◄ Esipuhe
Osa 1 ▲
Luku 2 ►
Luku 1

Universaalinen Isä

UNIVERSAALINEN Isä on kaikkien luotujen Jumala, kaikkien olevaisten ja olentojen Ensimmäinen Lähde ja Keskus. Ajatelkaa Jumalaa ensin luojana, sitten valvojana ja lopuksi infiniittisenä ylläpitäjänä. Totuus Universaalisesta Isästä oli alkanut sarastaa ihmiskunnalle sinä hetkenä, kun profeetta sanoi: ”Sinä, Jumala, olet ainoa, sinun rinnallasi ei ole muita jumalia. Sinä olet luonut taivaan ja taivaitten taivaan kaikkine taivaallisine sotajoukkoineen. Sinä varjelet ja hallitset heitä. Jumalan poikien kautta luotiin universumit. Valolla Luoja kätkee itsensä ikään kuin vaatekappaleella ja levittää taivaat niin kuin harson.” Vasta käsitys Universaalisesta Isästä—yhdestä Jumalasta monien jumalten sijasta—mahdollisti kuolevaisen ihmisen käsittää Isä jumalalliseksi luojaksi ja infiniittiseksi valvojaksi.

1:0.2

Kaikki myriadit planeettajärjestelmät luotiin, jotta niistä lopulta tulisi monien toisistaan poikkeavien älyllisten olentotyyppien asuttamia, olentojen, jotka pystyisivät tuntemaan Jumalan, ottamaan vastaan jumalallisen kiintymyksen ja vuorostaan rakastamaan häntä. Universumien universumi on Jumalan tekemä ja hänen moninaisten luotujensa asuinpaikka. ”Jumala loi taivaat ja muovasi maan; turhaan hän ei universumia asettanut tai tätä maailmaa perustanut; hän tarkoitti ne asuttaviksi.”

1:0.3

Kaikki valaistuneet maailmat tunnustavat Universaalisen Isän ja palvovat häntä, koko luomakunnan ikiaikaista luojaa ja infiniittistä ylläpitäjää. Lukemattomien universumien tahdolliset luodut ovat lähteneet pitkälle, pitkälle taipaleelle kohti Paratiisia; he ovat ryhtyneet ikuista tutkimusmatkaa merkitsevään, kiehtovaan ponnisteluun päästäkseen Jumala Isän luo. Ajallisuuden lasten ylimaallinen määränpää on löytää ikuinen Jumala, ymmärtää jumalallisuuden olemus ja tunnistaa Universaalinen Isä. Jumalaa tuntevilla luoduilla on yksi kaipaus korkeimpana, yksi palava halu, ja se on halu tulla—sellaisina kuin he sfääreillään ovat—sellaisiksi kuin hän on paratiisillisessa persoonallisuuden täydellisyydessään ja vanhurskaan korkeimmuuden universaalisessa sfäärissään. Universaaliselta Isältä, jonka asuinpaikka on ikuisuus, on lähtenyt suurenmoinen käsky: ”Olkaa täydelliset niin kuin minä olen täydellinen.” Rakastaen ja armeliaina ovat Paratiisin sanansaattajat vieneet tätä jumalallista kehotusta eteenpäin läpi aikakausien ja kautta universumien jopa sellaisille vähäisille, eläimellistä alkuperää oleville luoduille kuin Urantian ihmissukukunnalle.

1:0.4

Tämä suurenmoinen ja universaalinen kehotus pyrkiä jumaluutta olevan täydellisyyden saavuttamiseen on täydellisyyden Jumalan luoman, koko eteenpäin ponnistelevan luomakunnan ensimmäinen velvollisuus, ja sen tulisi olla sen korkein tavoite. Tämä jumalallisen täydellisyyden saavuttamisen mahdollisuus on ihmisen koko ikuisen hengellisen edistymisen lopullinen ja varma määränpää.

1:0.5

Urantian kuolevaiset voivat tuskin toivoa olevansa infiniittisessä mielessä täydellisiä, mutta ihmisolennoille on täysin mahdollista—lähtien siitä, millaisia he tällä planeetalla ovat—saavuttaa se suurenmoinen ja jumalallinen päämäärä, jonka infiniittinen Jumala on kuolevaiselle ihmiselle asettanut; ja kun he tämän määränpään saavuttavat, he ovat kaiken sen osalta, mikä liittyy itsensä todellistamiseen ja tuloksiinpääsyyn mielen alueella, yhtä täydellisiä jumalallisen täydellisyyden sfäärissään kuin Jumala itse on omassa infiniittisyyden ja ikuisuuden sfäärissään. Sellainen täydellisyys ei ehkä ole materiaalisessa merkityksessä universaalista, älyllisessä käsityksessä rajatonta tai hengellisessä kokemuksessa lopullista, mutta se on lopullista ja täysimääräistä tahdon jumalallisuuden, persoonallisuuden motivoitumisen täydellisyyden ja jumalatietoisuuden kaikkien finiittisten aspektien osalta.

1:0.6

Tämä juuri on sen edellä mainitun jumalallisen käskyn ”olkaa täydelliset niin kuin minä olen täydellinen” todellinen merkitys, joka on ainiaan kannustava kuolevaista ihmistä eteenpäin ja viittova häntä sisäänpäin tässä pitkässä ja kiehtovassa kamppailussa yhä korkeampien hengellisten arvojen ja todellisten universumimerkitysten saavuttamiseksi. Tämä ylevä etsiytyminen universumien Jumalan luokse on kaikkien ajallisuuden ja avaruuden maailmojen asujainten verraton tutkimusmatka.

1. Isän nimi

1:1.1

Kaikkien niiden nimien joukossa, joilla Jumala Isä tunnetaan eri universumeissa, tavallisimpia ovat sellaiset, jotka nimeävät hänet Ensimmäiseksi Lähteeksi ja Universumikeskukseksi. Eri universumeissa ja samankin universumin eri jakautumissa Ensimmäinen Isä tunnetaan eri nimillä. Nimet, jotka luotu liittää Luojaansa, riippuvat suuressa määrin siitä, mikä käsitys luodulla on Luojasta. Ensimmäinen Lähde ja Universumikeskus ei ole koskaan tehnyt itseään tunnetuksi nimensä ilmoittamalla, vaan hän on ilmoittanut vain, minkäluontoinen hän on. Jos uskomme olevamme tämän Luojan lapsia, on vain luonnollista, että päädymme kutsumaan häntä Isäksi. Mutta tämä on oman valintamme mukainen nimi, ja se lähtee siitä, että tunnemme olevamme henkilökohtaisessa suhteessa Ensimmäiseen Lähteeseen ja Keskukseen.

1:1.2

Universaalinen Isä ei universumien älyllisiltä ja tahdollisilta olennoilta koskaan pakolla vaadi minkäänmuotoista mielivaltaista tunnustamista, muodollista palvontaa eikä orjamaista palvelua. Ajallisuuden ja avaruuden maailmojen evolutionaaristen asujainten on omasta halustaan—omassa sydämessään—tunnustettava hänet, rakastettava ja vapaaehtoisesti palveltava häntä. Luoja ei suostu pakottamaan tai alistamaan aineellisten luotujensa hengellistä vapaata tahtoa. Se, että ihminen rakkautta tuntien vihkii tahtonsa Isän tahdon täyttämiseen, on mieluisin ihmisen antama lahja Jumalalle. Tosiasiassa sellainen luodun olennon tahdon pyhittäminen on ainoa todellista arvoa omaava lahja, jonka ihminen voi Paratiisin-Isälle antaa. Ihminen elää, liikkuu ja on Jumalassa; ei ole olemassa mitään, mitä ihminen voisi antaa Jumalalle, paitsi tämä Isän tahdon noudattamisen hyväksi tehty valinta, ja tällaiset universumien tahdollisten, älyllisten luotujen tekemät ratkaisut muodostavat sen aitoa palvontaa merkitsevän realiteetin, joka on rakkauden hallitseman Luoja-Isän olemukselle niin perin juurin mieluisa.

1:1.3

Sitten kun teistä on tullut peruuttamattomasti ja aidosti jumalatietoisia, kun olette todellakin löytäneet majesteettisen Luojan ja kun olette alkaneet kokea sisimmässänne asuvan jumalallisen valvojan läsnäolon tajuamista, silloin te oman valaistumisenne mukaan ja sen mukaan, miten ja millä keinoin jumalalliset Pojat tekevät Jumalaa tunnetuksi, löydätte sellaisen nimen Universaaliselle Isälle, joka käsityksiänne heijastaen tuo julki ymmärryksenne Ensimmäisestä Suuresta Lähteestä ja Keskuksesta. Ja näin Luoja tulee eri maailmoissa ja eri universumeissa tunnetuksi erilaisin nimityksin, jotka keskinäissuhteiden hengessä merkitsevät kaikki samaa, mutta jotka sanoina ja symboleina edustavat sen kunnioituksen määrää ja syvyyttä, jolla hänet on asetettu valtaistuimelle jossakin tietyssä maailmassa asuvien luotujen sydämessä.

1:1.4

Universumien universumin keskuksen lähellä Universaalinen Isä tunnetaan yleisesti nimillä, joiden voidaan katsoa tarkoittavan Ensimmäistä Lähdettä. Etäämpänä avaruuden universumeissa Universaalisen Isän määrittelemiseen käytetyt sanat tarkoittavat useimmiten Universaalista Keskusta. Vieläkin kauempana tähdekkäässä luomuksessa hänet tunnetaan oman paikallisuniversuminne päämajamaailman tapaan Ensimmäisenä Luovana Lähteenä ja Jumalallisena Keskuksena. Eräässä lähistön konstellaatiossa Jumalaa kutsutaan Universumien Isäksi, toisessa konstellaatiossa puolestaan Infiniittiseksi Ylläpitäjäksi ja idempänä olevassa konstellaatiossa Jumalalliseksi Valvojaksi. Hänet on määritelty niin ikään Valkeuden Isäksi, Elämän Lahjaksi ja Kaikkivaltiaaksi Ainoaksi.

1:1.5

Maailmoissa, joissa joku Paratiisin-Pojista on elänyt lahjoittautumista merkinneen elämänvaiheen, Jumala tunnetaan yleisesti jollakin nimellä, joka kertoo henkilökohtaisesta suhteesta, hellästä kiintymyksestä ja isällisestä omistautumisesta. Konstellaationne päämajamaailmassa Jumalaa sanotaan Universaaliseksi Isäksi, ja asutuista maailmoista koostuvan paikallisjärjestelmänne eri planeetoilla hänet tunnetaan eri nimillä, sellaisilla kuin Isien Isä, Paratiisin-Isä, Havonan-Isä ja Henki-Isä. Ne, jotka tuntevat Jumalan Paratiisin-Poikien lahjoittautumisiin sisältyvien ilmoitusten perusteella, turvautuvat vihdoin luotu–Luoja -assosiaation liikuttavan suhteen tunteisiin vetoavaan voimaan ja käyttävät Jumalasta ilmaisua ”Isä meidän”.

1:1.6

Sukupuolellisten luotujen asuttamalla planeetalla, maailmassa, jossa vanhempana olemisen tunteesta johtuvat vaikuttimet ovat sen älyllisten olentojen sydämessä myötäsyntyisiä, sanasta ”Isä” tulee hyvin ilmaisuvoimainen ja sopiva nimitys ikuiselle Jumalalle. Omalla planeetallanne, Urantialla, hänet tunnetaan parhaiten ja tunnistetaan yleisimmin nimellä Jumala. Sillä, mikä nimi hänelle on annettu, on vain vähän merkitystä; merkitystä on sillä, että teidän tulisi tuntea hänet ja toivoa olevanne hänen kaltaisiaan. Muinaiset profeettanne kutsuivat häntä aivan oikein ”Ikiaikojen Jumalaksi”, ja hänestä puhuessaan he sanoivat: hän, joka ”asuu iankaikkisuudessa”.

2. Jumala on todellinen

1:2.1

Jumala on hengen maailman primaarinen realiteetti; Jumala on mielen sfäärien totuudenlähde; Jumala luo varjonsa kaikkien aineellisten maailmojen ylle. Kaikille luoduille älyllisille olennoille Jumala on persoonallisuus, ja universumien universumille hän on ikuisen todellisuuden Ensimmäinen Lähde ja Keskus. Jumala ei ole ihmisen kaltainen, eikä hän ole koneen kaltainen. Ensimmäinen Isä on universaalinen henki, ikuinen totuus, infiniittinen todellisuus ja isäpersoonallisuus.

1:2.2

Ikuinen Jumala on äärettömän paljon enemmän kuin ideaksi tehty todellisuus tai persoonaksi käsitetty universumi. Jumala ei ole yksinkertaisesti vain ihmisen korkeimmasta korkein kaipaus, kuolevaisen kohteellistunutta etsintää. Ei Jumala myöskään ole pelkkä käsite, vanhurskautta edustava voimapotentiaali. Universaalinen Isä ei ole luonnon synonyymi, eikä hän myöskään ole luonnonlakien personoituma. Jumala on transsendenttinen reaalisubjekti, ei pelkkä ihmisen perinnäinen käsitys korkeimmista arvoista. Jumala ei ole hengellisten merkitysten psykologinen kohdentuma, hän ei liioin ole ”ihmisen jaloin luomus”. Jumala saattaa ihmisten mielessä olla mikä tahansa mainituista käsityksistä tai ne kaikki, mutta hän on paljon enemmän. Hän on pelastava persoona ja rakastava Isä kaikille, jotka maan päällä nauttivat hengellisestä rauhasta ja jotka halajavat kuolemassa kokea persoonallisuuden eloonjäämisen.

1:2.3

Jumalan olemassaolon aktuaalisuuden osoittaa ihmisen kokemuksessa se, että ihmisen sisimmässä on jumalallinen läsnäoleva, se Henkiopastaja, joka on lähetetty Paratiisista elämään kuolevaisessa ihmismielessä ja olemaan siellä apuna ikuisen elämän saavuttavan kuolemattoman sielun kehittymisessä. Se, että tällainen jumalallinen Suuntaaja on läsnä ihmismielessä, paljastuu kolmesta kokemuksellisesta ilmiöstä:

1:2.4

1. Älyllinen kyky Jumalan tuntemiseen—jumalatietoisuus.

1:2.5

2. Hengellinen halu Jumalan löytämiseen—Jumalan etsintä.

1:2.6

3. Persoonallisuuden kaipaus päästä jumalankaltaisuuteen—varaukseton halu täyttää Isän tahto.

1:2.7

Jumalan olemassaoloa ei koskaan voida todistaa tieteellisin kokein eikä loogiseen päättelyyn kuuluvan puhtaan järkeilyn avulla. Jumala todellistuu vain ihmiskokemuksen alueella. Siitä huolimatta oikea käsitys Jumalan reaalisuudesta on logiikan kannalta järjellinen, filosofian kannalta uskottavantuntuinen, uskonnolle se on välttämätön ja persoonallisuuden eloonjäämisen toivon kannalta korvaamaton.

1:2.8

Jumalaa tuntevat ovat kokeneet sen tosiasian, että hän on läsnä. Sellaiset Jumalaa tuntevat kuolevaiset omaavat henkilökohtaisessa kokemuksessaan sen ainoan positiivisen todisteen elävän Jumalan olemassaolosta, jonka toinen ihmisolento voi toiselle tarjota. Jumalan olemassaoloa on täysin mahdoton osoittaa todeksi, ellei lukuun oteta yhteyttä, joka vallitsee ihmismielen jumalatietoisuuden ja Ajatuksensuuntaajana ilmenevän Jumalan läsnäolon välillä, Suuntaajan, joka vaikuttaa kuolevaisen älytoiminnan puitteissa Universaalisen Isän antamana pyyteettömänä lahjana.

1:2.9

Voitte teoriassa ajatella Jumalaa Luojana, ja hän onkin henkilökohtaisesti luonut Paratiisin ja täydellisen keskusuniversumin, mutta kaikki ajallisuuden ja avaruuden universumit ovat Luoja-Poikien Paratiisin-yhteisön luomia ja järjestämiä. Universaalinen Isä ei ole Nebadonin paikallisuniversumin henkilökohtainen luoja. Universumi, jossa asutte, on hänen Poikansa Mikaelin luomus. Vaikkei Isä henkilökohtaisesti luokaan evolutionaarisia universumeja, hän toki valvoo niitä niiden moninaisten universaalisten keskinäissuhteitten osalta ja niiden tiettyjä fyysisiä, mielellisiä ja hengellisiä energioita edustavien ilmiöiden osalta. Jumala Isä on henkilökohtaisesti luonut Paratiisin universumin, ja yhdessä Iankaikkisen Pojan kanssa hän on luonut kaikkien muiden universumien henkilökohtaiset Luojat.

1:2.10

Aineellisista universumeista koostuvan universumin fyysisen valvojan ominaisuudessa Ensimmäinen Lähde ja Keskus vaikuttaa ikuisen Paratiisin Saaren tarjoamissa malleissa, ja tämän absoluuttisen gravitaation keskuksen kautta ikuinen Jumala harjoittaa kosmista fyysisen tason ylivalvontaa sekä keskusuniversumissa että koko universumien universumissa. Mielen ominaisuudessa Jumala toimii Äärettömän Hengen Jumaluudessa; henkenä Jumala ilmenee Iankaikkisen Pojan persoonassa ja Iankaikkisen Pojan jumalallisten lasten persoonissa. Tämä Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen keskinäissuhde Paratiisin rinnakkaisten Persoonien ja Absoluuttien kanssa ei vähäisimmässäkään määrin sulje pois Universaalisen Isän suoraa henkilökohtaista toimintaa koko luomakunnassa ja sen kaikilla tasoilla. Fragmentoidun henkensä läsnäolon kautta Luoja-Isä ylläpitää välitöntä yhteyttä luotuihin lapsiinsa ja luotuihin universumeihinsa.

3. Jumala on universaalinen henki

1:3.1

”Jumala on henki”. Hän on universaalinen hengellinen läsnäolo. Universaalinen Isä on infiniittinen hengellinen realiteetti; hän on ”suvereeni, ikuinen, kuolematon, näkymätön ja ainoa todellinen Jumala”. Vaikka olettekin ”Jumalan perillisiä”, teidän ei silti pidä ajatella, että Isä on muodoltaan ja fysiikaltaan teidän kaltaisenne siksi, että teidät sanotaan luodun ”hänen kuvakseen”, teidät, joissa asuvat hänen ikuisen läsnäolonsa keskusasuinsijalta matkaan lähetetyt Salaperäiset Opastajat. Henkiolennot ovat todellisia siitä huolimatta, että he ovat ihmissilmin näkymättömiä; vaikkeivät he olekaan lihaa ja verta.

1:3.2

Muinainen tietäjä sanoi: ”Ja katso, hän kulkee vierelläni, enkä minä häntä näe; hän kulkee edelläni, enkä minä silloinkaan häntä havaitse.” Saamme jatkuvasti tarkkailla Jumalan tekoja, saatamme olla sangen tietoisia hänen majesteettisen hallintonsa aineellisista todisteista, mutta harvoin saamme katsella hänen jumalallisuutensa näkyvää ilmentymää, emme edes nähdä hänen valtuutettunsa eli ihmisessä elävän hengen läsnäoloa.

1:3.3

Universaalinen Isä ei ole näkymätön siksi, että hän piilottelisi itseään vähäisiltä luoduiltaan, joiden kiusana ovat materialistiset vaivat ja rajoittuneet hengelliset kyvyt. Tilanne on pikemminkin se, että ”ette voi nähdä kasvojani, sillä yksikään kuolevainen ei voi minua nähdä ja elää”. Yksikään aineellinen ihminen ei voisi katsella Jumalan henkeä ja samalla säilyttää kuolevaisen olemassaolonsa. Jumalallisen persoonan läsnäolon kirkkaus ja hengellinen hohde on mahdoton lähestyttäväksi, jos lähestyjä on henkiolentojen alempiin ryhmiin kuuluva tai joku, joka kuuluu johonkin aineellisten persoonallisuuksien luokkaan. Isän henkilökohtaisen läsnäolon hengellinen valovoima on ”valkeus, jota yksikään kuolevainen ihminen ei voi lähestyä, jota yksikään aineellinen luotu ei ole nähnyt eikä voikaan nähdä.” Mutta ei ole välttämätöntä nähdä Jumalaa lihallisen ruumiin silmin hänet hengellistyneen mielen uskonnäkemyksen kautta tunnistaakseen.

1:3.4

Universaalisen Isän henkimäisyyden jakaa täysin hänen minuutensa kanssa yhtä olemassa olevainen Paratiisin Iankaikkinen Poika. Samalla tavalla, täysin ja varauksetta sekä Isä että Poika jakavat universaalisen ja ikuisen hengen heidän yhteisen persoonallisuutensa suhteen rinnakkaisen Äärettömän Hengen kanssa. Jumalan henki on itsessään ja itsestään absoluuttinen, Pojassa se on kvalifioimaton, Hengessä se on universaalinen, ja heissä kaikissa ja kaikkien heidän kauttansa se on infiniittinen.

1:3.5

Jumala on universaalinen henki; Jumala on yksi ja ainoa universaalinen persoona. Finiittisen luomistuloksen korkein persoonallinen realiteetti on henki; persoonallisen kosmoksen perimmäinen realiteetti on absoniittinen henki. Vain infiniittisyyden tasot ovat absoluuttisia, ja vain sellaisilla tasoilla vallitsee lopullinen ykseys aineen, mielen ja hengen välillä.

1:3.6

Universumeissa Jumala Isä on potentiaalisesti aineen, mielen ja hengen ylivalvoja. Vain kaukaisuuksiin ulottuvan persoonallisuuspiirinsä välityksellä Jumala on suoraan tekemisissä tahdollisista luoduista koostuvan laajan luomakunnan persoonallisuuksien kanssa, mutta yhteys häneen on saavutettavissa (Paratiisin ulkopuolella) vain hänen fragmentoimalla ilmaantuneiden entiteettiensä läsnä ollessa. Nämä osaset edustavat ulkona universumeissa olevaa Jumalan tahtoa. Tämä Paratiisihenki, joka asuu ajallisten kuolevaisten mielessä ja vaalii siellä eloonjäävän luodun kuolemattoman sielun kehittymistä, on Universaalisen Isän olemusta ja jumalallisuutta. Mutta tällaisten evolutionaaristen luotujen mieli on peräisin paikallisuniversumeista, ja tällaisen mielen on hankittava itselleen jumalallista täydellisyyttä sillä, että se saavuttaa ne hengellistä tuloksiinpääsyä merkitsevät kokemukselliset muodonmuutokset, jotka ovat väistämätön seuraus siitä, että luotu haluaa täyttää taivaallisen Isän tahdon.

1:3.7

Ihmisen sisäisessä kokemuksessa mieli yhdistyy aineeseen. Sellaiset aineellisuuteen kytkeytyneet mielet eivät voi jäädä eloon ruumiin kuolemassa. Se keino, jolla jäädään eloon, kätkeytyy niihin ihmistahdon mukautumiin ja niihin kuolevaisen mielen muodonmuutoksiin, joiden kautta tällaisesta jumalatietoisesta älyllisestä olennosta tulee asteittain hengen opettama ja lopulta hengen ohjaama. Tämä ihmismielen kehitys yhdistymästä aineen kanssa liitoksi hengen kanssa johtaa siihen, että kuolevaisen olennon mielen potentiaalisesti hengelliset osa-alueet muuntautuvat kuolemattoman sielun morontiarealiteeteiksi. Kuolevainen mieli, joka palvelee ainetta, tulee vääjäämättä käymään yhä aineellisemmaksi, ja tämän seurauksena se tulee lopulta kärsimään persoonallisuuden hävittämisen. Hengelle antautunut mieli käy vääjäämättä yhä hengellisemmäksi ja yltää lopulta ykseyteen eloon jäävän ja opastavan jumalallisen hengen kanssa, ja näin se saavuttaa pelastuksen ja persoonallisuuden olemassaolon ikuisuuden.

1:3.8

Olen tulossa Iankaikkisuudesta ja olen toistuvasti palannut Universaalisen Isän tykö. Tiedän, että Ensimmäinen Lähde ja Keskus, Ikuinen ja Universaalinen Isä, on todellinen ja persoonallinen. Tiedän, että samalla kun suuri Jumala on absoluuttinen, ikuinen ja infiniittinen, on hän myös hyvä, jumalallinen ja laupias. Tiedän tosiksi nämä suuret julistukset: ”Jumala on henki” ja ”Jumala on rakkaus”, ja universumeille nämä molemmat attribuutit paljastuvat täydellisimmin Iankaikkisessa Pojassa.

4. Jumalan mysteeri

1:4.1

Jumalan täydellisyyden infiniittisyys on niin suuri, että se tekee hänestä ikuisiksi ajoiksi mysteerin. Ja suurin kaikista Jumalan käsittämättömistä mysteereistä on se seikka, että jumalallinen asuu kuolevaisen mielen sisimmässä. Tapa, jolla Universaalinen Isä on yhteydessä ajallisiin luotuihinsa, on syvällisin kaikista maailmankaikkeuteen kätkeytyvistä mysteereistä; se, että jumalallinen on läsnä ihmisen mielessä, on mysteerien mysteeri.

1:4.2

Kuolevaisten fyysinen ruumis on ”Jumalan temppeli”. Siitä huolimatta, että Suvereenit Luoja-Pojat tulevat lähelle omien asuttujen maailmojensa luotuja ja ”vetävät kaikkia ihmisiä puoleensa”; vaikka he seisovat tietoisuuden ”ovella” ja ”kolkuttavat” ja riemuitsevat päästessään sisälle kaikkiin, jotka ”avaavat sydämensä portit”; ja vaikka todellakin on olemassa tämä läheinen persoonallinen yhteys Luoja-Poikien ja heidän kuolevaisten luotujensa välillä, kuolevaisilla ihmisillä on silti hallussaan jotakin, joka on itseltään Jumalalta, jotakin, joka tosiasiassa asuu heidän sisimmässään; heidän ruumiinsa on tämän jonkin sisimmässä asuvan temppeli.

1:4.3

Kun aikanne päättyy siellä, missä nyt olette, kun tilapäisessä hahmossanne tapahtuva mainen matkanne on kuljettu loppuun, kun lihallinen koettelemusten täyttämä vaelluksenne päättyy, kun tomu, josta kuolevaisen tomumaja rakentuu, ”muuttuu jälleen maaksi, josta se on tullut”, silloin paljastuu, että sen sisimmässä asunut ”Henki palaa Jumalan luokse, joka sen antoi”. Tämän planeetan jokaisessa moraalisessa olennossa on Jumalan osanen, hitunen jumalallisuutta. Vielä se ei omistusoikeuden nojalla ole teidän, mutta se on nimenomaisesti tarkoitettu olemaan yhtä kanssanne, jos selviätte kuolevaisen olemassaolosta tuonpuoleiseen.

1:4.4

Joudumme jatkuvasti kohdakkain tämän Jumalan mysteerin kanssa; olemme ymmällämme siitä jatkuvasti laajenevasta, loputtomasta näköalasta, joka paljastaa totuuden hänen äärettömästä hyvyydestään, loputtomasta laupeudestaan, verrattomasta viisaudestaan ja ylivertaisesta luonteestaan.

1:4.5

Jumalallinen mysteeri sisältää sen myötäsyntyisen eroavuuden, joka vallitsee finiittisen ja infiniittisen välillä, ajallisen ja ikuisen välillä, ajallis-avaruudellisen luodun ja Universaalisen Luojan välillä, aineellisen ja hengellisen välillä, ihmisen epätäydellisyyden ja Paratiisin Jumaluuden täydellisyyden välillä. Universaalisen rakkauden Jumala tuo itsensä poikkeuksetta ilmi jokaiselle luodulleen tämän luodun jumalallisen totuuden, kauneuden ja hyvyyden hengellisen käsityskyvyn täyteen määrään saakka.

1:4.6

Jokaiselle henkiolennolle ja jokaiselle kuolevaiselle luodulle universumien universumin jokaisella sfäärillä ja sen jokaisessa maailmassa Universaalinen Isä paljastaa armollisesta ja jumalallisesta minuudestaan kaiken, minkä nämä henkiolennot tai nämä kuolevaiset luodut kykenevät havaitsemaan tai käsittämään. Jumala ei katso henkilöön, olipa tämä hengellinen tai aineellinen. Maailmankaikkeuden jokaisen lapsen osalle jokaisena hetkenä tulevaa jumalallista läsnäoloa rajoittaa vain tämän luodun kyky vastaanottaa ja havaita aineellisuuden ylittävän maailman hengelliset realiteetit.

1:4.7

Ihmisen hengelliseen kokemukseen kuuluvana realiteettina Jumala ei ole mysteeri. Mutta kun yritetään selittää hengellisen maailman realiteetteja materiaaliseen järjestykseen kuuluville fyysisille mielille, mysteeri tulee esille: mysteerit, jotka ovat niin hienon hienoja ja niin syvällisiä, että vain Jumalaa tuntevan kuolevaisen uskon mukanaan tuoma käsityskyky voi yltää siihen filosofiseen ihmeeseen, että finiittinen tiedostaa Infiniittisen, että ajallisuuden ja avaruuden aineellisten maailmojen kehittyvät kuolevaiset tunnistavat ikuisen Jumalan.

5. Universaalisen Isän persoonallisuus

1:5.1

Älkää salliko Jumalan suuruuden, hänen infiniittisyytensä hämärtää tai pimentää hänen persoonallisuuttaan. ”Hänkö, joka suunnitteli korvan, ei kuulisi? Hänkö, joka muovasi silmän, ei näkisi?” Universaalinen Isä on jumalallisen persoonallisuuden korkein taso. Koko luomakunnan puitteissa hän on persoonallisuuden alkulähde ja määränpää. Jumala on sekä infiniittinen että persoonallinen; hän on infiniittinen persoonallisuus. Jumala on eittämätön persoonallisuus, siitäkin huolimatta, että hänen henkilönsä infiniittisyys sijoittaa hänet ikuisiksi ajoiksi aineellisten ja finiittisten olentojen täyden ymmärryksen tuolle puolen.

1:5.2

Jumala on paljon enemmän kuin persoonallisuus, sellaisena kuin ihmismieli persoonallisuuden ymmärtää. Hän on jopa verrattomasti enemmän kuin mikään mahdollinen käsitys superpersoonallisuudesta. Mutta on äärimmäisen turhaa keskustella sellaisista jumalallisen persoonallisuuden käsityksistä sellaisten aineellisten luotujen järjellä, joiden laajin mahdollinen käsitys olennon todellisuudesta koostuu persoonallisuuden ideasta ja ihanteesta. Aineellisen luodun korkein mahdollinen käsitys Universaalisesta Luojasta sisältyy hengellisiin ihanteisiin jumalallisen persoonallisuuden ylevästä ideasta. Siksipä, vaikka saatatte tietää, että Jumalan täytyy olla paljon enemmän kuin ihmisperäinen käsitys persoonallisuudesta, tiedätte yhtä hyvin, että Universaalinen Isä ei mitenkään voi olla mitään, joka olisi vähemmän kuin ikuinen, infiniittinen, tosi, hyvä ja kaunis persoonallisuus.

1:5.3

Jumala ei piilottaudu yhdeltäkään luodultaan. Hän on niin monien luotujen olentoryhmien tavoittamattomissa vain siksi, että hän ”asuu valkeudessa, jota yksikään aineellinen luotu ei voi lähestyä”. Jumalallisen persoonallisuuden suunnattomuus ja suurenmoisuus ylittää evolutionaaristen luotujen täydellistymättömän mielen käsityskyvyn. Hän ”mittaa merien vedet kämmenensä syvennyksessä, hän mittaa maailmankaikkeuden kämmenensä leveydellä. Juuri hän istuu korkealla maanpiirin päällä, juuri hän levittää taivaat niin kuin harson ja pingottaa ne asuttavaksi maailmankaikkeudeksi.” ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa, kuka on nämä kaikki luonut; kuka tuo esille niihin sisältyvät maailmat luvun mukaan ja kutsuu niitä kaikkia nimeltä”; ja näin ollen totuus on, että ”Jumalan näkymättömät teot ovat osittain ymmärrettäviä niitten olevaisten kautta, jotka ovat luotuja.” Nyt, ja sellaisina kuin olette, teidän täytyy nähdä näkymätön Tekijä hänen moninkertaisen ja moninaisen luomistyönsä kautta, niin kuin myös hänen Poikiensa ja heidän lukuisten alaistensa suorittaman totuudenpaljastustyön ja hoivan kautta.

1:5.4

Vaikkeivät aineelliset kuolevaiset voi nähdä Jumalan persoonaa, tulisi heidän riemuita saamastaan vakuutuksesta, että hän on persoona; uskon kautta hyväksyä se totuus, joka esittää, että Universaalinen Isä niin maailmaa rakasti, että hän valmisti ikuisen hengellisen etenemistien sen alhaissyntyisille asukkaille; ja siitä, että hän ”iloitsee lapsistaan”. Jumala ei ole vajavainen yksienkään sellaisten yli-inhimillisten ja jumalallisten ominaisuuksien suhteen, joista muodostuu täydellinen, ikuinen, rakastava ja infiniittinen luojapersoonallisuus.

1:5.5

Paikallisissa luomiskokonaisuuksissa (superuniversumien henkilöstöä lukuun ottamatta) ei Jumalalla Paratiisin Luoja-Poikia lukuun ottamatta ole mitään henkilökohtaista tai paikalla asuvaa ilmentymää. Luoja-Pojat ovat asuttujen maailmojen isiä ja paikallisuniversumien hallitsijoita. Jos luodun usko olisi täydellistä, hän olisi luottavaisen tietoinen siitä, että nähtyään Luoja-Pojan hän on nähnyt Universaalisen Isän, että etsiessään Isää hän ei pyytäisi nähdä eikä odottaisi näkevänsä ketään muuta kuin Pojan. Kuolevainen ihminen ei yksinkertaisesti voi nähdä Jumalaa kuin vasta saavuttaessaan täydellisen hengellisen muodonmuutoksen ja päästessään aktuaalisesti Paratiisiin.

1:5.6

Paratiisin Luoja-Poikien olemus ei sisällä kaikkia Ensimmäisen Suuren Lähteen ja Keskuksen infiniittisyyteen kuuluvan universaalisen absoluuttisuuden kvalifioimattomia potentiaaleja, mutta Universaalinen Isä on kaikin tavoin jumalallisesti läsnä Luoja-Pojissa. Isä ja hänen Poikansa ovat yhtä. Nämä Mikaelien ryhmään kuuluvat Paratiisin-Pojat ovat täydellisiä persoonallisuuksia, jopa koko paikallisuniversumipersoonallisuuden malli Kirkkaasta Aamutähdestä alimpaan, etenevää eläinevoluutiota edustavaan ihmisluotuun saakka.

1:5.7

Ilman Jumalaa ja hänen suurta ja keskeistä persoonallisuuttaan ei koko laajassa universumien universumissa olisi mitään persoonallisuutta. Jumala on persoonallisuutta.

1:5.8

Huolimatta siitä, että Jumala on ikuinen voima, majesteettinen läsnäolo, ylimaallinen ihanne ja loistava henki, vaikka hän on kaikkea tätä ja äärettömästi enemmän, hän on silti aidosti ja ikuisesti täydellinen Luoja-persoonallisuus, persoona, ”joka voi tietää ja josta voi tietää”, ”joka voi rakastaa ja jota voi rakastaa” ja joka voi tulla ystäväksemme; kun taas sinä voit tulla tunnetuksi, niin kuin muut ihmiset ovat tulleet tunnetuiksi, Jumalan ystävänä. Hän on todellakin henki ja hengellinen realiteetti.

1:5.9

Nähdessämme Universaalista Isää tehtävän tunnetuksi koko hänen maailmankaikkeutensa piirissä, havaitessamme hänen asuvan myriadeissa luoduissaan, nähdessämme hänet hänen Hallitsijapoikiensa persoonassa, aistiessamme hänen jumalallisen läsnäolonsa jatkuvasti eri paikoissa, lähellä ja kaukana, älkäämme epäilkö tahi asettako kyseenalaiseksi sitä, että hän on ennen muuta persoonallisuus. Kaikista näistä kaukaisuuteen ulottuvista esiintymistään huolimatta hän pysyy kiistämättömänä persoonana ja pitää ikuisesti yllä henkilökohtaista yhteyttä kaikkialle universumien universumiin hajaantuneiden luotujensa lukemattomiin joukkoihin.

1:5.10

Idea Universaalisen Isän persoonallisuudesta on sellainen laajempi ja todempi jumalakäsitys, joka on tullut ihmiskunnan tietoon pääosin ilmoituksen kautta. Järki, viisaus ja uskonnollinen kokemus—ne kaikki—viittaavat persoonalliseen Jumalaan ja antavat olettaa, että hän on persoonallisuus, mutta ne eivät täysin sitä todista. Ihmisessä asuva Ajatuksensuuntaajakin on esipersoonallinen. Jokaisen uskonnon totuudellisuus ja kypsyys on suoraan verrannollista siihen, mikä on sen käsitys Jumalan infiniittisestä persoonallisuudesta, ja siihen, missä määrin se käsittää Jumaluuden absoluuttista ykseyttä. Persoonallisen jumaluuden ideasta tulee näin ollen uskonnollisen kypsyyden mitta, kunhan uskonto on ensin muovannut käsityksen Jumalan ykseydestä.

1:5.11

Alkukantaisella uskonnolla oli monia persoonallisia jumalia, ja ne oli muovattu ihmisen kuviksi. Ilmoitus vahvistaa paikkansapitäväksi käsityksen Jumalan persoonallisuudesta, käsityksen, joka on olemassa vain mahdollisuutena tieteellisessä väittämässä ”Ensimmäisestä Aiheuttajasta” ja johon vain varauksellisesti vihjataan filosofisessa ideassa ”Universaalisesta Ykseydestä”. Vain kysymystä persoonallisuuden kautta lähestymällä luotu voi alkaa ymmärtää Jumalan ykseyttä. Ensimmäisen Lähteen ja Keskuksen persoonallisuuden kiistäminen merkitsee, että on valittava kahden filosofisen dilemman, nimittäin materialismin ja panteismin, välillä.

1:5.12

Jumaluutta pohdittaessa pitää persoonallisuuden käsite riisua ruumiillisuudesta. Sen paremmin ihmisessä kuin Jumalassakaan ei aineellinen ruumis ole persoonallisuuden kannalta välttämätön. Ruumiillisuuden edellyttämisen erehdys näkyy inhimillisen filosofian kummallakin äärisuunnalla. Materialismi väittää, että sen jälkeen kun ihminen kuolemassa menettää ruumiinsa, loppuu myös hänen olemassaolonsa persoonallisuutena. Panteismin mukaan taas siitä, ettei Jumalalla ole ruumista, johtuu myös se, ettei hän liioin ole persoona. Ihmisen yläpuoliselle tasolle kuuluvaa tyyppiä oleva, etenevä persoonallisuus toimii mielen ja hengen liitossa.

1:5.13

Persoonallisuus ei ole yksinkertaisesti vain yksi Jumalan attribuutti; mieluumminkin se edustaa koordinoidun infiniittisen olemuksen ja yhdistyneen jumalallisen tahdon kokonaisuutta, joka tulee esiin täydellisen julkitulon ikuisuudessa ja universaalisuudessa. Persoonallisuus on—korkeimmassa merkityksessä—Jumalan julkitulo universumien universumille.

1:5.14

Koska Jumala on ikuinen, universaalinen, absoluuttinen ja infiniittinen, hän ei kasva tiedossa eikä vartu viisaudessa. Jumala ei hanki kokemusta siten kuin finiittinen ihminen voisi olettaa tai ymmärtää, mutta oman ikuisen persoonallisuutensa maailmoissa hän kylläkin nauttii siitä, että hänen minuutensa toteutuminen jatkuvasti laajenee, ja tietyssä mielessä tuollaiset laajentumiset ovat verrattavissa evolutionaaristen maailmojen finiittisten luotujen harjoittamaan uuden kokemuksen hankkimiseen ja ovat analogisia sen kanssa.

1:5.15

Infiniittisen Jumalan absoluuttinen täydellisyys panisi hänen kärsittävikseen ne hirvittävät rajoitukset, jotka kuuluvat täydellisyyden kvalifioimattomaan lopullisuuteen, ellei tosiasia olisi, että valtavassa maailmankaikkeudessa Universaalinen Isä osallistuu suoraan jokaisen sellaisen epätäydellisen sielun käymään persoonallisuuskamppailuun, joka pyrkii jumalallisen avun turvin hengellisesti nousemaan korkeuksissa oleviin täydellisiin maailmoihin. Tämä universumien universumin jokaisen henkiolennon ja jokaisen kuolevaisen luodun karttuva kokemus on osa Isän alati laajenevaa Jumaluuden tietoisuutta koskaan päättymättömästä minuutensa loppumattoman todellistumisen jumalallisesta kehästä.

1:5.16

On kirjaimellisesti totta, kun sanotaan: ”Kaikissa teidän kärsimyksissänne myös hän kärsii.” ”Kaikissa riemuvoitoissanne hän riemuitsee teissä ja teidän kanssanne.” Hänen esipersoonallinen jumalallinen henkensä on todellinen osa sinua. Paratiisin Saari reagoi kaikkiin maailmankaikkeuden fyysisiin muodonmuutoksiin, Iankaikkiseen Poikaan sisältyvät koko luomakunnan kaikki henkiset impulssit, Myötätoimija kattaa laajenevan kosmoksen kaikki mielen ilmentymät. Jumalallisen tietoisuuden täyteydessä Universaalinen Isä tajuaa koko evolutionaarisen, ajallis-avaruudellisen luomistyön jokaisen entiteetin, olennon ja persoonallisuuden laajenevan mielen eteenpäin suuntautuvan kamppailun kaikki yksittäiset kokemukset. Ja tämä kaikki on kirjaimellisesti totta, sillä ”hänessä me kaikki elämme ja liikumme ja olemme”.

6. Persoonallisuus maailmankaikkeudessa

1:6.1

Ihmispersoonallisuus on jumalallisen Luoja-persoonallisuuden ajallis-avaruudellinen varjokuva. Eikä mitään olevaista voi koskaan todellisuutta vastaavalla tavalla ymmärtää sen varjoa tarkastelemalla. Varjoja tulisi tulkita todellisen substanssin ehdoin.

1:6.2

Tieteelle Jumala on syy, aiheuttaja; filosofialle hän on idea; uskonnolle hän on henkilö, jopa rakastava taivaallinen Isä. Tiedemiehelle Jumala on perimmäinen voima, filosofille hän on ykseyden hypoteesi, uskonnonharjoittajalle hän on elävä hengellinen kokemus. Ihmisen puutteellista käsitystä Universaalisen Isän persoonasta voidaan kohentaa vain sillä, että ihminen edistyy maailmankaikkeudessa hengellisesti, ja käsityksestä tulee itse asiassa todellisuutta vastaava vasta, kun ajallisuuden ja avaruuden pyhiinvaeltajat lopulta pääsevät Paratiisissa olevan, elävän Jumalan jumalalliseen syleilyyn.

1:6.3

Älkää koskaan kadottako näkyvistänne persoonallisuuden vastakkaisia näkökulmia, niin kuin Jumala ja ihminen sen käsittävät. Ihminen tarkastelee ja ymmärtää persoonallisuutta sitä finiittisyydestä infiniittisyyteen katselemalla; Jumala katsoo infiniittisyydestä finiittisyyteen. Ihmisen persoonallisuuden tyyppi on asteikon alimpana, Jumalan ylimpänä; hänen persoonallisuutensa edustaa korkeimmuutta, perimmäisyyttä ja absoluuttisuutta. Jumalallista persoonallisuutta koskevien vähääkään parempien käsitysten oli sen vuoksi kärsivällisesti odotettava ilmaantumistaan niin kauan, että paremmat käsitykset ihmispersoonallisuudesta ilmaantuvat, ja eritoten odotettava entistä laajempaa ilmoitusta sekä ihmisen että Jumalan persoonallisuudesta Mikaelin, Luoja-Pojan, lahjoittautumisen merkeissä Urantialla elämän elämän muodossa.

1:6.4

Kuolevaisen mielessä asuva esipersoonallinen jumalallinen henki antaa juuri siinä tosiasiassa, että se on läsnä, pätevän todisteen aktuaalisesta olemassaolostaan, mutta jumalallisen persoonallisuuden käsite voidaan ymmärtää vain aitoon henkilökohtaiseen uskonnolliseen kokemukseen sisältyvän hengellisen ymmärryksen kautta. Jokainen persoona—inhimillinen tai jumalallinen—voidaan tuntea ja käsittää täysin erillään kyseisen persoonan ulkoisista reaktioista tai aineellisesta läsnäolosta.

1:6.5

Jonkinasteinen moraalinen samankaltaisuus ja hengellinen sopusointu on välttämätöntä kahden henkilön väliselle ystävyydelle; on tuskin luultavaa, että rakastava persoonallisuus voi rakkaudettomalle henkilölle paljastaa itsestään yhtään mitään. Jotta pääsisi edes vähän lähemmäksi jumalallisen persoonallisuuden tuntemista, on tähän ponnistukseen pyhitettävä kokonaan kaikki ihmisen persoonallisuuteen sisältyvät kyvyt; puolesta sydämestä lähtevä, osittainen omistautuminen tälle asialle on oleva hyödytöntä.

1:6.6

Mitä täydellisemmin ihminen ymmärtää itseään ja kunnioittaa kanssaihmistensä persoonallisuuden arvoa, sitä enemmän hän on isoava Alkuperäisen Persoonallisuuden tuntemista, ja sitä vilpittömämmin sellainen Jumalaa tunteva ihminen pyrkii tulemaan Alkuperäisen Persoonallisuuden kaltaiseksi. Voitte väitellä Jumalaa koskevista mielipiteistä, mutta kokemus hänestä ja hänessä menee kaiken inhimillisen kiistelyn ja pelkän älyllisen logiikan yläpuolelle ja tuolle puolen. Jumalaa tunteva ihminen kuvailee hengellisiä kokemuksiaan—ei epäuskoisten vakuuttamiseksi—vaan uskovien mielenylennykseksi ja keskinäiseksi tyydytykseksi.

1:6.7

Maailmankaikkeuden tunnettavuuden ja ymmärrettävyyden olettaminen on samaa kuin olettaisi, että maailmankaikkeus on mielen aikaansaama ja persoonallisuuden johtama. Ihmisen mieli voi käsittää vain muiden mielten mielellisiä ilmiöitä—olkootpa ne inhimillisiä tai yli-inhimillisiä. Jos ihmisen persoonallisuus voi kokea maailmankaikkeuden, niin tähän maailmankaikkeuteen kätkeytyy jonnekin jumalallinen mieli ja aktuaalinen persoonallisuus.

1:6.8

Jumala on henki—henkipersoonallisuus. Myös ihminen on henki—potentiaalinen henkipersoonallisuus. Jeesus Nasaretilainen saavutti tämän henkipersoonallisuuden potentiaalin täyden toteutumisen inhimillisessä kokemuksessa, sen vuoksi hänen elämästään, jonka kuluessa hän täytti Isän tahdon, tulee ihmiselle todellisin ja ihanteellisin Jumalan persoonallisuuden paljastus. Vaikka Universaalisen Isän persoonallisuus on käsitettävissä vain aktuaalisessa uskonnollisessa kokemuksessa, Jeesuksen maisessa elämässä meitä silti innoittaa tällaisen toteutumisen täydellinen julkitulo ja Jumalan persoonallisuuden julkituonti aidosti inhimillisessä kokemuksessa.

7. Persoonallisuuskäsitteen hengellinen arvo

1:7.1

Puhuessaan ”elävästä Jumalasta” Jeesus viittasi persoonalliseen Jumaluuteen—Isään, joka on taivaassa. Käsitys Jumaluuden persoonallisuudesta helpottaa toveruutta, se suosii älyperäistä palvontaa, se edistää virvoittavaa luottavaisuutta. Persoonattomien olevaisten välillä voi esiintyä vuorovaikutusta, muttei toveruutta. Ei Isän ja Pojan välistä, niin kuin ei Jumalan ja ihmisen välistäkään toveruussuhdetta voi olla olemassa, elleivät kummatkin ole persoonia. Vain persoonallisuudet voivat pitää yhteyttä keskenään, jos kohta tätä persoonallista kanssakäymistä voikin suuresti helpottaa juuri sellaisen ei-persoonallisen entiteetin kuin Ajatuksensuuntaajan läsnäolo.

1:7.2

Ihminen ei pääse liittoon Jumalan kanssa samalla tavalla kuin vesipisara saattaa päästä ykseyteen valtameren kanssa. Ihminen saavuttaa jumalallisen liiton yhä laajemmalla vastavuoroisella hengellisellä yhteydenpidolla; sillä, että persoonallisuus seurustelee persoonallisen Jumalan kanssa; sillä, että se saavuttaa yhä enemmän jumalallisuutta varauksettomalla ja älyperäisellä mukautumisella jumalalliseen tahtoon. Tällaista suurenmoista kanssakäymistä voi esiintyä vain persoonallisuuksien välillä.

1:7.3

Totuuden käsite saattaisi kukaties pysyä vireillä ilman persoonallisuutta, kauneuden käsite saattaa olla olemassa ilman persoonallisuuttakin, mutta jumalallisen hyvyyden käsite on ymmärrettävissä vain suhteessa persoonallisuuteen. Vain persoona voi rakastaa ja tulla rakastetuksi. Jopa kauneudelta ja totuudelta riistettäisiin säilymisen toivo, elleivät ne olisi persoonallisen Jumalan, Rakastavan Isän, ominaisuuksia.

1:7.4

Emme pysty täysin käsittämään, kuinka Jumala voi olla alkuperäinen, muuttumaton, kaikkivaltias ja täydellinen, ja olla samalla alati muuttuvaisen ja selvästikin lakien rajoittaman maailmankaikkeuden, kehittyvän, suhteellisista epätäydellisyyksistä koostuvan maailmankaikkeuden ympäröimä. Omassa henkilökohtaisessa kokemuksessamme voimme silti tietää sellaisen totuuden, sillä me kaikki pidämme yllä persoonallisuuden identiteettiä ja tahdon ykseyttä minuutemme ja ympäristömme jatkuvasta muuttumisesta huolimatta.

1:7.5

Maailmankaikkeuden perimmäistä todellisuutta ei voi käsittää matematiikan, logiikan eikä filosofian avulla, vaan ainoastaan kokemalla henkilökohtaisesti sen, että yhä enemmän mukautuu persoonallisen Jumalan jumalalliseen tahtoon. Ei tiede, ei filosofia eikä teologia voi vahvistaa Jumalan persoonallisuutta. Vain taivaallisen Isän uskonpoikien henkilökohtainen kokemus voi tuoda mukanaan Jumalan persoonallisuuden tosiasiallisen hengellisen tajuamisen.

1:7.6

Korkeammat käsitykset universumipersoonallisuudesta antavat ymmärtää, että on olemassa identiteetti, tietoisuus, oma tahto ja mahdollisuus itsensä julkituomiseen. Ja nämä ominaispiirteet edellyttävät lisäksi toveruutta muiden ja tasa-arvoisten persoonallisuuksien kanssa, sellaisena kuin se ilmenee Paratiisin Jumaluuksien persoonallisuusassosiaatioissa. Ja näiden assosiaatioiden absoluuttinen ykseys on niin täydellinen, että jumalallisuus aletaan tuntea jakamattomuutena, yksiytenä. ”Herra Jumala on yksi.” Persoonallisuuden jakamattomuus ei puutu siihen, että Jumala lahjoittaa henkeään, joka asettuu elämään kuolevaisten ihmisten sydämeen. Ihmisisän persoonallisuuden jakamattomuus ei estä häntä tuottamasta jälkeläisinään kuolevaisia poikia ja tyttäriä.

1:7.7

Tämä jakamattomuuden käsite yhtenäisyyden käsitteen yhteydessä merkitsee Jumaluuden Perimmäisyyden kohdalla sekä ajallisuuden että avaruuden transsendenssiä. Siksi ei avaruus eikä aika voikaan olla absoluuttista eikä infiniittistä. Ensimmäinen Lähde ja Keskus on se infiniittisyys, joka menee kvalifioimattomasti kaiken mielen, kaiken aineen ja kaiken hengen tuolle puolen.

1:7.8

Paratiisin-Kolminaisuuden tosiasia ei millään muotoa riko totuutta jumalallisesta ykseydestä. Paratiisin-Jumaluuden kolme persoonallisuutta ovat kaikissa reagoinneissaan maailmankaikkeuden todellisuuteen ja kaikissa suhteissaan luotuihin olentoihin aivan kuin yksi. Näiden kolmen ikuisen persoonan olemassaolo ei myöskään riko totuutta Jumaluuden jakamattomuudesta. Olen täysin tietoinen siitä, että hallussani ei ole mitään sanamuotoa, joka tosiasiallista tilannetta vastaavasti selvittäisi kuolevaiselle mielelle, miltä nämä maailmankaikkeuden ongelmat meistä näyttävät. Mutta teidän ei tulisi masentua; eivät nämä asiat ole kokonaan selviä edes sen paratiisiolentojen ryhmän korkeille persoonallisuuksille, johon minä kuulun. Pitäkää aina mielessänne, että nämä Jumaluuteen liittyvät syvälliset totuudet käyvät yhä selvemmiksi, sitä mukaa kun mielenne hengellistyminen etenee kuolevaisen pitkän Paratiisin-matkan toisiaan seuraavien vaiheiden kuluessa.

1:7.9

[Esittänyt Jumalallinen Neuvonantaja, seitsemännen superuniversumin päämajan, Uversan, Päivien Muinaisten nimittämän taivaallisten persoonallisuuksien ryhmän jäsen, joka lähetettiin valvomaan tämän jälkeen seuraavasta ilmoituksesta niitä jaksoja, jotka koskevat Nebadonin paikallisuniversumin rajojen tuolle puolen meneviä asioita. Minut on valtuutettu antamaan oma panokseni Jumalan ominaispiirteitä ja attribuutteja kuvaileviin lukuihin, sillä edustan tässä mielessä korkeinta missään asutussa maailmassa saatavilla olevaa tietolähdettä. Olen palvellut Jumalallisena Neuvonantajana kaikissa seitsemässä superuniversumissa ja olen kauan aikaa oleskellut kaiken olevaisen Paratiisi-keskuksessa. Monet kerrat olen saanut nauttia siitä ylivertaisesta ilosta, että olen ollut siellä, missä Universaalinen Isä on välittömästi ja henkilökohtaisesti läsnä. Esitän kiistämättömällä arvovallalla sen, mikä on todellisuus ja totuus Isän olemuksesta ja hänen attribuuteistaan, sillä minä tiedän, mistä minä puhun.]


◄ Esipuhe
Ylös
Luku 2 ►
Urantia-kirja

Suomenkielinen käännös © Urantia-säätiön. Kaikki oikeudet pidätetään.