◄ Luku 126
Osa 4 ▲
Luku 128 ►
Luku 127

Nuoruusvuodet

ASTUESSAAN nuoruusvuosiinsa Jeesus toimi jo suuren perhekunnan päämiehenä ja sen ainoana toimeentulon turvaajana. Heidän koko omaisuutensa oli hänen isänsä kuoleman jälkeen huvennut muutamassa vuodessa olemattomiin. Kuta pitemmälle aika kului, sitä tietoisemmaksi hän tuli edeltäneestä olemassaolostaan. Samalla hän alkoi entistä täydemmin käsittää olevansa maan päällä ja lihaksi ruumiillistuneena sitä nimenomaista tarkoitusta varten, että hän toisi esille Paratiisin-Isänsä ihmisten lapsille.

127:0.2

Yhdelläkään nuoruuttaan elävällä ihmisellä, joka on elänyt tai joka koskaan tulee elämään tässä tai jossakin muussa maailmassa, ei ole ollut eikä tule koskaan olemaan ratkaistavanaan yhtä painavia ongelmia eikä selvitettävänään yhtä visaisia pulmia. Yhdeltäkään Urantian nuorukaiselta ei milloinkaan edellytetä selviytymistä yhtä koettelevista ristiriidoista eikä yhtä rasittavista tilanteista kuin, mitä Jeesus itse sai kestää noina vaativina ikävuosina viidestätoista kahteenkymmeneen.

127:0.3

Kun Ihmisen Poika oli tällä tavoin itse sen todellisuudessa kokien tullut tietämään, mitä on elää nuoruusvuotensa pahuuden saartamassa ja synnin raastamassa maailmassa, hänestä tuli siksi täysin tietoinen siitä, millaisena Nebadonin kaikkien maailmojen nuoriso kokee elämän, ja näin hänestä tuli ikiajoiksi ymmärtäväinen tuki ja turva pulassa oleville ja hämmentyneille nuorille ajatellen kaikkia aikakausia ja kaikkia maailmoja koko tämän paikallisuniversumin piirissä.

127:0.4

Hitaasti mutta varmasti ja tosiasiallisen kokemuksen kautta tämä jumalallinen Poika on ansaitsemassa oikeutta tulla universuminsa hallitsijaksi, joka on kaikissa paikallisuniversumin maailmoissa elävien kaikkien luotujen älyllisten olentojen kiistämätön ja korkein hallitsija ja ymmärtäväinen tuki ja turva kaikkien aikakausien ja kaikkia persoonallisuuden ja kokemuksen eri asteita edustaville olennoille.

1. Kuudestoista vuosi (10 jKr)

127:1.1

Ruumiillistunut Poika selviytyi vauvaiästä ja koki lapsuuden, joka ei sisältänyt mitään tavatonta. Sitten hän selviytyi koettelevasta ja vaikeasta siirtymävaiheesta lapsuuden ja orastavan miehuuden välissä—hänestä tuli nuoruusikäinen Jeesus.

127:1.2

Käsillä olevana vuotena hän kehittyi täyteen fyysiseen mittaansa. Hän oli miehekäs ja komea nuorukainen. Hänestä tuli entistäkin järkevämpi ja vakavamielisempi, mutta hän oli ystävällinen ja myötätuntoinen. Hänen katseensa oli lempeä mutta tutkiva, hänen hymynsä oli tarttuva ja rauhoittava. Hänen äänensä oli sointuva mutta arvovaltainen; hänen tervehdyksensä oli sydämellinen mutta teeskentelemätön. Kaikkein arkipäiväisimmissäkin yhteyksissä hänestä tuntui aina huokuvan häivähdys kahdenlaisesta olemuksesta: inhimillisestä ja jumalallisesta. Se, että hänessä yhdistyi myötätuntoinen ystävä ja arvovaltainen opettaja, tuli hänessä aina esille. Ja nämä persoonallisuuden ominaispiirteet tulivat näkyviin sangen varhaisessa vaiheessa, nimittäin jo näinä nuoruusiän vuosina.

127:1.3

Tämä fyysisesti voimakas ja vankka nuorukainen saavutti niin ikään ihmisälynsä kasvun täydet mitat, ei ihmisajattelun täyttä kokemusta mutta kylläkin koko sen kapasiteetin, joka mahdollistaa tällaisen älyllisen kehityksen. Hänellä oli terve ja sopusuhtainen ruumis, terävä ja erittelevä mieli, ystävällinen ja myötätuntoinen luonteenlaatu, hieman ailahteleva, mutta tarmokas temperamentti, joista kaikista oli muotoutumassa vahva, vaikuttava ja puoleensavetävä persoonallisuus.

127:1.4

Mitä pitemmälle aika kului, sitä vaikeampaa hänen äitinsä ja sisarustensa oli ymmärtää häntä. Hänen lausumansa olivat heille kompastuskiviä, ja hänen tekojaan he tulkitsivat väärin. Heillä ei kellään ollut edellytyksiä vanhemman veljensä elämän käsittämiseen, sillä heidän äitinsä oli antanut heidän ymmärtää, että Jeesuksesta olisi määrä tulla juutalaisten vapahtaja. Marian uskottua tällaiset asiat perhesalaisuuksina heidän tietoonsa voitte kuvitella heidän hämmennyksensä, kun Jeesus suorin sanoin kiisti kaikki tällaiset ajatukset ja aikomukset.

127:1.5

Simon meni tänä vuonna kouluun, ja heidän oli pakko myydä toinenkin talo. Jaakob otti nyt huolehtiakseen kolmen sisarensa opetuksesta; kaksi heistä oli jo varttunut riittävästi käydäkseen tosimielessä opintojensa kimppuun. Niin pian kuin Ruut oli riittävän varttunut, Mirjam ja Martta ryhtyivät huolehtimaan hänestä. Tavallisesti juutalaisperheiden tyttärien opetus jäi varsin vähäiseksi, mutta Jeesus oli sitä mieltä (ja Maria yhtyi tähän mielipiteeseen), että tyttöjen pitäisi käydä koulua siinä kuin poikienkin, ja kun synagogakoulu ei suostunut ottamaan heitä oppilaikseen, ei auttanut muu kuin pitää kotikoulua erityisesti heitä varten.

127:1.6

Koko tämän vuoden ajan Jeesus joutui pysyttelemään tiukasti höyläpenkkinsä ääressä. Onneksi hänellä oli kosolti työtä; hänen työnsä jälki oli laadultaan niin ylivoimaista, ettei hän ollut koskaan joutilaana, vaikka työtilanne olisi noilla seuduin ollut hyvinkin heikko. Välistä hänellä oli jopa niin paljon työtä, että Jaakob usein autteli häntä.

127:1.7

Tämän vuoden lopulla hän oli jo lähes päättänyt, että hän, kunhan olisi kasvattanut perheen lapset täysi-ikäisiksi ja saattanut heidät avioon, aloittaisi sitten julkisen toimintansa totuudenopettajana ja henkilönä, joka ilmoittaisi tälle maailmalle taivaallisesta Isästä. Hän tiesi, ettei hänestä ollut määrä tulla odotettua juutalaista Messiasta, ja hän päätteli, että olisi jokseenkin täysin hyödytöntä keskustella näistä asioista äidin kanssa. Hän päätti antaa äitinsä helliä mitä ajatuksia tämä tahtoikaan helliä, koska kaikella, mitä hän oli asiasta aikaisemmin puhunut, oli ollut äitiin vain vähän tai ei mitään vaikutusta, ja hän muisti, ettei hänen isänsäkään ollut koskaan kyennyt sanomaan mitään, mikä olisi saanut äidin muuttamaan mielensä. Tästä vuodesta lähtien hän puhui näistä ongelmista yhä vähemmän äitinsä tai kenenkään muunkaan kanssa. Hänen tehtävänsä oli siinä määrin erikoinen, ettei kukaan maan päällä elävä olisi osannut antaa hänelle neuvoja sen suorittamisesta.

127:1.8

Hän oli perheelleen oikea, jos kohta nuori isä. Hän vietti jokaisen mahdollisen hetken nuorimmaisten kanssa, ja nämä totisesti rakastivat häntä. Hänen äitiään suretti nähdä, miten lujasti hän teki työtä. Hän murehti sitä, että Jeesuksen piti päivät päivien perään ahertaa höyläpenkin ääressä ansaitsemassa perheelle elantoa sen sijaan, että hän olisi ollut rabbien opastamana Jerusalemissa opiskelemassa, niin kuin he niin hellin ajatuksin olivat suunnitelleet. Vaikka hänen pojassaan ilmeni paljon, mitä hän ei kyennyt ymmärtämään, Maria siitä huolimatta rakasti häntä syvästi, ja antoi täyden arvon auliudelle, jolla tämä otti kantaakseen vastuun kodista.

2. Seitsemästoista vuosi (11 jKr)

127:2.1

Jotakuinkin näihin aikoihin ilmeni etenkin Jerusalemissa ja Juudeassa melko laajalti kiihotusta nousta kapinaan sellaista vastaan, että verot maksettiin Roomalle. Oli muodostumassa voimakas kansallismielinen puolue, jolle ennen pitkää annettiin nimi selootit. Fariseuksista poiketen selootit eivät olleet halukkaita odottamaan Messiaan tulemista. Heidän aikomuksenaan oli viedä asiat ratkaisuun poliittisen kapinan kautta.

127:2.2

Jerusalemista lähtenyt puolueen organisaattoriryhmä saapui Galileaan ja sai asialleen paljon kannatusta, ennen kuin se saapui Nasaretiin. Ryhmän jäsenten tullessa tapaamaan Jeesusta, hän kuunteli heitä tarkkaavaisesti ja esitti useita kysymyksiä, mutta kieltäytyi liittymästä puolueeseen. Hän ei suostunut tuomaan julki kaikkia niitä syitä, joiden vuoksi hän ei liittynyt jäseneksi, ja hänen kieltäytymisensä vaikutuksesta monet hänen nuorista nasaretilaistovereistaan pysyttelivät hekin puolueen ulkopuolella.

127:2.3

Maria yritti parhaansa taivuttaakseen hänet liittymään, mutta ei saanut häntä muuttamaan kantaansa. Maria jopa vihjaisi, että Jeesuksen kieltäytyminen vastoin hänen kehotustaan ottaa omakseen tämä kansallismielinen asia, oli Jeesuksen puolelta niskurointia ja hänen Jerusalemista-paluun jälkeen antamansa lupauksen rikkomista, jonka mukaan hän olisi alamainen vanhemmilleen. Mutta vastaukseksi tähän vihjaukseen Jeesus vain laski ystävällisesti kätensä hänen olalleen ja suoraan häntä silmiin katsoen sanoi: ”Äitini, miten sinä saatoit?” Ja Maria peruutti sanansa.

127:2.4

Muuan Jeesuksen enoista (Marian Simon-veli) oli jo liittynyt tähän ryhmään, ja hänestä tuli sittemmin yksi puolueen Galilean osaston virkailijoista. Ja usean vuoden ajan Jeesuksen ja hänen enonsa välillä ilmeni jonkinlaista vieraantumista.

127:2.5

Mutta Nasaretissa tilanne alkoi poikia ikävyyksiä. Jeesuksen näihin asioihin omaksuman asenteen tuloksena kaupungin juutalaisnuorison keskuuteen syntyi juopa. Noin puolet oli liittynyt kansallismieliseen järjestöön, ja toinen puoli ryhtyi muodostamaan maltillisemmista isänmaanystävistä koostuvaa vastaryhmää, joka odotti Jeesuksen astuvan ryhmän johtajaksi. He olivat hämmästyneitä, kun Jeesus kieltäytyi hänelle tarjotusta kunniasta. Kieltäytymisensä perusteluksi Jeesus vetosi raskaisiin velvollisuuksiin, jotka hänellä oli perhettään kohtaan, ja kaikki myönsivät tämän olevan totta. Mutta tilanne mutkistui entisestään, kun muuan Iisak-niminen varakas juutalainen, joka lainaili rahaa gentiileille, astui yhtäkkiä esiin ja tarjoutui elättämään Jeesuksen perheen, jos tämä jättäisi työkalunsa ja ryhtyisi näiden nasaretilaispatrioottien johtajaksi.

127:2.6

Jeesuksella, joka tuolloin oli tuskin seitsemäätoista, oli nyt edessään eräs elämänsä alkupuolen arkaluontoisimmista ja vaikeimmista tilanteista. Hengellisten johtajien on aina vaikea asennoitua patrioottisiin kysymyksiin, eritoten jos niitä lisäksi mutkistaa kysymys veroa kantavista vierasmaalaisista sortajista, ja tässä tapauksessa asia oli kaksin verroin vaikeampi siksi, että juutalainen uskonto oli kietoutunut koko tähän Roomaa vastaan suunnattuun kiihotustoimintaan.

127:2.7

Jeesuksen asemaa vaikeutti entisestään vielä se, että hänen äitinsä ja enonsa ja jopa hänen nuorempi Jaakob-veljensä kehottivat kaikki häntä liittymään kansallismielisen asian ajajaksi. Kaikki Nasaretin parhaat juutalaiset olivat menneet mukaan liikkeeseen, ja nekin nuoret miehet, jotka eivät liikkeeseen olleet liittyneet, olisivat tehneet sen kaikki samana hetkenä, jona Jeesus olisi muuttanut mielensä. Koko Nasaretin kaupungissa hänellä oli vain yksi viisas neuvonantaja, nimittäin hänen vanha opettajansa, hashen, joka antoi hänelle neuvon siinä, mitä hän sanoisi Nasaretin kansalaiskomitealle tämän saapuessa pyytämään hänen vastaustaan laadittuun julkiseen vetoomukseen. Jeesuksen koko nuoren elämän aikana tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tietoisesti turvautui julkiseen sotajuoneen. Tähän saakka hän oli aina luottanut siihen, että tilanteen selvitti kiertelemättä julkituotu totuus, mutta nyt hän ei voinut tuoda julki koko totuutta. Hän ei voinut ilmoittaa olevansa enemmän kuin ihminen; hän ei voinut paljastaa käsitystään tehtävästä, joka häntä odotti, kunhan hän saavuttaisi vähän kypsemmän miehuuden. Näistä rajoituksista piittaamatta hänen uskonnollinen uskollisuutensa ja hänen kansallinen lojaalisuutensa oli nyt asetettu suoraan kyseenalaisiksi. Hänen perheensä oli sekasorron vallassa, hänen nuoret ystävänsä olivat jakautuneet kahdeksi leiriksi, ja kaupungin koko juutalaisyhteisö oli kuohuksissa. Ja ajatelkaa, että hän oli syypää tähän kaikkeen! Ja miten täydellisesti hän siinä suhteessa olikaan ollut viaton, että hänen aikomuksenaan milloinkaan olisi ollut minkäänlaisten ikävyyksien aiheuttaminen, tämänlaatuisesta häiriöstä puhumattakaan.

127:2.8

Jotakin oli tehtävä. Hänen täytyi ilmoittaa kantansa, ja hän teki sen rohkeasti ja diplomaattisesti sekä tavalla, joka tyydytti monia mutta ei kaikkia. Hän piti kiinni seikoista, joihin hän oli alun perinkin vedonnut, ja selitti, että hänen ensisijainen velvollisuutensa oli pitää huolta perheestään; että hänen leskiäitinsä ja kahdeksan sisarustaan tarvitsivat jotakin enemmän kuin, mitä pelkällä rahalla voisi ostaa—elämän fyysisten perustarpeiden tyydyttämistä—, että heillä toisin sanoen oli oikeus isän antamaan huolenpitoon ja ohjaukseen, ja ettei hän puhtain omintunnoin kykenisi irrottautumaan vastuusta, jonka julma sattuma oli sysännyt hänen kannettavakseen. Hän lausui äidilleen ja vanhimmalle veljelleen kiitokset siitä, että nämä olivat tarjoutuneet vapauttamaan hänet hänen velvollisuuksistaan, mutta hän korosti, että hänen tuntemansa lojaalisuus isävainajaansa kohtaan esti häntä irrottautumasta perheestään, olipa heidän aineelliseksi tuekseen tulossa rahaa miten paljon tahansa. Ja hän lausui nämä muistettavat sanat: ”Raha ei voi rakastaa.” Tähän puheeseensa Jeesus sisällytti monta verhottua viittausta ”elämäntehtäväänsä”, mutta selitti, että hän siitä riippumatta, sopiko se yhteen sotilaallisen vastarinta-ajatuksen kanssa vai ei, oli luopunut siitä, samoin kuin elämässään kaikesta muustakin, kyetäkseen täyttämään uskollisesti velvollisuutensa perhettään kohtaan. Jokainen nasaretilainen tiesi hyvin, että hän oli perheelleen hyvä isä, ja tämä oli asia, joka oli niin lähellä jokaisen jalon juutalaisen sydäntä, että Jeesuksen puolustuspuhe saavutti arvostavaa vastakaikua monenkin hänen kuulijansa sydämessä. Ja muutamat niistä, jotka eivät olleet tätä mieltä, riisui aseista Jaakobin tässä yhteydessä pitämä puhe, vaikkei sellaista tilaisuuden ohjelmaan pitänytkään kuulua. Hashen oli tuona samaisena päivänä harjoittanut Jaakobia pitämään puheensa, mutta se jäi heidän kahdenkeskiseksi salaisuudekseen.

127:2.9

Jaakob sanoi olevansa varma siitä, että Jeesus auttaisi kansansa vapauttamisessa, jos hän (Jaakob) vain olisi kyllin vanha ottamaan kantaakseen vastuun perheestä, ja että jospa vain he suostuisivat siihen, että Jeesus jäisi ”meidän luoksemme ollakseen meille isä ja opettaja, silloin saatte Joosefin perheestä ei vain yhden johtajan, vaan ennen pitkää viisi uskollista nationalistia, sillä eikö meitä poikia olekin viisi, jotka olemme varttumassa ja tulossa esille isä-veljemme ohjauksesta astuaksemme kansakuntamme palvelukseen?” Ja tällä tavoin tämä nuorimies saattoi kohtalaisen onnelliseen päätökseen varsin kiperän ja uhkaavan tilanteen.

127:2.10

Kriisi oli toistaiseksi ohi, mutta tätä välikohtausta ei unohdettu Nasaretissa milloinkaan. Kiihotustyö jatkui. Jeesus ei enää ollut kaikkien suosiossa; juopaa mielipiteiden väliltä ei saatu koskaan kurotuksi kokonaan umpeen. Ja tämä seikka yhdessä muiden ja myöhemmin sattuneiden tapahtumien kanssa oli syynä siihen, että hän myöhempinä vuosinaan muutti Kapernaumiin. Tästä alkaen mielipiteet Nasaretissa jakautuivat, kun kysymys oli Ihmisen Pojasta.

127:2.11

Jaakob päätti tuona vuonna koulunsa ja alkoi työskennellä täysipäiväisesti kodin puusepänverstaassa. Hän oli jo taitava käsittelemään työkaluja, ja hän otti nyt hoitaakseen ikeiden ja aurojen valmistuksen, kun Jeesus puolestaan ryhtyi laajemmassa määrin tekemään talojen viimeistelyurakoita ja ammattitaitoisen koristepuusepän töitä.

127:2.12

Tuona vuonna Jeesus onnistui saamaan mielensä paljon parempaan järjestykseen. Vähä vähältä hän oli saattanut jumalallisen ja inhimillisen olemuksensa yhteen. Ja koko tämän älytoiminnan jäsentymisen hän sai aikaan omien päätöstensä voimalla ja vain avulla, jota hän sai sisäiseltä Opastajaltaan, täsmälleen samanlaiselta Opastajalta, jollainen asuu kaikkien normaalien kuolevaisten mielessä kaikissa lahjoittautuneen Pojan jälkeistä aikaa elävissä maailmoissa. Tähän mennessä tämän nuoren miehen elämänuralla ei ollut tapahtunut mitään yliluonnollista, ellei oteta lukuun hänen vanhemman veljensä Immanuelin lähettämän viestintuojan käyntiä, kun tämä ilmestyi hänelle Jerusalemin yössä.

3. Kahdeksastoista vuosi (12 jKr)

127:3.1

Tämän vuoden aikana myytiin perheen koko omaisuus kotitaloa ja puutarhaa lukuun ottamatta. Kapernaumista myytiin viimeinenkin, jo kiinnitetty kiinteistö (mutta heille jäi vielä osuus yhteen toiseen kiinteistöön). Tuotto käytettiin verojen maksuun ja siihen, että Jaakobille ostettiin jokunen uusi työkalu, sekä siihen, että suoritettiin maksu vanhasta, perheen omistuksessa olleesta huolto- ja korjauspajasta karavaanien lepopaikan lähellä. Jeesus nimittäin aikoi ostaa takaisin tämän pajan nyt, kun Jaakob oli kyllin vanha työskennelläkseen kotipajassa ja auttaakseen Mariaa kotiaskareissa. Kun taloudellinen paine tällä keinoin joksikin aikaa helpotti, Jeesus päätti viedä Jaakobin pääsiäisjuhlille. Saadakseen olla kahden he menivät Jerusalemiin yhtä päivää aikaisessa, ja he tekivät tämän matkan Samarian kautta. He taittoivat matkaa kävellen, ja Jeesus kertoili Jaakobille matkan varrella olevista historiallisista paikoista, aivan kuten hänen isänsä oli samanlaisella matkalla viisi vuotta aikaisemmin opettanut häntä.

127:3.2

Samarian läpi kulkiessaan heidän katseensa tavoitti monia outoja näkymiä. Tällä matkalla he keskustelivat monista henkilökohtaisiin, perheen sisäisiin tai kansallisiin asioihin liittyvistä ongelmistaan. Jaakob oli tyypiltään hyvin uskonnollinen nuorimies, ja vaikka hän ei kaikessa ollutkaan äitinsä kannalla siinä vähässä, minkä hän tiesi Jeesuksen elämäntyötä koskevista kaavailuista, hän odotti siitä huolimatta kyllä aikaa, jolloin hän kykenisi ottamaan vastuun perheestä, jotta Jeesus voisi ryhtyä suorittamaan tehtäväänsä. Hän arvosti suuresti sitä, että Jeesus vei hänet pääsiäisjuhlille, ja he keskustelivat tulevaisuudesta perusteellisemmin kuin milloinkaan aikaisemmin.

127:3.3

Jeesus teki paljon ajatustyötä heidän taittaessaan taivalta Samarian halki. Näin tapahtui varsinkin Betelissä ja silloin, kun he joivat Jaakobin kaivosta. Hän keskusteli veljensä kanssa Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia koskevista perimätiedoista. Hän näki paljon vaivaa valmistaakseen Jaakobia siihen, mitä tämä tulisi kohta Jerusalemissa näkemään, ja koetti tällä tavoin vaimentaa järkytystä, jonka Jaakob olisi kokeva, niin kuin hän itse aikanaan oli ensimmäisellä temppelikäynnillään kokenut. Mutta Jaakob ei reagoinut kaikkiin heidän näkemiinsä asioihin yhtä herkkätunteisesti. Hän lausui arvionsa innottomasta ja sydämettömästä tavasta, jolla jotkut papit toimittivat velvollisuutensa, mutta ylipäätään Jaakob nautti Jerusalemissa-olostaan suuresti.

127:3.4

Jeesus vei Jaakobin Betaniaan pääsiäisillalliselle. Simon oli laskettu haudan lepoon isiensä viereen, ja Jeesus hoiti tämän kodin isännyyttä pääsiäisperheen päänä tuotuaan pääsiäislampaan temppelistä.

127:3.5

Pääsiäisillallisen jälkeen Maria istuutui keskustelemaan Jaakobin kanssa, kun taas Martta, Lasarus ja Jeesus juttelivat keskenään myöhään yöhön. Seuraavana päivänä he olivat mukana temppelipalveluksissa, ja Jaakob otettiin Israelin yhteisön jäseneksi. Kun he sinä aamuna pysähtyivät hetkeksi Öljymäen laelle katselemaan temppeliä, niin Jaakobin huudahdellessa ihmeissään Jeesus katseli Jerusalemia vaieten. Jaakob ei kyennyt käsittämään veljensä käyttäytymistä. Illalla he palasivat taas Betaniaan ja olisivat lähteneet kotiin seuraavana päivänä, mutta Jaakob vaati itsepintaisesti, että he menisivät takaisin käydäkseen temppelissä, ja selitti haluavansa kuulla opettajia. Ja vaikka tämä olikin totta, salaisesti hän sydämessään halusi kuulla, kun Jeesus osallistuisi keskusteluihin, jollaisesta hänen äitinsä oli kertonut. Niinpä he menivät temppeliin ja kuuntelivat keskusteluja, mutta Jeesus ei esittänyt yhtään kysymystä. Se kaikki tuntui Jeesuksesta, jonka ihmisen ja Jumalan mieli oli juuri heräämässä, niin lapsekkaalta ja merkityksettömältä, että hän saattoi vain sääliä heitä. Jaakob oli pettynyt siitä, ettei Jeesus sanonut mitään. Hänen kyselyihinsä Jeesus vastasi vain: ”Hetkeni ei ole vielä tullut.”

127:3.6

Seuraavana päivänä he vaelsivat kotiin Jerikon ja Jordaninlaakson kautta, ja matkan taittuessa Jeesus kertoi monista asioista, joihin kuului myös hänen edellinen matkansa tällä tiellä, kun hän oli ollut kolmetoistavuotias.

127:3.7

Nasaretiin palattuaan Jeesus ryhtyi työskentelemään perheen vanhassa korjauspajassa, ja hän oli kovasti mielissään siitä, että hänellä nyt oli joka päivä tilaisuus tavata varsin paljon ihmisiä, joita tuli maan ja ympäröivien alueiden kaikista osista. Jeesus todellakin rakasti ihmisiä—tuiki tavallista rahvasta. Joka kuukausi hän suoritti pajasta maksueränsä, ja Jaakobin avulla hän edelleenkin piti huolen perheen toimeentulosta.

127:3.8

Useita kertoja vuodessa, milloin sattui, ettei paikalla ollut ketään tähän tehtävään soveliasta vierasta, Jeesus edelleenkin luki synagogassa sapattipäivän pyhät kirjoitukset, ja monesti hän myös esitti tekstikohdasta näkemyksiä, mutta tavallisesti hän valitsi tekstikohdat siten, että kommentointi oli tarpeetonta. Hän oli taitava järjestämään eri tekstikohdat sellaiseen lukemisjärjestykseen, että toinen kohta valaisisi toista. Silloin kun sää sen vain salli, hän ei milloinkaan unohtanut viedä sisaruksiaan sapatti-iltapäivisin kävelylle luonnon helmaan.

127:3.9

Näihin aikoihin hashen perusti nuorten miesten filosofisen keskustelukerhon, joka kokoontui jäsentensä kodeissa ja usein hänen omassakin kodissaan, ja Jeesuksesta tuli tämän ryhmän eturivin jäsen. Näin hän sai tilaisuuden saada takaisin osan siitä paikallisesta arvonannosta, jonka hän oli hieman aikaisemmin käytyjen kansallismielisten kiistelyjen tuoksinassa menettänyt.

127:3.10

Vaikka hänen sosiaalinen elämänsä olikin rajoitettua, ei hän sitä silti kokonaan laiminkaan lyönyt. Hänellä oli monia lämpimiä ystävyyssuhteita ja uskollisia ihailijoita yhtä hyvin Nasaretin nuorten miesten kuin nuorten naistenkin keskuudessa.

127:3.11

Syyskuussa Elisabet ja Johannes tulivat vierailulle nasaretilaisperheen luokse. Johannes, joka oli menettänyt isänsä, oli aikeissa palata Juudean kukkuloille harjoittamaan maanviljelyä tai lampaanhoitoa, ellei Jeesus kehottaisi häntä jäämään Nasaretiin ja ryhtymään puusepäksi tai ottamaan työtä joltakin muulta alalta. He eivät tienneet, että nasaretilaisperhe oli käytännöllisesti katsoen pennitön. Kuta enemmän Maria ja Elisabet keskustelivat pojistaan, sitä enemmän he vakuuttuivat siitä, että näille kahdelle nuorelle miehelle olisi hyväksi, jos he työskentelisivät yhdessä ja olisivat enemmän toistensa seurassa.

127:3.12

Jeesus ja Johannes keskustelivat paljon keskenään; ja he puhuivat joistakin hyvin henkilökohtaisista ja kahdenkeskisistä asioista. Tämän vierailun päätteeksi he sopivat, etteivät he enää tapaisi toisiaan, ennen kuin he kohtaisivat julkisen toimintansa puitteissa, sitten kun ”taivaallinen Isä kutsuisi” heidät heidän työhönsä. Se, mitä Johannes Nasaretissa näki, teki häneen niin valtavan vaikutuksen, että hän katsoi velvollisuudekseen palata kotiin ja uurastaa äitinsä toimeentulon hyväksi. Hän vakuuttui siitä, että hänen oli määrä olla osa Jeesuksen elämäntehtävää, mutta hän ymmärsi, että Jeesukselta menisi vielä monta vuotta perheensä vartuttamisessa. Niinpä hänen oli huomattavasti helpompaa palata kotiin ja ryhtyä hoitamaan heidän pientä maatilaansa ja huolehtimaan äitinsä tarpeista. Eivätkä Johannes ja Jeesus enää tavanneet toisiaan, ennen kuin sinä päivänä Jordanin rannalla, jona Ihmisen Poika tuli kastettavaksi.

127:3.13

Lauantai-iltapäivänä, tämän vuoden joulukuun 3. päivänä, kuolema korjasi toisen kerran satoaan tässä nasaretilaisperheessä. Pikku-Aamos, heidän pikkuveljensä, kuoli korkeaa kuumetta viikon ajan sairastettuaan. Tätä suruaikaa kokiessaan Marian ainoana tukena oli hänen esikoispoikansa, ja silloin hän vasta lopullisesti ja sanan täydessä merkityksessä tunnusti Jeesuksen perheen todelliseksi päämieheksi; ja Jeesus oli totisesti kunnioitettava perheenpää.

127:3.14

Neljän vuoden ajan heidän elintasonsa oli tasaisesti laskenut. Vuosi vuoden perään he kokivat yhä pahempaa köyhyyden ahdinkoa. Tämän vuoden lopulla heitä kohtasi eräs heidän vaikeimmista kokemuksistaan koko siinä kamppailussa, jota he kävivät työllä ja tuskalla eteenpäin ponnistellessaan. Jaakobin ansiot olivat vielä sangen vähäiset, ja hautajaiskustannukset kaiken muun lisäksi olivat yhteensä niin painava kuorma, että he huojuivat sen alla. Mutta Jeesus tapasi huolestuneelle ja surevalle äidilleen sanoa vain: ”Äiti Maria, sureminen ei meitä auta; me teemme kaikki parhaamme, ja äidin hymy saattaisi kenties innostaa meitä vieläkin parempaan. Toivo edessäpäin olevista paremmista ajoista antaa meille päivä päivältä uutta voimaa suoriutua näistä tehtävistä.” Hänen vankka ja käytännöllinen optimisminsa oli totisesti tarttuvaa; kaikki lapset elivät parempien aikojen ja parempien olosuhteiden odotuksen värittämässä ilmapiirissä. Ja tämä toiveikas pelottomuus vaikutti osaltaan suuresti siihen, että heille heidän köyhyytensä masentavuudesta huolimatta kehittyi lujat ja jalot luonteenpiirteet.

127:3.15

Jeesuksella oli kyky panna liikkeelle kaikki mielensä, sielunsa ja ruumiinsa voimavarat kulloinkin käsillä olevan tehtävän suorittamiseen. Hän pystyi keskittämään syvämietteisen mielensä juuri siihen yhteen ongelmaan, jonka hän halusi ratkaista, ja kun tähän vielä liittyi hänen herpaantumaton kärsivällisyytensä, se antoi hänelle kyvyn tyynin mielin kestää kaikki kuolevaisen vaikeaan olemassaoloon kuuluvat koettelemukset ja elää elämänsä ikään kuin hän koko ajan ”näkisi Hänet, joka on näkymätön”.

4. Yhdeksästoista vuosi (13 jKr)

127:4.1

Tähän aikaan Jeesus ja Maria tulivat entistä paljon paremmin toimeen keskenään. Maria ei enää pitänyt Jeesusta niinkään poikanaan, vaan tästä oli tullut enemmänkin hänen lastensa isä. Päivittäinen elämänkulku oli täynnä pulmia, jotka vaativat käytännöllistä ja välitöntä ratkaisua. Yhä harvemmin he keskustelivat Jeesuksen elämäntehtävästä, sillä ajan mittaan kummankin ajatukset keskittyivät heidän neljästä pojasta ja kolmesta tytöstä koostuvan perheensä elättämiseen ja kasvattamiseen.

127:4.2

Käsillä olevan vuoden alkuun mennessä Jeesus oli jo saanut äitinsä kokonaan oman lastenkasvatusmenetelmänsä kannalle. Tämän menetelmän mukaan lapselle annettiin positiivinen kehotus tehdä hyvää sen sijaan, että vanhemman juutalaisen menetelmän mukaan olisi kielletty tekemästä pahaa. Omassa kodissaan ja koko julkisen opettajanuransa ajan Jeesus poikkeuksetta käytti tätä positiivista, kehottamiseen perustuvaa opetustapaa. Aina ja kaikkialla hän sanoi: ”Tehkää näin—teidän tulisi tehdä noin.” Hän ei milloinkaan käyttänyt negatiivista, muinaisista tabuista johdettua opetusmenetelmää. Hän vältti pahan korostamista sillä, että hän olisi kieltänyt sen, sen sijaan hän nosti jalustalle hyvän sitä harjoittamaan kehottamalla. Tässä kodissa rukoushetki oli tilaisuus, jossa oli mahdollisuus keskustella mistä hyvänsä ja kaikesta perheen hyvinvointiin liittyvästä.

127:4.3

Jeesus alkoi kasvattaa veljiään ja sisariaan viisaaseen kuriin jo niin varhaisessa ikävaiheessa, että rankaisemista tarvittiin kaiken kaikkiaan vain vähän tai ei ollenkaan, jotta heidät saatiin tottelemaan viivytyksettä ja varauksitta. Ainoana poikkeuksena oli Juuda, jolle Jeesuksen oli muutamissa tilanteissa määrättävä rangaistus siitä, että tämä oli rikkonut kodissa noudatettuja sääntöjä. Kolmessa tilanteessa, kun katsottiin viisaaksi rangaista Juudaa tämän itsensä tunnustamista ja tahallisista rikkomuksista perheen käyttäytymissääntöjä vastaan, hänen rangaistuksensa määrättiin vanhempien lasten tekemällä yksimielisellä päätöksellä, ja Juuda itse hyväksyi rangaistuksen, ennen kuin se langetettiin.

127:4.4

Vaikka Jeesus oli kaikissa tekemisissään mitä järjestelmällisin ja systemaattisin, kaikissa hänen hallinnollisissa päätöksissään ilmeni kuitenkin myös sellaista virkistävää tulkinnan joustavuutta ja sovelluksen omaperäisyyttä, joka teki suuren vaikutuksen kaikkiin lapsiin sillä, että heidän isä-veljensä toiminnan lähtökohtana oli oikeudenmukaisuudesta kertova mielenlaatu. Mielivaltaisesti hän ei milloinkaan kurittanut sisaruksiaan, ja tällainen erottelematon rehtiys ja henkilökohtainen huomaavaisuus tekivät Jeesuksen hyvin rakkaaksi koko hänen perheelleen.

127:4.5

Jaakob ja Simon koettivat varttuessaan noudattaa Jeesuksen suosittelemaa menetelmää heidän riitaisten ja joskus vihaistenkin leikkitovereidensa lepyttämiseksi suostuttelulla ja vastarinnasta pidättymisellä, ja he onnistuivat siinä kohtalaisesti. Mutta vaikka Joosef ja Juuda tällaisiin opetuksiin kotioloissa myöntyivätkin, he eivät empineet käydä puolustukseen, kun heidän toverinsa karkasivat heidän kimppuunsa; varsinkin Juuda syyllistyi näiden opetusten hengen rikkomiseen. Mutta vastarinnasta pidättyminen ei ollut perheen sääntö. Henkilökohtaisten opetusten rikkomiseen ei liittynyt mitään rangaistusta.

127:4.6

Yleisesti ottaen perheen kaikilla lapsilla, eritoten tytöillä, oli tapana kysyä Jeesukselta neuvoa lapsuuden ongelmiinsa ja uskoutua hänelle aivan kuten he olisivat uskoutuneet rakastavalle isälle.

127:4.7

Jaakobista oli varttumassa tasapainoinen ja tasaisen mielenlaadun omaava nuorukainen, mutta hän ei ollut yhtä syvästi hengellisyyteen taipuvainen kuin Jeesus. Hän oli opiskelijana paljon parempi kuin Joosef, joka vaikka olikin työntekijänä uskollinen, oli kuitenkin vieläkin vähemmän hengellisesti suuntautunut. Joosef oli raahustaja, joka ei yltänyt muiden lasten älylliselle tasolle. Simon oli hyväntahtoinen poika, mutta hänessä oli liiaksi haaveilijaa. Häneltä meni kauan aikaa, ennen kuin hän löysi paikkansa elämässä, ja hän oli Jeesukselle ja Marialle melkoinen huolen aihe. Mutta hän oli aina kiltti ja hyvää tarkoittava nuorimies. Juuda oli oikea levottomuuksien lietsoja. Hänen ihanteensa olivat mitä korkeimmat, mutta hän oli temperamentiltaan tasapainoton. Hänessä ilmeni kaikki se päättäväisyys ja tarmokkuus, joka tuli esiin hänen äidissään, ja enemmänkin, mutta häneltä puuttui paljon äitinsä suhteellisuudentajusta ja tahdikkuudesta.

127:4.8

Mirjam oli tasapainoinen ja järkevä tytär, joka arvosti syvästi kaikkea jaloa ja hengellistä. Martta oli hidas ajatuksissaan ja liikkeissään, mutta hän oli erittäin luotettava ja aikaansaapa lapsi. Pikku-Ruut oli kodin päivänsäde, ajattelematon puheissaan, mutta sydämeltään mitä vilpittömin. Hän miltei palvoi isoveljeään ja isäänsä. Mutta he eivät hemmotelleet häntä pilalle. Hän oli kaunis lapsi, mutta ei aivan yhtä hyvännäköinen kuin Mirjam, joka oli perheen—ellei peräti koko kaupungin—kaunotar.

127:4.9

Ajan myötä Jeesus teki paljon työtä saadakseen perheen omaksumat sapatinviettoon ja moniin muihin uskonnon osakysymyksiin liittyvät opetukset ja tavat vapaamielisemmälle kannalle ja myös niitä muokatakseen. Maria antoi kaikille näille muutoksille ilomielin tukensa. Jeesuksesta oli nyt tullut talon kiistaton isäntä.

127:4.10

Tänä vuonna Juuda aloitti koulunsa, ja Jeesus joutui myymään harppunsa suorittaakseen koulunkäynnistä aiheutuvat kulut. Näin hän menetti viimeisenkin virkistystä tuottaneen ajankulunsa. Hän soitti tavattoman mielellään harppua, aina kun hän tunsi mielensä uupuneeksi ja ruumiinsa väsyneeksi. Mutta nyt hän lohduttautui ajatuksella, että harppu ainakin olisi turvassa veronkantajalta.

5. Esran tytär Rebekka

127:5.1

Vaikka Jeesus oli köyhä, hänen sosiaalinen asemansa Nasaretissa ei ollut millään tavoin heikko. Hän oli kaupungin eturivin nuoria miehiä, ja useimmat nuoret naiset pitivät häntä erittäin suuressa arvossa. Kun Jeesus oli oivallinen, voimakasta ja älykästä miehisyyttä edustava yksilö, ja kun vielä otetaan huomioon hänen maineensa hengellisenä johtajana, ei ollut ihmeellistä, että Rebekka, joka oli varakkaan nasaretilaiskauppiaan ja liikemiehen Esran vanhin tytär, sai huomata olevansa vähän kerrassaan rakastumassa tähän Joosefinpoikaan. Ensin hän kertoi tästä kiintymyksestään Jeesuksen sisarelle Mirjamille, ja Mirjam puolestaan puhui tästä kaikesta äitinsä kanssa. Maria oli äärimmäisen kuohuksissaan. Olisiko hän nyt menettämäisillään poikansa, josta oli perheenpäänä tullut korvaamaton? Eivätkö ikävyydet ikinä loppusi? Mitähän seuraavaksi tapahtuisi? Ja sitten hän pysähtyi miettimään, miten avioliitto vaikuttaisi Jeesuksen edessä olevaan elämänuraan. Ei kovin usein, mutta aina silloin tällöin, hänen mieleensä pulpahti sekin seikka, että Jeesus oli ”lupauksen lapsi”. Tästä asiasta keskusteltuaan Maria ja Mirjam päättivät, että he, ennen kuin Jeesus saisi sen tietoonsa, pyrkisivät lopettamaan koko jutun menemällä suoraan Rebekan luo ja esittämällä hänelle koko tarinan ja kertomalla rehellisesti uskomuksestaan, jonka mukaan Jeesus oli kohtalon poika eli että hänestä oli määrä tulla suuri uskonnollinen johtaja, ehkä peräti Messias.

127:5.2

Rebekka kuunteli keskittyneesti. Kertomus oli hänestä sävähdyttävä, ja hän oli entistäkin päättäväisempi siinä, että hän sitoisi kohtalonsa tämän valitsemansa miehen kohtaloon ja jakaisi hänen johtajan uransa. Hän vakuutteli (itselleen), että sellainen mies enemmän kuin kukaan tarvitsisi rinnalleen uskollisen ja pystyvän vaimon. Marian yritykset taivutella häntä luopumaan koko ajatuksesta hän tulkitsi Marian luonnolliseksi reaktioksi tilanteessa, jossa tämä pelkäsi menettävänsä perheensä päämiehen ja ainoan huoltajan. Mutta tietäessään, että hänen isänsä hyväksyisi hänen kiintymyksensä kirvesmiehen poikaan, Rebekka täysin oikeutetusti arveli isänsä mielihyvin järjestävän perheelle riittävät tulot, jotka korvaisivat joka kohdaltaan sen, että se menettäisi Jeesuksen ansiot. Kun hänen isänsä sitten suostui tällaiseen suunnitelmaan, Rebekka jatkoi neuvottelujaan Marian ja Mirjamin kanssa, ja koska hän ei onnistunut saamaan näitä puolelleen, hän uskaltautui menemään suoraan Jeesuksen puheille. Tässä asiassa hän toimi yhteistuumin isänsä kanssa, joka kutsui Jeesuksen heidän kotiinsa viettämään Rebekan seitsemättätoista syntymäpäivää.

127:5.3

Jeesus kuunteli tarkkaavaisesti ja myötätuntoisesti ensin isän ja sitten Rebekan itsensä kertomusta näistä asioista. Hän muotoili ystävällisen vastauksen, jonka sanoma oli, ettei mikään rahamäärä voisi korvata sitä, että hänen velvollisuutensa oli henkilökohtaisesti kasvattaa isänsä perhe, ”täyttää pyhin kaikista ihmisen luottamustehtävistä—lojaalisuus omaa vertaan ja lihaansa kohtaan.” Jeesuksen perheelleen omistautumisesta lausumat sanat liikuttivat syvästi Rebekan isää, ja tämä vetäytyi neuvonpidosta. Vaimolleen Marialle hän totesi vain lyhyesti: ”Emme voi saada häntä pojaksemme; hän on meille liian jalo.”

127:5.4

Sitten alkoi ikimuistettava keskustelu Rebekan kanssa. Tähänastisessa elämässään Jeesus ei ollut tehnyt suurtakaan eroa kanssakäymisessään poikien ja tyttöjen, nuorten miesten ja nuorten naisten kanssa. Hänen mieltään olivat yhtä kaikki aivan liikaa askarruttaneet maallisista käytännön asioista juontuvat pakottavat ongelmat samoin kuin monia kysymyksiä herättänyt pohdiskelu, joka liittyi hänen lopulliseen uraansa, sitten kun hän olisi ”toimittamassa Isänsä asioita”, jotta hän olisi koskaan ehtinyt vakavassa mielessä harkita omakohtaisen rakkauden kruunaamista ihmistenvälisessä avioliitossa. Mutta nyt hänen edessään oli taas yksi niistä ongelmista, jotka jokaisen keskitason ihmisen on kohdattava ja ratkaistava. Häntä toden totta ”koeteltiin joka suhteessa niin kuin teitäkin koetellaan”.

127:5.5

Tarkkaavaisesti kuunneltuaan Jeesus kiitti vilpittömästi Rebekkaa tämän julkituomasta ihailusta ja lisäsi: ”se tulee ilahduttamaan ja lohduttamaan minua kaikkina elinpäivinäni.” Hän selitti, ettei hän ollut vapaa solmimaan yhteenkään naiseen muita kuin pelkästään veljellistä arvonantoa ja puhdasta ystävyyttä olevia suhteita. Hän teki selväksi, että hänen ensimmäinen ja kaiken muun edelle menevä velvollisuutensa oli hänen isänsä perheen kasvattaminen ja ettei hän voisi harkitakaan avioliiton solmimista, ennen kuin tämä tehtävä oli täytetty. Ja sen jälkeen hän virkkoi vielä: ”Mikäli olen kohtalon poika, en saa ottaa vastuulleni elämäniän kestäviä velvoitteita, ennen kuin koittaa aika, jolloin kohtaloni on tullut julki.”

127:5.6

Rebekan sydän murtui. Hän ei päästänyt ketään lohduttamaan itseään, ja hän kärtti isältään lähtöä Nasaretista niin kauan, että tämä lopulta suostui muuttamaan Sepforiin. Myöhempinä vuosina Rebekalla oli vain yksi vastaus niille monille miehille, jotka häntä kosivat. Hän eli vain yhtä tarkoitusta varten—odottaakseen hetkeä, jolloin tämä hänen mielestään suurin koskaan eläneistä miehistä aloittaisi elämänuransa elävän totuuden opettajana. Ja Rebekka seurasi uskollisesti hänen jälkiään kaikki nämä julkisen toiminnan monivaiheiset vuodet ja oli paikalla (Jeesuksen sitä huomaamatta) muun muassa päivänä, jolloin tämä ratsasti riemusaatossa Jerusalemiin. Ja hän seisoi Marian vierellä ”muiden naisten joukossa” sinä kohtalokkaana ja traagisena iltapäivänä, jolloin Ihmisen Poika riippui ristillä ja oli hänelle—yhtä hyvin kuin korkeuksien lukemattomille maailmoille—”ainoa viimeiseen asti rakastettava ja suurin kymmenentuhannen joukossa”.

6. Hänen kahdeskymmenes vuotensa (14 jKr)

127:6.1

Tarinaa Rebekan tuntemasta rakkaudesta Jeesusta kohtaan kuiskuteltiin Nasaretin kaduilla ja kujilla sekä myöhemmin Kapernaumissa, joten vaikka monet naiset tulevina vuosina rakastivat Jeesusta aivan kuten miehetkin rakastivat häntä, hänen ei enää tarvinnut torjua kenenkään toisen vilpittömän naisen henkilökohtaista kiintymyksen tunnustusta. Tästä ajankohdasta alkaen ihmisten tuntema rakkaus Jeesusta kohtaan sai paremminkin palvovan ja jumaloivan kunnioituksen piirteitä. Sekä miehet että naiset rakastivat häntä antaumuksellisesti, ja he tekivät niin sen vuoksi, mitä hän oli, ilman että siihen sisältyi häivähdystäkään omien kaipausten tyydyttämisestä tai toiveesta saada pitää hänet vain oman rakkautensa kohteena. Mutta useiden vuosien ajan kävi niin, että joka kerta, kun kerrottiin tarinaa Jeesuksen ihmispersoonallisuudesta, kerrottiin myös Rebekan antaumuksellisesta rakkaudesta.

127:6.2

Mirjam, joka tunsi Rebekan tapauksen yksityiskohtia myöten, ja joka myös tiesi, miten hänen veljensä oli torjunut jopa tällaisen kauniin neidon rakkauden (tietämättä, mikä merkitys tässä suhteessa oli hänen kohtalonaan olleella tulevalla elämänuralla), alkoi ihannoida Jeesusta ja rakastaa häntä liikuttavaa ja syvää kiintymystä tuntien yhtä hyvin isänä kuin veljenä.

127:6.3

Vaikkei heillä oikeastaan olisi ollut siihen varaa, Jeesus tunsi kuitenkin outoa kaipausta, joka vaati häntä lähtemään pääsiäiseksi Jerusalemiin. Tietoisena siitä, mitä Jeesus oli saanut kokea Rebekan suhteen, hänen äitinsä viisaasti kehotti häntä tekemään tämän matkan. Jeesus ei ollut sitä itsekään kovin selkeästi tiedostanut, mutta tilaisuus päästä keskustelemaan Lasaruksen kanssa ja tapaamaan Marttaa ja Mariaa, oli se, mitä hän suurimmin kaipasi. Oman perheensä jälkeen hän rakasti näitä kolmea eniten kaikista.

127:6.4

Tätä Jerusalemin-matkaa tehdessään hän kulki Megiddon, Antipatriksen ja Lyddan kautta. Se oli joiltakin osin sama reitti, jota oli käytetty, kun häntä tuotiin takaisin Nasaretiin palattaessa Egyptistä. Matka pääsiäisjuhlille vei häneltä neljä päivää, ja hän ajatteli paljon muinaisia tapahtumia, jotka olivat sattuneet Megiddossa ja sen ympäristössä, Palestiinan kansainvälisellä taistelutantereella.

127:6.5

Jeesus jatkoi kulkuaan Jerusalemin läpi pysähtyen vain hetkeksi katselemaan temppeliä ja sinne kerääntyviä vierasjoukkoja. Hän tunsi kummallista ja aina vain syvempää vastenmielisyyttä tätä Herodeksen rakennuttamaa temppeliä ja sen poliittisin perustein nimitettyä papistoa kohtaan. Hän halusi ennen kaikkea tavata Lasaruksen, Martan ja Marian. Lasarus oli Jeesuksen ikätoveri ja nyt talon isäntä. Jeesuksen edellisen vierailun jälkeen oli ehtinyt tapahtua, että Lasaruksen äiti oli laskettu haudan lepoon. Martta oli runsaan vuoden Jeesusta vanhempi, Maria taas oli kaksi vuotta nuorempi. Ja Jeesus oli kaikkien kolmen palvoma ihanne.

127:6.6

Tämänkertaisen vierailun kuluessa puhkesi yksi aika ajoin koetuista perinteiden vastaisista kapinoista, kun Jeesus toi julki mielipahansa niitä seremoniakäytäntöjä kohtaan, jotka hänen mielestään antoivat väärän kuvan hänen taivaallisesta Isästään. Jeesuksen tulosta tietämätön Lasarus oli järjestänyt niin, että pääsiäistä vietettäisiin ystävien luona naapurikylässä Jerikontien varrella. Jeesus ehdotti nyt, että he viettäisivät juhlan siellä, missä he sillä hetkellä olivat, eli Lasaruksen talossa. ”Mutta”, Lasarus sanoi, ”eihän meillä ole pääsiäislammastakaan.” Silloin Jeesus aloitti pitkähkön ja vakuuttavan luennon, jonka sanomana oli, ettei taivaallinen Isä totisesti ollut kiinnostunut tällaisista lapsellisista ja tarkoituksettomista rituaaleista. Juhlallisen ja hartaan rukouksen jälkeen he nousivat seisomaan, ja Jeesus sanoi: ”Palvelkoot minun kansastani ne, joilla on lapsellinen ja pimentynyt mieli, Jumalaansa niin kuin Mooses määräsi tekemään; on parempi, että he niin tekevät. Mutta älkäämme me, jotka olemme nähneet elämän valon, enää lähestykö Isäämme kuoleman pimeyden kautta. Olkaamme vapaat tietäessämme totuuden Isämme ikuisesta rakkaudesta.”

127:6.7

Sinä iltana, hämärän laskeutuessa, nämä neljä istuutuivat pöydän ääreen viettämään kaikkien aikojen ensimmäistä pääsiäisjuhlaa, minkä hartaat juutalaiset ovat viettäneet ilman pääsiäislammasta. Happamaton leipä ja viini oli jo otettu esille tätä pääsiäistä varten, ja näitä edusaineita, joita Jeesus kutsui ”elämän leiväksi” ja ”elämän vedeksi”, hän tarjosi tovereilleen, ja he söivät juhlallisen hartaina ja juuri kuulemainsa opetusten mukaisesti. Jeesus piti tapanaan toimittaa tämän sakramentaalisen rituaalin aina, kun hän myöhempinä aikoina kävi Betaniassa. Kotiin palatessaan hän kertoi tämän kaiken äidilleen. Ensiksi Maria järkyttyi, mutta sitten hän alkoi vähitellen ymmärtää Jeesuksen näkökantaa. Hän oli silti varsin huojentunut, kun Jeesus vakuutti hänelle, ettei hänen aikomuksenaan ollut tuoda tätä uutta ajatusta pääsiäisestä esille heidän perheessään. Kotona lasten kanssa ollessaan hän edelleenkin joka vuosi nautti pääsiäisaterian ”Mooseksen lain mukaisesti”.

127:6.8

Puheena olevan vuoden aikana Maria kävi Jeesuksen kanssa pitkän keskustelun avioliitosta. Hän kysyi Jeesukselta suoraan, solmisiko tämä avioliiton, elleivät perheeseen kohdistuvat velvollisuudet sitoisi häntä. Jeesus selitti hänelle, että koska senhetkiset velvollisuudet estivät häntä menemästä naimisiin, hän ei ollut koko asialle uhrannut montakaan ajatusta. Hän toi julki epäilynsä, että hän tuskin koskaan astuisi aviosäätyyn. Hän sanoi, että kaikkien tämäntapaisten asioiden tuli odottaa siksi, kunnes ”hetkeni” koittaa, eli aikaa, jolloin ”Isäni työn täytyy alkaa”. Koska hän jo mielessään oli tehnyt ratkaisunsa, jonka mukaan hänestä ei tulisi lihallisten lasten isää, hän ei tosiaankaan uhrannut montakaan ajatusta kysymykselle ihmisavioliitosta.

127:6.9

Tänä vuonna hän tarttui uudelleen tehtäväänsä, joka hänellä oli kuolevaisen ja jumalallisen olemuksensa kutomisessa entistä tiiviimmin jakamattomaksi ja todelliseksi ihmisyksilöllisyydeksi. Ja hänen moraalinen statuksensa ja hengellinen ymmärryksensä kasvoivat edelleen.

127:6.10

Kun koko heidän Nasaretissa ollut omaisuutensa (kotitaloa lukuun ottamatta) oli jo myyty, tänä vuonna heidän taloudelliseen asemaansa tuli vähän apua sitä tietä, että he myivät osuutensa eräästä Kapernaumin kiinteistöstä. Tämä oli Joosefin kuolinpesän viimeinen omaisuuserä. Tuo Kapernaumin kiinteistökauppa solmittiin erään Sebedeus-nimisen veneenrakentajan kanssa.

127:6.11

Joosef valmistui tänä vuonna synagogakoulusta ja oli aikeissa ryhtyä työskentelemään kodin puusepänpajan pienen höyläpenkin ääressä. Vaikka heidän isänsä jättämä kuolinpesä olikin käytetty loppuun, heillä oli nyt toiveita onnistua köyhyyden loitollapitämisessä, kävihän heistä nyt jo kolme vakituisessa työssä.

127:6.12

Jeesuksesta on nyt nopeasti kehittymässä mies, ei vain nuori mies, vaan aikuinen mies. Hän on oppinut kantamaan hyvin vastuuta. Hän tietää, miten elämä jatkuu pettymyksestä huolimatta. Hän kestää urheasti senkin, että hänen kaavailunsa valuvat hukkaan ja hänen tavoitteensa toistaiseksi raukeavat. Hän on oppinut olemaan rehti ja oikeudenmukainen, silloinkin kun hän itse kohtaa epäoikeudenmukaisuutta. Hän oppii sovittamaan hengellisen elämäntavan ihanteensa maisen olemassaolon asettamiin vaatimuksiin. Hän oppii, miten suunnitella, jotta saavuttaisi ihanteellisuutta edustavan korkeamman ja kaukaisemman päämäärän, samalla kun hän kaikkensa antaen uurastaa saavuttaakseen välttämättömyyden asettaman lähempänä olevan ja välittömän päämäärän. Vakaasti hän hankkii taitoa, jota hän tarvitsee sovittaessaan toiveensa ihmisen tilanteen asettamiin arkipäiväisiin vaatimuksiin. Hän hallitsee jo melkein täydellisesti menetelmän, jolla hengelliseen käyttövoimaan sisältyvä energia käytetään aineellisen suorituksen edellyttämän mekanismin pyörittämiseen. Vähän kerrallaan hän oppii elämään taivaallista elämää, samalla kun hänen mainen olemassaolonsa jatkuu. Yhä enemmän hän luottaa siihen, että hänen taivaallinen Isänsä viime kädessä ohjaa häntä, samalla kun hän omaksuu isän osan maisen perheensä lasten opastamisessa ja ohjaamisessa. Hän saa yhä enemmän kokemusta siitä, miten voitto kiskaistaan taitavasti tappion kidasta; hän oppii muuntamaan ajallisuudessa koetut vaikeudet ikuisuuden riemuvoitoiksi.

127:6.13

Ja näin tämä Nasaretin nuori mies saa, sitä mukaa kun vuodet kuluvat, yhä uutta kokemusta siitä, mitä elämä on sellaisena kuin se kuolevaisen olennon lihallisessa hahmossa ajallisuuden ja avaruuden maailmoissa eletään. Hän elää täysipainoisen, edustavan ja tyhjentävän elämän Urantialla. Hän lähti tästä maailmasta kypsyyteen saakka sen koettuaan, mitä hänen luotunsa kokevat ensimmäisen elämänsä, lihallisen elämän, lyhyinä ja rasittavina vuosina. Ja koko tämä ihmisenä saatu kokemus on ikuiset ajat Universumin Hallitsijan omaisuutta. Hän on ymmärtäväinen veljemme, myötätuntoinen ystävämme, kokenut hallitsijamme ja armahtavainen isämme.

127:6.14

Lapsuudessaan hän keräsi laajan tietomäärän; nuoruudessaan hän lajitteli, luokitteli ja suhteutti tämän tietoaineiston; ja nyt hän alkaa tämän maailman ihmisenä valmistelevana toimenpiteenä järjestää näitä mielessään olevia aineksia voidakseen käyttää niitä hyväkseen myöhemmin alkavassa opetuksessaan, hoivassaan ja palvelussaan kuolevaisten lähimmäistensä hyväksi tässä maailmassa ja kaikilla muilla asutuilla sfääreillä kautta koko Nebadonin universumin.

127:6.15

Synnyttyään tähän maailmaan tämän maailman pikkulapseksi hän on elänyt lapsuutensa ja kokenut nuoruuden ja varhaismiehuuden toinen toistaan seuraavat vaiheet. Nyt hän seisoo kypsän miehuuden kynnyksellä varustuksenaan runsas kokemus ihmiselosta, täynnä ymmärtämystä ihmisluontoa kohtaan ja täynnänsä myötätuntoa ihmisluonnon heikkouksia kohtaan. Hänestä on tulossa se jumalallisen taidon haltija, joka osaa ilmoittaa totuuden Paratiisissa olevasta Isästään kaikkia aikakausia ja kaikkia kehitysvaiheita edustaville kuolevaisille olennoille.

127:6.16

Ja nyt täysikasvuisena miehenä, tämän maailman aikuisena, hän valmistautuu jatkamaan verratonta tehtäväänsä, joka on yhtä kuin Jumalan ilmoittaminen ihmisille ja ihmisten johdattaminen Jumalan tykö.


◄ Luku 126
Ylös
Luku 128 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.