuin he menivät majapaikkaansa, he rukoilivat yhdessä ja toistensa puolesta. Tämä oli sama Gadiah, joka myöhemmin kuunteli Pietarin saarnaamista ja josta tuli syvästi Jeesus Nasaretilaiseen uskova. Kerran hän kävi muutamana iltana Dorcasin kodissa ikimuistettavan väittelyn Pietarin kanssa. Ja Gadiah vaikutti suuresti siihen, että varakas nahkakauppias Simon päätti lopullisesti omaksua kristinuskon.

130:1.4

(Tässä kertomuksessa, joka käsittelee Jeesuksen tällä Välimeren ympäristöön suuntautuneella matkalla tekemää henkilökohtaista työtä oman aikansa kuolevaisten parissa, käännämme hänen sanansa saamamme luvan mukaisesti sellaisin kielellisin ilmaisuin, joita Urantialla tämän esityksen laatimisen aikoihin käytetään.)

130:1.5

Jeesuksen viimeinen tapaaminen Gadiahin kanssa sujui hyvästä ja pahasta käydyn keskustelun merkeissä. Tätä nuorta filistealaista kiusasi kovasti se hänen epäoikeudenmukaisuutena tuntemansa seikka, että maailmassa esiintyi hyvän rinnalla pahaa. Hän sanoi: ”Jos Jumala on loputtoman hyvä, miten hän voi sallia, että me kärsimme pahan aiheuttamista murheista; ja kuka ylipäätään luo pahan?” Noihin aikoihin monet vielä uskoivat, että Jumala loi niin hyvän kuin pahankin, mutta Jeesus ei tällaista erhettä koskaan opettanut. Tähän kysymykseen vastatessaan Jeesus sanoi: ”Veljeni, Jumala on rakkaus. Hän on sen vuoksi pakostakin hyvä, ja hänen hyvyytensä on niin suurta ja todellista, ettei siihen kerta kaikkiaan mahdu mitään niin pientä ja epätodellista kuin paha. Jumala on niin positiivisesti hyvä, että hänessä ei ehdottomasti ole sijaa negatiiviselle pahalle. Paha on niiden ihmisten epäkypsä valinta ja ajattelematon harha-askel, jotka vastustavat hyvyyttä, hylkivät kauneutta ja jotka ovat epälojaaleja totuudelle. Paha on vain kypsymättömyydestä johtuvaa sopeutumattomuutta tai tietämättömyyden hajottavaa ja vääristelevää vaikutusta. Paha on se väistämätön pimeys, joka seuraa valon epäviisaan hylkäämisen kintereillä. Pahaa on, mikä on pimeää ja epätotta, ja mistä tietoisesti omaksuttuna ja tieten tahtoen hyväksyttynä tulee synti.

130:1.6

”Antaessaan sinulle kyvyn valita totuuden ja erheen välillä taivaallinen Isäsi loi valon ja elämän positiivisen tien potentiaalisen negaation. Mutta tällaisia pahuutta ilmentäviä erheitä ei todellisuudessa ole olemassa kuin vasta sitten, kun älyllinen luotu elämäntapansa väärin valitsemalla tahtoo, että ne ovat olemassa. Ja sitten nämä pahuudet tällaisten itsepäisten ja kapinallisten luotujen tekemin tietoisin ja harkituin valinnoin korottuvat myöhemmin synniksi. Tämän vuoksi taivaassa oleva Isämme sallii hyvän ja pahan kulkea rinnakkain elämän loppuun saakka, aivan kuten luonto antaa vehnän ja lusteen kasvaa vieri vieressä elonkorjuuseen asti.” Gadiah oli täysin tyytyväinen Jeesuksen hänen kysymykseensä esittämään vastaukseen, kunhan heidän tämän jälkeen käymänsä keskustelu oli selvittänyt hänen mielelleen näiden suurimerkityksisten toteamusten todellisen tarkoituksen.

2. Kesareassa

130:2.1

Jeesus ja hänen ystävänsä joutuivat viipymään Kesareassa odotettua pitempään, sillä huomattiin yhden suurikokoisen peräsinmelan olevan vaarassa haljeta siinä aluksessa, johon he olivat aikeissa nousta. Kapteeni päätti, että jäätäisiin satamaan siksi aikaa, kun uutta melaa veistettiin. Tällaiseen tehtävään tarvittavista ammattitaitoisista puutyömiehistä oli pulaa, ja niin Jeesus tarjoutui auttamaan. Iltaisin Jeesus ystävineen kuljeskeli kauniilla muurilla, joka toimi satama-alueen ympärillä kiertävänä kävelytienä. Ganid kuunteli kiinnostuneena Jeesuksen selittäessä kaupungin vedenkäyttöjärjestelmää ja tekniikkaa, jolla vuorovesi-ilmiötä käytettiin hyväksi kaupungin katujen ja viemäreiden huuhtelemiseen. Augustuksen temppeli teki syvän vaikutuksen tähän intialaisnuorukaiseen. Temppeli sijaitsi mäen päällä, ja sen harjalla seisoi kolossaalinen Rooman keisarin patsas. Kesareassa-oleskelunsa toisena iltapäivänä kaikki kolme olivat läsnä Kesarean valtavassa amfiteatterissa järjestetyssä näytöksessä. Siellä oli tilaa kahdellekymmenelletuhannelle katsojalle. Ja samana iltana he menivät teatteriin katsomaan kreikkalaista näytelmää. Ganidille nämä olivat ensimmäiset hänen koskaan näkemänsä senlaatuiset näytökset, ja hän esitti niiden johdosta Jeesukselle monta kysymystä. Kolmannen päivän aamuna he suorittivat muodollisen vierailun kuvernöörin palatsiin, sillä Kesarea oli Palestiinan pääkaupunki ja Rooman prokuraattorin residenssikaupunki.

130:2.2

Heidän majatalossaan asui myös Mongoliasta saapunut kauppias, ja koska tämä kaukoidän mies puhui melko hyvin kreikkaa, Jeesus kävi hänen kanssaan monta pitkää keskustelua. Jeesuksen elämänfilosofia teki syvän vaikutuksen tähän mieheen, eikä hän koskaan unohtanut Jeesuksen viisaita sanoja tämän puhuttua ”taivaallisen elämän elämisestä siten, että joka päivä alistutaan taivaallisen Isän tahtoon, jo silloin kun vielä ollaan maan päällä.” Tämä kauppias oli taolainen, ja hänestä oli sitä tietä tullut uskova, joka uskoi lujasti oppiin universaalisesta Jumaluudesta. Mongoliaan palatessaan hän ryhtyi opettamaan naapureilleen ja liiketuttavilleen näitä korkeampia totuuksia, ja välitön seuraus näistä toimista oli hänen vanhimman poikansa päätös ruveta taolaispapiksi. Koko elinikänsä tämä nuori mies vaikutti menestyksellisesti korkeamman totuuden puolesta, ja hänen työtään jatkoivat hänen poikansa ja pojanpoikansa, jotka niin ikään olivat hartaan uskollisia opille yhdestä Ainoasta Jumalasta—Taivaan Korkeimmasta Hallitsijasta.

130:2.3

Samalla kun on todettava, että varhaiskristillisen kirkon itäinen haara, jonka pääpaikka oli Filadelfiassa, pitäytyi Jerusalemin veljiä uskollisemmin Jeesuksen opetuksiin, on myös valittaen todettava, ettei sen keskuudesta noussut ketään Pietarin kaltaista, joka olisi mennyt Kiinaan tai ketään Paavalin kaltaista, joka olisi lähtenyt Intiaan, joissa maissa hengellinen maaperä olisi ollut perin otollinen uuden valtakuntaevankeliumin siemenen kylvölle. Nimenomaan nämä Jeesuksen opetukset, muodossa, jossa filadelfialaiset niitä vaalivat, olisivat vedonneet aivan yhtä välittömästi ja tehokkaasti Aasian hengellisesti isoavien kansojen mieleen kuin Pietarin ja Paavalin saarnaaminen lännessä.

130:2.4

Muuan nuori mies, joka työskenteli eräänä päivänä Jeesuksen kanssa peräsinmelan kimpussa, kiinnostui suuresti sanoista, joita Jeesus heidän ahertaessaan laivaveistämöllä tunti tunnin jälkeen lausui. Kun Jeesus antoi hänen ymmärtää, että taivaassa oleva Isä oli kiinnostunut maan päällä olevien lastensa hyvinvoinnista, tämä nuori, Anaxandos-niminen kreikkalainen sanoi: ”Jos Jumalat ovat kiinnostuneita minusta, mikseivät he erota tämän työpajan julmaa ja epäoikeudenmukaista työnjohtajaa?” Häntä hätkähdytti Jeesuksen vastaus: ”Koska sinä tiedät, miten olla ystävällinen ja mikä arvo on oikeudenmukaisuudella, niin ehkäpä Jumalat ovat tuoneet tämän erehtyvän miehen lähellesi, jotta sinulla olisi tilaisuus johdattaa hänet tälle paremmalle tielle. Ehkäpä sinä olet se suola, jonka on määrä tehdä tästä veljestä kaikkien muiden ihmisten kannalta miellyttävämmän; ellet nimittäin ole käynyt mauttomaksi. Nykyisellään tämä mies pitää sinua vallassaan sillä, että hänen huonot tapansa vaikuttavat sinuun epäedullisesti. Miksi et osoita pitäväsi pahan aisoissa hyvyyden voimalla, ja sillä tavoin sinusta tulisi kaikkien teidän kahdenvälisten suhteittenne herra? Uskaltaisin väittää, että sinussa oleva hyvä voisi voittaa hänessä olevan pahan, jos antaisit sille kunnollisen ja elävän mahdollisuuden. Ei ole kuolevaisten olemassaolon piirissä kiehtovampaa seikkailua kuin on saada nauttia siitä riemusta, että pääsee aineellista elämää edustavaksi hengellisen energian ja jumalallisen totuuden kumppaniksi näiden käydessä jonkin voitokkaista kamppailuistaan erhettä ja pahaa vastaan. On ihmeellinen ja uudistava kokemus päästä hengellisen valon eläväksi kanavaksi hengellisessä pimeydessä kyyhöttävälle kuolevaiselle. Jos sinulle on siunattu totuutta enemmän kuin tälle miehelle, hänen tarpeensa tulisi olla sinulle haaste. Ethän toki ole pelkuri, joka voisi seisoskella rannalla katselemassa, kun uimataidoton lähimmäinen menehtyy! Kuinka paljon onkaan tämän miehen pimeydessä rämpivä sielu hänen veteen hukkuvaa ruumistaan arvokkaampi!”

130:2.5

Jeesuksen sanat liikuttivat Anaxandosia valtavasti. Eikä aikaakaan, kun hän kertoi esimiehelleen, mitä Jeesus oli sanonut, ja sinä iltana he molemmat pyysivät Jeesuksen neuvoa siinä mielessä, mitä he tekisivät sielunsa hyväksi. Ja sitten myöhemmin, kun Kesareassa oli julistettu kristillistä sanomaa, nämä molemmat miehet—toinen kreikkalainen ja toinen roomalainen—uskoivat, mitä Filippus saarnasi, ja heistä tuli Filippuksen perustaman seurakunnan eturivin jäseniä. Myöhemmin tämä nuori kreikkalainen nimitettiin sen roomalaisen sadanpäämiehen, Corneliuksen, apulaiseksi, josta Pietarin toiminnan tuloksena tuli uskova. Anaxandos jakoi edelleen valoa niille, jotka kyyhöttivät pimeydessä, ja hän jatkoi toimintaansa aina Paavalin vangitsemiseen asti. Tällöin hänet surmattiin vahingossa, kun hän oli hoivaamassa kärsiviä ja kuolevia suuressa kahdenkymmenentuhannen juutalaisen teurastuksessa.

130:2.6

Tähän aikaan Ganid alkoi vähitellen saada selville, että hänen opettajansa käytti vapaa-aikansa tähän epätavalliseen henkilökohtaiseen kanssaihmistensä palvelemiseen, ja nuori intialainen ryhtyi ottamaan selville, mikä oli näiden alituisten toimintojen vaikuttimena. Hän kysyi: ”Miksi käytät jatkuvasti aikaasi näihin keskusteluihin muukalaisten kanssa?” Ja Jeesus vastasi: ”Ganid, kukaan ihminen ei ole Jumalaa tuntevalle muukalainen. Kun koet löytäväsi taivaassa olevan Isän, huomaat samalla kaikkien ihmisten olevan veljiäsi, ja näyttääkö se sinusta kummalliselta, jos joku tuntuu iloitsevan vasta löydetyn veljen kohtaamisesta? Saada tutustua veljiinsä ja sisariinsa, tietää heidän ongelmansa ja oppia rakastamaan heitä, siinä on elämisen korkein kokemus.”

130:2.7

Tämä oli keskustelu, joka jatkui pitkälle yöhön, ja sen kuluessa nuori mies pyysi Jeesusta kertomaan, mikä ero on Jumalan tahdon ja sen ihmismielen tekemänvalinnan välillä, jota sitäkin kutsutaan tahdoksi. Jeesuksen vastauksen ydinsisältö oli seuraava: Jumalan tahto on Jumalan toimintatapa; kumppanuutta Jumalan tekemän valinnan kanssa, kun edessä on mikä tahansa potentiaalinen vaihtoehto. Jumalan tahdon tekeminen on sen vuoksi etenevä kokemus yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi muuttumisesta, ja Jumala on kaiken hyvän, kauniin ja toden lähde ja määränpää. Ihmisen tahto on tie, jota ihminen ratkaisuja tehdessään noudattaa; se on kaikkea, mitä kuolevainen päättää olla ja tehdä. Tahto on tietoisen olennon harkiten tekemä valinta, joka johtaa älylliseen pohdintaan perustuvaan päätöksentekokäyttäytymiseen.

130:2.8

Samana iltapäivänä Jeesus ja Ganid olivat huvitelleet leikkimällä varsin älykkään paimenkoiran kanssa, ja Ganid halusi tietää, oliko koiralla sielu, oliko sillä tahto, ja hänen kysymykseensä vastatessaan Jeesus sanoi: ”Koiralla on mieli, joka kykenee tuntemaan aineellisen ihmisen, isäntänsä, mutta se ei kykene tuntemaan Jumalaa, joka on henki. Niinpä koiralla ei ole hengellistä olemusta eikä sillä voi olla hengellistä kokemusta. Koiralla voi olla tahto, jonka se on saanut luonnolta ja jota koulutus on mahdollisesti vielä lisännyt, mutta tällainen mielen kyky ei ole hengellinen vaikuttaja, eikä se ole verrattavissa ihmisen tahtoon, sikäli ettei se ole pohdiskelevaa—se ei ole tulos korkeampien ja moraalisten merkitysten erottamisesta tai hengellisten ja ikuisten arvojen valitsemisesta. Juuri se, että kuolevaisella on kyky erottaa hengellinen ja valita totuus, tekee hänestä moraalisen olennon, luodun, jolle on annettu hengellisen vastuullisuuden attribuutit ja ikuisen eloonjäämisen potentiaali.” Jeesus selitti lisäksi, että koska eläimeltä puuttuvat äsken mainitut mentaaliset kyvyt, eläinkunta ei ajallisuudessa milloinkaan kykene kehittämään puhekieltä eikä kokemaan mitään, mikä vastaisi persoonallisuuden eloonjäämistä ikuisuudessa. Tänä päivänä saamansa opetuksen tuloksena Ganid ei enää koskaan uskonut, että ihmisten sielut siirtyisivät eläinten ruumiiseen.

130:2.9

Seuraavana päivänä Ganid puhui tästä kaikesta isänsä kanssa, ja juuri Gonodin kysymykseen vastatessaan Jeesus selitti, että ”ne ihmistahdot, joiden aika ei täyty muusta kuin ihmisen animaalisen olemassaolon aineellisiin ongelmiin liittyvien ajallisten ratkaisujen tekemisestä, ovat tuomitut tuhoutumaan ajallisuudessa. Jotka tekevät täydestä sydämestään kumpuavia moraalisia päätöksiä ja varauksettomia hengellisiä ratkaisuja, samastuvat sitä kautta yhä enemmän sisimmässään olevaan jumalalliseen henkeen, ja muuntuvat siten yhä suuremmin ikuisen eloonjäämisen—jumalallista palvelua merkitsevän päättymättömän edistymisen—liittyviksi arvoiksi.”

130:2.10

Tänä samana päivänä kuulimme ensi kertaa tuon suurimerkityksisen totuuden, joka nykyisen kielenkäytön mukaan ilmaistuna kuuluisi: ”Tahto on se ihmismielen ilmentymä, joka antaa subjektiiviselle tietoisuudelle mahdollisuuden tuoda itsensä julki objektiivisesti ja kokea se ilmiö, että ihminen haluaa olla Jumalan kaltainen.” Ja juuri tässä samassa merkityksessä jokaisesta pohdiskelevasta ja hengellisesti asennoituneesta ihmisestä voi tulla luova.

3. Aleksandriassa

130:3.1

Kesareassa-käynti oli ollut vaiheikas, ja kun laiva oli korjattu, Jeesus ja hänen kaksi ystäväänsä lähtivät päivänä muutamana puoliltapäivin kohti Egyptin Aleksandriaa.

130:3.2

Kolmikon matka Aleksandriaan oli mitä miellyttävin. Ganid iloitsi merimatkasta, eikä Jeesus juuri muuta ehtinyt kuin vastailla hänen kysymyksiinsä. Kun he lähestyivät kaupungin satamaa, nuoressa miehessä herätti kiinnostusta Faroksen suuri majakka. Majakka sijaitsi saarella, jonka Aleksanteri oli yhdistänyt aallonmurtajalla mantereeseen ja luonut sillä keinoin kaksi suurenmoista satamaa ja tehnyt samalla Aleksandriasta Afrikan, Aasian ja Euroopan kauppamerenkulun solmukohdan. Tämä suuri majakka oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä ja kaikkien myöhemmin rakennettujen majakoiden esikuva. He nousivat varhain aamulla katsomaan tätä ihmisen ihmishenkien turvaksi rakentamaa loistavaa laitosta, ja Ganidin ihastuksenhuutojen välissä Jeesus sanoi: ”Ja sinä, poikani, tulet Intiaan palatessasi olemaan kuin tämä majakka, vielä senkin jälkeen kun isäsi on laskettu haudan lepoon. Tulet olemaan kuin elämän valo niille, jotka ympärilläsi kyyhöttävät pimeydessä; valo, joka näyttää kaikille sitä haluaville väylän, joka vie turvallisesti pelastuksen satamaan.” Ja Jeesuksen kättä puristaessaan Ganid sanoi: ”Niin olen.”

130:3.3

Ja huomautamme taas, että kristinuskon alkuaikojen opettajat tekivät suuren virheen sikäli, että he niin yksinomaisesti kohdistivat huomionsa roomalaisen maailman läntiseen sivilisaatioon. Jeesuksen opetukset olisi ensimmäisen vuosisadan mesopotamialaisten uskovien vaalimassa muodossa otettu halukkaasti vastaan Aasian uskonnonharjoittajien eri ryhmien keskuudessa.

130:3.4

Neljä tuntia maihinnousun jälkeen he asettuivat asumaan sen pitkän ja leveän valtakadun itäpään tuntumaan, joka yli kolmekymmentä metriä leveänä ja kahdeksan kilometriä pitkänä ulottui tämän miljoonan asukkaan kaupungin länsirajoille asti. Luotuaan ensimmäisen yleissilmäyksen kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin, joihin kuuluivat yliopisto (museo), kirjasto, Aleksanterin kuninkaallinen mausoleumi, palatsi, Neptunuksen temppeli, teatteri ja gymnasion, Gonod lähti liikeasioilleen, kun Jeesus ja Ganid sen sijaan menivät kirjastoon. Kirjasto oli maailman suurin. Sinne oli kerätty lähes miljoona käsikirjoitusta kaikkialta sivistyneestä maailmasta: Kreikasta, Roomasta, Palestiinasta, Parthiasta, Intiasta, Kiinasta ja jopa Japanista. Tässä kirjastossa Ganid näki koko maailman laajimman kokoelman intialaista kirjallisuutta; ja he viettivät siellä jonkin hetken joka päivä niin kauan kuin he viipyivät Aleksandriassa. Jeesus kertoi Ganidille siellä suoritetusta heprealaisten kirjoitusten kääntämisestä kreikan kielelle. Ja he keskustelivat keskustelemasta päästyään maailman kaikista uskonnoista, ja Jeesus koetti osoittaa tälle nuorelle mielelle, mikä niissä itse kussakin oli totta, ja sanoi aina sen perään: ”Mutta Jahve on Jumala, joka kehittyi Melkisedekin tekemistä totuuden paljastuksista ja Abrahamin kanssa solmitusta liitosta. Juutalaiset olivat Abrahamin jälkeläisiä, ja myöhemmin he ottivat haltuunsa juuri sen maan, jossa Melkisedek oli elänyt ja opettanut ja josta hän lähetti opettajia kaikkialle maailmaan. Ja lopulta juutalaisten uskonto toi mitään muuta maailmanuskontoa selvemmin julki sen, että Israelin Herra, Jumala, on taivaassa oleva Universaalinen Isä.

130:3.5

Jeesuksen johdolla Ganid laati kokoelman maailman kaikkien niiden uskontojen opetuksista, jotka tunsivat jonkin Universaalisen Jumaluuden, jos kohta niissä saattoi enemmän tai vähemmän ilmetä myös alisteisten jumaluuksien tunnustamista. Asiasta paljon keskusteltuaan Jeesus ja Ganid tekivät johtopäätöksen, ettei roomalaisilla ollut uskonnossaan todellista Jumalaa, että heidän uskontonsa oli tuskin enempää kuin keisarinpalvontaa. He päättelivät, että kreikkalaisilla oli kyllä filosofia, muttei oikeastaan uskontoa persoonallisine Jumalineen. Mysteerikultit he hylkäsivät niiden monikerroksisuudesta johtuvan sekavuuden takia ja siksi, että niiden erilaiset käsitykset Jumaluudesta näyttivät olevan johdettuja muista ja vanhemmista uskonnoista.

130:3.6

Vaikka nämä käännökset tehtiinkin jo Aleksandriassa, Ganid järjesti nämä valikoimat ja lisäsi niihin omat päätelmänsä, vasta kun heidän Roomassa-oleskelunsa läheni loppuaan. Hän oli hyvin yllättynyt huomiostaan, että maailman uskonnollisen kirjallisuuden parhaat kirjoittajat tunnustivat kaikki enemmän tai vähemmän selkeästi ikuisen Jumalan olemassaolon ja olivat hänen luonteestaan ja suhteestaan kuolevaiseen ihmiseen varsin paljossa samaa mieltä.

130:3.7

Aleksandriassa ollessaan Jeesus ja Ganid viettivät paljon aikaa museossa. Tämä museo ei ollut harvinaisten esineiden kokoelma, vaan paremminkin taiteen, tieteen ja kirjallisuuden yliopisto. Oppineet professorit pitivät siellä luentoja päivittäin, ja tuohon aikaan se oli läntisen maailman ajattelun keskus. Päivästä päivään Jeesus tulkitsi luentoja Ganidille. Toisen viikon aikana tämä nuori mies eräänä päivänä huudahti: ”Opettaja Joosua, sinä tiedät enemmän kuin nämä professorit. Sinun pitäisi nousta seisomaan ja kertoa heille ne suurenmoiset asiat, jotka olet kertonut minulle. Paljo ajattelu on sumentanut heidät. Puhun tästä isälleni, ja hän saa järjestää asian.” Jeesus hymyili ja sanoi: ”Sinä olet ihaileva oppilas, mutta nämä opettajat eivät ole kiinnostuneita sellaisesta, että sinä ja minä heitä opettaisimme. Hengellistymättömästä oppineisuudesta johtuva ylpeys on ihmisen kokemuksessa salakavala asia. Oikea opettaja säilyttää älyllisen rehellisyytensä pysymällä iäti opiskelijana.”

130:3.8

Aleksandria oli kaupunki, jossa vallitsi länsimaisen kulttuurin sekoitus, ja Rooman jälkeen se oli maailman suurin ja suurenmoisin kaupunki. Siellä sijaitsi maailman suurin juutalainen synagoga, seitsemänkymmenen johtavan vanhimman eli Aleksandrian sanhedrinin hallintopaikka.

130:3.9

Gonodin monien liiketuttavien joukkoon kuului muuan Alexander-niminen juutalainen pankkiiri, jonka veli, Filon, oli tuon ajan kuuluisa uskonnonfilosofi. Filon oli ottanut itselleen ylistettävän mutta äärimmäisen vaikean tehtävän saattaa sopusointuun kreikkalainen filosofia ja heprealainen teologia. Ganid ja Jeesus keskustelivat paljon Filonin opetuksista ja odottivat saavansa olla läsnä jollakin hänen luennollaan, mutta koko heidän Aleksandriassa-olonsa ajan tämä kuuluisa hellenistijuutalainen makasi sairaana vuoteessaan.

130:3.10

Kreikan filosofiassa ja stoalaisissa opinkappaleissa oli paljon sellaista, jota Jeesus saattoi suositella Ganidille, mutta hän teroitti tämän nuorukaisen mieleen sitä totuutta, että nämä uskomusjärjestelmät samoin kuin muutamien hänen omaan kansaansa kuuluvien epämääräiset opetukset olivat uskontoja vain siinä mielessä, että ne johdattivat ihmisiä löytämään Jumalan ja saamaan elävän kokemuksen Iankaikkisen tuntemisesta.

4. Luento todellisuudesta

130:4.1

Aleksandriasta-lähtöään edeltäneenä iltana Ganid ja Jeesus kävivät pitkän keskustelun erään hallituksen palkkaaman professorin kanssa, joka luennoi yliopistossa Platonin opetuksista. Jeesus toimi oppineen kreikkalaisopettajan tulkkina, muttei liittänyt mukaan mitään omia opetuksiaan, jotka olisivat osoittaneet Kreikan filosofian virheelliseksi. Gonod oli sinä iltana muualla hoitamassa liikeasioitaan, joten professorin poistuttua opettaja ja oppilas kävivät Platonin opeista pitkän keskustelun, jossa sydän puhui sydämelle. Vaikka Jeesus hyväksyi varauksin jotkin kreikkalaiset opetukset, jotka liittyivät sellaiseen teoriaan, että maailman kaikki aineelliset olevaiset ovat varjomaisia heijastumia näkymättömistä mutta konkreettisemmista hengellisistä realiteeteista, hän koetti kuitenkin laskea luotettavamman perustuksen nuorukaisen ajattelulle. Niinpä hän ryhtyi pitämään pitkää esitelmää universumissa vallitsevan todellisuuden luonteesta. Pääkohdittain esitettynä ja nykyisen kielenkäytön mukaan ilmaistuna Jeesus sanoi Ganidille seuraavaa:

130:4.2

Universumitodellisuuden lähde on Infiniittinen. Finiittistä luomistulosta edustavat aineelliset olevaiset ovat Paratiisi-esikuvan ja ikuisen Jumalan Universaalisen Mielen ajallis-avaruudellisia seuraamuksia. Fyysisessä maailmassa ilmenevä kausaatio, älyllisyyden maailmassa ilmenevä tajunta ja hengen maailmassa ilmenevä edistyvä minuus—universaaliseen mittakaavaan projisoituina, ikuisiin keskinäissuhteisiin kytkeytyneinä sekä laadultaan täydellisiksi ja arvoltaan jumalallisiksi koettuina nämä realiteetit—ovat Korkeimman todellisuus. Mutta alati muuttuvassa universumissa kausaation, älyllisyyden ja henkikokemuksen Alkuperäinen Persoonallisuus on muuttumaton, absoluuttinen. Kaikki olevaiset, yksinpä rajattomien arvojen ja jumalallisten ominaisuuksien ikuisessa universumissakin, saattavat muuttua ja usein ne niin tekevätkin, mutta Absoluutit eivät muutu, eikä myöskään muutu sellaisen fyysisen statuksen, sellaisen älyllisen kattavuuden tai sellaisen hengellisen identiteetin saavuttanut, joka on absoluuttinen.

130:4.3

Korkein taso, jolle finiittinen luotu voi edistyä, on Universaalisen Isän tunnistaminen ja Korkeimman tunteminen. Ja vielä silloinkin tällaiset kohtalon lopullisuuteen päässeet olennot kokevat fyysisen maailman liikkeissä ja sen aineellisissa ilmiöissä yhä muutosta. Samoin he ovat edelleenkin selvillä minuuden edistymisestä noustessaan hengellistä universumia yhä vain korkeammalle ja tietoisuuden laajenemisesta heidän arvostuksensa älyllistä kosmosta kohtaan ja reagointinsa sen suhteen syvetessä. Vasta kun luodun tahto on täydellistä, sopusointuista ja ristiriidatonta, voi hänestä tulla yhtä Luojan kanssa; ja tällainen jumalallisuutta oleva tila saavutetaan ja se ylläpidetään vain sillä, että luotu elää elämäänsä ajallisuudessa ja ikuisuudessa jatkuvasti ja johdonmukaisesti niin, että hän mukauttaa finiittisen henkilökohtaisen tahtonsa Luojan jumalalliseen tahtoon. Isän tahdon täyttämisen halun tulee aina olla Jumalan ylösnousemuksellisen pojan sielussa ylimpänä ja hänen mieleensä nähden hallitsevana.

130:4.4

Silmäpuoli ei voi koskaan toivoa näkevänsä perspektiivin luomaa syvyyttä. Myöskään yksisilmäiset aineelliset luonnontieteilijät tai yksisilmäiset hengelliset mystikot ja allegoristit eivät voi nähdä oikein eivätkä todellisuutta vastaavalla tavalla käsittää universumitodellisuuden todellisia syvyyksiä. Kaikki luodun kokemukseen kuuluvat todelliset arvot ovat kätkeytyneinä tiedostamisen syvyyteen.

130:4.5

Kausaatio, josta puuttuu mieli, ei kykene karkeasta ja yksinkertaisesta kehittämään hienostunutta ja monimutkaista; yhtä vähän kykenee kokemus, josta puuttuu henki, kehittämään ajallisuuden kuolevaisten aineellisesta mielestä ikuisen eloonjäämisen edellyttämiä jumalallisia luonteenpiirteitä. Se yksi universumin attribuutti, joka varsin yksinomaisesti luonnehtii infiniittistä Jumaluutta, on tämä loputon persoonallisuuden luova lahjoittaminen, persoonallisuuden, joka voi jäädä eloon yhä pitemmälle edistyvässä Jumaluuden saavuttamisessa.

130:4.6

Persoonallisuus on se kosminen varustus, se universaalisen todellisuuden osa-alue, joka voi ilmetä rinnan loputtoman muuttumisen kanssa ja samalla säilyttää identiteettinsä kaikkien näiden muutosten keskellä ja ainiaan jälkeenkinpäin.

130:4.7

Elämä on alkuperäisen kosmisen kausaation sopeutuma universumissa esiintyvien olosuhteiden esittämiin vaatimuksiin ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja se siirtyy olevaisuuden piiriin Universaalisen Mielen toimin ja Jumalan henkikipinän antamasta aktivoivasta sysäyksestä, Jumalan, joka on henki. Elämän merkitys on sen sopeutuvaisuus; elämän arvo on sen etenemiskyky—kyky edetä jopa jumalatietoisuuden korkeuksiin saakka.

130:4.8

Ellei tajunnallinen elollisuus sopeudu universumiin, se johtaa kosmiseen epäharmoniaan. Persoonallisuuden tahdon lopullinen poikkeaminen siitä, mihin universumit pyrkivät, päätyy älylliseen eristykseen, persoonallisuuden eristymiseen. Sisimmässä olevan henkiopastajan menettämistä seuraa hengellisen olemassaolon päättyminen. Älyllisestä ja etenevästä elollisuudesta tulee silloin itsessään ja itsestään kiistaton todiste siitä, että on olemassa tarkoituksellinen universumi, joka ilmentää jumalallisen Luojan tahtoa. Ja kokonaisuutena ottaen tämä elollisuus ponnistelee kohti korkeampia arvoja ja pitää lopullisena määränpäänään Universaalista Isää.

130:4.9

Ihmisen ja eläimen mielen välillä on vain aste-ero, ellei oteta huomioon korkeampia ja kvasihengellisiä älyllisyyden avuja. Sen vuoksi eläimet (joilta puuttuu palvonta ja viisaus) eivät kykene kokemaan ylitietoisuutta, tietoisuutta tietoisuudesta. Eläimen mieli on tietoinen vain objektiivisesta universumista.

130:4.10

Tieto on aineellisen eli tosiasiat erottavan mielen sfääri. Totuus on sellaisen hengellisesti varustautuneen älyllisyyden piiri, joka on tietoinen Jumalan tuntemisesta. Tieto on osoitettavissa, totuus koetaan. Tieto on mielen omaisuutta, totuus on sielun, edistyvän minän, kokemus. Tietämys on ei-hengellisen tason funktio, totuus on universumien mielellis-henkisen tason osa-alue. Aineellisen mielen silmä näkee tosiasiatiedon maailman, hengellistyneen älyn silmä erottaa todellisten arvojen maailman. Synkronoituina ja harmonisoituina nämä kaksi näkemystä paljastavat todellisuuden maailman, jossa viisaus tulkitsee universumin ilmiöt edistyvän omakohtaisen kokemuksen lähtökohdista.

130:4.11

Erhe (paha) on epätäydellisyyden rangaistus. Epätäydellisyydestä kertovat ominaisuudet tai sopeutumattomuudesta kertovat tosiasiat paljastuvat aineellisella tasolla kriittisen tarkastelun ja tieteellisen erittelyn tuloksena, moraalisella tasolla ne paljastuvat inhimillisen kokemuksen kautta. Se, että paha on olemassa, on todisteena mielen epätäsmällisyyksistä ja kehittyvän minuuden epäkypsyydestä. Näin ollen paha myös mittaa, missä määrin universumista tehty tulkinta on epätäydellinen. Mahdollisuus virheiden tekemiseen kuuluu luonnostaan viisauden hankkimiseen; siihen järjestykseen, jonka mukaan edetään osittaisesta ja ajallisesta täydelliseen ja ikuiseen, suhteellisesta ja epätäydellisestä lopulliseen ja täydellistyneeseen. Erhe on suhteellisen epätäydellisyyden varjo, jonka on välttämättömyyden pakosta langettava ihmisen nousevan, Paratiisin täydellisyyteen johtavan universumitien poikki. Erhe (paha) ei ole aktuaalinen universumiominaisuus, vaan se on yksinkertaisesti sen huomaamista, että siinä, miten vajavaiseen finiittiseen kuuluva epätäydellisyys suhteutuu Korkeimman ja Perimmäisen toinen toistaan korkeampiin tasoihin, vallitsee tietty suhteellisuus.

130:4.12

Vaikka Jeesus kaiken tämän puhuikin nuorukaiselle kielellä, joka soveltui parhaiten tämän ymmärrykseen, niin esityksen päättyessä Ganidin silmäluomet tuntuivat raskailta, ja hän oli kohta sikeässä unessa. Seuraavana aamuna he nousivat varhain astuakseen laivaan, jonka määräsatama oli Lasea Kreetan saarella. Mutta ennen heidän laivaannousuaan nuorukaisemme halusi esittää vielä muutaman kysymyksen siitä, mitä on paha. Näihin kysymyksiin Jeesus vastasi:

130:4.13

Paha on suhteellisuuskäsite. Se nousee esille tarkasteltaessa epätäydellisyyksiä, jotka ilmenevät olevaisista ja olennoista koostuvan finiittisen universumin luomassa varjossa, sillä tämä kosmos peittää näkyvistä sen elävän valon, joka ilmentää universaalisesti Infiniittisen Ainoan ikuisia realiteetteja.

130:4.14

Potentiaalinen paha kuuluu luonnostaan Jumalan julkitulon väistämättömään epätäydellisyyteen ajan ja avaruuden rajoittamana infiniittisyyden ja ikuisuuden ilmennyksenä. Siitä tosiasiasta, että osittainen on olemassa rinnan täysimääräisen kanssa, muodostuu todellisuuden suhteellisuus, se tekee välttämättömäksi älyllisen valintojen tekemisen ja sen aikaansaannosta on, että hengen tunnistamisessa ja siihen reagoimisessa esiintyy arvotasoja. Ajallisen ja rajoittuneen luodun mielessä oleva epätäydellinen ja finiittinen käsitys Infiniittisestä on itsessään ja sinänsä potentiaalinen paha. Mutta jos hän aiheettomasti vain lisää erhettä suorittamalla puutteellisesti näiden alun perin myötäsyntyisten älyllisten epäsointujen ja hengellisten vajavaisuuksien järkevän hengellisen oikaisemisen, se on samanveroista aktuaalisen pahan todellistumisen kanssa.

130:4.15

Kaikki paikoilleen jähmettyneet, kuolleet käsitykset ovat potentiaalisesti pahaa. Suhteellisen ja elävän totuuden finiittinen varjo on alituisessa liikkeessä. Paikoilleen juuttuneet käsitykset jarruttavat aina tiedettä, politiikkaa, yhteiskuntaa ja uskontoa. Paikoilleen juuttuneet käsitykset saattavat edustaa tiettyä tietämystä, mutta niistä puuttuu viisautta ja ne ovat vailla totuutta. Mutta älä anna suhteellisuuden käsitteen johtaa itseäsi niin harhaan, että sinulta jää huomaamatta, miten universumi koordinoituu kosmisen mielen ohjauksessa ja miten Korkeimman energia ja henki sitä vakaasti valvovat.

5. Kreetan saarella

130:5.1

Matkalaisten Kreetalle-menoon liittyi vain yksi tarkoitus, ja se oli virkistäytyminen, kuljeskelu saaren eri puolilla ja kiipeily vuorilla. Tuolloisilla kreetalaisilla ei ollut kovinkaan kadehdittava maine ympäristön kansojen keskuudessa. Jeesus ja Ganid onnistuivat kuitenkin nostamaan monta sielua ajattelun ja elämän korkeammille tasoille, ja näin he laskivat perustan sille, että jälkeenpäin saapuneet evankeliumien opetukset omaksuttiin nopeasti, kunhan ensimmäiset saarnaajat Jerusalemista saapuivat. Jeesus rakasti näitä kreetalaisia olkoonkin, että Paavali lausui heistä kovia sanoja lähettäessään sittemmin Tiituksen tälle saarelle järjestämään uudelleen heidän seurakuntiaan.

130:5.2

Kreetan vuorenrinteellä Jeesus kävi Gonodin kanssa ensimmäisen pitkän keskustelun uskonnosta. Se teki isään syvän vaikutuksen, ja hän sanoi: ”En todellakaan ihmettele, että poika uskoo kaiken, minkä hänelle kerrot, mutta enpä tiennyt tällaista uskontoa olevan edes Jerusalemissa saati sitten Damaskoksessa.” Juuri Kreetalla-oleskelun aikana Gonod ehdotti ensimmäisen kerran Jeesukselle, että tämä lähtisi heidän mukanaan Intiaan, ja Ganidia ilahdutti ajatus, että Jeesus saattaisi suostua sellaiseen järjestelyyn.

130:5.3

Kun Ganid eräänä päivänä kysyi Jeesukselta, miksei tämä ollut antautunut julkisen opettajan työhön, Jeesus sanoi: ”Poikani, kaiken on odotettava kunnes sen aika tulee. Synnyt maailmaan, mutta kannatpa asiasta miten paljon huolta hyvänsä, tuotpa julki kärsimättömyytesi miten ponnekkaasti tahansa, se ei auta sinua varttumaan. Kaikissa tällaisissa asioissa sinun on odotettava aikaasi. Vain aika kypsyttää puun vihreät hedelmät. Vuodenaika seuraa vuodenaikaa ja auringonlasku seuraa auringonnousua vain ajan kulumisen myötä. Olen nyt matkalla Roomaan sinun ja isäsi kanssa, ja siinä on kylliksi tälle päivälle. Huomispäiväni on kokonaan taivaassa olevan Isäni käsissä.” Ja sitten hän kertoi Ganidille tarinan Mooseksesta ja neljänkymmenen vuoden valppaasta odotuksesta ja jatkuvasta valmistautumisesta.

130:5.4

Heidän Kali Limenesissä käydessään tapahtui jotakin, mitä Ganid ei koskaan unohtanut. Tämän tapahtuman muisto pani hänet aina toivomaan, että hän voisi tehdä jotakin synnyinmaansa Intian kastijärjestelmän muuttamiseksi. Juopunut hylkiö kävi yleisellä maantiellä orjatytön kimppuun. Nähdessään tytön tukalan tilanteen Jeesus ryntäsi paikalle ja veti neidon pois hullun kynsistä. Kun pelästynyt lapsi tarrautui häneen, hän ojensi voimakkaan oikean käsivartensa ja piti raivostuneen miehen turvallisen välimatkan päässä, kunnes miespaha oli vihaisilla iskuillaan ilmaa huitoessaan uuvuttanut itsensä. Ganid tunsi äkillistä, voimakasta halua auttaa Jeesusta tilanteen hoitamisessa, mutta hänen isänsä kielsi häntä. Vaikka he eivät osanneetkaan puhua tytön kieltä, tämä kykeni ymmärtämään heidän armeliaan tekonsa ja ilmaisi eleillään arvostavansa sitä täydestä sydämestään, kun kaikki kolme saattoivat häntä kotiin. Jeesus ei ehkä kertaakaan koko lihallisessa hahmossa viettämänsä elämän aikana joutunut tämän lähemmäksi henkilökohtaista yhteenottoa aikalaistensa kanssa. Mutta sinä iltana hänellä olikin vaikea tehtävä hänen koettaessaan selittää Ganidille, miksei hän lyönyt juoppoa miestä. Ganidin mielestä tätä miestä olisi pitänyt lyödä vähintäänkin yhtä monta kertaa kuin tämä oli lyönyt tyttöä.

6. Nuori pelokas mies

130:6.1

Kun he olivat vuorilla, Jeesus kävi pitkän keskustelun erään pelokkaan ja alakuloisen nuoren miehen kanssa. Löytämättä lohdutusta ja rohkeutta tovereidensa seurasta tämä nuorukainen oli etsiytynyt kukkuloiden yksinäisyyteen. Hän oli kasvanut kiinni avuttomuuden ja alemmuuden tunteeseen. Näitä luontaisia taipumuksia olivat lisänneet vielä ne lukuisat vaikeat olosuhteet, jotka tämä poikanen oli varttuessaan joutunut kohtaamaan ja joista on erikseen mainittava se, että hän kahdentoistaikäisenä menetti isänsä. Kun he kohtasivat, Jeesus sanoi: ”Tervehdys, ystäväiseni! Miksi näin kauniina päivänä noin alakuloisena? Jos on tapahtunut jotakin, joka huolestuttaa sinua, niin ehkäpä voin jollakin keinoin auttaa sinua. Ja minulle tuottaa joka tapauksessa todellista iloa, kun saan tarjota palveluksiani.”

130:6.2

Nuori mies oli haluton keskustelemaan, ja niin Jeesus lähestyi toistamiseen hänen sieluaan ja sanoi: ”Ymmärrän sinun nousseen näille kukkuloille päästäksesi pois ihmisten näkyviltä. Siksi et tietenkään ole halukas keskustelemaan kanssani, mutta tahtoisin tietää, ovatko nämä kukkulat sinulle tuttuja; tiedätkö, minne polut vievät? Ja osaisitko sattumalta neuvoa minulle parhaan reitin Feniksiin?” Sattui niin, että tämä nuorukainen tunsi nämä vuoret oikein hyvin, ja häntä todellakin alkoi kovasti kiinnostaa kertoa Jeesukselle, mikä olisi Feniksiin vievä tie, jopa niin, että hän piirsi maahan kaikki polut ja selitti juurta jaksain jokaisen yksityiskohdan. Mutta hän hämmästyi ja hänen uteliaisuutensa heräsi, kun Jeesus hyvästit lausuttuaan ja ikään kuin lähtöä tehden yhtäkkiä kääntyi häneen päin sanoen: ”Tiedän varsin hyvin sinun haluavan, että sinut jätettäisiin yksin omaan lohduttomuuteesi, mutta minun taholtani ei olisi sen paremmin ystävällistä kuin oikeudenmukaistakaan ottaa sinulta vastaan näin aulista apua siinä, miten pääsen parhaiten Feniksiin, ja sitten ajattelemattomasti poistua luotasi vähääkään yrittämättä vastata vetoavaan avun- ja opastuksenpyyntöösi siitä, mikä on paras reitti päämäärään, jota täällä vuoren kupeessa viipyessäsi sydämessäsi etsit. Aivan kuten sinä näin hyvin tunnet Feniksiin vievät polut siksi, että olet ne monet kerrat kulkenut, niin tunnen minäkin hyvin tien särkyneiden toiveidesi ja hukkaan valuneiden pyrkimystesi kaupunkiin. Ja koska olet pyytänyt minulta apua, en tuota sinulle pettymystä.” Nuorukainen tunsi melkein kuin olisi saanut iskun vasten kasvoja, mutta hänen onnistui pusertaa suustaan: ”Mutta—enhän minä pyytänyt sinulta mitään.” Ja Jeesus laski levollisesti kätensä hänen olalleen ja sanoi: ”Et, poikani, et sanoin, vaan kaipaavin katsein sinä minun sydämeeni vetosit. Poikaseni, sille, joka rakastaa lähimmäisiään, sille sinun itseluottamuksen puutteesta ja epätoivosta kertova ilmeesi on paljon puhuva avunpyyntö. Istuhan vierelleni, kun kerron sinulle palvelun poluista ja onnen valtateistä, jotka johtavat oman minuuden murehtimisista rakkaudesta kertovien toimintojen tuottamaan iloon ihmisten veljeskunnan piirissä ja taivaan Jumalan palveluksessa.”

130:6.3

Nyt nuori mies halusikin jo kovasti keskustella Jeesuksen kanssa, ja hän polvistui Jeesuksen jalkojen juureen pyytäen hartaasti Jeesusta auttamaan häntä, osoittamaan hänelle tien, jota kautta hän pääsisi pakoon omaa henkilökohtaisen murheen ja tappion maailmaansa. Jeesus sanoi: ”Nouse ylös, ystäväni! Nouse seisomaan kuin mies! Vähäiset viholliset voivat sinua ympäröidä ja monet esteet viivyttää, mutta tämän maailman ja universumin suuret olevaiset ja todelliset olevaiset ovat puolellasi. Aurinko nousee joka aamu tervehtimään sinua, niin kuin se tervehtii mahtavinta ja menestyksekkäintä miestä, jonka maa päällään kantaa. Katso—sinä olet varreltasi vahva ja lihaksiltasi väkevä—fyysinen varustuksesi on keskitasoa parempi. Se on tietenkin jotakuinkin hyödytön silloin, kun vain kyyhötät täällä vuoren kupeessa murehtimassa vastoinkäymisiäsi—todellisia ja kuviteltuja. Mutta voisit ruumiisi voimin tehdä jotakin suurta, jos rientäisit sinne, missä suuret teot odottavat tekijäänsä. Nyt koetat paeta onnetonta minuuttasi, mutta sellainen ei onnistu. Sinä itse ja elämiseesi liittyvät ongelmat ovat todellisia; et pääse niitä pakoon niin kauan kuin elät. Ja sitten vielä: sinulla on kirkas ja kyvykäs mieli. Voimakkaalla ruumiillasi on älykäs mieli sitä ohjaamassa. Pane mielesi työhön ratkaisemaan ongelmansa. Opeta älysi tekemään työtä hyväksesi. Kieltäydy jo sellaisesta, että pelko hallitsee sinua kuin jotakin ajatuksetonta eläintä. Mielesi tulisi olla rohkea liittolaisesi elämän ongelmiesi ratkaisemisessa, sen sijaan että olet, kuten olet tähän asti ollut, sen viheliäinen ja pelokas orja ja masennuksen ja tappiontunteen kahlerenki. Mutta kaikkein arvokkainta on, että todellisiin tuloksiin pääsyn potentiaalisi on henki, joka elää sisimmässäsi ja joka kannustaa ja innoittaa mieltäsi itsensä hallitsemiseen ja ruumiin aktivoimiseen, jos tahdot päästää sen pelon kahleista ja annat hengelliselle olemuksellesi sillä keinoin mahdollisuuden aloittaa elävän uskon sisältämällä väkevyydellä vapautumisesi kaikesta toimettomuuden mukanaan tuomasta pahasta. Ja silloin, ei aikaakaan, kun tämä usko kukistaa ihmistenpelon sillä, että nyt on mukana vaikuttamassa myös pakottava, uusi ja kaikkea hallitseva lähimmäisenrakkaus, joka tulee kohta täyttämään sielusi ääriään myöten, sillä sydämessäsi on syntynyt tietoisuus siitä, että olet Jumalan lapsi.

130:6.4

”Tänä päivänä, poikani, sinun on määrä syntyä uudelleen, sinulle annetaan uusi asema ihmisenä, joka uskoo ja jolla on rohkeutta ja joka on Jumalan tähden antautunut ihmisten palvelemiseen. Ja kun sinusta näin tulee sisimmässäsi uudella tavalla elämään asennoitunut, tulee sinusta niin ikään uudella tavalla universumiin asennoitunut. Olet syntynyt uudelleen—syntynyt hengestä—ja tästä lähtien koko elämäsi on oleva voitokkaiden saavutusten täyttämää elämää. Sen jälkeen hankaluus vain elähdyttää sinua, pettymys kannustaa sinua eteenpäin, vaikeudet ovat sinulle vain haaste ja esteet ovat sinulle vain virkistykseksi. Nouse, nuori mies! Sano hyvästit elämälle, jota elit pelosta madellen ja pelkuruuttasi paeten. Riennä taas velvollisuuksiesi pariin ja elä lihallinen elämänvaiheesi Jumalan poikana, kuolevaisena, joka on antautunut jalostavaan ihmisten palvelemiseen maan päällä ja jonka on määrä astua ylivertaiseen ja ikuiseen Jumalan palvelemiseen ajattomuudessa.”

130:6.5

Tästä Fortune-nimisestä nuorukaisesta tuli sittemmin Kreetan kristittyjen johtaja ja Tiituksen läheinen työtoveri tämän ponnistellessa Kreetan kristittyjen tilanteen kohentamiseksi.

130:6.6

Matkalaiset olivat perusteellisesti levänneitä ja virkistyneitä, kun he puolelta päivin eräänä päivänä valmistautuivat purjehtimaan Karthagoon Pohjois-Afrikassa. Matkan varrella he poikkesivat kahdeksi päiväksi Kyrenessä. Kyrenessä Jeesus ja Ganid antoivat ensiavun eräälle Rufus-nimiselle poikaselle, joka oli loukkaantunut täydessä kuormassa olevien härkävankkureiden rikkouduttua. He kantoivat pojan tämän kotiin äitinsä hoiviin. Ja eipä osannut hänen isänsä, Simon, edes uneksia, että mies, jonka ristiä hän sittemmin roomalaissotilaan käskystä kantoi, oli sama muukalainen, joka kerran osoitti ystävällisyyttä hänen pojalleen.

7. Karthagossa—luento ajasta ja avaruudesta

130:7.1

Matkalla Karthagoon Jeesus keskusteli matkatovereidensa kanssa enimmän aikaa sosiaalisista, poliittisista ja kaupallisista asioista, uskonnosta puhuttiin tuskin sanaakaan. Gonod ja Ganid huomasivat ensimmäistä kertaa, että Jeesus oli hyvä tarinankertoja, ja vähän väliä he pyysivät häntä kertomaan juttuja aiemmasta elämästään Galileassa. He tulivat myös tietämään, että hän oli kasvanut Galileassa eikä Jerusalemissa tai Damaskoksessa.

130:7.2

Kun Ganid, joka oli huomannut useimpien heidän kohtaamiensa ihmisten viehättyvän Jeesukseen, kysyi, mitä pitäisi tehdä saadakseen ystäviä, hänen opettajansa sanoi: ”Tunne kiinnostusta kanssaihmisiäsi kohtaan, opettele rakastamaan heitä ja etsi tilaisuutta tehdäksesi heidän hyväkseen jotakin, josta olet varma, että he haluavat niin tehtävän”, ja sitten hän lainasi vanhaa juutalaista sanontaa: ”Jos kuka haluaa, että hänellä on ystäviä, esiintyköön ystävällisesti.”

130:7.3

Karthagossa Jeesus kävi erään mitralaispapin kanssa pitkän ja ikimuistettavan keskustelun kuolemattomuudesta, ajallisuudesta ja ikuisuudesta. Tämä persialainen oli saanut kasvatuksensa Aleksandriassa, ja hänen halunsa oppia Jeesukselta oli todellista. Jeesuksen hänen moniin kysymyksiinsä esittämän vastauksen ydinsisältö oli nykypäivän ilmaisuja käyttäen seuraava:

130:7.4

Aika on se soljuvien ajallisten tapahtumien virta, jonka luodun olennon tietoisuus tajuaa. Aika on sille peräkkäisyysasetelmalle annettu nimi, jonka avulla tapahtumat tunnistetaan ja erotetaan toisistaan. Avaruuden universumi on ajallisuuteen suhteutuva ilmiö, kun sitä tarkastellaan mistä hyvänsä sen sisällä olevasta pisteestä, joka on Paratiisin paikallaan pysyvän asuinsijan ulkopuolella. Aikaan kuuluva liike paljastuu vain suhteessa johonkin sellaiseen, joka ei liiku avaruudessa ajallisena ilmiönä. Universumien universumissa Paratiisi ja sen Jumaluudet nousevat sekä ajallisuuden että avaruuden yläpuolelle. Asutuissa maailmoissa ihmispersoonallisuus (jonka sisällä asuu ja jota suuntaa Paratiisin-Isän henki) on se ainoa fyysisesti suhteutunut realiteetti, joka voi nousta ajallisten tapahtumien aineellisen peräkkäisyyden yläpuolelle.

130:7.5

Toisin kuin ihminen, eläimet eivät tajua aikaa, ja ihmisestäkin aika näyttää hänen kapea-alaisen ja rajoittuneen näköpiirinsä takia peräkkäisten tapahtumien sarjalta. Mutta kun ihminen nousee ylemmäs, kun hän etenee sisäänpäin, avartuva näkemys tästä tapahtumain kulkueesta on sellainen, että se nähdään yhä enemmän koko laajuudessaan. Mikä aikaisemmin näytti peräkkäisten tapahtumien ketjulta, onkin silloin näyttäytyvä ehyenä ja täydellisesti suhteutettuna syklinä. Kehämäinen samanaikaisuus tulee tällä tavoin yhä laajemmin syrjäyttämään aikaisemman tietoisuuden tapahtumien lineaarisesta peräkkäisyydestä.

130:7.6

Avaruudesta, ajan asettamissa kehyksissä, on olemassa seitsemän erilaista käsitystä. Avaruuden mittaamiseen käytetään aikaa, mutta avaruutta ei käytetä ajan mittaamiseen. Luonnontieteilijän hämmentyneisyys johtuu siitä, ettei hän tiedosta avaruuden todellisuutta. Avaruus ei ole pelkästään älyllinen käsitys universumiobjektien toisiinsa suhteutumisessa esiintyvästä variaatiosta. Avaruus ei ole tyhjä, ja ainoa sellainen ihmisen tuntema olevainen, joka kykenee edes osittain nousemaan avaruuden yläpuolelle, on mieli. Mieli kykenee toimimaan aineellisten objektien avaruuteen suhteutumisen käsityksestä riippumattomasti. Avaruus on suhteellisen ja verrattain finiittinen kaikille olennoille, joilla on luodun status. Mitä lähemmäksi tajunta pääsee tietoisuutta seitsemästä kosmisesta ulottuvuudesta, sitä lähemmäksi perimmäisyyttä tulee käsitys potentiaalisesta avaruudesta. Mutta avaruuspotentiaali on kiistattoman perimmäistä vain absoluuttisella tasolla.

130:7.7

Lienee ilmeistä, että kosmoksen nousevilla ja täydellistyvillä tasoilla universaalisella todellisuudella on laajeneva ja aina suhteellinen merkitys. Perimmältäänhän on niin, että eloon jäävät kuolevaiset saavuttavat identiteetin seitsenulotteisessa universumissa.

130:7.8

Alkuperältään aineellisen mielen käsitys ajasta ja avaruudesta tulee pakostakin laajenemaan sitä mukaa, kun tajuinen ja käsityksiä muodostava persoonallisuus nousee universumien tasoja ylöspäin. Kun ihminen saavuttaa mielen, joka on olevaisuuden aineellisen tason ja hengellisen tason välissä, hänen käsityksensä ajasta ja avaruudesta laajenevat suunnattomasti sekä tajuamisen laadun että kokemuksen määrän osalta. Edistyvän henkipersoonallisuuden laajenevat kosmiset käsitykset johtuvat sekä ymmärryksen syvyyden että tietoisuuden kattavuuden lisäyksistä. Ja sitä mukaa kun persoonallisuus kulkee eteenpäin—ylöspäin ja sisäänpäin—jumaluudenkaltaisuuden transsendentaalisille tasoille, sitä enemmän ajan ja avaruuden käsitys alkaa lähestyä Absoluuttien ajattomia ja avaruudettomia käsitteitä. Perimmäisen kohtalon omaavien lasten on suhteellisesti ja transsendentaalista tuloksiinpääsyä vastaten määrä muodostaa itselleen kuva näistä absoluuttisen tason käsityksistä.

8. Matkalla Napoliin ja Roomaan

130:8.1

Maltan saari oli ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla Italiaan. Jeesus kävi siellä pitkän keskustelun erään Claudus-nimisen masentuneen ja lannistuneen nuoren miehen kanssa. Tämä onneton oli ajatellut riistää hengen itseltään, mutta päätettyään keskustelunsa damaskoslaisen kirjanoppineen kanssa hän sanoi: ”Haluan kohdata elämän kuin mies. Olen kyllästynyt leikkimään pelkuria. Palaan omieni pariin ja aloitan kaiken taas alusta.” Pian hänestä tulikin intomielinen kyynikkosaarnaaja, ja hieman myöhemmin hän lyöttäytyi yhteen Pietarin kanssa ja julisti kristinuskoa Roomassa ja Napolissa. Pietarin kuoleman jälkeen hän jatkoi matkaansa Espanjaan evankeliumia saarnaten. Mutta hän ei milloinkaan tiennyt, että mies, joka Maltalla häntä innosti, oli sama Jeesus, jonka hän myöhemmin julisti maailman Vapahtajaksi.

130:8.2

Syrakuusassa he viettivät kokonaisen viikon. Heidän sielläoleskelunsa ajalta on merkittävimpänä tapahtumana mainittava Esran, uskostaan luopuneen juutalaisen, uskoonpalauttaminen. Esra oli sen kievarin isäntä, jossa Jeesus ja hänen seuralaisensa majailivat. Esra lumoutui siitä, että Jeesus lähestyi häntä, ja hän pyysi Jeesusta auttamaan häntä saamaan takaisin Israelin uskon. Hän ilmaisi toivottomuutensa sanomalla: ”Tahdon olla oikea Abrahamin poika, mutta en kykene löytämään Jumalaa.” Jeesus virkkoi: ”Jos todella haluat löytää Jumalan, tuo halu on itsessään todistus siitä, että olet jo löytänyt hänet. Vaikeutesi ei ole siinä, ettet kykene löytämään Jumalaa, sillä Isä on jo löytänyt sinut. Vaikeutesi on yksinkertaisesti siinä, että et tunne Jumalaa. Etkö ole lukenut profeetta Jeremian kirjasta: ’Sinä olet etsivä minua ja löytävä minut, kunhan etsit minua kaikesta sydämestäsi’? Ja lisäksi vielä, eikö tämä sama profeetta sano myös: ’Ja minä annan sinulle sydämen, jolla sinä minut tunnet; jolla sinä tunnet, että minä olen Herra, ja että sinä olet kuuluva minun kansaani, ja minä olen oleva sinun Jumalasi’? Ja etkö ole lukenut pyhistä kirjoituksista kohtaa, jossa sanotaan: ’Hän kääntää kasvonsa ihmisten puoleen, ja jos joku silloin sanoo: Olen syntiä tehnyt ja väännellyt sen, mikä oikein oli, ja se ei minua hyödyttänyt, niin Jumala on silloin vapauttava pimeydestä tämän ihmisen sielun, ja hän on näkevä valkeuden’?” Ja Esra löysi Jumalan, ja se toi hänen sielulleen tyydytyksen. Myöhemmin tämä juutalainen rakennutti yhdessä erään äveriään kreikkalaiskäännynnäisen kanssa Syrakuusan ensimmäisen kristillisen kirkon.

130:8.3

Messinaan he pysähtyivät vain yhdeksi päiväksi, mutta se oli kyllin pitkä aika heidän muuttaa yhden pikkupojan elämä. Tämä oli hedelmienkaupustelija, jolta Jeesus osti hedelmiä ja jota hän vuorostaan ravitsi elämän leivällä. Poikanen ei milloinkaan unohtanut Jeesuksen sanoja eikä sitä ystävällistä katsetta, jonka hän näiden sanojen lisäksi sai, kun Jeesus kätensä pojan olalle laskien lausui: ”Näkemiin poikaseni, säilytä rohkeutesi sitten kun vartut miehuuteen, ja sitten kun olet ravinnut ruumiisi, opettele myös ravitsemaan sieluasi. Ja Isäni, joka on taivaassa, on oleva kanssasi ja kulkeva edelläsi.” Pojasta tuli mitralaisen uskonnon kannattaja, ja myöhemmin hän kääntyi kristinuskoon.

130:8.4

Vihdoin he saapuivat Napoliin ja tunsivat, etteivät he enää olleet kaukana määränpäästään, Roomasta. Gonodilla oli Napolissa toimitettavanaan paljon liikeasioita, ja aina kun Jeesusta ei tarvittu tulkkina, hän ja Ganid viettivät vapaa-aikaansa tekemällä tutustumisretkiä kaupunkiin. Ganidista tuli vähitellen taitava huomaamaan henkilöt, jotka näyttivät olevan pulassa. He kohtasivat tässä kaupungissa paljon köyhyyttä ja jakoivat paljon almuja. Mutta Ganid ei milloinkaan käsittänyt Jeesuksen sanojen merkitystä, kun tämä lantin eräälle kerjäläiselle annettuaan kieltäytyi pysähtymästä ja lausumasta tuolle miehelle lohdutuksen sanoja. Jeesus sanoi: ”Miksi tuhlata sanoja sille, joka ei kykene tajuamaan sanomasi merkitystä? Isän henki ei kykene opettamaan eikä pelastamaan sellaista, josta ei ole Jumalan pojaksi.” Jeesus tarkoitti sanoa, ettei mies ollut mieleltään normaali, että tältä puuttui kyky vastata hengen johdatukseen.

130:8.5

Napolissa ei sattunut mitään merkittävää kokemusta. Jeesus ja nuori mies seuloivat kaupungin läpikotaisin ja levittivät hymyllään hyvää tuulta satojen miesten, naisten ja lasten keskuuteen.

130:8.6

Sieltä he kulkivat Capuan kautta Roomaan ja pysähtyivät Capuaan kolmeksi päiväksi. Via Appiaa pitkin he kulkivat kuormajuhtiensa rinnalla kohti Roomaa, ja kaikki kolme olivat innokkaita näkemään tämän imperiumin valtiattaren ja koko maailman suurimman kaupungin.


◄ Luku 129
Ylös
Luku 131 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.