◄ Luku 127
Osa 4 ▲
Luku 129 ►
Luku 128

Jeesuksen varhaismiehuus

ASTUESSAAN aikuisuutensa ensimmäisiin vuosiin Jeesus Nasaretilainen oli elänyt siihen saakka ja eli vastakin normaalia ja keskitasoista ihmisen elämää maan päällä. Jeesus tuli tähän maailmaan aivan kuin muutkin lapset; hän ei ollut mukana valitsemassa vanhempiaan. Hän kylläkin valitsi juuri tämän maailman planeetaksi, jolla hän suorittaisi seitsemännen ja viimeisen lahjoittautumisensa, ruumiillistumisensa kuolevaisen olennon lihalliseen hahmoon, mutta muutoin hän tuli maailmaan luonnollisella tavalla, varttui tämän maailman lapsena ja painiskeli olosuhteista johtuvien hankaluuksien kanssa aivan kuten muutkin kuolevaiset tässä ja muissa samankaltaisissa maailmoissa.

128:0.2

Pitäkää aina mielessänne Mikaelin Urantialla-lahjoittautumisen kaksinainen tarkoitus:

128:0.3

1. Hän halusi saada haltuunsa sen kokemuksen, että oli elänyt ihmisolennon täysipainoisen elämän kuolevaisen lihallisessa hahmossa, tehdä Nebadoniin kohdistuvasta hallitsijanvallastaan täysimääräisen.

128:0.4

2. Hän halusi tuoda julki Universaalisen Isän ajallisuuden ja avaruuden maailmojen asujaimille ja johdattaa nämä samaiset kuolevaiset entistä parempaan Universaalisen Isän ymmärtämiseen.

128:0.5

Kaikki muu, mikä koitui luoduille siunaukseksi ja universumille hyödyksi, oli näihin kuolevaisen hahmossa tapahtuneen lahjoittautumisen päätarkoituksiin verrattuna vain sattumasta johtuvaa ja toissijaista.

1. Kahdeskymmenesyhdes vuosi (15 jKr)

128:1.1

Aikuisikänsä saavuttamisen myötä Jeesus otti vakavissaan ja täysin tietoisesti tehtäväkseen viedä päätökseen sen kokemuksen, että hän tulisi tietämään, millainen on hänen älyllisten luotujensa alimman muodon elämä, ja ansaitsisi sillä keinoin lopullisen ja täysimääräisen oikeuden itse luomansa universumin ehdottomaan hallitsijanvaltaan. Hän tarttui tähän suunnattomaan tehtävään täysin käsittäen kaksinaisen olemuksensa. Mutta tosiasiassa hän oli jo yhdistänyt nämä kaksi olemusta yhdeksi—Jeesus Nasaretilaiseksi.

128:1.2

Joshua ben Josef tiesi vallan hyvin, että hän oli ihminen, naisesta syntynyt kuolevainen ihminen. Tämä käy ilmi siitä, että hän valitsi ensimmäiseksi epiteetikseen Ihmisen Poika. Hän oli eittämättömästi lihaa ja verta, ja vielä nytkin hän täysivaltaisen hallitsijan vallalla kokonaisen universumin kohtaloita johtaessaan kantaa yhä monien oivallisesti ansaitsemiensa epiteettien joukossa Ihmisen Pojan arvonimeä. Pitää kirjaimellisesti paikkansa, kun sanotaan, että Universaalisen Isän luova Sana—Luoja-Poika—”tuli lihaksi ja eli Urantia-nimisen maailman ihmisenä”. Hän uurasti, väsyi, lepäsi ja nukkui. Hän tunsi nälkää ja tyydytti nälkänsä ravinnolla; hän tunsi janoa ja sammutti janonsa vedellä. Hänen kokemusmaailmaansa kuului inhimillisten tunteiden ja mielenliikkeiden koko kirjo; häntä ”koeteltiin kaikessa aivan kuin teitäkin koetellaan”, ja hänkin kärsi ja kuoli.

128:1.3

Hän sai tietoa ja saavutti kokemusta ja yhdisti nämä viisaudeksi, aivan kuin muutkin maan kuolevaiset. Mitään yliluonnollista voimaa hän ei käyttänyt hyväkseen ennen kuin vasta kasteensa jälkeen. Hänen käytössään ei ollut mitään voimaa tai tekijää, joka ei kuulunut hänen ihmisolennon varustukseensa Joosefin ja Marian poikana.

128:1.4

Mitä sitten tulee ominaisuuksiin, jotka hänellä oli ennen hänen ihmishahmoista olomuotoaan, niin niiden osalta hän tyhjensi itsensä. Ennen julkisen toimintansa aloittamista hänen tietämyksensä ihmisistä ja tapahtumista rajoittui kokonaan siihen, mitä hän itse sai selville. Hän oli tosi ihminen ihmisten joukossa.

128:1.5

Ikuisena ja kunniakkaana on kuuluva tämä totuus: ”Meillä on sellainen korkea valtias, joka voidaan saada liikuttumaan heikkouksiemme tuntemisella. Meillä on Hallitsija, joka on ollut kaikessa koeteltu ja kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.” Ja koska hän itse on kärsinyt, koeteltu ja kiusattu kun oli, hänellä on yltä kyllin kykyä hämmentyneiden ja ahdistuneiden ymmärtämiseen ja hoivaamiseen.

128:1.6

Tässä vaiheessa Nasaretin kirvesmies jo täysin ymmärsi, millainen työ häntä odotti, mutta hän halusi elää ihmisen elämänsä niin kuin se soljuisi omissa luonnollisissa uomissaan. Ja joissakin näissä asioissa hän on todellakin esimerkki kuolevaisluoduilleen, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, hänellä, joka katsoi—Jumalan luontoa kun oli—, ettei ollut kummallista olla Jumalan kanssa tasavertainen. Mutta hän teki itsestään vähäpätöisen ja luodun olennon hahmoon pukeutumalla hän syntyi ihmisen kaltaiseksi. Ja kun hän näin oli saanut ihmisen muodon, hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.”

128:1.7

Hän eli kuolevaisen olennon elämänsä aivan kuten kaikki muutkin ihmissukukunnan edustajat voivat elää oman elämänsä, ”hän, joka lihallisen elämänsä päivinä väkevin tuntein ja jopa kyynelin toi rukouksensa ja anomuksensa Hänelle, joka voi hänet kaikesta pahasta pelastaa, ja hänen rukouksensa kuultiin hänen uskonsa tähden.” Jotta hänestä saattoi tulla veljiensä armelias ja ymmärtäväinen suvereeni hallitsija, oli tärkeätä, että hänestä tehtiin joka suhteessa veljiensä kaltainen.

128:1.8

Omaa ihmisyyttään hän ei koskaan epäillyt. Se oli hänelle itsestään selvää, ja hän oli siitä aina tietoinen. Mutta hänen jumalallisen olemuksensa osalta jäi aina sijaa epäilykselle ja arvelulle, tai ainakin näin voidaan sanoa hänen kastetapahtumaansa saakka. Jumalallisuuden tiedostuminen oli hidasta ja—ihmisen näkökulmasta katsottuna—luonnollista, vähitellen tapahtuvaa totuuden paljastumista. Tämä jumalallisuuden paljastuminen ja tiedostuminen alkoi Jerusalemissa, kun hän ei vielä ollut täyttänyt kolmeatoista, hänen ihmisenä olonsa ensimmäisen yliluonnollisen tapahtuman myötä. Ja tämä kokemus, joka siis sai aikaan hänen jumalallisuutensa tiedostumisen, täydentyi hänen lihallisessa hahmossa kokemansa toisen yliluonnollisen kokemuksen aikana, nimittäin siinä välinäytöksessä, joka liittyi Johanneksen toimittamaan Jeesuksen kastamiseen Jordanvirrassa ja joka tapahtuma oli merkkinä hänen hoivaajan ja opettajan julkisen elämänuransa alkamisesta.

128:1.9

Näiden kahden taivaallisen ilmestyksen välisenä aikana, joista ensimmäinen tapahtui hänen kolmantenatoista elinvuotenaan ja toinen hänen kasteessaan, tämän ruumiillistuneen Luoja-Pojan elämässä ei sattunut mitään yliluonnollista tahi yli-inhimillistä. Tästä huolimatta Betlehemin lapsi, Nasaretin miehenalku, nuorukainen ja mies, oli todellisuudessa kuitenkin universumin inkarnoitunut Luoja. Mutta hän ei kertaakaan käyttänyt edes vähäistä osaa hänelle kuuluvaa valtaa, eikä hän ihmisen elämää eläessään myöskään ennen päivää, jona Johannes hänet kastoi, turvautunut muiden taivaallisten persoonallisuuksien kuin suojelijaserafinsa opastukseen. Ja me, jotka tämän todistuksen annamme, tiedämme, mistä me puhumme.

128:1.10

Ja kuitenkin hän oli kaikki nämä lihallisessa hahmossa viettämänsä elämän vuodet totisesti jumalallinen. Hän oli itse asiassa yksi Paratiisin-Isän Luoja-Pojista. Sitten kun hän oli lopullisesti astunut elämänuransa julkiseen vaiheeseen, mikä tapahtui hänen vietyään teknisessä mielessä päätökseen täysivaltaisuuden hankkimisen edellyttämän puhtaasti kuolevaisena saatavan kokemuksen, hän ei empinyt julkisesti myöntää olevansa Jumalan Poika. Hän ei epäröinyt julistaa: ”Minä olen alfa ja oomega, alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen.” Myöhempinä vuosina hän ei esittänyt vastalausetta, kun häntä kutsuttiin Kirkkauden Herraksi; Universumin Hallitsijaksi; koko luomakunnan Herraksi Jumalaksi; Israelin Pyhäksi; kaikkien Herraksi; meidän Herraksemme ja Jumalaksemme; Jumalaksi, joka on luonamme ja jonka nimi on jokaisen nimen yläpuolella ja kaikissa maailmoissa; universumin Kaikkivaltiudeksi; tämän luomuksen Universumimieleksi; Häneksi, johon kätkeytyvät kaikki viisauden ja tiedon aarteet; Hänen täyteydekseen, joka täyttää kaiken; ikuisen Jumalan ikuiseksi Sanaksi; Häneksi, joka oli ennen kaikkea ja johon kaikkeus sisältyy; taivaitten ja maan Luojaksi; universumin Ylläpitäjäksi; koko maanpiirin Tuomariksi; ikuisen elämän Antajaksi; Hyväksi Paimeneksi; maailmojen Vapahtajaksi ja pelastuksemme Isännäksi.

128:1.11

Hän ei koskaan sanonut mitään näitä arvonimiä vastaan, jotka häneen liitettiin hänen siirryttyään puhtaasti ihmisenä elämästään elämänvaiheesta niihin elämänsä myöhempiin vuosiin, jolloin hän oli tietoinen jumaluuden ihmishahmossa ja ihmisyyden puolesta ja ihmisyyden hyväksi tässä maailmassa ja kaikkien muiden maailmojen hyväksi suorittamasta hoivasta. Jeesus torjui vain yhden häneen liitetyistä epiteeteistä: Kun häntä kerran kutsuttiin Immanueliksi, hän vastasi: ”Se en ole minä, vaan se on vanhempi veljeni.”

128:1.12

Jeesus alistui aina nöyrästi taivaallisen Isän tahtoon, myös silloin kun hän maan päällä jo oli siirtynyt laajempiin elämänyhteyksiin.

128:1.13

Kasteensa jälkeen hän ei pitänyt minään sitä, että hän salli vilpittömästi häneen uskovien ja kiitollisina häntä seuraavien myös palvoa häntä. Jo silloin kun hän vielä kamppaili köyhyyden kourissa ja omien kättensä työllä hankki perheelleen elämän perustarpeet, kasvoi hänen tietoisuutensa siitä, että hän oli Jumalan Poika. Hän tiesi olevansa taivaiden ja sen samaisen maailman luoja, jossa hän nyt eli elämäänsä ihmisen hahmossa. Ja taivaallisten olentojen armeijakunnat tilannetta seuraavan valtavan universumin joka puolella tiesivät niin ikään, että tämä Nasaretin mies oli heidän rakastettu Hallitsijansa ja Luoja-isänsä. Kaikki nämä vuodet koko Nebadonin universumi oli syvällisen jännityksen vallassa. Kaikkien taivaallisten olentojen katse oli jatkuvasti suunnattuna Urantiaan—Palestiinaan.

128:1.14

Käsillä olevana vuonna Jeesus meni Joosefin kanssa Jerusalemiin viettämään pääsiäistä. Kun hän kerran oli vienyt Jaakobin temppeliin vihittäväksi, hän katsoi velvollisuudekseen viedä sinne myös Joosefin. Jeesuksessa ei koskaan ilmennyt minkäänmääräistä puolueellisuutta perheensä kohtelussa. Hän meni Joosefin kanssa Jerusalemiin tavanomaista Jordaninlaakson reittiä, mutta hän palasi Nasaretiin Jordanin itäpuolista tietä, joka kulki Amathuksen kautta. Kuljettaessa Jordanin vartta alavirtaan Jeesus kertoi Joosefille juutalaisten historiasta, ja paluumatkalla hän kertoi tälle niistä maineikkaista Ruubenin, Gaadin ja Gileadin heimoista, jotka olivat perimätietojen mukaan asuneet näillä joen itäpuolisilla alueilla.

128:1.15

Joosef esitti Jeesukselle useita johdattelevia kysymyksiä, jotka koskivat Jeesuksen elämäntehtävää, mutta useimpiin tällaisiin tiedusteluihin Jeesus halusi vastata vain: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” Näiden kahdenkeskisten keskustelujen kuluessa hän tuli kuitenkin ohimennen lausuneeksi monia sellaisia sanoja, jotka palautuivat Joosefin mieleen myöhempien vuosien hämmentävien tapahtumien aikana. Jeesus vietti Joosefin kanssa tämän pääsiäisen kolmen ystävänsä luona Betaniassa, kuten hänen tapanaan oli tehdä Jerusalemissa ollessaan ja näille muistojuhlille osallistuessaan.

2. Kahdeskymmeneskahdes vuosi (16 jKr)

128:2.1

Tämä oli yksi niistä monista vuosista, jolloin Jeesuksen sisarukset kokivat nuoruusiän ongelmiin ja sopeutumispulmiin liittyviä vaikeuksia ja koettelemuksia. Jeesuksen veljet ja sisaret olivat nyt iältään seitsemän ja kahdeksantoista välillä, ja hänellä oli paljon tekemistä auttaessaan näitä sopeutumaan heidän älyllisessä ja tunne-elämässään herääviin uusiin valmiuksiin. Näin hän joutui tekemisiin nuoruusiän ongelmien kanssa, sitä mukaa kun ne hänen nuorempien sisarustensa elämässä ilmenivät.

128:2.2

Tänä vuonna Simon päätti koulunsa ja alkoi työskennellä kivenhakkaaja Jaakobin kanssa, joka oli Jeesuksen entinen leikkitoveri ja tämän aina valmis puolustaja hänen poikavuosiensa ajalta. Monien perheneuvottelujen tuloksena katsottiin epäviisaaksi kaikkien poikien ryhtyä puusepiksi. Tuumailtiin, että ammattejaan monipuolistamalla he olisivat valmiita ottamaan kokonaisten talojen rakennusurakoita. Heille kaikille ei sitä paitsi ollut riittänyt työtä enää sen jälkeen, kun heistä kolme oli tehnyt kokopäiväisesti puusepäntöitä.

128:2.3

Jeesus suoritti tänä vuonna edelleenkin rakennusten viimeistelyurakoita ja teki koristepuusepän töitä, mutta enimmän aikaa hän vietti karavaanien korjauspajassa. Jaakob alkoi hoitaa verstasta vuorotellen Jeesuksen kanssa. Tämän vuoden loppupuolella, kun puusepäntöistä alkoi olla Nasaretin seudulla kausiluontoista pulaa, Jeesus jätti Jaakobin hoitamaan korjauspajaa ja Joosefin kodin höyläpenkin ääreen ja meni Sepforiin työskentelemään erään sepän apuna. Kuuden kuukauden ajan hän työskenteli metallien parissa ja hankki alasimen ääressä itselleen melkoisen taidon tällä alalla.

128:2.4

Ennen kuin Jeesus ryhtyi uuteen työhönsä Sepforiissa, hän piti taas yhden ajoittain järjestämistään perheneuvotteluista ja asetti juhlallisesti tuolloin vähän yli kahdeksantoistavuotiaan Jaakobin väliaikaiseksi perheenpääksi. Hän lupasi tukea veljeään kaikesta sydämestään ja toimia hänen kanssaan täydessä yhteisymmärryksessä. Jokaista perheenjäsentä hän vaati antamaan muodollisen kuuliaisuuslupauksen Jaakobille. Tästä päivästä alkaen vastuu perheen raha-asioista kuului kokonaan Jaakobille, ja Jeesus antoi ansionsa viikoittain veljelleen. Jeesus ei koskaan enää ottanut ohjaksia Jaakobin käsistä. Sepforiissa työskennellessään hän olisi voinut, jos se olisi ollut välttämätöntä, kävellä kotiin vaikka joka ilta, mutta hän pysyi sieltä tarkoituksellisesti poissa esittäen syyksi milloin säätilan milloin joitakin muita esteitä, mutta hänen todellisena vaikuttimenaan oli Jaakobin ja Joosefin harjaannuttaminen kantamaan vastuunsa perheestä. Hän oli alkanut vähä vähältä vieroittaa perhettään. Jokaisena sapattina Jeesus palasi Nasaretiin, ja milloin tilanne sitä vaati, hän saattoi palata viikollakin tarkkailemaan uuden menettelytavan sujumista, antamaan neuvoja ja tarjoamaan hyödyllisiä ehdotuksia.

128:2.5

Asuessaan kuuden kuukauden ajan enimmäkseen Sepforiissa Jeesus sai uuden tilaisuuden tutustua entistä paremmin ei-juutalaiseen elämänkatsomukseen. Hän teki työtä ei-juutalaisten parissa, asui ei-juutalaisten parissa, ja kaikin mahdollisin tavoin hän tutki perin pohjaisesti ja huolellisesti heidän elintapojaan ja ei-juutalaista ajatusmaailmaa.

128:2.6

Tämän Herodes Antipaan kotikaupungin moraalinormit olivat niin paljon jopa karavaanikaupunki Nasaretin normien alapuolella, että kuusi kuukautta Sepforiissa oleskeltuaan Jeesuksella ei ollut mitään sitä vastaan, että sai tekosyyn palata Nasaretiin. Urakkaryhmä, jonka palveluksessa Jeesus työskenteli, oli pääsemässä julkisiin työkohteisiin sekä Sepforiissa että uudessa Tiberiaan kaupungissa, eikä hänellä ollut halua joutua mihinkään tekemisiin sellaisen työsuhteen kanssa, joka olisi Herodes Antipaan valvonnassa. Ja oli vielä muitakin syitä, joiden vuoksi Jeesus katsoi viisaaksi palata Nasaretiin. Palatessaan korjauspajalle hän ei enää ottanut henkilökohtaista vastuuta perheen asioiden johtamisesta. Hän työskenteli Jaakobin työtoverina pajassa ja antoi hänen niin pitkälle kuin mahdollista edelleenkin isännöidä kotona. Jaakob jatkoi keskeytyksettä perheen rahamenojen hoitoa ja kodin talousasioiden johtamista.

128:2.7

Juuri tällä tavoin, viisaasti ja harkitusti menetellen Jeesus valmisteli tietä hänen lopulta vetäytyä aktiivisesta osallistumisesta perheensä asioiden hoitoon. Jaakobin saatua kaksi vuotta kokemusta perheenpäänä toimimisesta—ja kaksi kokonaista vuotta, ennen kuin hän (Jaakob) menisi naimisiin—talousrahat annettiin Joosefin huostaan ja hänen hoitoonsa uskottiin kodin yleinen johtaminen.

3. Kahdeskymmeneskolmas vuosi (17 jKr)

128:3.1

Tänä vuonna rahavaikeudet hellittivät hiukkasen, olihan työssäkäyviä nyt jo neljä. Mirjamin ansiot maidon ja voin myynnistä olivat melkoiset, Martasta oli tullut taitava kutoja. Korjauspajan ostohinnasta oli maksettuna yli kolmannes. Tilanteen ollessa tällainen Jeesus jätti työnteon kolmeksi viikoksi viedäkseen Simonin pääsiäiseksi Jerusalemiin, ja se olikin hänen isänsä kuoleman jälkeen pisin ajanjakso, minkä hän sai olla poissa päivittäisen uurastuksen piiristä.

128:3.2

He matkustivat Jerusalemiin Dekapoliin kautta Pellan, Gerasan, Filadelfian, Heshbonin ja Jerikon läpi. He palasivat Nasaretiin rannikkoreittiä, joka sivusi Lyddaa, Joppaa ja Kesareaa ja kiersi sitten Karmelvuoren ympäri Ptolemaisiin ja Nasaretiin. Tällä matkalla Jeesus tutustui kohtalaisen hyvin koko siihen Palestiinan osaan, joka on Jerusalemin piirikunnan pohjoispuolella.

128:3.3

Filadelfiassa Jeesus ja Simon tutustuivat erääseen damaskoslaiseen kauppiaaseen, joka mieltyi niin näihin kahteen nasaretilaiseen, että hän vaatimalla vaati heitä majoittumaan luokseen hänen Jerusalemin tukikohdassaan. Sillä aikaa kun Simon osallistui temppelimenoihin, Jeesus vietti paljon aikaansa keskustellen tämän sivistyneen ja laajalti matkustelleen maailmanmiehen kanssa. Kyseinen kauppias omisti yli neljätuhatta karavaanikamelia, hänellä oli liikeyhteyksiä kaikkialle roomalaiseen maailmaan, ja hän oli nyt matkalla Roomaan. Hän ehdotti, että Jeesus tulisi Damaskokseen hänen itämaisen tuontiliikkeensä palvelukseen, mutta Jeesus selitti, ettei hänestä tuntunut oikealta juuri silloin lähteä niin kauaksi perheensä luota. Mutta kotimatkalla hänen ajatuksensa viipyivät kauan aikaa näissä kaukaisissa kaupungeissa ja vieläkin etäämmällä olevissa kaukaisen lännen ja kaukoidän maissa, joista hän oli karavaanimatkustajien ja -ohjaajien niin usein kuullut kertovan.

128:3.4

Simon nautti suuresti Jerusalemissa-käynnistään. Hänet otettiin pääsiäisenä pidetyssä uusien käskyn poikien vihkimystilaisuudessa asianmukaisesti Israelin yhteisön jäseneksi. Simonin osallistuessa pääsiäisseremonioihin Jeesus kierteli temppelivieraiden joukossa ja kävi monia mielenkiintoisia kahdenkeskisiä keskusteluja lukuisten gentiilikäännynnäisten kanssa.

128:3.5

Merkittävin kaikista näistä tapaamisista oli kenties se, joka hänellä oli erään Stefanus-nimisen nuoren hellenistin kanssa. Tämä nuori mies oli Jerusalemissa ensimmäistä kertaa ja sattui tapaamaan Jeesuksen pääsiäisviikon torstai-iltapäivänä. Kun he kumpikin kuljeskelivat katselemassa hasmonealaispalatsia, Jeesus aloitti epämuodollisen keskustelun, jonka seurauksena he kiinnostuivat toisistaan. Sukeutui nelituntinen ajatustenvaihto siitä, millä tavoin elämä pitäisi viettää, millainen todellinen Jumala on ja miten häntä palvotaan. Se, mitä Jeesus sanoi, teki valtavan vaikutuksen Stefanukseen, eikä tämä koskaan unohtanut hänen sanojaan.

128:3.6

Ja kysymyksessä oli sama Stefanus, josta myöhemmin tuli Jeesuksen opetuksiin uskova ja jonka osoittama pelottomuus hänen julistaessaan tätä alkuaikojen evankeliumia, päätyi siihen, että raivostuneet juutalaiset kivittivät hänet kuoliaaksi. Stefanuksen osoittama tavaton rohkeus hänen julistaessaan omaa näkemystään uudesta evankeliumista oli tiettyyn määrään saakka suora seuraus tästä Jeesuksen kanssa aikaisemmin käydystä ajatustenvaihdosta. Mutta Stefanuksella ei koskaan ollut vähäisintäkään aavistusta siitä, että galilealainen, jonka kanssa hän oli viitisentoista vuotta aikaisemmin keskustellut, oli sama henkilö, jonka hän myöhemmin julisti maailman Vapahtajaksi ja jonka vuoksi hän oli niin pian kuoleva vasta kehityksensä alkuun päässeen kristinuskon ensimmäisenä marttyyrinä. Stefanuksen antaessa henkensä maksuksi siitä, että oli hyökännyt juutalaista temppeliä ja sen perinteisiä menettelytapoja vastaan, lähistöllä seisoi muuan Saulus-niminen tarsoslainen. Ja kun Saulus näki, kuinka tämä kreikkalainen osasi kuolla uskonsa puolesta, hänen sydämessään syttyivät ne tuntemukset, jotka johtivat hänet lopulta ottamaan omakseen asian, jonka puolesta Stefanus kuoli. Myöhemmin hänestä tuli mitään kaihtamaton ja lannistumaton Paulus eli Paavali, kristillisen uskonnon filosofi, ellei peräti sen ainoa perustaja.

128:3.7

Pääsiäisviikon jälkeisenä sunnuntaina Simon ja Jeesus lähtivät kotimatkalleen kohti Nasaretia. Simon ei milloinkaan unohtanut, mitä Jeesus hänelle tämän matkan aikana opetti. Hän oli aina rakastanut Jeesusta, mutta nyt hänestä tuntui, että hän oli alkanut tuntea isä-veljeään. Taittaessaan matkaa maaseudun halki ja valmistaessaan aterioitaan tienposkessa he kävivät monta keskustelua, joissa sydän puhui toiselle sydämelle. He saapuivat kotiin torstaina puolilta päivin, ja Simon valvotti perheenjäseniä myöhään yöhön kokemuksistaan kertoillen.

128:3.8

Maria joutui tolaltaan Simonin kertoessa, että Jeesus oli Jerusalemissa ollessaan käyttänyt aikaansa enimmäkseen ”seurustelemalla muukalaisten, eritoten kaukaisista maista tulleiden vieraiden kanssa”. Jeesuksen perhe ei koskaan kyennyt käsittämään hänen ihmisiä kohtaan tuntemaansa suurta mielenkiintoa, hänen haluaan seurustella heidän kanssaan, hänen haluaan saada kuulla heidän elintavoistaan ja hänen haluaan päästä selville siitä, mitä he ajattelivat.

128:3.9

Nasaretilaisperhe syventyi yhä enemmän välittömiin ja inhimillisiin pulmiinsa. Montakaan sanaa ei Jeesuksen edessä olevasta tehtävästä vaihdettu, ja perin harvoin hän itsekään puhui tulevasta elämänurastaan. Hänen äitinsä ajatteli tuskin koskaan sitä, että Jeesus oli lupauksen lapsi. Hän oli vähitellen luopumassa ajatuksesta, että Jeesuksen oli määrä suorittaa jokin jumalallinen tehtävä maan päällä; välillä hänen uskonsa kuitenkin elpyi, kun hän pysähtyi muistelemaan ennen lapsen syntymää tapahtunutta Gabrielin ilmestymistä.

4. Damaskuksen välinäytös

128:4.1

Tämän vuoden viimeiset neljä kuukautta Jeesus vietti Damaskoksessa sen kauppiaan vieraana, jonka hän tapasi ensi kerran Filadelfiassa ollessaan matkalla Jerusalemiin. Muuan tämän kauppiaan edustaja oli Nasaretin kautta kulkiessaan etsinyt Jeesuksen käsiinsä ja saattanut hänet Damaskokseen. Tämä osaksi juutalainen kauppias oli aikeissa osoittaa tavattoman suuren rahasumman Damaskokseen perustettavaa uskonnollisen filosofian koulua varten. Hän suunnitteli luovansa sellaisen oppineisuuden keskuksen, että se menisi Aleksandriankin edelle. Ja hän ehdotti, että Jeesus lähtisi välittömästi pitkälle kiertomatkalle tutustumaan maailman opetuskeskuksiin, minkä jälkeen hänellä olisi valmius tämän uuden hankkeen johtajaksi. Tämä oli yksi suurimmista houkutuksista, minkä Jeesus koskaan elämänsä puhtaasti inhimillisen vaiheen aikana kohtasi.

128:4.2

Eikä aikaakaan, kun kauppiaamme marssitti Jeesuksen eteen kaksitoistahenkisen ryhmän kauppiaita ja pankkiireja, jotka suostuivat tukemaan tätä vasta hahmoteltua koulua. Jeesus toi esille syvän kiinnostuksensa ehdotettua koulua kohtaan ja antoi heille apuaan sen organisoinnin suunnittelussa, mutta hän toi aina myös esille pelkonsa siitä, että hänen muut, yksilöimättömät, mutta aikaisemmat sitoumuksensa estäisivät häntä ottamasta vastuulleen näin suurisuuntaisen hankkeen johtamista. Hänen mahdollinen hyväntekijänsä oli kuitenkin itsepintainen. Hän otti Jeesuksen palvelukseensa suorittamaan hänen kotonaan käännöstyötä, josta maksettiin hyvä korvaus. Samalla hän itse, hänen vaimonsa ja heidän poikansa ja tyttärensä yrittivät vaikuttaa Jeesukseen, jotta tämä ottaisi vastaan hänelle tarjotun kunnian. Mutta hän ei halunnut antaa suostumustaan. Hän tiesi mainiosti, ettei hänen maan päällä suorittamansa tehtävän ollut määrä saada oppilaitosten tukea. Hän tiesi, ettei hän saa olla vähäisimmässäkään määrässä sitoutunut ”ihmisten neuvoskuntien” ohjaukseen, olipa näiden tarkoitus miten hyvä tahansa.

128:4.3

Hänet, jonka Jerusalemin uskonnolliset johtajat hylkäsivät, vielä senkin jälkeen kun hän oli osoittanut johtajuutensa, hänet Damaskoksen liikemiehet ja pankkiirit tunnustivat ja häntä he tervehtivät opettajamestarina; ja näin he tekivät, kun hän vielä oli nimetön ja tuntematon nasaretilainen kirvesmies.

128:4.4

Tästä tarjouksesta hän ei puhunut koskaan perheelleen. Tämän vuoden lopulla hän oli taas Nasaretissa toimittamassa päivittäisiä velvollisuuksiaan, aivan kuin häntä eivät olisi koskaan houkutelleet hänen damaskoslaisten ystäviensä imartelevat kosiskelut. Eivät liioin osanneet nämä Damaskoksen miehet koskaan yhdistää sitä myöhempien aikojen kapernaumilaista, joka käänsi koko juutalaisten kansanheimon ylösalaisin, aiemmin tapaamaansa Nasaretin kirvesmieheen, joka oli rohjennut kieltäytyä heidän yhteisen varallisuutensa hänelle mahdollisesti tuottamasta kunniasta.

128:4.5

Jeesus onnistui erittäin taitavasti ja tarkoituksellisesti katkaisemaan yhdyssiteet elämänsä eri tapahtumien väliltä niin, ettei niitä maailman silmissä koskaan liitetty toisiinsa yhden ja saman yksilön tekemisinä. Myöhempinä vuosinaan hän sai monta kertaa kuunnella tarinaa kummallisesta galilealaisesta, tämä kun oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta mahdollisuudesta perustaa Damaskokseen koulu, joka olisi kilpaillut Aleksandrian kanssa.

128:4.6

Yksi niistä tarkoituksista, jotka Jeesuksella oli mielessään hänen pyrkiessään pitämään tietyt maiseen kokemukseensa liittyneet piirteet erillään, oli estää niin monivaiheisen ja vaikuttavan elämänuran rakentuminen, että se panisi myöhemmät sukupolvet kunnioittamaan opettajaa, sen sijaan että he noudattaisivat sitä totuutta, jonka hän oli elänyt ja jota hän oli opettanut. Jeesus ei halunnut luoda sellaista inhimillisten saavutusten luetteloa, joka ohjaisi huomion pois hänen opetuksestaan. Jo hyvin varhaisessa vaiheessa hän pani merkille, että hänen seuraajansa tuntisivat houkutusta muovata uskonto, joka olisi uskonto hänestä ja josta saattaisi tulla kilpailija Jumalan valtakunnan evankeliumille, jota hän aikoi julistaa maailmalle. Niinpä hän monivaiheisen elämänuransa varrella koetti kätkeä näkymättömiin kaiken, mistä hän ajatteli, että se kenties pantaisiin palvelemaan tätä ihmisten luonnollista taipumusta nostaa jalustalle opettaja, sen sijaan että he julistaisivat hänen opetuksiaan.

128:4.7

Tämä sama vaikutin selittää myös, miksi hän maan päällä elämänsä monivaiheisen elämän eri jaksojen aikana salli tehdä itseään tunnetuksi eri epiteettejä käyttäen. Toisaalta hän ei halunnut kohdistaa perheeseensä eikä muihinkaan mitään, mikä olisi vaikuttanut heihin kohtuuttomasti ja olisi pakottanut heidät uskomaan vastoin heidän vilpittömiä vakaumuksiaan. Hän ei milloinkaan suostunut käyttämään epäasiallisesti tai epäoikeudenmukaisesti hyväkseen ihmismielen heikkouksia. Hän ei halunnut ihmisten uskovan häneen, ellei heidän sydämensä ollut vastaanottavainen hänen opetuksissaan julki tuoduille hengellisille tosiseikoille.

128:4.8

Kuluvan vuoden lopulla nasaretilaiskodin asiat sujuivat jo kohtalaisen mutkattomasti. Lapset varttuivat, ja Maria alkoi tottua siihen, että Jeesus oli poissa kotoa. Edelleenkin Jeesus luovutti ansionsa Jaakobille perheen toimeentulon turvaksi ja piti itsellään vain pienen erän välittömiä henkilökohtaisia kulujaan varten.

128:4.9

Vuosien kuluessa kävi aina vain vaikeammaksi käsittää, että tämä mies oli Jumalan Poika maan päällä. Tuntui kuin hänestä olisi tullut vain yksi tämän maailman ihmisyksilö, pelkkä ihminen ihmisten joukossa. Ja taivaassa oleva Isä oli määrännyt, että lahjoittautumisen pitääkin sujua juuri tällä tavoin.

5. Kahdeskymmenesneljäs vuosi (18 jKr)

128:5.1

Tämä vuosi oli Jeesukselle ensimmäinen vuosi, jolloin hänen ei tarvinnut kantaa niin paljon vastuuta perheestään. Kodin johtaminen sujui Jaakobilta varsin hyvin, kun Jeesus antoi hänelle neuvoja ja rahallista apua.

128:5.2

Tämän vuoden pääsiäisen jälkeisellä viikolla Nasaretiin saapui muuan Aleksandriasta lähtenyt nuori mies järjestämään Jeesuksen ja erään aleksandrianjuutalaisten ryhmän tapaamista, joka pidettäisiin myöhemmin samana vuonna jossakin Palestiinan rannikolla. Sanottu neuvonpito sovittiin järjestettäväksi kesäkuun keskivaiheilla, ja Jeesus meni Kesareaan tapaamaan viittä eturivin aleksandrianjuutalaista, jotka pyysivät hartaasti häntä asettumaan uskonnonopettajaksi heidän kaupunkiinsa tarjoten houkuttimeksi ensi alkuun hashenin apulaisen virkaa pääsynagogassaan.

128:5.3

Komitean edusmiehet selittivät Jeesukselle, että Aleksandriasta oli tuleva juutalaisen kulttuurin pääpaikka koko maailmaa ajatellen ja että juutalaisuuden hellenistinen suuntaus oli itse asiassa jättänyt babylonialaisen koulukunnan jo kauas taakseen. He muistuttivat Jeesusta siitä, että Jerusalemista ja kaikkialta Palestiinasta kuului pahaenteistä kapinan melskettä, ja vakuuttivat hänelle, että jokainen Palestiinan juutalaisten kapina olisi samaa kuin kansallinen itsemurha, sillä Rooman rautanyrkki musertaisi kapinan kolmessa kuukaudessa ja Jerusalem tuhottaisiin ja temppeli hävitettäisiin maan tasalle niin, ettei kiveä jäisi kiven päälle.

128:5.4

Jeesus kuunteli kaiken, mitä heillä oli sanottavaa ja kiitti heitä luottamuksesta ja torjuessaan heidän ehdotuksensa Aleksandriaan-lähdöstä Jeesuksen vastaukseen sisältynyt sanoma kuului: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” He olivat äimistyksissään hänen näennäisestä välinpitämättömyydestään sitä kunnianosoitusta kohtaan, jonka he olivat koettaneet hänelle ojentaa. Ennen Jeesukselle lausumiaan hyvästejä he lahjoittivat hänelle rahakukkaron osoitukseksi arvonannosta, jota hän aleksandrialaisten ystäviensä keskuudessa nautti, ja korvaukseksi ajanhukasta ja kuluista, jotka olivat aiheutuneet hänen tulostaan Kesareaan neuvottelemaan heidän kanssaan. Mutta myöskään tätä rahalahjaa hän ei suostunut ottamaan vastaan, vaan sanoi: ”Joosefin huone ei ole koskaan ottanut vastaan almuja, emmekä voi syödä muitten leipää niin kauan kuin minulla on vahvat käsivarret ja niin kauan kuin veljeni kykenevät työhön.”

128:5.5

Hänen egyptiläiset ystävänsä astuivat laivaan ja purjehtivat kotiin, ja kun he myöhempinä vuosina kuulivat huhuttavan kapernaumilaisesta veneenveistäjästä, joka sai Palestiinassa aikaan niin paljon kuohuntaa, vain muutama heistä aavisti, että tuo veneenrakentaja oli aikuiseksi varttunut Betlehemin lapsi ja se sama oudosti käyttäytynyt galilealainen, joka oli kursailematta kieltäytynyt kutsusta tulla suureksi opettajaksi Aleksandriaan.

128:5.6

Jeesus palasi Nasaretiin. Käsillä olevan vuoden loppupuoli oli hänen koko elämänuransa tapahtumaköyhin puolivuotisjakso. Hän nautti tästä tavanomaiseen toimintaohjelmaansa ilmestyneestä väliaikaisesta hengähdystauosta, se kun muutoin oli täynnä ongelmien ratkomista ja vaikeuksien voittamista. Hän piti paljon yhteyttä taivaassa olevaan Isäänsä ja edistyi suunnattomasti ihmismielensä hallitsemisessa.

128:5.7

Mutta ihmisten asiat eivät suju ajallisuuden ja avaruuden maailmoissa kauan mutkattomasti. Joulukuussa Jaakob kävi Jeesuksen kanssa kahdenkeskisen keskustelun ja selitti, että hän oli hyvin rakastunut Estaan, nuoreen nasaretilaisnaiseen, ja että he halusivat mennä kohdakkoin naimisiin, mikäli sellainen kävisi päinsä. Jaakob korosti sitä tosiasiaa, että Joosef olisi pian kahdeksantoistavuotias ja että tälle olisi hyväksi sellainen kokemus, että hän saa tilaisuuden toimia perheen väliaikaisena päämiehenä. Jeesus suostui siihen, että Jaakob avioituisi kahden vuoden kuluttua, kunhan hän tänä väliaikana asianmukaisesti valmentaisi Joosefia ottamaan vastuulleen kodin johtamisen.

128:5.8

Ja nyt alkoi tapahtua—avioitumishankkeita oli vireillä muitakin. Se, että Jaakobin onnistui saada Jeesukselta suostumus avioliitolleen, rohkaisi Mirjamia kääntymään isä-veljensä puoleen omine suunnitelmineen. Jaakob, se nuorempi kivenhakkaaja, joka kerran oli toiminut itse itsensä nimittäneenä Jeesuksen esitaistelijana ja joka nyt oli Jaakobin ja Joosefin liikekumppani, oli jo kauan tavoitellut Mirjamin kättä. Kun Mirjam sitten oli esittänyt suunnitelmansa Jeesukselle, Jeesus määräsi, että Jaakobin olisi itsensä tultava hänen luokseen pyytämään virallisesti Mirjamia vaimokseen, ja lupasi antaa avioliitolle siunauksensa niin pian kuin Mirjamista tuntuisi, että Martta oli pätevä ottamaan kantaakseen vanhimman tyttären velvollisuudet.

128:5.9

Kotona ollessaan Jeesus opetti edelleenkin iltakoulussa kolmasti viikossa, luki usein pyhät kirjoitukset synagogassa sapattina, seurusteli äitinsä kanssa, opetti lapsia ja käyttäytyi ylipäätään niin kuin arvollinen ja kunnioitettu Israelin yhteisöön kuuluva nasaretilainen käyttäytyi.

6. Kahdeskymmenesviides vuosi (19 jKr)

128:6.1

Kun tämä vuosi alkoi, kaikkien nasaretilaisperheen jäsenten terveydentila oli hyvä, ja vuoden aikana kaikki lapset päättivät säännöllisen koulunkäyntinsä, paitsi että Martan piti vielä tehdä jonkin verran työtä Ruutin kanssa.

128:6.2

Jeesus oli yksi voimakkaimmista ja hienopiirteisimmistä sitten Aatamin päivien maan päällä esiintyneistä miehuuden edustajista. Hänen fyysinen kehityksensä oli verratonta. Hänen mielensä oli aktiivinen, terävä ja asioihin pohjia myöten perehtyvä—hänen aikalaistensa keskitason mentaliteettiin verrattuna sille oli kehittynyt jättiläismäiset mittasuhteet—ja hänen henkensä oli tosiaan inhimillisen jumalallinen.

128:6.3

Perheen raha-asiat olivat paremmalla tolalla kuin koskaan Joosefin jäämistön hupenemisen jälkeen. Karavaanien korjausverstaasta oli viimeiset maksuerät jo suoritettu. He eivät olleet velkaa kenellekään, ja heillä oli ensimmäistä kertaa moniin vuosiin jonkin verran ylimääräisiä rahavaroja. Kun taloudellinen tilanne oli tällainen ja kun Jeesus oli muutkin veljensä vienyt Jerusalemiin näiden ensimmäisen pääsiäisen seremonioita varten, hän päätti viedä Juudan (joka oli juuri päättänyt synagogakoulunsa) ensimmäiselle temppelikäynnilleen.

128:6.4

He menivät Jerusalemiin ja palasivat sieltä samaa reittiä eli Jordaninlaakson kautta, sillä Jeesus pelkäsi ikävyyksiä, jos hän veisi nuoren veljensä Samarian kautta. Juuda oli kiivaan luonteenlaatunsa takia, johon vielä liittyi hänen voimakkaat isänmaalliset mielipiteensä, jo Nasaretissa joutunut monta kertaa pikku kahnauksiin.

128:6.5

He saapuivat aikanaan Jerusalemiin ja olivat menossa ensi käynnilleen temppeliin, jonka pelkkä näkeminen oli kiihdyttänyt ja sävähdyttänyt Juudaa hänen sielunsa syvyyksiä myöten, kun he sattumalta kohtasivat Lasarus Betanialaisen. Kun Jeesus keskusteli Lasaruksen kanssa ja oli sopimassa siitä, että he viettäisivät pääsiäistä yhdessä, ehti Juuda sillä välin saattaa heidät kaikki todellisiin ikävyyksiin. Lähistöllä nimittäin seisoi roomalainen vartiosotilas, joka teki sopimattomia huomautuksia eräästä ohikulkevasta juutalaistytöstä. Juudan kasvot muuttuivat suuttumuksesta tulipunaisiksi, eikä hän hukannut aikaa ilmaistakseen närkästyksensä moisesta säädyttömyydestä, ja sanansa sotilaalle tarkoittaen hän lausui ne niin, että tämä ne myös kuuli. Totuus joka tapauksessa oli, että Rooman legioonalaiset olivat varsin herkkiä kaikelle, mikä vähänkin vivahti juutalaisten taholta tulevaan epäkunnioitukseen. Niinpä vartiosotilas siinä paikassa pidätti Juudan. Se oli liikaa nuorelle patriootille, ja ennen kuin Jeesus ehti varoittavalla katseellaan häntä hillitä, tämä oli jo ladellut monisanaisen tuomionsa, jossa kuvastuivat hänen tukahdutetut Rooman-vastaiset tunteensa. Se kaikki teki asian vain entistäkin pahemmaksi. Juuda vietiin Jeesus vierellään viipymättä sotilasvankilaan.

128:6.6

Jeesus yritti saada Juudan joko heti kuulusteluun tai sitten vapautetuksi riittävän ajoissa, jotta he ehtisivät samana iltana vietettäviin pääsiäisseremonioihin, mutta hänen yrityksensä eivät johtaneet tulokseen. Koska seuraava päivä oli Jerusalemissa ”pyhä kokouspäivä”, edes roomalaiset eivät rohjenneet käsitellä syytteitä juutalaista vastaan. Juuda joutui näin ollen jäämään selliinsä pidätystään seuranneen toisen päivän aamuun saakka, ja Jeesus jäi vankilaan hänen kanssaan. He eivät olleet läsnä temppeliseremoniassa, jossa lain pojat otettiin täysivaltaisiksi Israelin kansalaisiksi. Juuda suoritti tämän virallisen seremonian vasta usean vuoden kuluttua ollessaan seuraavan kerran Jerusalemin pääsiäisjuhlilla seloottien hyväksi tekemänsä propagandatyön sinne tuomana. Hän kuului tähän isänmaalliseen järjestöön ja oli siinä varsin aktiivinen.

128:6.7

Heidän toisen vankilassa viettämänsä päivän jälkeisenä aamuna Jeesus meni Juudan puolesta sotatuomarin eteen. Vetoamalla veljensä anteeksiannettavaan nuoruuteen ja esittämällä lisäksi selittelevän mutta järkeenkäyvän lausunnon, jossa hän viittasi veljensä pidättämiseen johtaneen välikohtauksen provokatiiviseen luonteeseen, Jeesus hoiti tapauksen niin, että tuomari toi julki käsityksensä, että nuoren juutalaisen rajuun purkaukseen oli mahdollisesti ollut jonkin verran aihettakin. Varoitettuaan Juudaa enää moiseen äkkipikaisuuteen syyllistymästä hän heidät pois lähettäessään sanoi Jeesukselle: ”Sinun olisi parasta pitää poikaa silmällä, sillä hän aiheuttaa helposti koko paljon ikävyyksiä teille kaikille.” Ja roomalainen tuomari lausui totuuden. Juuda aiheutti Jeesukselle melkoisesti ikävyyksiä, ja ne olivat aina tätä samaa laatua: hänen ajattelemattomista ja epäviisaista isänmaallisista purkauksistaan johtuvia yhteenottoja siviiliviranomaisten kanssa.

128:6.8

Jeesus ja Juuda kävelivät yöksi Betaniaan ja selittivät, miksi he eivät olleet saapuneet sovittuun aikaan pääsiäisehtoolliselle. Seuraavana päivänä he suuntasivat kulkunsa kohti Nasaretia. Jeesus ei kertonut muille perheenjäsenille nuoren veljensä pidätyksestä Jerusalemissa, mutta kolmisen viikkoa heidän kotiinpaluunsa jälkeen hän kävi Juudan kanssa tästä välikohtauksesta pitkän keskustelun. Tämän Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun jälkeen Juuda itse kertoi asian perheelle. Hän ei koskaan unohtanut kärsivällisyyttä ja malttia, jota hänen isä-veljensä koko tämän koettelevan kokemuksen ajan osoitti.

128:6.9

Kysymyksessä oli viimeinen pääsiäinen, jossa Jeesus oli mukana jonkun perheensä jäsenen kanssa. Ihmisen Poika alkoi yhä enemmän irrottautua läheisestä yhteydestä omaa lihaansa ja vertaan oleviin.

128:6.10

Tänä vuonna sattui usein, että Ruut tuli leikkitovereineen keskeyttämään hänet, kun hän oli syvissä mietteissään. Ja Jeesus oli aina valmis siirtämään tuonnemmaksi omat mietteensä tulevasta työstään maailman ja universumin hyväksi jakaakseen näiden nuorten ihmisten lapsellisen riemun ja nuorekkaan ilakoinnin, nämä kun eivät koskaan väsyneet kuuntelemaan Jeesuksen kertomuksia monien Jerusalemin-matkojensa kokemuksista. He nauttivat suuresti myös hänen tarinoistaan hänen kertoillessaan eläimistä ja luonnosta.

128:6.11

Lapset olivat aina tervetulleita korjauspajalle. Jeesus järjesti niin, että pajan sivustalla oli hiekkaa, puupalikoita ja kiviä, ja kokonaiset lapsiparvet kerääntyivät sinne pitämään hauskaa. Leikkeihinsä kyllästyttyään lapsista pelottomimmilla oli tapana kurkistaa sisälle pajaan, ja jos pajanpitäjä ei näyttänyt kiireiseltä, he rohkenivat astua sisälle ja sanoa: ”Joosua-setä, tule ulos ja kerro meille oikein iso tarina.” Sitten heillä oli tapana viedä hänet ulos kiskoen häntä käsistä, kunnes hän oli istuutunut lempikivelleen pajan nurkalle lapset puoliympyrässä hänen edessään maassa istumassa. Ja kuinka mielissään pikkuväki Joosua-sedästään olikaan! He oppivat nauramaan, nauramaan sydämensä pohjasta. Parilla pienimmällä lapsella oli tapana kiivetä hänen polvelleen ja istua siinä katsellen ylös ja ihmetellen hänen ilmeikkäitä kasvonpiirteitään hänen kertoessa tarinoitaan. Lapset rakastivat Jeesusta, ja Jeesus rakasti lapsia.

128:6.12

Hänen ystäviensä oli vaikea käsittää, miten tavattoman laajaulotteista hänen älyllinen toimintansa oli; miten hän kykeni niin äkkiä ja niin täydellisesti siirtymään politiikkaa, filosofiaa tai uskontoa sivuavasta syvällisestä keskustelusta näiden viidestä- kymmenvuotiaitten tenavien hilpeään ja iloiseen leikillisyyteen. Kun hänen omat veljensä ja sisarensa varttuivat ja hänellä niin muodoin oli enemmän vapaa-aikaa, ennen kuin lastenlapset ilmestyivät maailmaan, hän kiinnitti melkoisesti huomiota näihin pikkuisiin. Mutta hän ei elänyt maan päällä kyllin kauan saadakseen paljonkaan iloita lastenlapsista.

7. Kahdeskymmeneskuudes vuosi (20 jKr)

128:7.1

Kun tämä vuosi alkoi, Jeesus Nasaretilainen tiedosti väkevästi, että hänellä oli laajalti potentiaalista valtaa. Mutta hän oli myös täysin vakuuttunut siitä, ettei hänen persoonallisuutensa Ihmisen Pojan ominaisuudessa ollut määrä käyttää tätä valtaa, ei ainakaan ennen kuin hänen hetkensä oli tullut.

128:7.2

Tähän aikaan hän ajatteli paljon omaa suhdettaan taivaassa olevaan Isäänsä, vaikkei hän siitä paljon puhunutkaan. Ja mihin hän kaikessa tässä ajattelussaan päätyi, sen hän toi kerran julki kukkulan laella rukoillessaan, kun hän sanoi: ”Olenpa kuka hyvänsä ja käytänpä mitä valtaa tahansa tai olen käyttämättä, siitä huolimatta olen aina ollut ja olen aina oleva Paratiisin-Isäni tahdon alainen.” Ja kuitenkin, kun tämä mies kulki Nasaretissa työhönsä ja työstä kotiin, oli kirjaimellisesti totta—jos ajatellaan koko valtavaa universumia—että ”häneen kätkeytyivät kaikki viisauden ja tiedon aarteet”.

128:7.3

Koko puheena olevan vuoden ajan perheen asiat sujuivat kitkattomasti muiden kuin Juudan kohdalla. Jaakobilla oli vuosikausien ajan harmia nuorimmasta veljestään, joka ei ollut taipuvainen ottamaan paikkaansa työelämässä ja johon ei voinut luottaa sikäli, että hän olisi suorittanut osuutensa kodin kuluista. Vaikka hän halusi asua kotona, hän ei kantanut tunnonvaivoja siitä, että olisi ansainnut oman osuutensa perheen elinkustannuksista.

128:7.4

Jeesus oli rauhan mies, ja Juudan sotaisat uroteot ja lukemattomat isänmaallisuuden purkaukset saattoivat hänet tavan takaa kiusallisiin tilanteisiin. Jaakob ja Joosef olivat sitä mieltä, että Juuda olisi pitänyt karkottaa kotoa, mutta Jeesus ei halunnut sellaiseen suostua. Aina kun heidän kärsivällisyytensä joutui kovalle koetukselle, Jeesus tapasi vain neuvoa: ”Olkaa kärsivällisiä. Olkaa neuvoissanne viisaita ja elämässänne esimerkillisiä, jotta nuori veljenne ensiksikin tulisi tietämään, mikä on parempi tie, ja tuntisi sitten tarvetta seurata teitä sillä tiellä.” Jeesuksen viisaat ja rakastavat neuvot estivät perheen hajoamisen; he pysyivät yhdessä. Mutta Juudaa ei koskaan saatu tulemaan järkiinsä, ennen kuin hän oli mennyt naimisiin.

128:7.5

Maria puhui vain harvoin Jeesuksen tulevasta tehtävästä. Aina kun tähän asiaan viitattiin, Jeesus vastasi vain: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.” Jeesus oli jo päässyt melkein sen vaikean tehtävän loppuun, joka hänellä oli perheensä vieroittamisessa, jottei se enää olisi riippuvainen hänen persoonallisuutensa kokoaikaisesta läsnäolosta. Hän olisi kohta valmis sitä päivää varten, jolloin hän edellä sanottu huomioon ottaen voisi jättää tämän nasaretilaiskodin aloittaakseen entistä aktiivisemmat esivalmistelut sitä varten, mikä oli hänen todellinen hoivatehtävänsä ihmisten hyväksi.

128:7.6

Älkää koskaan kadottako näköpiiristänne sitä tosiasiaa, että Jeesuksen ensisijaisena tehtävänä hänen seitsemännessä lahjoittautumisessaan oli luodun olennon kokemuksen hankkiminen, Nebadonin täysivaltaisen hallitsijan aseman saavuttaminen. Ja tätä nimenomaista kokemusta hankkiessaan hän ilmoitti Urantialle ja koko paikallisuniversumilleen korkeimman totuuden Paratiisin-Isästä. Näihin tarkoitusperiin liittyi olosuhteista johtuvana seikkana myös se, että hän otti tehtäväkseen selvittää tämän planeetan mutkikkaat asiat siltä osin kuin ne liittyivät Luciferin kapinaan.

128:7.7

Tänä vuonna Jeesuksella oli tavallista enemmän vapaa-aikaa, ja hän käytti sitä paljon siihen, että opetti Jaakobia hoitamaan korjauspajaa ja Joosefia hoitamaan kotiasioita. Maria vaistosi, että Jeesus valmistautui jättämään heidät. Jättämään heidät, minne mennäkseen? Mitä tehdäkseen? Hän oli jo miltei luopunut ajatuksesta, että Jeesus olisi Messias. Maria ei kyennyt ymmärtämään häntä, hän ei kerta kaikkiaan päässyt perille esikoispojastaan.

128:7.8

Jeesus vietti tänä vuonna paljon aikaa perheensä yksittäisten jäsenten seurassa. Hänellä oli tapana viedä heitä pitkille ja useintoistuville vaelluksille ylös kukkulalle ja ulos maaseudulle. Ennen sadonkorjuuta Jeesus vei Juudan heidän maanviljelijä-enonsa luokse Nasaretin eteläpuolelle, mutta Juuda ei siellä sadonkorjuun jälkeen kauan viihtynyt. Hän karkasi, ja Simon löysi hänet myöhemmin kalastajien seurasta järven rannalta. Kun Simon toi hänet takaisin kotiin, Jeesus keskusteli asiat karkulaisen kanssa selviksi, ja kun tämä halusi ryhtyä kalastajaksi, Jeesus meni Juudan kanssa Magdalaan ja jätti hänet sinne erään kalastajasukulaisen hoiviin. Ja Juuda teki tästä lähtien töitä kohtalaisen hyvin ja säännöllisesti aina avioliittoonsa saakka, ja jatkoi kalastajan ammatissa naimisiinmenonsa jälkeenkin.

128:7.9

Lopultakin oli koittanut päivä, jolloin Jeesuksen kaikki veljet ja sisaret olivat valinneet elämäntehtävänsä ja saaneet jalansijan kukin omalla alallaan. Näyttämö alkoi olla valmiina Jeesuksen lähteä kotoa.

128:7.10

Marraskuussa järjestettiin kaksoishäät. Jaakob ja Esta, Mirjam ja Jaakob vihittiin. Se oli toden totta riemullinen tilaisuus. Mariakin oli taas kerran onnellinen, paitsi hetkinä, joina hän tajusi, että Jeesus oli valmistautumassa lähtemään pois. Hänen suuri epävarmuutensa painoi raskaana hänen harteillaan: Jospa Jeesus vain istuutuisi keskustelemaan hänen kanssaan ja puhuisi avoimesti kaikki asiat selviksi, niin kuin oli tehnyt pikkupoikana. Mutta tämä oli johdonmukaisen vaitelias; hän ei kertonut tulevaisuudesta kerrassaan mitään.

128:7.11

Jaakob muutti nuorikkonsa Estan kanssa kaupungin länsilaidalle somaan pikku taloon, joka oli lahja Estan isältä. Vaikka Jaakob edelleen tukikin äitinsä kotia taloudellisesti, hänen osuutensa supistettiin avioliiton takia kuitenkin puoleen entisestään. Ja Jeesus asetti Joosefin virallisesti perheenpääksi. Juuda lähetti nyt varsin uskollisesti joka kuukausi kotiin oman osuutensa perheen rahakukkaroon. Jaakobin ja Mirjamin häät vaikuttivat Juudaan erittäin suotuisasti, ja kun hän kaksoishäiden jälkeisenä päivänä lähti apajilleen, hän vakuutti Joosefille, että tämä voisi luottaa siihen, että hän ”tekisi velvollisuutensa ja tarpeen vaatiessa enemmänkin.” Ja hän piti lupauksensa.

128:7.12

Mirjam asui Marian naapurina Jaakobin kodissa, sillä vanhempi Jaakob oli laskettu haudan lepoon isiensä viereen. Martta astui Mirjamin paikalle kodissa, ja uusi järjestys toimi ennen vuoden päättymistä jo kitkattomasti.

128:7.13

Näiden kaksoishäiden jälkeisenä päivänä Jeesuksella oli tärkeä neuvottelu veljensä Jaakobin kanssa. Hän kertoi luottamuksellisesti Jaakobille, että hän valmistautui lähtemään kotoa. Hän lahjoitti Jaakobille täyden omistusoikeuden korjausverstaaseen, luopui virallisesti ja juhlallisesti Joosefin talon isännän asemasta ja asetti mitä liikuttavimmin veljensä Jaakobin ”isäni talon päämieheksi ja varjelijaksi”. Hän laati asiakirjan, jonka he molemmat allekirjoittivat. Se oli salainen sopimus, jossa määrättiin, että Jaakob lahjaksi saamansa korjauspajan vastineeksi suostuisi vuorostaan ottamaan täyden rahallisen vastuun perheestä ja vapauttaisi siten Jeesuksen kaikista enemmistä velvollisuuksista näiden asioiden suhteen. Sitten kun sopimus oli allekirjoitettu ja kun talousarvio oli järjestetty niin, että perheen varsinaiset menot katettaisiin ilman mitään Jeesukselta saatavaa osuutta, Jeesus sanoi Jaakobille: ”Mutta, poikani, lähetän sinulle edelleen joka kuukausi jotakin aina siihen asti, kunnes hetkeni on tullut, mutta saat sen, mitä lähetän, käyttää niin kuin kulloinenkin tilanne vaatii. Käytä varani siihen, mikä on perheelle välttämätöntä tai mikä on sille huviksi, aivan kuten parhaaksi katsot. Käytä niitä sairaustapauksissa tai odottamattomissa hätätilanteissa, jollaiset voivat kohdata ketä tahansa yksittäistä perheenjäsentä.”

128:7.14

Ja näin Jeesus valmistautui astumaan Isänsä asioiden toimittamiseen ryhtymistä edeltäneen aikuisikänsä toiseen vaiheeseen, jonka hän sitten elikin kodin ulkopuolella.


◄ Luku 127
Ylös
Luku 129 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.