◄ 110:2
Luku 110
110:4 ►

Suuntaajien suhde yksittäisiin kuolevaisiin

3. Yhteistyö Suuntaajan kanssa

110:3.1

Suuntaajat pelaavat aikakaudesta toiseen jatkuvaa, pyhää ja ylevää peliä; ne ovat mukana eräässä ajallisuuden ja avaruuden suurenmoisimmista hankkeista. Ja miten onnellisia ne ovatkaan, kun teidän yhteistyöhalukkuutenne sallii niiden antaa teille apua ajallisuudessa käytävissä lyhyissä kamppailuissanne, samalla kun ne itse jatkavat laajempien ikuisuustehtäviensä toimittamista. Mutta kun Suuntaaja koettaa kommunikoida kanssanne, käy tavallisesti niin, että sanoma hukkuu ihmismielen energiavirtojen aineellisiin pyörteisiin, ja kykenette vain satunnaisesti sieppaamaan kaikuna kuuluvan jumalallisen äänen, vain sen heiveröisen ja etäisen kaiun.

110:3.2

Miten hyvin Suuntaajasi onnistuu yrityksessään luotsata sinut kuolevaisen elämän läpi ja saamaan aikaan eloonjäämisesi, ei niinkään riipu uskomuksiasi edustavista teorioista kuin päätöksistäsi, ratkaisuistasi ja horjumattomasta uskostasi. Kaikista näistä persoonallisuuden kasvua osoittavista toimista tulee voimakkaasti vaikuttavia tekijöitä, jotka auttavat edistymistäsi, sillä ne auttavat sinua toimimaan yhdessä Suuntaajan kanssa, ne auttavat sinua lopettamaan vastarintasi. Ajatuksensuuntaajat onnistuvat tai näyttävät epäonnistuvan maisissa hankkeissaan täsmälleen samassa määrin kuin kuolevaiset onnistuvat tai eivät onnistu toimimaan yhdessä sen järjestelmän kanssa, jonka avulla heitä on määrä viedä eteenpäin pitkin täydellisyyden saavuttamiseen johtavaa ylösnousemuksen tietä. Eloonjäämisen salaisuus on kiedottu ihmisen ylevimpään haluun, haluun olla Jumalan kaltainen, ja siihen liittyvään halukkuuteen tehdä ja olla kaikkea sitä, mikä on välttämätöntä, jotta tuo ylimpänä hallitseva halu lopulta täyttyisi.

110:3.3

Puhuessamme Suuntaajan onnistumisesta tai epäonnistumisesta puhumme asiasta ihmisen eloonjäämisen kannalta. Suuntaajat eivät koskaan epäonnistu; ne ovat jumalallista olemusta ja ne selviävät jokaisesta hankkeestaan aina voittajina.

110:3.4

En voi olla toteamatta, että sangen monet teistä tuhlaavat peräti paljon aikaa ja ajatusta elämän pikkuasioihin, samalla kun jätätte lähes kokonaan vaille huomiota ikuista merkitystä omaavat, paljon oleellisemmat seikat eli ne saavutukset, joissa on kysymys sopusointuisemman toiminnallisen yhteisymmärryksen kehittymisestä itsenne ja Suuntaajienne välille. Inhimillisen olemassaolon suuri tavoite on virittyminen sisimmässä olevan Suuntaajan jumalallisuuteen. Ihminen on maisen elämän aikana saavuttanut paljon, jos hän yltää totiseen ja ymmärtäväiseen pyhittäytymiseen sen jumalallisen hengen ikuisiin päämääriin, joka odottaa ja työskentelee mielessäsi. Mutta harras ja päättäväinen ponnistus ikuisen kohtalon todellistamiseksi ei ole millään muotoa ristiriidassa hilpeän ja riemullisen elämän eikä menestyksellisen ja kunniakkaan maisen elämänuran kanssa. Yhteistyö Ajatuksensuuntaajan kanssa ei vaadi itsensä kiduttamista, tekohurskautta eikä ulkokultaista ja huomiota herättävää itsensä alentamista. Ihanteellinen elämä on mieluumminkin elämää, joka ilmenee rakastavana palvelemisena, kuin olemassaoloa, jolle on ominaista pelokas epäröinti.

110:3.5

Se, että on hämmentynyt, on ymmällään; se, että on toisinaan jopa masennuksissa tai suunniltaan, ei välttämättä ole merkki vastarinnasta sisimmässä olevan Suuntaajan johdatuksia kohtaan. Tällaiset asenteet saattavat toisinaan merkitä sitä, että aktiivinen yhteistyö jumalallisen Opastajan kanssa puuttuu, ja ne saattavat sen vuoksi jonkin verran viivästyttää hengellistä edistymistä, mutta tällaiset älyllis-emotionaaliset vaikeudet eivät ole vähäisimmässäkään määrin esteenä Jumalaa tuntevan sielun varmalle eloonjäämiselle. Koskaan ei tietämättömyys voi yksinään estää eloonjäämistä, eivätkä sitä liioin voi estää hämmentyneisyydestä johtuvat epäilykset eikä pelokas epävarmuus. Suuntaajalta tulevan johdatuksen tietoinen vastustaminen vain voi estää kehittyvän kuolemattoman sielun eloonjäämisen.

110:3.6

Sinun ei tule suhtautua Suuntaajasi kanssa harjoittamaasi yhteistyöhön kuin kysymyksessä olisi kovinkin tietoinen prosessi, sillä sitä se ei ole. Mutta motiivisi ja päätöksesi, uskollisuutta ilmentävät ratkaisusi ja ylevimmät halusi ovat kyllä sitä, mitä todellisella ja tehokkaalla yhteistyöllä tarkoitetaan. Voit tietoisesti lisätä harmoniaa itsesi ja Suuntaajan välillä sillä, että

110:3.7

1. Päätät vastata jumalalliseen johdatukseen; vilpittömästi perustat ihmiselämäsi korkeimmalle tietoisuudelle totuudesta, kauneudesta ja hyvyydestä ja sitten viisauden, palvonnan, uskon ja rakkauden avulla sovitat nämä jumalallisuudesta kertovat ominaisuudet yhteen.

110:3.8

2. Rakastat Jumalaa ja haluat olla hänen kaltaisensa—aidosti toteat taivaallisen Vanhemman olevan jumalallinen isäsi ja rakastaen palvot häntä.

110:3.9

3. Rakastat ihmistä ja tahdot vakavissasi palvella häntä—täydestä sydämestäsi toteat ihmisten olevan veljiä, mihin liittyy älyllinen ja viisas kiintymys jokaista kaltaistasi kuolevaista kohtaan.

110:3.10

4. Riemumielin hyväksyt kosmisen kansalaisuuden—toteat rehellisesti aste asteelta enenevät velvollisuutesi Korkeinta Olentoa kohtaan, tiedostat evolutionaarisen ihmisen ja kehittyvän Jumaluuden välisen keskinäisen riippuvuussuhteen. Tällöin on käsillä kosmisen moraalisuuden synty ja universaalisen vastuullisuuden orastava tajuaminen.


◄ 110:2
 
110:4 ►